Kolmas Intian–Pakistanin sota
Intian–Pakistanin sota vuoden 1971 joulukuussa liittyi Bangladeshin itsenäistymiseen. Varsinaiset sotatoimet kestivät kaksi viikkoa 3.–16. joulukuuta ja päättyivät Pakistanin tappioon. Bangladeshin itsenäisyyssodassa Intia asettui Bangladeshin (silloisen Itä-Pakistanin) puolelle. Länsipakistanilaisten arveltiin murhanneen kolme miljoonaa ihmistä, ja kymmenen miljoonaa pakolaista vyöryi Intiaan.
Kolmas Intian–Pakistanin sota | |||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Osa Bangladeshin itsenäisyyssotaa | |||||||||
| |||||||||
Osapuolet | |||||||||
Komentajat | |||||||||
Sam Manekshaw |
Abdul Hamid Khan | ||||||||
Vahvuudet | |||||||||
500 000 sotilasta |
365 000 sotilasta | ||||||||
Tappiot | |||||||||
9 000 kaatunutta |
Intian Indira Gandhi yritti koota kansainvälistä painostusta Euroopan matkallaan. Yhdysvaltain tiedettiin tukevan Länsi-Pakistania, Neuvostoliiton Itä-Pakistania. Intialaiset siirsivät joukkojaan lähemmäs rajaseutuja ja odottivat talven tuloa, mikä tukkisi Himalajan solat ja estäisi Kiinan sekaantumisen sotatoimiin.
Joulukuun 3. päivän iltana pakistanilaiset tekivät ilmaiskun Pohjois-Intian sotilaslentokentille. Intialaiset iskivät takaisin seuraavana päivänä, ja hyökkäisivät Itä-Pakistanissa olevien länsipakistanilaisten joukkojen kimppuun maalta, mereltä ja ilmasta. Länsi-Pakistanin armeija antautui kahdessa viikossa, ja intialaiset saivat 90 000 sotavankia.[1]
Lähteet
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- Bangladeshin historia (Arkistoitu – Internet Archive) Taksvärkki 2002 (suomeksi)
- Subcontinent com (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)