Futuh

Futuh (arab. فتوح‎, futūḥ) tarkoittaa islamin poliittisessa sanastossa suunnilleen samaa kuin nykyään "vapauttaminen", ja sitä käytetään varsinkin puhuttaessa 600- ja 700-lukujen varhaisista arabivalloituksista, jotka koskivat Egyptiä, Syyriaa, Mesopotamiaa ja muita maita. Ilmaisu ei tarkoita vulgaaria valloittamista, vaan ihmisten pelastamista vääräuskoiselta hallinnolta. Futuh -kirjallisuus on näitä vapautussotia eli arabien valloitusretkiä kuvaavaa kirjallisuutta.

Futuh -kirjallisuus

Varhaisin 600-lukua koskeva futuh -kirjallisuus

Tekijä	Teoksen nimi	Kotoisin	Kuolinvuosi
Ibn Ishaq	Sirat Rasul Allah (teos on kadonnut)	Medina	767
Al-Waqidi	Kitab al-Tarikh wa al-Maghazi	Medina	822
Ibn Hisham	Sirat Rasul Allah	Irak	834
Ibn Khayyat	Tarikh	Irak	854
Ibn Abd al-Hakam	Futuh al-Misr	Egypti	871
Baladhuri	Futūḥ al-buldān	Irak	892
Al-Tabari	Vuosikirjat ym.	Iran	922
Al-Azdi	Futuh al-Shaam	?	?
Pseudo-Waqidi	Futuh al-Shaam	?	?

Islamin varhaisen vaiheen klassisessa kirjallisuudessa valloituksista kertova futuh -kirjallisuus muodostaa oman lajityyppinsä, jolle ovat ominaisia tietyt maneerit. Tavallisia ovat esimerkiksi pitkät keskustelut, jotka edeltävät sotatoimia. Toinen yleinen piirre on, että vastapuolen lähettiläs antaa tunnustusta muslimien korkealle moraalille ja ennakoi näiden voittoa. Islamilainen kirjallisuus 600-luvun muslimivalloituksista perustuu pääasiassa seuraaviin teoksiin. Luettelossa ovat mukana Ibn Ishaqin ja Ibn Hishamin teokset, jotka sisältävät sotaretkien kuvauksia, mutta pääosin ne edustavat toista lajityyppiä, elämäkertakirjallisuutta.

Ibn Ishaq: Sirat Rasul Allah

Ibn Ishaqin (k. 767) teos Sirat Rasul Allah (Jumalan Profeetan elämäkerta) tunnetaan vain lähinnä Ibn Hishamin (k. 834) ja al-Tabarin (k. 923) tekemistä referaateista, joista A. Guillaume on koonnut ennallistuksen. Valtaosa Ibn Ishaqin kirjasta keskittyy Muhammedin tekemiin ryöstöretkiin ja niiden saalinjakoon. Orientalisti Hans Jansen arveleekin, että Ibn Ishaq olisi koonnut tarinat pääasiassa abbasidien sotilasleireistä.

Al-Waqidi: Kitab al-Tarikh wa al-Maghazi

Al-Waqidi tunnetaan parhaiten hänen ainoasta kokonaan säilyneestä teoksestaan Kirja historiasta ja sotaretkistä (Kitab al-Tarikh wa al-Maghazi). Teos perustuu Ibn Ishaqin tekemään Muhammed-elämäkertaan Sirat Rasul Allah, mutta on sitä yksityiskohtaisempi sotaretkien kuvauksessa.

Ibn Hisham: Profeetta Muhammedin elämäkerta

Ibn Hishamin laatima Profeetta Muhammedin elämäkerta on Ibn Ishaqin nyt jo kadonneen teoksen lyhennetty referaatti, joka on kirjoitettu 800-luvulla. Sen on lyhentäen suomentanut Jaakko Hämeen-Anttila.

Khalifa ibn Khayyat: Kitāb al-Tārīkh

Ibn Khayyatin teos on yksi kolmesta varhaisimmasta islamilaisesta historiasta. Se esittää muslimiyhteisön historian Muhammedin päivistä 800-luvulle asti. Arabisti Joseph Schacht löysi teoksen vuonna 1966 Marokon pääkaupungin Rabatin julkisesta kirjastosta 1000-luvulta peräisin olevana kopiona. Teos on ensimmäinen täydellisenä säilynyt esimerkki arkaaisesta arabien historiankirjoituksesta. Sen umaijadien historiaa käsittelevä osuus on käännetty englanniksi.

Ibn Abd al-Hakam: Futuh al-Misr

Egyptiläinen oikeusoppinut Ibn Abd al-Hakam laati 800-luvulla Egyptin, Pohjois-Afrikan ja Espanjan valloituksista kertovan kirjan Futuh al-Misr. Robert Brunschvig osoitti 1940-luvulla, että teos oli pikemminkin juridinen tutkielma kuin historiateos.

Baladhuri: Futuh al-Buldān

Baladhurin tärkein säilynyt teos on muslimien valloitussodista kertova Futūḥ al-buldān ("Kirja valloituksista). Se kertoo profeetta Muhammedin ajoista alkavista valloituksista lännessä Egyptiin, Pohjois-Afrikkaan ja Espanjaan ja idässä Irakiin, Iraniin ja Sindhiin. Teos perustuu sekä suulliseen perimätietoon että varhaisempiin elämäkertoihin ja kampanjakuvauksiin. Teosta on myöhemmin paljon lainattu ja se on käännetty myös englanniksi.

Tabari: Profeettojen ja kuninkaiden historia

Tärkein ja laajin valloitussodista kertova lähde on persialaisen al-Tabarin monumentaalinen Profeettojen ja kuninkaiden historia. Se on käännetty englanniksi nimellä The History of al-Tabari ja käsittää 40 osaa. Tabarin valtavan tuotteliaisuuden takia häntä on epäilty nimimerkiksi, jonka taustalla olisi Tabaristanissa eli nykyisessä Māzandarānissa vaikuttanut persialainen koulukunta. Tabarin kirjojen tyyli ei liioin vastaa hänen ilmoitetun elinaikansa eli 900-luvun arabiaa. Sen takia on myös arveltu, että tekstit olisi voitu ainakin osin kirjoittaa tai vähintäänkin viimeistellä vasta 1100- ja 1200-luvuilla.

Al-Azdi: Futuh al-Shaam

Muita paljon myöhäisempi historiikki on Al-Azdin nimissä oleva teos Kitab Futuh al-Shaam (arab. كتاب فتوح الشام, Kirja Syyrian valloituksesta). Sen oletettu kirjoittaja on Abu al-Basri, joka tunnetaan paremmin nimellä al-Azdi. Kirjan ensimmäiset versiot ilmestyivät 1000- ja 1100-luvuilla islamilaisessa Espanjassa. Kirjoittajasta ei tiedetä mitään, ja hänen nimensä mainitaan ensimmäisen kerran vasta 1179. Al-Azdin teosta on luonnehdittu "historialliseksi fiktioksi", missä sankarit puhuvat enemmän kun tekevät.

Pseudo-Waqidi: Futuh al-Shaam

Toinen muita myöhäisempi Syyrian valloituksista kertova lähde on toinen Futuh al-Shaam. Sen tekijälle on annettu nimeksi Pseudo-Waqidi, koska on osoitettu ettei kirjoittaja ole aiemmin oletettu al-Waqidi (k. 823). Kirjan katsotaan olevan peräisin joitakin vuosisatoja al-Waqidia myöhemmältä ajalta. Kirja on luultavasti tehty vasta ristiretkien aikaan, ja se sisältääkin paljon polemiikkia kristittyjä vastaan.

Futuh -kirjallisuuden tyypillisiä teemoja

Boaz Shoshan on kuvannut neljän yllä mainitun muslimilähteen keskeisiä piirteitä valloitushistorian esittämisessä. Shoshan on etsinyt futuh -kirjallisuudesta toistuvia kirjallisia teemoja tai aihepiirejä (topos). Ensinnäkin hän toteaa, että tarinat loivat arvojärjestystä islamilaisessa maailmassa esittelemällä joidenkin klaanien ja yksilöiden mainetekoja ja toisten häpeällisiä tekoja. Esimerkiksi Ibn Hishamilla arvojärjestyksen luominen näkyi siinä, kuka ensimmäiseksi oli kääntynyt islamiin tai ketä Muhammed ensimmäiseksi tervehti. Umaijadikalifien esivanhemmat olivat pettureita jo Muhammedin eläessä, ja jonkun heistä Muhammed tappoikin omin käsin.

Vihollisen määrällinen ylivoima

Valloituskertomusten pysyvä teema on vihollisen valtava määrällinen ylivoima. Vihollisarmeijan tyypillinen koko on 100 000 sotilasta, jota vastassa on esimerkiksi 20 000 muslimia, kuten Jordanin laaksossa Fihlin luona. Vihollisista kaatui 7 000 ja muslimeista 17. Kesarean taistelussa kuolleita bysanttilaisia oli 100 000. Qinnasrinissa 2 000 muslimia löi 30 000 miehen bysanttilaisarmeijan. Tarinaan kuuluu, että bysanttilaiset olivat ensiluokkaisissa sotavarusteissa mutta muslimit tavallisissa arkivaatteissaan. Kalifi Abu Bakr joutuikin toteamaan, että yksi muslimi vastasi taistelussa tuhatta monijumalaista sotilasta.

Kuuluisan Jarmukin taistelun kuvauksissa, missä muslimit voittivat, vertailut ovat samanlaisia. Bysantin armeijan komentajan Vahanin kerrotaan todenneen, että Bysantin armeijassa oli kuninkaita ja prinssejä, kun taas muslimiarmeija koostui rääsyisistä arabeista. Historiikit esittävät sellaisia lukuja kuin 400 000 vastaan 30 000. Khalid hyökkää tuhannella ratsulla 100 000 bysanttilaista vastaan. Vihollisella oli Saifin kuvauksen mukaan 140 000 sotilasta, joista 40 000 oli kiinnitetty toisiinsa ketjuilla karkaamisen estämiseksi. Muita lukuja ovat 160 000 vastaan 36 000 ja 200 000 vastaan 46 000. Pseudo-Waqidi kertoo että 25 000 tai 41 000 muslimia taisteli "luotettavien tietojen mukaan" 600 000 tai 700 000 bysanttilaista vastaan. Abu Ubaida ilmoittaa vihollisarmeijan kooksi 800 000. On myös raportoitu, että kristityn armeijan koko oli 1,6 miljoonaa sotilasta. He marssivat 160 ristin alla taistelukentälle. Papit lukivat ääneen Raamattua ja veisasivat virsiä.

Kuoleman rakastaminen, marttyyrius ja jihad

Historiikeissa kerrotaan, että muslimit olivat miehiä, jotka rakastivat kuolemaa enemmän kuin polyteistit viiniä. Muslimin rakkaus jihadiin oli suurempaa kuin heidän rakkautensa esikoispoikaansa kohtaan. Abu Bakrin kerrottiin neuvoneen: "elä kuin jihadisti ja kuole marttyyrin kuolema". Pseudo-Waqidi, joka kirjoitti ilmeisesti ristiretkien aikaan, toistelee sanoja jihad ja marttyyri melkein joka sivulla.

Askeettisuus

Huolimatta siitä, että hyökkäävät muslimit pääsivät käsiksi ylellisiin mukavuuksiin, joita heidän valtaamansa kehittyneemmät sivilisaatiot tarjosivat, muslimit vastustivat kiusausta ja elivät islamin lain mukaisessa vaatimattomuudessa. Kyse ei ollut pelkästään uskontojen erosta vaan erilaisesta moraalista. Jopa vastustajat panivat merkille muslimien vaatimattomuuden: he eivät syö ennen nukkumista eivätkä aamulla herättyään vaan ainoastaan imeskelevät hammastikkua. Arabi ei anna arvoa ruualle tai vaatetukselle, kuten persialaiset. Havainnollinen kuvaus näistä eroista on voitetun persialaisen kuvernöörin matka tapaamaan kalifi Umaria. Kuvernööri oli puettu kultalangoilla kirjailtuun kalliiseen pukuun. Medinaan tultuaan hän sai tietää, että Umar oli nukkumassa moskeijassa. Kuvernööri tapasi kalifin siellä viitta käärittynä tyynyksi pään alle ja ilman yhtään vartijaa. Bysantin keisari Herakleois ihmetteli, miksi kalifi pukeutuu vain paikattuihin rääsyihin. Vastauksen tällaisiin kysymyksiin antaa muuan kristitty kuolinvuoteellaan: muslimit voittivat, koska heitä ei kiinnosta tämä maailma.

"Munkkeja yöllä ja sotureita päivällä"

Tämä lause toistuu raporteissa muslimien vastustajien puheena. Nämä kertovat muslimien kilpailevan keskenään nuolien ampumisessa samalla kun lausuvat ääneen Koraanin säkeitä. Sellaisia vastustajia kohdatessa olisi parempi olla maan alla kuin päällä. Myös keisari Herakleios oppii, että muslimit voittavat määrällisestä alivoimastaan huolimatta, koska he rukoilevat öisin, paastoavat päivisin, täyttävät lupauksensa, kehottavat hyvään ja kieltävät pahan. Miksi kristityt vertasivat muslimeja juuri munkkeihin? On arveltu, että kristilliset munkit olivat muslimeille hurskauden tärkeitä esikuvia. Muuan esimerkki siitä on tarina Bahirasta. Islamin viiden peruspilarin on nähty sisältävän kristilliseen luostarielämään kuuluvia piirteitä.

Muslimien tasa-arvoisuus

Valloitushistoriikit sisältävät esimerkkejä kalifien tasa-arvoisuudesta muiden muslimien kanssa. Al-Jabal kertoi bysanttilaisille: "Jos teidän kuninkaanne on Herakleois, meidän kuninkaamme on Jumala -- ja emiirimme on vain yksi meistä, jota seuraamme vain niin kauan kuin hän hallitsee Kirjamme ja Profeettamme sunnan mukaisesti. Muuten eroamme hänet. Jos hän varastaa, hänen kätensä katkaistaan, jos hän syyllistyy aviorikokseen, hänet ruoskitaan." Neuvottelijoiden on vaikea erottaa kalifia muiden joukosta, sillä tämä pukeutuu vaatimattomasti, kulkee kävellen ja syö vieläpä vaatimattomampaa ruokaa kuin muut.

Vihollinenkin tunnustaa islamin ylivertaisuuden

Islamilaisten valloittajien vastustajat ylistävät muslimilähteissä toistuvasti Profeetan seuraajien moraalia ja heidän hengellistä ylemmyyttään. Persiassa kaupungin asukkaat tervehtivät valloittajina saapuvia muslimeja, jotka ovat vapauttaneet heidät pahan vallasta. Bysantin puolella pappi toteaa: "Totuus kuuluu näille ihmisille". Palmyran kuvernööri tunnustaa, että arabit ovat "rauhallisia, oikeudenmukaisia ja hyväluonteisia ihmisiä, jotka vastustavat pahuutta ja korruptiota." Myös juutalaiset asettuvat muslimien puolelle.

Muhammed näki tapahtumat jo ennalta

Muslimihistoriikit kertovat lukuisissa kohdissa, miten profeetta Muhammed oli ennustanut taistelujen kulun. Al-Nuaym ibn Hammad (k. 844) kertoo, että profeetan mukaan Bysantin keisari lähettää 300 000 sotilasta Qinnasriniin taistelemaan 70 000 jemeniläistä vastaan. Selostuksessa Jumala keskustelee enkeleiden kanssa ja on raivoissaan kristittyjen ylpeydestä, jolla he heiluttelevat ristejään. Myös viholliset ovat saaneet tiedon Profeetan ennustuksista, mikä laskee heidän taistelutahtoaan, koska Jumala on muslimien puolella. Myös keisari Herakleios on saanut tiedon muslimien voitosta. Hän jylisee armenialaiselle kenraalilleen Vahanille: "Nämä arabit tulevat ehdottomasti hallitsemaan maita kruununi alla." Muslimit saavat voitoistaan selvät merkit myös tähdistä ennustajilta.

Kääntyminen islamiin

Kun ottaa huomioon muslimien moraalisen ylemmyyden ja heidän ennalta määrätyn voittonsa, kääntyminen islamiin on odotetusti nopeaa. Mitä korkeampi asema käännynnäisellä on, sitä parempi. Yarmukissa islamiin kääntyy Bysantin lähettiläs. Al-Azdi raportoi toisesta lähettilään kääntymisestä ja Pseudo-Waqidi esittää useita muita tapauksia. Vangiksi jäänyt Busran kuvernöörin puoliso kääntyy islamiin nähtyään, miten hyvin muslimit kohtelevat vankejaan. Hän vaatii eroa miehestään, koska ei vielä tiedä, että tämäkin on kääntynyt.

Kalifin auktoriteetti

Kalifit Abu Bakr, Umar ja myös Uthman pitävät lankoja käsissään Medinasta käsin. He johtavat joukkojaan kirjeitse ja osoittavat tällöin tulevien taistelukenttien tarkkaa maantieteellistä tuntemusta. He ovat paitsi käytännön asiantuntijoita, myös moraalisia esikuvia, jotka muistuttavat Koraanin määräyksistä.

Kutsuminen islamiin

Kaikki edeltävät teemat tai troopit johtavat viimeiseen: kutsuun ottaa vastaan islam. Aihe esiintyy ensimmäiseksi Irakissa al-Hiran valtauksen yhteydessä, jolloin Khalid ibn al-Walid julistaa: "Kutsun teitä alistumaan Jumalalle ja islamille. Jos vastaatte kutsuun, olette muslimeita: saatte ne edut, joista he nauttivat ja kannatte ne velvollisuudet, jotka heille kuuluvat. Jos kieltäydytte, teidän on maksettava jizya -veroa. Jos kieltäydytte siitäkin, tuon teitä vastaan klaaneja, jotka ovat innokkaampia kuolemaan kuin te olemaan elossa." Vastaavat kutsut toistuvat taisteluhistorioissa. Bysantin rintamalla Umar lähettää lähettilään Konstantinopoliin asti vaatimaan antautumista.

Lähteet

• Al-Balādhurī: The Origins of the Islamic State: Translation with Annotations Geographic and Historic Notes of the Kitāb Futūḥ al-Buldān of al-Imâm abu-l'Abbâs Aḥmad ibn-Jâbir al-Balâdhuri. Vol. 1. Translated by Philip Khuri Hitti. Columbia University Press, 2016. Teoksen verkkoversio.
• Al-Baladhuri: The Origins Of The Islamic State. Vol. 2. Translated by Francis Clark Murgotten. Columbia University Press, 1924. Teoksen verkkoversio.
• Brunschvig, Robert: Ibn Abdelhakam and the Conquest of North Africa. Teoksessa: The Expansion of the Early Islamic State (toim. Fred M. Donner), s. 189–228. Ashgate Variorum, 2008. ISBN 978-0-86078-722-8. Teoksen verkkoversio. doi:https://doi.org/10.4324/9781315239767.
• Donner, Fred M.: Introduction. Teoksessa: The Expansion of the Early Islamic State (toim. Fred M. Donner). Ashgate Variorum, 2008. ISBN 978-0-86078-722-8. Amazon.com -kirja. doi:https://doi.org/10.4324/9781315239767.
• Hoyland, Robert G.: In God's Path. The Arab Conquests and the Creation of an Islamic Empire. Oxford University Press, 2017. ISBN 978-0-19-061857-5.
• Ibn Abd al-Hakam: The History of the Conquest of Egypt, North Africa and Spain. Cosimo Classics, 1921. ISBN 978-1-61640-435-2. (arabiaksi)
• Ibn Hisham: Profeetta Muhammadin elämäkerta. (Sirat rasul Allah, 800-luku.). Suomentanut ja esipuheen kirjoittanut Jaakko Hämeen-Anttila. Helsinki: Basam Books, 1999. ISBN 952-9842-27-9.
• Ibn Ishaq: The Life of Muhammad. A translation of Ishaq’s sirat rasul Allah with introduction and notes by A. Guillaume. Oxford University Press, 1955. ISBN 0-19-636033-1. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• Jansen, Hans: Mohammed. Eine Biographie. Verlag C. H. Beck, 2008. ISBN 978-3-406-56858-9. (saksaksi)
• Lewis, Bernard: The Political Language of Islam. University of Chicago Press, 1991. ISBN 0-226-47693-6.. Teoksen verkkoversio.
• Ohlig, Karl-Heinz: Von Ostiran nach Jerusalem und Damaskus. Teoksessa: Teoksessa: Markus Groß & Karl-Heinz Ohlig (toim.) Schlaglichter. Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte, s. 10–34. Verlag Hans Schiler, 2008. ISBN 978-3-89930-224-0. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
• Ohlig, Karl-Heinz: Geschichte und Geschichten. Teoksessa: Markus Groß & Karl-Heinz Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion II. Von der koranischen Bewegung zum Frühislam, s. 13–33. Verlag Hans Schiler, 2012. ISBN 978-89930-345-2.
• Schacht, Joseph: The Kitāb al-Tārīḫ of Khalifa bin Hayyat. Arabica, 1969, 16. vsk, nro 1, s. 79–81. Artikkelin verkkoversio.
• Shoshan, Boaz: The Arabic Historical Tradition and the Early Islamic Conquests. Routledge, 2016. ISBN 978-0-8153-5794-0.
• Al-Tabari: The History of al-Tabari vol. 1–40. kalamullah.com. Teoksen verkkoversio.
• Al-Tabari: The History of al-Tabari. Volume XXXIX. Biographies of the Prophet's Companions and Their Successors. Translated and annotated by Ella Landau-Tasseron. State University of New York Press, 1998. Teoksen verkkoversio.
• Torrey, Charles Cutler: Introduction. Teoksessa: Ibn Abd al-Hakam - The History of the Conquest of Egypt, North Africa and Spain, s. 1–26. Cosimo Classics, 1921. ISBN 978-1-61640-435-2.