Diego Simeone

argentiinalainen jalkapallovalmentaja

Diego Simeone (s. 28. huhtikuuta 1970[1] Buenos Aires, Argentiina) on argentiinalainen jalkapallovalmentaja ja entinen keskikenttäpelaaja. Joulukuusta 2011 lähtien hän on toiminut espanjalaisseura Atlético Madridin päävalmentajana.

Diego Simeone
Henkilötiedot
Koko nimi Diego Pablo Simeone
Syntymäaika 28. huhtikuuta 1970 (ikä 54)
Syntymäpaikka Buenos Aires, Argentiina
Pelipaikka puolustava keskikenttäpelaaja
Pituus 177 senttimetriä
Lempinimi El Cholo
Seura
Seura Atlético Madrid
Tehtävä Päävalmentaja
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1987–1990 Vélez Sársfield 76 (14)
1990–1992 Pisa 55 (6)
1992–1994 Sevilla 64 (12)
1994–1997 Atlético Madrid 98 (21)
1997–1999 Internazionale 57 (11)
1999–2003 Lazio 90 (15)
2003–2005 Atlético Madrid 36 (2)
2005–2006 Racing Club 37 (3)
Yhteensä 513 (84)
Maajoukkue
1988–2002 Argentiina 104 (9)
Valmennusura
2006 Racing Club
2006–2007 Estudiantes
2008 River Plate
2009–2010 San Lorenzo
2011 Catania
2011 Racing Club
2011– Atlético Madrid

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Mitalit
Maa:  Argentiina
Miesten jalkapallo
Olympiarenkaat Olympialaiset
Hopeaa Hopeaa Atlanta 1996 jalkapallo

Simeonen ollessa 14-vuotias hänen valmentajansa Victorio Spinetto nimesi hänet El Choloksi. Hänen energisyytensä pelata muistutti hänen valmentajaansa aikoinaan Boca Juniorsissa ja Argentiinan maajoukkueessa pelannutta Carmelo Simeonea.[2]

Ura pelaajana

muokkaa

Simeone aloitti ammattilaisuransa vuonna 1987 Vélez Sarsfieldissä. Hän lähti Eurooppaan jo varhain liittyen vuonna 1990 Pisa Calcion joukkueeseen. Pisassa Simeone pelasi kaksi kautta nousten joukkueen avauskokoonpanoon. Simeonen taidoista kiinnostuttiin laajemmin ja vuonna 1992 hän siirtyi Sevillaan, josta kaksi vuotta myöhemmin Atlético Madridiin. Atléticossa Simeone juhli kaudella 1995–1996 tuplaa, kun seura voitti sekä La Ligan että Copa del Reyn.

Menestys Atléticossa auttoi Simeonea saamaan sopimuksen FC Internazionale Milanoon vuonna 1997. Debyyttikaudellaan argentiinalainen pääsi juhlimaan Inter-paidassa UEFA Cupin mestaruutta. Kahden Inter-kauden jälkeen Simeone liittyi Sven-Göran Erikssonin valmentaman S.S. Lazion vahvuuteen. Roomalaisseurassa pelasi Simeonen lisäksi tukku nimekkäitä argentiinalaisia kuten Roberto Sensini, Hernán Crespo ja Juan Sebastián Verón. Argentiinalaiset onnistuivat Lazio-paidassa menestyksekkäästi ja kaudella 1999–2000 seura juhli Serie A:n mestaruutta 26 vuoden tauon jälkeen ja vasta toista kertaa seuran historiassa. Kaikkiaan Simeone edusti Laziota neljän kauden ajan, mutta menestysajat sijoittuivat juuri mestaruuskauteen.

Kesällä 2003 Simeone palasi Atlético Madridiin, josta siirtyi kahden kauden jälkeen takaisin kotimaahansa. Hän lopetti uransa vuonna 2006 Racing Club de Avellanedassa. Maajoukkuetasolla Simeone edusti Argentiinaa 106 A-maaottelussa tehden niissä 11 maalia.[3][4] Hän voitti kaksi Copa Américaa ja oli mukana MM-kisoissa kolme kertaa.

Simeone oli yksi Argentiinan maajoukkueen johtavista pelaajista. Uraan mahtui kuitenkin myös ikävämpiä hetkiä, joista yksi sattui MM-kisoissa 1998. Ottelussa Englantia vastaan David Beckham sai punaisen kortin potkaistuaan Simeonea, joka reagoi tilanteeseen varsin näyttävästi. Ottelun jälkeen hän myönsi liioitelleensa reaktiotaan. [5] Seuraavassa ottelussa Alankomaita vastaan Simeone itse joutui jättämään kentän loukkaannuttuaan taklaustilanteessa. Hän lopetti maajoukkueuransa vuoden 2002 MM-kisoihin, joissa hän pelasi avauskokoonpanossa kahdessa Argentiinan kolmesta ottelusta[6].

Simeone pelasi 104 maaottelua ja teki niissä yhdeksän maalia. Hän oli ensimmäinen sata maaottelua pelannut argentiinalainen.[7]

Meriitit pelaajana

muokkaa

Ura valmentajana

muokkaa

Valmennusuransa Simeone aloitti Racing Clubissa vuonna 2006. Vaikean alun jälkeen hän sai joukkueen pelin kulkemaan ja tulos Clausurassa 2006 oli vakuuttavaa. Hän kuitenkin jätti tehtävänsä jo toukokuussa seuran siirryttyä uuteen omistukseen.

Pian Racingista lähtönsä jälkeen Simeonesta tuli Estudiantes de La Platan päävalmentaja. Hän teki seurassa vakuuttavaa jälkeä ja luotsasi sen 23 vuoden tauon jälkeen Argentiinan mestariksi. Finaaliottelussa Estudiantes kaatoi Boca Juniorsin 3–1. Simeone äänestettiin parhaimmaksi valmentajaksi Argentiinan liigassa toukokuussa 2006. Argentiinalaisvalmentaja Roberto Perfumo ylisti uransa alussa ollutta Simeonea "synnynnäiseksi valmentajaksi".[8] Simeone jätti Estudiantesin Aperturan vuoden 2007 jälkeen.

Joulukuussa 2007 Simeone allekirjoitti vuoden sopimuksen River Platen kanssa.[9] Simeone jatkoi menestyksekästä valmennusuraansa myös River Platessa johdattamalla joukkueen Clausuran mestariksi 2008.[10] Hän erosi tehtävistään marraskuussa 2008 River Platen pudottua Copa Sudamericanan puolivälierissä.[11]

Simeone palasi valmennustehtäviin huhtikuussa 2009 San Lorenzon peräsimessä.[12] Simeone valmensi seuraa vuoden verran, kunnes sai potkut huonojen tulosten vuoksi.[13]

Tammikuussa 2011 Simeone sai ensimmäisen valmennuspestinsä Euroopasta, kun Serie A:ssa pelaava Calcio Catania palkkasi hänet päävalmentajakseen.[14] Hänen johdollaan sisilialaisseura sijoittui kauden päätteeksi Serie A:ssa sijalle 13. Tulos ei tyydyttänyt seurajohtoa ja Simeone sai potkut kesäkuun alussa.[15]

Jouluaatonaattona 2011 Simeone palasi valmentajaksi Eurooppaan, kun hänen peliurallaan edustamansa Atlético Madrid palkkasi hänet erotetun Gregorio Manzanon seuraajaksi.[16] Simeone tiivisti Atléticon puolustuspelaamista ja sai joukkueen suunnan kääntymään. Eurokentillä hän johdatti Atléticon Eurooppa-liigan loppuotteluun ja toiseen mestaruuteen kahden vuoden sisällä, kun finaalissa kaatui Athletic Bilbao maalein 3–0.[17]

Kaudella 2013–2014 Simeone johdatti Atlético pelasi huikean kauden ja haastoi toden teolla Real Madridin ja FC Barcelonan Espanjan pääsarjassa. Fyysisesti, aggressiivisesti ja tiiviisti puolustaen pelannut Atlético voitti lopulta seuran historian 10. liigamestaruuden, ja ensimmäisen 18 vuoteen, kolmen pisteen erolla Barcelonaan. Puolustuksen tiiviyttä kuvastaa, että Simenonen joukkuetta vastaan tehtiin liigassa vain 26 maalia. Seura menestyi myös Mestarien liigassa, jonka pudotuspeleissä se raivasi tieltään AC Milanin, FC Barcelonan ja Chelsean. Unelma historiallisesta mestaruudesta kariutui kuitenkin paikallisvastustaja Real Madridiin, joka oli loppuottelussa parempi 4–1 jatkoaikavoitolla. Kausi 2014–2015 oli edellistä vaikeampi, eikä tiivis puolustuspelaaminen riittänyt siivittämään maalinteon nihkeyden kanssa paininutta Atléticoa kolmossijaa korkeammalle. Mestarien liigassa tie katkesi jälleen Realia vastaan, tällä kertaa tosin puolivälierissä.

24. maaliskuuta 2015 Simeone allekirjoitti uuden vuoteen 2020 asti ulottuvan jatkosopimuksen seuran kanssa.[18] Simeone on rakentanut Atléticosta vahvasti ja fyysisesti pelaavan joukkueen, joka on hänen alaisuudessaan vakiinnuttanut paikkansa Espanjan ja Euroopan huipputasolla. Simeonea on kehuttu intohimon ja voitontahdon palauttamisesta vuosia alavireisesti pelanneeseen Atléticoon.[19][20] Mestaruuskauden 2013/14 jälkeen Atlético on sijoittunut Simeonen johdolla La Ligassa kolmesti perättäin kolmanneksi. Mestarien liigassa Simeone luotsasi Atléticon toistamiseen loppuotteluun kaudella 2015–2016, mutta Real oli jälleen parempi, tällä kertaa rangaistuspotkukilpailun jälkeen.[21] Kaudella 2017–2018 Simeone johdatti Atléticon Eurooppa-liigan loppuotteluun, jossa Olympique de Marseille kaatui maalein 3-0. Pokaali oli Atléticolle ensimmäinen neljään vuoteen ja Simeonen toinen Eurooppa-liigan mestaruus seurassa.[22]

Meriitit valmentajana

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. Eskola, Jussi, ym.: Jalkapallon MM-kisat 2002, s. 58. Intereuropean Publications Ltd Oy, 2002. ISBN 951-97920-6-6.
  2. Diario Deportivo Olé - El más odiado, el más bancado (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. :: National Football Teams ::.. Player - Diego Simeone
  4. RSSSF Argentine international players
  5. England v Argentina - A history Observer Sport Monthly, 19.5.2002.
  6. Eskola, Jussi, ym.: Jalkapallon MM-kisat 2002, s. 54, 56–58. Intereuropean Publications Ltd Oy, 2002. ISBN 951-97920-6-6.
  7. Argentina - Record International Players 17.1.2019. RSSSF. Viitattu 17.2.2019. (englanniksi)
  8. Simeone, el gran estratega del fútbol argentino (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. Guardian football
  10. River Plate crowned champion of Argentine Clausura - International Herald Tribune
  11. No aguantó más
  12. Ex-River boss Simeone to manage San Lorenzo (Arkistoitu – Internet Archive)
  13. Diego Simeone quits San Lorenzo post after dismal run (Arkistoitu – Internet Archive)
  14. Simeone übernimmt in Catania
  15. Catania trennt sich von Diego Simeone
  16. Simeone returns to take Atlético reins
  17. Falcao verteidigt seinen Titel - diesmal mit Atletico!
  18. Simeone renueva con el Atlético hasta junio de 2020 Marca. Viitattu 25.3.2015. (espanjaksi)
  19. Simeone has sparked Atletico revolution by moulding club in his image
  20. Diego Simeone: the secret of his success
  21. Real Madrid won on penalties (5-3)
  22. Antoine Griezmann scored twice as Atletico Madrid swept aside Marseille

Aiheesta muualla

muokkaa


Edeltäjä:
Tito Vilanova
Carlo Ancelotti
Miguel Muñoz -palkinto
2014
2016
Seuraaja:
Carlo Ancelotti
Asier Garitano&José Luis Mendilibar
Edeltäjä:
Marco Giampaolo
Calcio Catanian päävalmentaja
1–6/2011
Seuraaja:
Vincenzo Montella
Edeltäjä:
Gregorio Manzano
Atlético Madridin päävalmentaja
12/2011–
Seuraaja: