Wikipedia

Atos Wirtanen

suomalainen poliitikko

Atos Kasimir Wirtanen (27. tammikuuta 1906 Saltvik – 10. maaliskuuta 1979 Helsinki) oli suomalainen toimittaja, kirjailija ja poliitikko, joka toimi SDP:n ja SKDL:n kansanedustajana vuosina 1936–1954. [1] Wirtanen oli aikakautensa johtavia suomalaisia vasemmistointellektuelleja. Hänet tunnettiin filosofina, vapaa-ajattelijana ja demokraattisena sosialistina.[2] Wirtanen oli myös yksi merkittävimmistä työväenliikkeen yhteinäisyyden puolestapuhujista, joka kannatti avoimesti sosialidemokraattien ja kommunistien yhteistyötä.[3] Jatkosodan aikana hän kuului niin sanottuun rauhanoppositioon. Sosialidemokraatteja edustanut Wirtanen siirtyi sodan jälkeen SKDL:n riveihin, mutta jätti 1950-luvulla myös kansandemokraattisen liikkeen.[4]

Atos Wirtanen
Atos Wirtanen 1940-luvulla.
Atos Wirtanen 1940-luvulla.
Kansanedustaja
1.9.1936–28.3.1954
Ryhmä/puolue SDP, SKDL
Vaalipiiri Uusimaa
Henkilötiedot
Syntynyt27. tammikuuta 1906
Saltvik
Kuollut10. maaliskuuta 1979 (73 vuotta)
Helsinki
Ammatti toimittaja

Elämä ja ura

muokkaa

Atos Wirtanen varttui Saltvikin Långbergsödan kylässä suomenkielisessä talonpoikaisperheessä. Yhdeksänlapsisen perheen vanhemmat olivat Kemiön Helgebodassa syntynyt maanviljelijä Karl Robert Wirtanen (s. 1869) ja Maarian Hirvensalosta kotoisin ollut Eva Amanda Lundelin (s. 1874), jotka olivat muuttaneet Ahvenanmaalle vuonna 1900. Wirtanen kävi kansakoulua ainoastaan neljä vuotta, kunnes joutui isän kuoleman myötä siirtymään työelämään 13-vuotiaana. Hän oli Åland-lehdessä latojaoppilaana ja kirjaltajana vuosina 1919–1924 liittyen samalla työväenliikkeeseen. Sisällissodan aikana Wirtanen oli valkoisten kannattaja, mutta kuunneltuaan punaisia sympatisoineen setänsä kertomuksia vankileirien kauhuista hän kääntyi ajattelussaan vasemmalle.[4][5]

Muutettuaan Helsinkiin 1925 Wirtanen toimi kirjaltajan työnsä ohella Arbetarbladetin avustajana nimimerkillä ”Sawyer”.[6] Hän vaikutti suomenruotsalaisessa työväenliitossa FSA:ssa sekä Suomen Kirjatyöntekijäin Liitossa. Vuonna 1936 Wirtanen palkattiin vakinaiseksi toimittajaksi ja valittiin eduskuntaan SDP:n listoilta. Vuonna 1940 Wirtanen nimitettiin lehden päätoimittajaksi, mutta hänet erotettiin jo vuoden kuluttua SDP:n johdon kanssa syntyneiden erimielisyyksien seurauksena. Wirtanen oli Väinö Tannerin ihailija, joka vielä talvisodan jälkeen oli kovasanaisesti tuominnut puolueesta erotetut niin sanotut kuutoset. Tinkimättömänä kansallissosialismin vastustajana hän muutti suhtautumistaan, kun Tanner jatkosodan sytyttyä uskoi Natsi-Saksan voittoon. Wirtasesta tuli puoluejohdon kärkäs arvostelija ja yksi aktiivisimmista rauhanopposition jäsenistä.[4] Hän muun muassa julkaisi Selvät sanat -nimistä sodanvastaista lehteä ja oli juutalaispakolaisten avustamiseksi perustetun kansalaiskomitean näkyvimpiä hahmoja.[7][8]

Sodan jälkeen Wirtanen kuului K.-A. Fagerholmin johtamaan SDP:n sisäiseen oppositioon, mutta tämän palattua ruotuun, Wirtanen ja Sylvi-Kyllikki Kilpi siirtyivät SKDL:n eduskuntaryhmään vuonna 1947. Kaksikon loikkaus teki kansandemokraateista eduskunnan suurimman puolueen. Asevelisosialistien kanssa syntyneen riidan seurauksena Wirtanen jätti myös FSA:n ja katkaisi näin lopullisesti suhteensa sosialidemokraatteihin. Wirtanen liittyi SKDL:n sisällä toimineen Sosialistisen yhtenäisyyspuolueen jäseneksi ja vuoden kuluttua hänet valittiin myös sen puheenjohtajaksi.[4][9]

Keväällä 1947 Wirtanen oli perustamassa uutta sanomalehteä Ny Tidiä, josta tuli SKDL:n ruotsinkielinen äänenkannattaja.[9] Eduskuntatyönsä ohessa Wirtanen oli lehden päätoimittajana vuosina 1947–1953. Hänen johdollaan siitä kehittyi arvostettu kulttuurilehti, jonka avustajiin lukeutui useita merkittäviä suomenruotsalaisia kirjailijoita. 1950-luvun alussa Wirtanen ajautui riitoihin SKDL:n kommunistien kanssa, kun Vapaan Sanan päätoimittaja Raoul Palmgren irtisanottiin. Lopullinen ero tuli vuonna 1955 Wirtasen vaadittua sosialisteille itsenäisempää asemaa puolueen sisällä. Samalla ovenavauksella myös hänen johtamansa SYP jätti kansandemokraattisen liikkeen.[4]

Wirtasen pudottua eduskunnasta 1954 hän työskenteli vapaana kirjailijana ja lehtimiehenä. Wirtanen oli lyhyen aikaa muun muassa TPSL:n julkaiseman Päivän Sanomien toimittajana. SYP:n puheenjohtajana hän jatkoi vuoteen 1959 saakka puolueen kannatuksen hiipuessa olemattomiin.[4] Presidentin valitsijamiehenä Wirtanen oli 1937, 1940, 1943 ja 1950. Vuonna 1973 hänelle myönnettiin Helsingin yliopiston kunniatohtorin arvo.[1]

Tuotanto

muokkaa

Itseoppineen Wirtasen merkittävimmät vaikuttajat olivat Charles Darwinin ja Friedrich Nietzschen kaltaiset ajattelijat.[4] Wirtasen muistelmien mukaan pitkäaikaisella ystävällä ja työtoverilla Ragni Karlssonilla oli merkittävä vaikutus hänen filosofisen ajattelunsa kehityksessä.[10] Wirtanen oli erityisen kiinnostunut Nietzschestä, josta hän laati pienimuotoisen tutkielman. Wirtanen suunnitteli teoksensa julkaisemista myös saksaksi ja saikin käsikirjoituksestaan myönteisen arvion Thomas Mannilta. Nietzschen lisäksi hän julkaisi vastaavat tutkielmat August Strindbergstä ja V. I. Leninistä.[4] Presidentti Urho Kekkosen kerrotaan arvostaneen Wirtasen näkemyksiä Leninistä ja käyttäneen niitä puheissaan.[11]

Yhteiskunnallisten ja poliittisten teosten ohella Wirtasen tuotanto käsittää runoja, kaunokirjallisuutta ja filosofisia aforismikokoelmia. Hänen omat muistelmansa ilmestyivät vuosina 1964 ja 1972.[4] Wirtasen julkaisemattomaksi jäänut pääteos oli Naturen kontra historien, jota hän valmisteli ennen kuolemaansa yli kymmenen vuoden ajan. Esseekokoelma oli tarkoitettu jatkoksi 1959 ilmestyneelle teokselle Tekniken, människan, kulturen.[12] Osa käsikirjoitukseen sisältyneistä esseistä julkaistiin vuonna 1984 Claes Anderssonin toimittamana nimellä Och så vidare?. Vuonna 2012 ilmestyi Christina Anderssonin ja Claes Anderssonin toimittama antologia Atos, en vänbok, jossa Wirtasen ystävät muistelevat häntä. Teokseen ovat Anderssonien ohella kirjoittaneet muun muassa Bengt Ahlfors, Elisabet Hermodsson, Claes Hylinger, Per Olov Jansson, Yrsa Stenius ja Birgitta Ulfsson. Lisäksi Svante Lundgren käsittelee artikkelissaan Wirtasen toimintaa juutalaispakolaisten avustamiseksi.[13] Sotavuosien tapahtumista Wirtanen kertoo myös Yleisradion draamadokumentissa Sodan ja rauhan miehet (1978).lähde?

Yksityiselämä

muokkaa

Wirtasen ensimmäinen puoliso oli kirjailija Maj-Lis von Wachenfeldt, jonka kanssa hän oli avioliitossa 1942–1943. Vuonna 1954 Wirtanen avioitui tanssitaiteilija Irja Hagforsin kanssa.[4] Wirtanen oli vapaaehtoisesti lapseton.[13] 1940-luvulla Wirtanen oli pitkään Tove Janssonin rakastettu ja avopuoliso.[14] Kyseessä oli Janssonin elämän vakavin miessuhde. Hänen mukaansa pari seurusteli seitsemän vuoden ajan suunnitellen avioliittoa ja jopa perheen perustamista, mutta aikeet kariutuivat Wirtasen päättämättömyyteen.[15]

Muuta

muokkaa

Wirtanen on Lars Janssonin ohella Tove Janssonin luoman Nuuskamuikkusen esikuva ja hahmon vihreä hattu on lainattu häneltä. Wirtasen ideasta Jansson ryhtyi piirtämään Muumipeikko-sarjakuvia, joista ensimmäiset julkaistiin Ny Tidissä lokakuussa 1947.[14][16][17] Janssonin piirtämän Nuuskamuikkusen on myös sanottu muistuttavan ulkonäöltään Wirtasta.[18] Lisäksi Wirtanen oli esikuvana Viking Sundin hahmolle Jörn Donnerin romaanissa Isä ja poika (1985).[19]

Teoksia

muokkaa
  • Den skapande handen. Helsingfors: tekijä, 1931.
  • Kaos och kristall. Helsingfors: Söderström, 1935.
  • Svenska folkpartiet, socialdemokratin och det förestående valslaget. Helsingfors: Finlands svenska arbetarförbund, 1939.
  • Stoft och öde. Helsingfors: Söderström, 1941.
  • Amor fati : dikter. Stockholm: Bonnier, 1942.
  • Ett enat Norden : morgondagens nödvändighet. Helsingfors: Söderström, 1942.
  • Nietzsche : den otidsenlige. Helsingfors: Söderström, 1945.
  • Ofärd och gryning : artiklar åren 1933-1946. Helsingfors: Arbetarförlaget, 1945.
  • Atos Wirtanen skriver brev till en kamrat. Helsingfors: tekijä, 1945.
  • Socialdemokratins väg. Helsingfors: tekijä, 1948.
  • Framåt – men hur? Tankar om arbetarrörelsens samverkan och enhet. Helsingfors: Socialistiska enhetspartiet, 1951.
  • Framtida. Helsingfors: tekijä, 1951.
  • Tekniken och människan : ett darwinistiskt-marxistiskt perspektiv. Helsingfors: tekijä, 1951.
  • Mygg med musköt. (nimimerkillä Musketören) Helsingfors: tekijä, 1951.
  • Tekniken, människan, kulturen : teknokratisk historietolkning. Uppsala: Bokgillet, 1959.
  • August Strindberg : Liv och dikt. Helsingfors: Söderström, 1962.
  • Mot mörka makter. Helsingfors: Söderström, 1963.
  • Aforistik i urval. Helsingfors: Söderström, 1965.
  • Wirtanen, Atos ; Kajanti, Caius (toim.): Salaiset keskustelut : eduskunnan suljettujen istuntojen pöytäkirjat 1939-1944. Helsinki: Caius Kajanti, 1967.
  • Lenin : Elämä ja työ. Helsinki: Tammi, 1970.
  • Politiska minnen. Helsingfors: Söderström, 1973. ISBN 951-52014-4-6
  • Wirtanen, Atos ; Andersson, Claes (toim.): Och så vidare? : betraktelser av en utopist i vår tid. Helsingfors: Söderström, 1984. ISBN 951-52092-5-0

Suomennetut teokset

muokkaa
  • Yhtynyt Pohjola : huomispäivän välttämättömyys. Helsinki: Söderström & Co, 1943.
  • Sosialidemokratian tie. Helsinki: tekijä, 1948.
  • Eteenpäin – mutta miten? Ajatuksia työväenliikkeen yhteistyöstä ja yhtenäisyydestä. Helsinki: Sosialistinen yhtenäisyyspuolue, 1951.
  • Tekniikka ja ihminen : darwinistis-marxilaisia näköaloja. Helsinki: tekijä, 1951.
  • August Strindberg : Ihminen ja kirjailija. Helsinki ; Porvoo: WSOY, 1962.
  • Pimeitä voimia vastaan. Helsinki: Aalto, 1964.
  • Poliittiset muistelmat. Helsinki: Otava, 1972.

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b Atos Wirtanen Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 22.12.2007.
  2. ↑ Berg, Alexandra: Wirtanen, Atos Elmer-kirjailijatietokanta. 2012. Kauniaisten kaupunginkirjasto. Viitattu 22.3.2014.
  3. ↑ Ahlskog, Jonas: ””Världen har nått det skede, då alla vägar leder till socialismen”. Atos Wirtanens socialdemokratiska visioner för arbetarrörelsens enighet”, Klasskamp på svenska : aktörer, ideér och erfarenheter i 1900-talets finlandssvenska arbetarrörelse, s. 207. (Papers on Labour History 10) Helsinki: Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2022. ISBN 978-952-74660-7-0 Teoksen verkkoversio (PDF).
  4. ↑ a b c d e f g h i j Tuomioja, Erkki: Wirtanen, Atos (1906–1979) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen artikkeli). 4.5.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 16.8.2016.
  5. ↑ Ahlskog 2022, s. 208-209.
  6. ↑ Arbetarbladet under de tio åren. Arbetarbladet, 30.8.1929, s. 11. Kansalliskirjasto. Viitattu 2.4.2022.
  7. ↑ Rentola, Kimmo: Kenen joukoissa seisot? Suomalainen kommunismi ja sota 1937–1945, s. 472. (Väitöskirja) Helsinki: WSOY, 1994. ISBN 951-01920-1-5
  8. ↑ Sana, Elina: Kuoleman laiva S/S Hohenhörn : juutalaispakolaisten kohtalo Suomessa, s. 216-217. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-02921-8-4
  9. ↑ a b Sundelin, Anna: ”Ragni Karlsson och den finlandssvenska arbetarrörelsen”, Klasskamp på svenska : aktörer, ideér och erfarenheter i 1900-talets finlandssvenska arbetarrörelse, s. 150-151. (Papers on Labour History 10) Helsinki: Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 2022. ISBN 978-952-74660-7-0 Teoksen verkkoversio (PDF).
  10. ↑ Sundelin 2022, s. 124-125.
  11. ↑ Minkkinen, Aimo: Atos Wirtanen, muumit ja Lenin 19.5.2014. Tiedonantaja. Viitattu 2.4.2022.
  12. ↑ Hytönen, Mattiesko: Työtoverit tekevät valmiiksi Atos Wirtasen pääteoksen. Helsingin Sanomat, 11.1.1980, s. 13. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 2.4.2022.
  13. ↑ a b Lindqvist, Marit: Atos – en vänbok 3.5.2012. Svenska Yle. Viitattu 2.4.2022. (ruotsiksi)
  14. ↑ a b Karjalainen, Tuula: Tove Jansson : tee työtä ja rakasta, s. 94–104. Helsinki: Tammi, 2013. ISBN 978-951-31669-3-3
  15. ↑ Tove Jansson + Atos Wirtanen = mera sant än vi trott 13.1.2014. Ny Tid. Viitattu 2.4.2022. (ruotsiksi)
  16. ↑ Laitinen, Anne: Muumit ensimmäisenä lehtenä julkaissut Ny Tid palkittiin 7.11.2006. Turun Sanomat. Viitattu 13.4.2023.
  17. ↑ Momintrollen och jordens undergång. (Ensimmäinen Muumit-sarjakuva ja muumiperheen esittelevä kirjoitus.) Ny Tid, 3.10.1947, nro 129, s. 4, 1. Lehden verkkoversio. Viitattu 13.4.2023. (ruotsiksi)
  18. ↑ Kuusela, Matti: Tove Janssonin kaikki kolme suurta rakkautta löytyvät Muumilaakson tarinoista (vain tilaajille) 28.9.2018. Aamulehti. Viitattu 2.4.2022.
  19. ↑ Petäjä, Jukka: Huutoja ja kuiskauksia. Helsingin Sanomat, 2.12.1984, s. 21. HS Aikakone (vain tilaajille). Viitattu 2.4.2022.

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Andersson, Christina ; Andersson, Claes (toim.): Atos, en vänbok. Mariehamn: PQR, 2012. ISBN 978-952-57054-3-0
  • Lähteenoja, Sirkka-Liisa: Sopuli, persoonat ja sivupersoonat, s. 35–38. Vihti: Karprint, 2002. ISBN 952-97484-2-6
Sosialidemokraattien kansanedustajat
Kansandemokraattien kansanedustajat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Atos_Wirtanen&oldid=22491838”