Irja Hagfors
Irja Margareta Hagfors-Virtanen (4. marraskuuta 1905 Helsinki – 28. helmikuuta 1988 Helsinki) oli suomalainen tanssitaiteilija, koreografi ja tanssinopettaja.[1][2]
Ura muokkaa
Hagfors opiskeli tanssia aluksi Suomessa Gripenberg-koulussa Maggie Gripenbergin, Alexander Saxelinin ja George Gén johdolla sekä Salminen–Naparstok-koulussa. Vuonna 1926 hän aloitti opinnot Hellerau–Laxemburg-tanssikoulussa Itävallan Laxenburgissa lähellä Wieniä ja sai sieltä tanssidiplomin vuonna 1928.[3] Hän palasi Suomeen ja sai vuoden 1928 syksyllä tanssinopettajan toimen Helvi Salmisen tanssikoulussa. Saman vuoden marraskuussa oli hänen ensimmäinen julkinen tanssiesityksensä Suomessa. Jo seuraavana vuonna Hagfors lähti jälleen Suomesta ja työskenteli seuraavien vuosien ajan monissa eri teattereissa ja tanssiryhmissä Keski-Euroopassa, muun muassa Berliinissä ja Zürichissä. Hän kuului myös Harald Kreutzbergin ja Trudi Schoopin tunnettuihin tanssiryhmiin. Toisen maailmansodan puhjetessa hän palasi jälleen Suomeen ja toimi sen jälkeen koreografina, tanssinopettajana ja tanssikriitikkona.
Hagfors oli yksi modernin tanssin pioneereista ja merkittävimmistä puolustajista Suomessa. Hän osallistui aktiivisesti uuden tanssin tulkintaa koskevaan julkiseen väittelyyn, näkyvimmin Tulenkantajat-lehden numeroissa 5–10 vuonna 1929, yhdessä Antti Halosen ja Raoul af Hällströmin kanssa. Hagfors tunnusti auliisti, että uutta tanssia (vapaa tanssi, ilmaisutanssi) ei voida sovittaa klassisen baletin muotteihin sen paremmin teknisesti kuin taiteellisestikaan. Mutta toisin kuin vastustajansa, hän kykeni selvästi näkemään uuden tanssin mahdollisuudet klassista balettia syvällisempään ja monipuolisempaan ilmaisuun. Tulenkantajat-lehden toimitus totesi väittelyn päätöspuheenvuorossaan ihailevasti, että Hagfors oli omassa työssään itse osoittanut esittämänsä väitteet päteviksi, joten häntä voitiin pitää tämän merkittävän kulttuuriväittelyn selkeänä voittajana.[3]
Hagfors perehtyi Keski-Euroopan vuosinaan myös Rudolf von Labanin liikeanalyysiin ja Saksassa syntyneeseen tanssiteatteriin, joka tuli Suomessa laajempaan tietoisuuteen vasta paljon myöhemmin, 1960- ja 1970-luvulla, pääosin Marjo Kuuselan työn tuloksena. Hagfors teki merkittävän kulttuuriteon suomentamalla Bertolt Brechtin Teatteriteorian (1954).
Suku muokkaa
Hagforsin isä oli Helsingissä toiminut opettaja ja kääntäjä, tohtori Edwin Hagfors, ja hänen äitinsä oli tunnettuun ruotsalaissukuun kuulunut Ulla Charlotta Marchander. Perheessä oli myös toinen tytär, Aino Elisabet Hagfors, Irja Hagforsin isosisko.[4] Irja Hagforsin puoliso oli kirjailija ja kansanedustaja Atos Wirtanen vuodesta 1954 Wirtasen kuolemaan 1979.[5]
Hagforsille myönnettiin Pro Finlandia -mitali 1969.
Lähteet muokkaa
- Suomalaisen tanssin tietokanta (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet muokkaa
- ↑ Hagfors, Irja hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- ↑ Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat aakkosjärjestyksessä - Ritarikunnat ritarikunnat.fi. 9.10.2020. Viitattu 16.4.2022.
- ↑ a b Makkonen, Anne: One Past, Many Histories. Loitsu (1933) in the Context of Dance Art in Finland ((Väitöskirja.) Part IV: Problems of the Modern and the National in Dance Art in Finland) University of Surrey. (englanniksi)
- ↑ Hagfors, Filip Erik Edvin (gullikforskning.se). (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Eduskunnan matrikkeli