Apteekki

lääkkeitä myyvä liike

Apteekki on lääkkeiden valmistus- ja myyntiliike.[1] Apteekin lakisääteiset tehtävät ovat resepti- ja itsehoitolääkkeiden toimittaminen ja lääkeneuvonta. Apteekin vastuulla on opastaa lääkkeen oikea ja turvallinen käyttö lääkkeen ostajalle ja huolehtia lääkkeiden hyvästä saatavuudesta alueellaan. Apteekit tarjoavat enenevässä määrin myös erilaisia lääkehoidon onnistumista edistäviä lisäpalveluita ja myyvät lääkkeiden ohella muita terveyden- ja sairaanhoitoon liittyviä tuotteita.

Norjalainen apteekki
Apteekin myyntitilat noin vuodelta 1900

HistoriaMuokkaa

Apteekin juuret juontavat keskiajalle. Perinteisesti apteekkarit ovat itse valmistaneet lääkkeet, mutta nykyään melkein kaikki lääkkeet valmistetaan lääketehtaissa. Suomen ensimmäiset apteekit aloittivat toimintansa vuonna 1689 Turussa (Kauppatorin Apteekki, suljettiin 2012[2][3]) ja Viipurissa.

ApteekkiveroMuokkaa

Apteekkiveron tarkoituksena on turvata koko maan kattavat apteekkipalvelut ja tasata apteekkien välisiä tuloeroja.[4] Vuoden 2016 loppuun asti apteekit maksoivat apteekkiveron sijaan apteekkimaksua, mutta 1. tammikuuta 2017 apteekkiverolain[5] tullessa voimaan apteekkimaksu korvattiin apteekkiverolla. Samalla apteekkiveroon liittyvät tehtävät siirtyivät Verohallinnolle.

Veron suuruus määräytyy apteekin liikevaihdon perusteella. Apteekkivero on progressiivinen vero, joten suuremmat apteekit maksavat veroa suhteellisesti enemmän kuin pienemmät apteekit. Näin ollen pieni apteekki saa samasta lääkkeestä suuremman myyntikatteen kuin iso apteekki.[6] Kaikkein pienimmät apteekit eivät maksa apteekkiveroa lainkaan.[7] Apteekkiveron tuotto on noin 190 miljoonaa euroa vuodessa.[8]

Yliopiston Apteekki kannattaa apteekkiveron muuttamista tasaveroksi. Apteekki maksaa Suomen apteekkiverokertymästä 16 prosenttia, kun taas sen osuus apteekkien lääkemyynnistä on 10 prosenttia.[9]

Apteekit SuomessaMuokkaa

Vihreä risti ja Hygieian malja ovat apteekkien symboleita koko maailmassa.

Suomessa lähes joka kunnassa on vähintään yksi apteekki.[10] Vuoden 2019 lopussa Suomessa oli 819 apteekkia, joista 623 oli pääapteekkeja ja 196 sivuapteekkeja. Lisäksi harvemmin asutuilla alueilla toimii yhteensä 148 apteekkien ylläpitämää lääkekaappia tai apteekin palvelupistettä, joissa on myynnissä rajattu valikoima itsehoitolääkkeitä. Palvelupisteiden kautta voidaan välittää myös reseptilääkkeitä. Suomessa on yksi apteekkitoimipiste noin 6 800 asukasta kohti, mikä tekee Suomen apteekkiverkostosta tiheämmän kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa.[6]

Suomen apteekeissa työskenteli vuoden 2019 lopussa noin 8 500 henkilöä.[6] Heistä noin 60 prosenttia on saanut farmaseuttisen koulutuksen.[11] Farmaseuttien ja proviisorien lisäksi apteekeissa työskentelee muun muassa lääketeknikkoja, teknisiä työntekijöitä ja kosmetologeja. Apteekkialan työllisyystilanne on erittäin hyvä[11], erityisesti farmaseuteilla työllisyystilanne on erinomainen.[12]

Osa apteekeista ei ole itsenäisiä vaan muiden apteekkien sivutoimipisteitä. Sivuapteekkia johtaa apteekkarin määräämä toiminnasta vastaava hoitaja, jonka on oltava joko farmaseutti tai proviisori.[13]

Yliopiston Apteekkia ja Itä-Suomen yliopiston apteekkia lukuun ottamatta apteekit ovat apteekkarien yksityisomistuksessa. Itä-Suomen yliopistolla on yksi apteekki Kuopiossa. Helsingin yliopiston omistamalla Yliopiston Apteekilla on pääapteekki Helsingissä ja 16 sivuapteekkia ympäri maata.[13]

Apteekkarit ovat yksityisiä elinkeinonharjoittajia ja apteekin tulos verotetaan apteekkarin henkilökohtaisena tulona.[14] Vuonna 2015 apteekkarien kokonaistulot olivat keskimäärin 252 000 euroa. Ansiotulojen keskiarvo oli noin 176 000 euroa ja pääomatulojen 76 000 euroa.[15] Yli puoli miljoonaa euroa tienasi 45 apteekkaria, ja heistä kuusi ansaitsi yli miljoonan.[16]

Taloustutkimuksen Suomalaisten apteekkiasiointi 2020 -seurantatutkimuksen mukaan 93 prosentilla suomalaisista on positiivinen mielikuva apteekkien palveluista. Lisäksi yhtä moni on erittäin tai melko tyytyväinen viimeisimpään apteekkikäyntiinsä. Apteekkien kokonaismäärään oli tyytyväisiä 80 prosenttia vastaajista.[17]

Lääkkeiden hinnatMuokkaa

Lääkkeiden hinnat ovat samat kaikissa Suomen apteekeissa. Lääkkeen hinta muodostuu tukkuhinnasta, lääketaksan[18] määrittämästä apteekin katteesta sekä 10 prosentin arvonlisäverosta. Lääkettä myyvä yritys voi määrittää tukkuhinnan vapaasti, mutta jos lääke on Kela-korvattava, sen tukkuhinta voi olla enintään Sosiaali- ja terveysministeriön alaisen Lääkkeiden hintalautakunnan vahvistaman hinnan suuruinen.[19]

Jos lääke on lääkekorvausjärjestelmän piirissä ja asiakkaan 50 euron alkuomavastuu on täyttynyt, Kela maksaa osan lääkkeen hinnasta. Alkuomavastuu ei koske lapsia ja nuoria, vaan sitä sovelletaan vasta sen vuoden alusta lukien, kun nuori täyttää 19 vuotta. Kela-korvauksen suuruus voi olla 40 prosenttia (peruskorvaus), 65 prosenttia (alempi erityiskorvaus) tai 100 prosenttia (ylempi erityiskorvaus) lääkkeen hinnasta. Jos lääke kuuluu 100 prosentin korvausluokkaan, asiakas maksaa lääkkeestä kuitenkin 4,50 euron omavastuun.[19]

Alkuomavastuun lisäksi Suomessa on käytössä vuosiomavastuu eli niin sanottu lääkekatto. Vuonna 2020 vuosiomavastuu on 577,66 euroa. Kun vuosiomavastuu on täyttynyt, lääkekorvausten piiriin kuuluvista lääkkeistä maksetaan vain 2,50 euron omavastuu.[20]

Kilpailu- ja kuluttajaviraston pääjohtaja Kirsi Leivon mukaan lääkkeet ovat Suomessa liian kalliita. Hänen mukaansa lääketaksaa laskemalla ja apteekkiveroa säätämällä saavutettaisiin merkittäviä säästöjä sekä julkiselle taloudelle että kuluttajille. Leivon mielestä apteekkien liikevoitot ovat muihin yrityksiin verrattuna hyvin korkeita, erityisesti liiketoiminnan riskiin nähden. Vuonna 2017 lääkkeitä ostettiin Suomessa runsaalla kolmella miljardilla eurolla, ja Kela-korvauksia lääkeostoihin maksettiin 1,4 miljardia euron verran.[21]

Apteekkialan sääntely PohjoismaissaMuokkaa

SuomiMuokkaa

Suomessa lääkkeitä saavat myydä vain apteekit. Ainoa poikkeus ovat nikotiinivalmisteet, joita saa myydä myös vähittäiskaupoissa, kioskeissa, huoltoasemilla sekä ravintoloissa.[22]

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea myöntää apteekkiluvat ja päättää uusien apteekkien ja sivuapteekkien perustamisesta. Suomessa apteekkarin tulee olla koulutukseltaan proviisori. Apteekkiluvan edellytyksen saamisena on myös, että hakijaa ei ole asetettu konkurssiin, hänelle ei ole määrätty edunvalvojaa eikä hänen toimintakelpoisuuttaan ole rajoitettu.[23]

Yleensä apteekkilupa tulee haettavaksi, kun edellinen apteekkari jää eläkkeelle tai saa toisen apteekin. Apteekkiluvan tullessa avoimeksi Fimea julistaa apteekkiluvan haettavaksi verkkosivuillaan sekä Virallisessa lehdessä.[24] Uudeksi apteekkariksi valitaan henkilö, jolla voidaan kokonaisuudessaan katsoa olevan parhaat edellytykset apteekkiliikkeen harjoittamiseen. Arvioinnissa otetaan huomioon hakijan toiminta apteekissa ja muissa lääkehuollon tehtävissä, mukaan lukien mahdollisen aiemman apteekkiluvan lainvoimaiseksi tulon ajankohta, sekä apteekkiliikkeen harjoittamisen kannalta merkitykselliset opinnot, johtamistaito ja muu toiminta.[23] Fimea julkaisee listat myönnetyistä apteekkiluvista sekä apteekkilupaa hakeneista verkkosivuillaan.[25][26]

Apteekkilupa päättyy apteekkarin täyttäessä 68 vuotta. Apteekkia ei saa vuokrata eikä luovuttaa toiselle henkilölle. Apteekkiketjut ja pelkästään verkossa toimivat apteekit eivät ole Suomessa sallittuja. Apteekkilupa myönnetään tietylle sijaintialueelle, joka on yleensä kunta. Kaupungeissa voi olla useita apteekkialueita, joiden sisällä apteekit voivat sijoittua vapaasti.[27]

Uusia apteekkeja perustetaan väestömäärältään kasvaville alueille ja sivuapteekki voidaan itsenäistää, jos se kasvaa riittävän suureksi. Väestömäärältään kutistuvalla alueella sijaitseva pääapteekki voidaan puolestaan muuttaa sivuapteekiksi.

KannanottojaMuokkaa

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkijoiden Lauri Sääksvuoren ja Timo Seppälän mukaan apteekkimarkkinoiden vapauttaminen olisi tehokkain tapa hidastaa lääkemenojen kasvua. Heidän mukaansa markkinoiden vapauttaminen tuottaisi taloudellista hyötyä ja edistäisi kansalaisten terveyttä, kun useammalla olisi mahdollisuus hankkia tarvitsemansa lääkkeet. Tutkijat arvioivat vapauttamisen laskevan lääkkeiden vähittäismyyntihintoja kansainvälisten kokemusten perusteella 10–20 prosenttia. Aiemmin toteutettu nikotiinivalmisteiden myynnin vapauttaminen laski valmisteiden hintoja noin 15 prosenttia. Sääksvuoren ja Seppälän mukaan apteekkiluvan myöntäminen jokaiselle pätevyysvaatimukset täyttävälle ja hintasäännöstelystä luopuminen alentaisivat väistämättä lääkkeiden hintoja ja valtion maksamia lääkekorvauksia. Heidän mukaansa apteekkimarkkinoita tulee kuitenkin säännellä tarkasti, jotta lääkemarkkinat säilyvät toimivina ja oikeudenmukaisina. Tutkijat huomauttavat, että myös kilpailun mahdollistamisen jälkeen lääkkeitä myyvät ihmiset voidaan velvoittaa neuvomaan lääkkeiden oikeassa ja turvallisessa käytössä. Lisäksi voidaan edellyttää, että lääkkeitä myyvät vain riittävän koulutuksen saaneet ihmiset.[28]

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja Juhani Eskola totesi kuitenkin Sääksvuoren ja Seppälän kannanoton julkaisemisen jälkeen, että ehdotus apteekkimarkkinoiden vapauttamisesta on näiden yksittäisten tutkijoiden mielipide ja että THL ei ole vielä muodostanut omaa kantaansa apteekkisääntelyyn.[29] Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean professori, tutkimuspäällikkö Hannes Enlund puolestaan vastasi Sääksvuoren ja Seppälän kannanottoon kritisoimalla sen väitteitä, jotka eivät perustu faktoihin tai kansainväliseen näyttöön. Hänen mukaansa merkittävimpiä syitä lääkemenojen kasvamiseen ovat väestön ikääntyminen sekä uusien ja entistä kalliimpien lääkkeiden tulo markkinoille.[30]

Kansainväliset tutkimuksetkaan eivät tue olettamaa, että apteekkisääntelyn purkaminen alentaisi lääkemenoja.[31] Tämä johtuu siitä, että apteekkisääntelyllä ei ole suoraa yhteyttä reseptilääkkeiden hintoihin. Niitä säännellään apteekkijärjestelmästä riippumatta. Suomessa tämä tapahtuu Sosiaali- ja terveysministeriön alaisen lääkkeiden hintalautakunnan päätöksillä ja apteekin katteen määräävällä valtion lääketaksalla.

RuotsiMuokkaa

Ruotsin valtion apteekkimonopoli lakkautettiin marraskuussa 2009, ja jo vuoden 2010 alussa 10 % lääkemyynnistä siirtyi kauppoihin, suosituimpina särkylääkkeet ja nikotiinipurukumi (jota Suomessakin saa ruokakaupoista). Kaupoissa saa myydä 540 reseptivapaata lääkettä aikuisille. Useimmissa ruokakaupoissa on vain suosituimpia lääkkeitä, mutta kaupat (ICA ja Coop) ovat perustaneet täyden palvelun apteekkejakin. [32]

Huhtikuussa 2015 Ruotsin lääkeviranomainen Läkemedelsverket päätti siirtää osan särkylääkkeistä takaisin vain apteekkien myyntiin, sillä parasetamolimyrkytysten määrä kasvoi 40 prosenttia sen jälkeen, kun valmisteita alettiin myydä kaupoissa, huoltoasemilla ja kioskeissa. [33]

Vuosina 1971–2009 Ruotsissa ei ollut yksityisiä apteekkeja.[34] Vuodesta 2009 valtiomonopolin apteekkeja myytiin ryppäittäin ja lisäksi jo tammikuun 2010 alussa lääkevirastolle oli tullut 40–50 anomusta täysin uusista apteekeista.[35] Lähivuosina perustettaneen 400–500 uutta apteekkia.[36]

Tammikuun 2010 lopussa useimmat myydyt apteekkiketjut vaihtoivat nimeään.[37]

Ruotsi siis ei vain purkanut valtio-omistustaan, kuten EU vaati, vaan myös poisti apteekkien määräsääntelyn eli salli apteekkien melko vapaan perustamisen ja lisäksi salli tärkeimpien itsehoitolääkkeiden myynnin ruokakaupoissakin.

NorjaMuokkaa

Norjassa oli aiemmin hyvin samankaltainen apteekkijärjestelmä kuin Suomessa. Vuonna 2001 apteekkien omistus- ja perustamisrajoituksista kuitenkin luovuttiin, ja muutoksen seurauksena apteekkien määrä lisääntyi. Tilanne on kuitenkin tasaantunut ja syrjäseutujen apteekit ovat vähentyneet, kun toiminta on keskittynyt kasvukeskuksiin.[34]

Sääntely on Euroopan vähäisimpiä: apteekin saa perustaa ja omistaa kuka tahansa paitsi lääkärit ja lääketeollisuus, kunhan apteekin toiminnasta vastaa farmaseuttisen korkeakoulutuksen saanut henkilö (proviisori). Omistusrajoitusten poistaminen on johtanut siihen, että melkein kaikki Norjan apteekit ovat kolmen kansainvälisen apteekkiketjun (Alliance Boots, Celesio, Phoenix/Tamro) omistuksessa.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Kielitoimiston sanakirjan verkkoversio: apteekki. (Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja, 35.) Kotimaisten kielten keskus.
  2. Turun sanomat viitattu 20.2.2012
  3. Apteekin historia Turku: Turun Kauppatorin apteekki. Viitattu 11.1.2010.
  4. Apteekkivero – Fimea fimea.fi. Viitattu 28.8.2020.
  5. Apteekkiverolaki 770/2016 – Ajantasainen lainsäädäntö finlex.fi. Viitattu 27.8.2020.
  6. a b c Apteekit numeroina Suomen apteekkariliitto. Viitattu 27.8.2020.
  7. Apteekkivero – Verohallinto vero.fi. Viitattu 20.3.2019.
  8. Blom, Johannes: Apteekkariliitto: Jopa kymmenys pois kalliiden lääkkeiden hinnoista muuttamalla verotusta ja lääketaksaa yle.fi. 24.6.2020. Viitattu 27.8.2020.
  9. Apteekkivero tulee muuttaa tasaveroksi sttinfo.fi. 24.6.2020. Viitattu 27.8.2020.
  10. https://www.apteekki.fi/tietoa-apteekeista.html
  11. a b Apteekkiala – Ammattinetti ammattinetti.fi. Viitattu 28.8.2020.
  12. Apteekit työpaikkana Suomen apteekkariliitto. Viitattu 28.8.2020.
  13. a b Lääkelaki 42 § ja 52 § finlex.fi. Viitattu 29.8.2020.
  14. Apteekin verotus Suomen apteekkariliitto. Viitattu 29.8.2020.
  15. Pietiläinen, Tuomo: Apteekkarit tahkosivat taas valtavat tienestit – HS:n hakukone näyttää oman paikkakuntasi apteekkarin tulot hs.fi. 3.11.2016. Viitattu 29.8.2020.
  16. Niskakangas, Tuomas: Kilpailuvirasto hyökkäsi apteekkarien jättituloja vastaan: Miksi apteekkarit pysyivät niin rauhallisina? hs.fi. 4.1.2020. Viitattu 29.8.2020.
  17. Suomalaiset ovat tyytyväisiä apteekkeihin 19.02.2020. Suomen apteekkariliitto. Viitattu 29.8.2020.
  18. Valtioneuvoston asetus lääketaksasta 713/2013 – Ajantasainen lainsäädäntö finlex.fi. Viitattu 29.8.2020.
  19. a b Lääkkeiden hinnat ja korvaukset Suomen apteekkariliitto. Viitattu 29.8.2020.
  20. Vuosiomavastuu eli lääkekatto kela.fi. Viitattu 29.8.2020.
  21. Hartikainen, Jarno: Suomalaiset maksavat lääkkeistään liikaa, sanoo KKV:n Kirsi Leivo – näillä nopeilla keinoilla hän rajoittaisi apteekkien ylisuuria voittoja hs.fi. 4.1.2020. Viitattu 29.8.2020.
  22. Lääkelaki 38 a § ja 54 a § finlex.fi. Viitattu 29.8.2020.
  23. a b Apteekki- ja sivuapteekkiluvat – Fimea fimea.fi. Viitattu 29.8.2020.
  24. Apteekkiluvan hakeminen – Fimea fimea.fi. Viitattu 29.8.2020.
  25. Myönnetyt apteekkiluvat – Fimea fimea.fi. Viitattu 29.8.2020.
  26. Apteekkilupaa hakeneet – Fimea fimea.fi. Viitattu 29.8.2020.
  27. Apteekkilupa – Suomen apteekkariliitto Suomen apteekkariliitto. Viitattu 29.8.2020.
  28. Sääksvuori, Lauri ja Seppälä, Timo T.: Markkinoiden avaaminen vähentää lääkemenoja hs.fi. 11.5.2016. Viitattu 29.8.2020.
  29. Halonen, Inkeri: THL:n pääjohtaja: Ehdotus apteekkimarkkinoiden vapauttamisesta on yksittäisten tutkijoiden mielipide apteekkari.fi. Viitattu 16.5.2016.
  30. Enlund, Hannes: Lääkemenoja kasvattavat uudet lääkkeet ja ikääntyminen hs.fi. 14.5.2016. Viitattu 29.8.2020.
  31. Vogler, Sabine; Habimana, Katharina; Arts, Danielle: Does deregulation in community pharmacy impact accessibility of medicines, quality of pharmacy services and costs? Evidence from nine European countries. Health Policy, 7.7.2014, 117. vsk, nro 3, s. 311–327. (englanniksi)
  32. Ruotsissa rohdot saa ruokakaupasta, Kesko.fi 15.4.2010
  33. Försäljning av paracetamol i tablettform i detaljhandeln upphör 1 november – Läkemedelsverket lakemedelsverket.se. Viitattu 29.6.2015.
  34. a b Adjö monopol, DN.se, 1.11.2010
  35. Dagens Nyheter, 12 januari 2010: Många nya apotek inom kort
  36. Apteekkimonopolin loppuminen avaa satoja uusia apteekkeja, SverigesRadio.se, 10.7.2010
  37. Dagens Nyheter, 22 januari 2010: Nya apotek även för djuren

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta apteekki.