Avaa päävalikko

Amerikan valtioiden järjestö (lyhenteet OAS[1] ja OEA) on Amerikan itsenäisten valtioiden muodostama kansainvälinen järjestö. Järjestö perustettiin vuonna 1948 ja se aloitti toimintansa 1951.

Amerikan valtioiden järjestö
  • Organisation des États Américains (ransk.)
  • Organização dos Estados Americanos (port.)
  • Organización de los Estados Americanos (esp.)
  • Organization of American States (engl.)
Flag of the Organization of American States.svg
Perustettu 1948
Päämaja Yhdysvaltain lippu Washington D.C., Yhdysvallat
Jäsenet 35 jäsenvaltiota
Viralliset kielet englanti, ranska, espanja, portugali
Pääsihteeri José Miguel Insulza (Chilen lippu Chile)
Sivusto www.oas.org

Järjestön nykyinen pääsihteeri on 2. toukokuuta 2005 virkaan valittu chileläinen José Miguel Insulza, joka tuolloin oli maansa sisäministeri. Hänen kautensa alkoi 26. toukokuuta 2005.

Sisällysluettelo

NimiMuokkaa

Amerikan valtioiden järjestöllä on neljä virallista kieltä. Järjestön nimi lyhennetään englannin kielellä OAS ja muilla kolmella kielellä OEA. Koko nimi on eri kielillä seuraava:

Jäsenmaiden alueella on myös viides virallinen kieli, hollanti, jolla sen nimi on Organisatie van Amerikaanse Staten, lyhenteeltään OAS. Hollanti ei kuitenkaan ole järjestön virallinen kieli. Suomessa järjestöön on tavattu viitata usein vain englantilaisessa lyhyessä muodossa "OAS", joskus myös "Amerikan valtioiden yhteistyöjärjestö".

TavoiteMuokkaa

 
Järjestön päämaja Washington, D.C.ssa.

Järjestön peruskirjan mukaan sen tavoitteena on edistää demokratiaa ja ihmisoikeuksia, toimia rikollisuutta ja huumekauppaa vastaan, turvata rauhan säilyminen ja pyrkiä muodostamaan koko Amerikan käsittävä vapaakauppa-alue. Järjestön tehtävänä tuli olla toimiminen välittäjänä jäsenmaiden keskisissä riita-asioissa ja kahakoissa, ja tarvittaessa asettaa sanktioita aggressiivisille osapuolille. Se lupasi myös toimia äärimmäisen köyhyyden poistamiseksi ja tavanomaisten aseiden määrän rajoittamiseksi. Samaten sen tuli tukea kaksoismantereen maiden välistä kulttuurista ja taloudellista yhteistyötä. Käytännössä järjestö oli alun perin suunnattu nimenomaan jäsenmaiden uhkana pitämää kommunismia vastaan.

ElimetMuokkaa

Järjestön toimielimiin kuuluvat yleiskokous, pysyvä neuvosto sekä pääsihteeri. Täydentäviä ja joskus väliaikaisia ovat yhteistyö- ja kehitystoimisto, ihmisoikeuskomissio ja muita vastaavia elimiä.

HistoriaMuokkaa

Yhdeksäs Amerikan valtioiden välinen konferenssi pidettiin Kolumbian Bogotássa keväällä 1948. Samaan aikaan kaupungissa puhkesi suuri mellakka El Bogotazo populistiliberaalin paikallisen poliitikon Gaitánin murhasta. Yhdysvallat vaati tuolloin osallistujamaita sitoutumaan taistelemaan kommunismia vastaan. Sen johdolla 21 maata allekirjoitti tämän sitoumuksensa 30. huhtikuuta 1948, ja tämä sitoumus astui voimaan joulukuussa 1951. Pian sopimusvaltioista alettiin käyttää nimitystä Amerikan valtioiden järjestö, josta sitten tuli virallinen nimi.

Järjestön toiminta suuntautui ensisijaisesti kommunismia vastaan, jonka seurauksena alkuperäisiä lupauksia toiminnasta demokratian ja ihmisoikeuksien puolesta laiminlyötiin, ja monissa Latinalaisen Amerikan maissa valtaan nousivan jyrkän oikeistolaiset diktatuurit ja sotilashallitukset. Järjestön sanotaan toimineen enimmäkseen Yhdysvaltain käsikassarana sen takapihalla eli latinalaisessa Amerikassa. Järjestö erotti periaatteisiinsa vedoten perustajajäsenensä Kuuban vuonna 1962 tämän läpikäytyä vallankumouksen ja liittouduttua kommunistisen itäblokin kanssa. Monissa järjestön jäsenmaissa on etenkin viime vuosina esitetty toiveita Kuuban ottamisesta takaisin mukaan, mutta Kuuba ei ole osoittanut kiinnostusta järjestön toimintaa kohtaan. Kesäkuussa 2009 järjestö päätti yksimielisesti kutsua Kuuban takaisin jäsenekseen.[2] Aiemmasta suhtautumisestaan huolimatta Kuuban hallitus kertoi olevansa tyytyväinen päätökseen.[3]

1960-luvun lopulta alkaen Amerikan valtioiden järjestö alkoi ottaa jäsenikseen siirtomaaisännistään vasta itsenäistyneitä Karibian maita. Yksi viimeisimmistä liittyneistä on Kanada, joka tuli mukaan järjestöön vasta 1990.lähde? Järjestö kohtasi voimakasta vastustusta 1970- ja 1980-luvulla; vasemmistolaiset kutsuivat sitä jopa Yhdysvaltain omaksi siirtomaahallinnoksi. Erityisesti kiinnitettiin huomiota siihen, kuinka Kuuba erotettiin välittömästi sen omaksuttua vasemmistolaisen diktatuurin, kun taas oikeistolaiseen diktatuuriin vajonneita Brasiliaa, Argentiinaa tai Chileä vastaan ei kohdistettu minkäänlaisia toimia, vain koska näiden diktatuurien poliittinen väri ei ollut ristiriidassa Yhdysvaltain politiikan kanssa. Veriset oikeistolaiset hallitukset olivat luotettavia Yhdysvaltain liittolaisia.

Vuoden 1990 tienoilla monet diktatuurien ja sotilasjunttien hallitsemat latinalaisen Amerikan maat vapautuivat ja omaksuivat taas demokratian. Kun Neuvostoliitto samaan aikaan romahti, lakkasi kommunismi yhtäkkiä olemasta vakavasti otettava uhkakuva Amerikan mantereilla. Yhdysvallat löyhensi otettaan Amerikan valtioista, ja useimmissa maissa poliittinen kenttä alkoi siirtyä jälleen vasemmalle. Amerikan valtioiden järjestössä tämä merkitsi sitä, että järjestö on 1990-luvulta alkaen toiminut aiempaa itsenäisemmin ja Yhdysvaltain käskyjä noudattamatta. Nykyinen pääsihteeri on ensimmäinen, joka valittiin virkaansa, vaikkei hän ollut Yhdysvaltojen tukema ehdokas.lähde?

JäsenmaatMuokkaa

 
  Ei jäsen
(Ranskan Guayana) ja (Grönlanti)

Järjestön alkuperäiset 21 jäsenmaata vuodelta 1948 ovat seuraavat:

1960-luvun lopussa mukaan liittyi kolme uutta maata:

1970-luvun puolivälistä alkaen mukaan tuli vuosikymmenen aikana kahdeksan maata:

1990-luvun vaihteessa seuraan liittyi vielä kolme maata:

Järjestössä on yhteensä 35 maata, mikäli Kuuba lasketaan mukaan. Käytännössä järjestössä on kuitenkin 34 jäsenmaata, koska Kuuban hallitus ei osallistu sen toimintaan.

Honduras suljettiin ulos järjestöstä heinäkuussa 2009 vastalauseena laillisen presidentin Manuel Zelayan syrjäyttämiselle ja armeijan vallankaappaukselle[4].

YleiskokouksetMuokkaa

Järjestys Kaupunki Maa Päiväys
1. San José   Costa Rica 14–23 .huhtikuuta 1971
2. Washington D.C.   Yhdysvallat 11–21 .huhtikuuta 1972
3. Washington D.C.   Yhdysvallat 4–15 .huhtikuuta 1973
4. Atlanta   Yhdysvallat 19 . huhtikuuta – 1 .toukokuuta 1974
5. Washington D.C.   Yhdysvallat 8–19 .toukokuuta 1975
6. Santiago de Chile   Chile 4–18 .kesäkuuta 1976
7. St. George's   Grenada 14–22 .kesäkuuta 1977
8. Washington D.C.   Yhdysvallat 21 .kesäkuuta – 1 . heinäkuuta 1978
9. La Paz   Bolivia 22–31 . lokakuuta 1979
10. Washington D.C.   Yhdysvallat 19–26 marraskuuta 1980
11. Castries   Saint Lucia 2–11 joulukuuta 1981
12. Washington D.C.   Yhdysvallat 15–21 joulukuuta 1982
13. Washington D.C.   Yhdysvallat 14–18 marraskuuta 1983
14. Brasília   Brasilia 12–17 marraskuuta 1984
15. Cartagena de Indias   Kolumbia 5–9 joulukuuta 1985
16. Ciudad de Guatemala   Guatemala 11–15 marraskuuta 1986
17. Washington D.C.   Yhdysvallat 9–14 marraskuuta 1987
18. San Salvador   El Salvador 14–19 marraskuuta 1988
19. Washington D.C.   Yhdysvallat 13–18 marraskuuta 1989
20. Asunción   Paraguay 4–8 .kesäkuuta 1990
21. Santiago de Chile   Chile 3–8 .kesäkuuta 1991
22. Nassau   Bahama 18–23 .toukokuuta 1992
23. Managua   Nicaragua 7–11 .kesäkuuta 1993
24. Belém   Brasilia 6–10 .kesäkuuta 1994
25. Montrouis   Haiti 5–9 .kesäkuuta 1995
26. Panamá   Panama 3–7 .kesäkuuta 1996
27. Lima   Peru 1–5 .kesäkuuta 1997
28. Caracas   Venezuela 1–3 .kesäkuuta 1998
29. Ciudad de Guatemala   Guatemala 6–8 .kesäkuuta 1999
30. Windsor   Kanada 4–6 .kesäkuuta 2000
31. San José   Costa Rica 3–5 .kesäkuuta 2001
32. Bridgetown   Barbados 2–4 .kesäkuuta 2002
33. Santiago de Chile   Chile 8–10 .kesäkuuta 2003
34. Quito   Ecuador 6–8 .kesäkuuta 2004
35. Fort Lauderdale   Yhdysvallat 5–7 .kesäkuuta 2005
36. Santo Domingo   Dominikaaninen tasavalta 4–6 .kesäkuuta 2006
37. Panamá   Panama 3–5 .kesäkuuta 2007
38. Medellín   Kolumbia 1–3 .kesäkuuta 2008
39. San Pedro Sula   Honduras 2–3 .kesäkuuta 2009
40. Lima   Peru 6–8 .kesäkuuta 2010
41. San Salvador   El Salvador 5–7 .kesäkuuta 2011
42. Cochabamba   Bolivia 3-5 .kesäkuuta 2012[5]
43. Antigua   Guatemala 4-6 .kesäkuuta 2013[6]

HuippukokouksetMuokkaa

Vuosi [7] Järjestys [7] Päivämäärä [7] Isäntämaa [7] Isäntäkaupunki [7] Isäntä (valtionpäämies) [7]
1994 1. December 9–11   Yhdysvallat [8] Miami Bill Clinton
1998 2. 18–19. huhtikuuta   Chile [9] Santiago de Chile Eduardo Frei Ruiz-Tagle
2001 3. 20–22. huhtikuuta   Kanada [10] Quebec Jean Chrétien
2004 erityiskokous 12-13. tammikuuta   Meksiko[11] Monterrey Vicente Fox
2005 4. 4–5. marraskuuta   Argentiina [12] Mar del Plata Néstor Kirchner
2009 5. 17–19. huhtikuuta   Trinidad ja Tobago [13] Port-of-Spain Patrick Manning
2012 6. 14–15. huhtikuuta   Kolumbia [14] Cartagena Juan Manuel Santos
2015 7. 10–11. huhtikuuta   Panama [15] Panamá Juan Carlos Varela
2018 8. 23-25. maaliskuuta   Peru [16] Lima ilmoitetaan

PääsihteeritMuokkaa

Järjestys Virka-aika Pääsihteeri Maa
1 1948–1954 Alberto Lleras Camargo   Kolumbia
2 1954–1955 Carlos Dávila   Chile
3 1956–1968 José A. Mora   Uruguay
4 1968–1975 Galo Plaza   Ecuador
5 1975–1984 Alejandro Orfila   Argentiina
6 1984–1994 João Clemente Baena Soares   Brasilia
7 1994–2004 César Gaviria   Kolumbia
8 15. syyskuuta 2004 – 15. lokakuuta 2004 Miguel Ángel Rodríguez   Costa Rica
15. lokakuuta 2004 – 26. toukokuuta 2005 Luigi R. Einaudi vt.   Yhdysvallat
9 26. toukokuuta 2005 – José Miguel Insulza   Chile

LähteetMuokkaa

  1. Lyhenneluettelo 25.04.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 16.6.2013.
  2. Amerikan maiden järjestö päästi Kuuban pannasta 4.6.2009. YLE Uutiset. Viitattu 4.6.2009.
  3. Kuuba tyytyväinen Amerikan maiden kutsuun 4.6.2009. YLE Uutiset. Viitattu 8.6.2009.
  4. BBC News: Americas group suspends Honduras (5.7.2009), haettu 5.7.2009"The Organization of American States has suspended Honduras in protest at the ousting of President Manuel Zelaya."
  5. http://www.oas.org/en/42ga/
  6. http://www.oas.org/en/43ga/
  7. a b c d e f Summits of the Americas Background and Previous Summits. Organization of American States. Viitattu 26.4.2015.
  8. Summit Americas: I summit (1st)
  9. Summit Americas: II summit (2nd)
  10. Summit Americas: III summit (3rd)
  11. Special Summit of the Americas: Special Summit
  12. Summit Americas: IV summit (4th)
  13. Summit Americas: V summit (5th)
  14. Summit Americas: VI summit (6th)
  15. Summit Americas: VII summit (7th)
  16. Summit Americas: VIII summit (8th)

Aiheesta muuallaMuokkaa