Wikipedia

Manuel Zelaya

hondurasilainen poliitikko

José Manuel Zelaya Rosales (s. 20. syyskuuta 1952 Catacamas) on hondurasilainen liberaalipuolueen poliitikko, joka toimi maansa presidenttinä vuosina 2006–2009.[1]

Manuel Zelaya
Hondurasin 53. presidentti
27. tammikuuta 2006 – 28. kesäkuuta 2009
Varapresidentti Elvin Ernesto Santos
Arístides Mejía
Edeltäjä Ricardo Maduro
Seuraaja Roberto Micheletti
Henkilötiedot
Koko nimi José Manuel Zelaya Rosales
Syntynyt20. syyskuuta 1952 (ikä 71)
Catacamas, Olancho, Honduras
Puoliso Xiomara Castro
Tiedot
Puolue Vapauspuolue LIBRE 2011-
Muut puolueet Liberaalipuolue PL -2011

Zelayan nelivuotisen presidenttikauden oli määrä kestää vuoteen 2010 saakka. Hänet kuitenkin syrjäytettiin vallasta 28. kesäkuuta 2009 armeijan pidättäessä hänet korkeimman oikeuden määräyksestä. Parlamentti vahvisti erottamisen samana päivänä. Vallankaappauksen taustalla oli Zelayan ehdotus presidentin kahden peräkkäisen kauden mahdollistamisesta.[1]

Tausta muokkaa

Zelaya syntyi vuonna 1952 Catacamasissa, Olanchon departementissa poliittisesti merkittävään perheeseen, johon hänen lisäkseen kuului kolme muuta lasta. Hän aloitti yliopisto-opintonsa Hondurasin kansallisessa yliopistossa, mutta ei valmistunut. Zelaya liittyi Hondurasin liberaalipuolueeseen vuonna 1970. Hän toimi kansallisessa kongressissa kolme peräkkäistä kautta vuosina 1985–1998.

Zelayan puoliso on ollut tammikuusta 1976 lähtien Xiomara Castro. Castro voitti syksyllä 2021 järjestetyt presidentinvaalit.[2]

Presidenttinä muokkaa

Hondurasin presidenttinä Zelayaa edelsi Ricardo Maduro. Zelaya valittiin presidentiksi alun perin liberaalipuolueen oikeistosiiven tuella. Hän aloitti virassa 27. tammikuuta 2006. Kautensa aikana hän kääntyi runsaasti vasemmalle. Hän pyrki lähestymään kansanliikettä ja liittoutui Hondurasin perinteisen vasemmiston kanssa.[3] Zelaya pyrki lähestymään Venezuelan johtamaan blokkia, ja hänen kansainvälisiksi liittolaisikseen tulivat Venezuelan Hugo Chávez ja Nicaraguan Daniel Ortega. Elokuussa 2008 Honduras liittyi Venezuelan ajamaan ALBA-kauppajärjestöön. Maa sai talousapuna halpaa öljyä ja traktoreita.[3] Zelaya toteutti presidenttiaikanaan merkittäviä uudistuksia. Hänen kaudellaan minimipalkkaa nostettiin ja opiskelumaksuja alennettiin.[4]

Vallankaappaus muokkaa

Vuonna 2009 Zelaya ilmoitti haluavansa järjestää kyselyn perustuslain muutoksesta ja peruslakia säätävän kokouksen vaalin. Sekä korkein oikeus että armeija pitivät päätöstä laittomana. Kongressi sääti äänestyksen kieltävän lain. Vastaiskuna Zelaya erotti asevoimien pääesikunnan päällikön Romeo Vásquezin sekä puolustusministerin. Korkein oikeus määräsi Vásquezin erottamisen kumottavaksi. Myös armeijan, ilmavoimien ja laivaston komentajat erosivat protestina.

26. kesäkuuta 2009 satoja armeijan jäseniä miehitti pääkaupunki Tegucigalpan lentokentän, parlamentin, korkeimman oikeuden ja presidentinpalatsin, ilmoituksensa mukaan hillitäkseen mahdollisia levottomuuksia, kun Zelaya oli marssinut kannattajineen sotilastukikohtaan noutamaan äänestysuurnat, joita armeija ei luovuttanut.[5][6]

Armeija pidätti Zelayan kello kuudelta aamulla lauantaina 28. kesäkuuta 2009 ja vangitsi hänet sotilastukikohtaan.[7][8]

Myöhemmin päivällä Zelaya vapautettiin Costa Ricassa[8], jossa hän piti lehdistötilaisuuden Óscar Ariasin kanssa. Myös Zelayan hallinnon ulkoministeri Patricia Rodas pidätettiin ja muista jäsenistä annettiin pidätysmääräykset. Noin 3 000 Zelayan kannattajaa osoitti mieltään presidentinpalatsin ulkopuolella.[9]

Useat tiedostusvälineet ja tarkkailijat puolustelivat kaappausta sillä, että Zelaya olisi saattanut pyrkiä uudelleen presidentiksi toiselle kaudella, kun voimassa olevan perustuslain mukaan vain yksi kausi on sallittu.[10] Arvostelijat ovat syyttäneet kaappauksen taustalla olevia tahoja. Sosiologi Leticia Salomón on syyttänyt maan kymmentä vaikutusvaltaisinta perhettä vallankaappauksen rahoittamisesta.[11]

Parlamentti nimitti uudeksi presidentiksi puhemies Roberto Michelettin, joka määräsi maahan öisen ulkonaliikkumiskiellon. Zelaya osallistui vielä maanantaina Nicaraguan Managuassa järjestettyyn Ríon ryhmän kokoukseen. YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon, Yhdysvallat, Ecuador, Nicaragua, Venezuela ja Amerikan maiden järjestö OAS vaativat Zelayan palauttamista virkaansa.[12][13]

Zelaya palasi Hondurasiin ja sai turvapaikan Brasilian suurlähetystöstä. Neuvottelut Zelayan ja Michelttin välillä eivät tuonneet tulosta. Lokakuussa 2009 julkaistiin kysely, jonka mukaan 53 % kansasta vastusti vallankaappausta ja 60 % vastanneista oli sitä mieltä, että vallan kaapanneen Roberto Michelettin tulisi siirtyä syrjään. Virallisen virkakauden päätyttyä Zelaya poistui Brasilian suurlähetystöstä tuhansien kannattajiensa saattelemana ja matkusti maanpakoon Dominikaaniseen tasavaltaan.[14][15]

22. toukokuuta 2011 Hondurasin presidentti Porfirio Lobo Sosa tapasi Zelayan Cartagenassa, Kolumbiassa, jossa he sopivat että Zelaya saa palata takaisin maanpaosta Hondurasiin.[16] Kuusi viikko myöhemmin 28. toukokuuta Zelaya palasi Hondurasiin Conviasan lennolla ja häntä oli vastassa tuhansia tukijoita[17][18] Zelaya antoi tuen maansa demokratia kehitykselle ja korosti kansallista yhtenäisyyttä[17].

Nykyään Zelaya edustaa maataan Keski-Amerikan parlamentissä.[19]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b Goldberg, Maren: Manuel Zelaya Britannica.com. Viitattu 9.5.2014. (englanniksi)
  2. ↑ Lassi Lapintie, Vasemmiston ehdokas voitti Hondurasin presidentinvaalit Yle.fi, uutiset 1.12.2021, viitattu 1.12.2021
  3. ↑ a b Ibarz, Joaquim: Zelaya, de terrateniente de derechas a chavista LaVanguardia.com. 27.6.2009. Arkistoitu 30.6.2009. Viitattu 29.6.2009. (espanjaksi)
  4. ↑ Finnegan, William: An old-fashioned coup NewYorker.com. 30.11.2009. Viitattu 27.11.2014. (englanniksi)
  5. ↑ Ordaz, Pablo: El Ejército hondureño se moviliza tras la destitución del jefe del Estado Mayor ElPaīs.com. 26.6.2009. Viitattu 29.6.2009. (espanjaksi)
  6. ↑ Honduran leader defies top court BBC News. 26.6.2009. Viitattu 29.6.2009. (englanniksi)
  7. ↑ Ordaz, Pablo: El Congreso de Honduras aparta a Zelaya de la presidencia ElPaīs.com. 29.6.2009. Viitattu 29.6.2009. (espanjaksi)
  8. ↑ a b Honduran leader forced into exile BBC News. 28.6.2009. Viitattu 29.6.2009. (englanniksi)
  9. ↑ El ejército detiene al presidente de Honduras el día de su polémico referéndum LaVanguardia.com. 28.6.2009. Arkistoitu 1.7.2009. Viitattu 29.6.2009. (espanjaksi)
  10. ↑ http://www.monde-diplomatique.fr/carnet/2009-07-01-Honduras
  11. ↑ Honduras: Especialista asegura que 10 familias financiaron el Golpe de Estado BarrigaVerde. Viitattu 28.11.2014. (espanjaksi)
  12. ↑ Obama: Zelaya yhä Hondurasin presidentti Helsingin Sanomat. 29.6.2009. Arkistoitu 2.9.2011. Viitattu 30.6.2009.
  13. ↑ Honduras jäämässä yksin Yle Uutiset. 29.6.2009. Viitattu 30.6.2009.
  14. ↑ Hondurasissa kansa tuomitsee vallankaappauksen Yle.fi Viitattu 10.10.2009
  15. ↑ Hondurasin Zelaya otti kitaransa ja pakeni. Helsingin Sanomat, 29.1.2010, s. B3.
  16. ↑ Honduras Deal a Watershed Moment for Latin America (Arkistoitu – Internet Archive) Honduras Weekly, 26.5.2011.
  17. ↑ a b Zelaya Ends Self-Exile and Returns to Honduras (Arkistoitu – Internet Archive) Honduras Weekly, 29 May 2011.
  18. ↑ Zelaya Returns to Honduras Almost 2 Years After Ouster (Arkistoitu – Internet Archive) Latin America Herald Tribune, 28 May 2011.
  19. ↑ Media-Newswire.com – Press Release Distribution – PR Agency

Aiheesta muualla muokkaa

Edeltäjä:
Ricardo Maduro 		Hondurasin presidentti
2006-2009 		Seuraaja:
Roberto Micheletti
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Manuel_Zelaya&oldid=21483355”