Daniel Ortega
Daniel Ortega Saavedra (s. 11. marraskuuta 1945 La Libertad, Chontales) on Nicaraguan presidentti ja entinen sissijohtaja. Hän johti maata 1979–90, oli maan ensimmäinen vapailla vaaleilla valittu presidentti 1985–1990 ja sittemmin suurimman oppositiopuolueen FSLN:n puheenjohtaja. Vuoden 2006 presidentinvaaleissa hänet valittiin uudelleen Nicaraguan presidentiksi, joka hän on yhä.
| Daniel Ortega | |
|---|---|
%E9%9B%99%E9%82%8A%E6%9C%83%E6%99%A4_(32074399712)_(cropped).jpg) |
|
 Nicaraguan presidentti  |
|
| Varapresidentti |
Jaime Morales Carazo Omar Halleslevens Rosario Murillo |
| Edeltäjä | Enrique Bolaños |
| Varapresidentti | Sergio Ramírez |
| Edeltäjä | Kansallisen uudisrakentamisen juntta |
| Seuraaja | Violeta Chamorro |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. marraskuuta 1945 La Libertad, Nicaragua |
| Puoliso | Rosario Murillo |
| Tiedot | |
| Puolue | FSLN |
 Nimikirjoitus |
|
YK:n mukaan Ortegan hallinto on tappanut, kiduttanut ja vanginnut mielivaltaisesti vastustajiaan.[1]
Nuoruus muokkaa
Ortegan keskiluokkaiset vanhemmat vastustivat Anastasio Somozan diktatuuria. Daniel Ortega pidätettiin poliittisen toiminnan vuoksi ensimmäisen kerran 15-vuotiaana. Opiskeltuaan muutaman kuukauden Keski-Amerikan yliopistossa Managuassa hän liittyi 1960-luvulla sandinisteihin. Hänestä tuli sandinistien kaupunkisissien siiven johtaja 1967. Samana vuonna Somozan kansalliskaarti kuitenkin vangitsi hänet, ja hän oli vankilassa vuoteen 1974. Ortega vapautettiin vankienvaihdossa, jonka jälkeen hän siirtyi maanpakoon Kuubaan ja palasi sieltä sotimaan Nicaraguan hallitusta vastaan.[2]
Sandinistivallankumous ja valta 1979–1990 muokkaa
Ortega oli yksi Nicaraguan sandinistivallankumouksen johtajista, ja hänet valittiin Kansallisen jälleenrakennuksen juntan johtoon 1979. Junttaan kuului aluksi edustajat kaikista Somozaa vastaan taistelleista ryhmistä, mutta oikeiston edustajat jättivät juntan syytettyään sitä liian sandinistimieliseksi.
Ortega toimi juntan johdossa, kunnes hänet valittiin maan presidentiksi Nicaraguan ensimmäisissä vapaissa monipuoluevaaleissa marraskuussa 1984. Sandinistien voitto oli etukäteen selvä, sillä heidän suosionsa oli valtava, ja sitä paitsi osa oikeisto-oppositiosta boikotoi vaaleja. Ortega ja FSLN saivat äänistä kaksi kolmasosaa. Yhdysvallat pyrki jo etukäteen julistamaan vaalit "neuvostotyyliseksi huijaukseksi", mutta paikalla olleet sadat kansainväliset tarkkailijat pitivät vaaleja rehellisinä ja hyvin järjestettyinä.
Ortegan valinnan jälkeen Yhdysvallat julisti Nicaraguan kauppasaartoon ja lisäsi entisestään tukeaan hallitusta vastaan taisteleville contra-sisseille. 1980-luvun kuluessa Nicaragua ajautui käytännössä sotatilaan ja taloudelliseen syöksykierteeseen. Vaikka contrien rahahanat sulkeutuivat niin sanotun Iran–Contra-skandaalin vuoksi, sota päättyi vasta vuonna 1989 Costa Rican Óscar Ariasin välittämään rauhansopimukseen.
Rauhansopimuksen teon yhteydessä seuraavia vaaleja aikaistettiin helmikuuhun 1990. Tuolloin yhdistynyt kansallinen oppositio UNO, johon kuuluivat miltei kaikki sandinistien ulkopuoliset poliittiset ryhmät, sai yllätysvoiton presidenttiehdokkaansa ja entisen Kansallisen jälleenrakennuksen juntan jäsenen Violeta Chamorron johdolla, josta tuli presidentti vuosiksi 1990–1997.
Chamorro voitti helmikuun 1990 vaalit, koska kansa oli kyllästynyt talouskurimukseen. Ennen kuin Chamorron kausi alkoi huhtikuussa, sandinistit ryöstivät kaikkea huviloista autoihin ja huonekaluihin. Jopa tehtaiden koneita ryöstettiin mustille markkinoille.[3]
Oppositiokausi 1990–2006 muokkaa
Jouduttuaan luopumaan presidentin tehtävästä Ortega alkoi keskittää valtaa FSLN:ssä itselleen entistä enemmän. Hänestä tuli puolueensa ehdoton johtaja. Puolueesta erosi 1990-luvun kuluessa merkittävä osa aktiiveja, osin juuri Ortegan itsevaltaisuuden takia. Ortega kuitenkin säilytti otteensa ja suuren osan kansansuosiotaankin. Hänen johtamanaan FSLN pääsi sosiaalidemokraattisten puolueiden Sosialistisen internationaalin jäsenjärjestöksi, ja myöhemmissä vaaleissa puolue luopui enimmästä vallankumousretoriikasta. Vuosien 1996 ja 2001 presidentinvaaleissa Ortega joutui kuitenkin pettymään kahdesti peräkkäin. Äänisaalis jäi noin 40 prosenttiin, ja oikeiston yhteisehdokas sai kummallakin kerralla yli puolet äänistä.
Vuonna 1998 Ortega joutui vaikeuksiin, kun hänen ottotyttärensä, joka on hänen vaimonsa tytär, syytti häntä hyväksikäytöstä. Ortegaa ei kuitenkaan asetettu syytteeseen, sillä hänellä oli Nicaraguan parlamentin jäsenenä syytesuoja.[4] Lisäksi tuomioistuin katsoi rikoksen Nicaraguan lainsäädännön mukaan joka tapauksessa vanhentuneen.
Toinen Ortegan mainetta viime vuosina rasittanut asia, oli Ortegan ja liberaalipuolueen korruptiosta tuomitun entisen presidentin Arnoldo Alemánin välinen niin sanottu El Pacto -sopimus. FSLN ja Alemánille edelleen uskollinen osa Alemánin Perustuslaillista liberaalipuoluetta jakoivat vallan parlamenttienemmistönsä turvin. Sopimuksen ansiosta sandinistit pääsivät vahvempaan asemaan kuin he muuten olisivat päässeet, ja se oli yksi syy myös vuoden 2006 vaalitulokseen.
Suhtautuminen Daniel Ortegaan on kahtalainen: hän on maansa vihatuimpia mutta myös pidetyimpiä poliitikkoja. Ortega on naimisissa runoilija Rosario Murillon kanssa. Heillä on kuusi poikaa ja kaksi tytärtä.
Uudelleen presidenttinä 2006– muokkaa
Ortega asettui ehdolle jälleen 2006 ja sai yli 38 prosenttia äänistä. Vaalilaki oli säädetty El Pacton yhteydessä sandinisteille suotuisaksi juuri tällaista lopputulosta varten. Uuden vaalilain mukaan yli 35 prosenttia äänistä saanut valitaan presidentiksi ensimmäisellä kierroksella, jos hänellä on etumatkaa seuraavaan vähintään viisi prosenttiyksikköä. Ortegan lähimmän vastaehdokkaan Eduardo Montealegrein ääniosuus jäi 29 prosenttiin,[5] ja Ortegasta tuli näin jälleen presidentti. Hän sai ainakin saman verran ääniä vuosien 1990, 1996 ja 2001 vaaleissa, mutta ei tullut valituksi, koska oikeisto asetti aina yhteisehdokkaan häntä vastaan.[6]
Vastapalvelukseksi Ortega järjesti Alémanille armahduksen kavallus- ja korruptiotuomiosta. Hänen asettamansa tuomarit myös oikeuttivat hänet perustuslain vastaiseen jatkokauteen. Ajamallaan aborttikiellolla presidenttiehdokas Ortega sai katolisen kirkon tuen vuoden 2006 vaaleihin, vaikka oli ilmeisesti hyväksikäyttänyt tytärpuoltaan Zoilamérica Narváezia seksuaalisesti vuodesta 1979 asti.[3]
Vaalikampanjassaan Ortega korosti rauhaa ja solidaarisuutta sekä viittasi Jumalaan, rakkauteen ja sovitteluun. Hän asettui tukemaan edeltäneen liberaalihallituksen säätämää ja katolisen kirkon tukemaa lainmuutosta, jolla maahan saatiin täydellinen aborttikielto. FSLN:n punamustat liput korvattiin vaaleanpunaisilla, ja tunnuslaulun sanat "taistelkaa jenkkiä, ihmisyyden vihollista vastaan"[7] rauhanviestillä.
Presidenttinä Ortega liittoutui läheisesti muiden alueen vasemmistohallitusten kanssa, muun muassa liittäen Nicaraguan ALBA-yhteistyöjärjestöön tammikuussa 2007. Hänen ensimmäisiä määräyksiään oli kouluopetuksen säätäminen maksuttomaksi.
Marraskuussa 2008 Ortegan sandinistipuolue väärensi kunnallisvaalitulokset. Sandinisteja aiemmin tukenut erityisasiantuntija Marko Lehto sanoi Ortegan rakentavan diktatuuria. Ortega osti valtion varoilla tuotantolaitoksia perheelleen ja pakotti ministerit tekemään hankintoja niiltä korkeaan hintaan. Ihmisoikeusloukkaukset olivat lisääntyneet ja täydellinen aborttikielto saattoi naisia hengenvaaraan. Nicaragualaisia pakeni taloudellista kurjuutta naapurimaihin.[8] Vuoden 2011 vaaleissa Ortega turvautui taas vaalivilppiin, vaikka saattoi yhä ostaa ääniä Hugo Chávezin öljyrahoilla, jotka kohdistettiin "oikein" äänestäneille alueille.[3]
Vuoden 2016 vaaleilla Ortega valittiin kolmannelle perättäiselle kaudelleen. Hänen varapresidenttinään on hänen vaimonsa Rosario Murillo. Heidän äänisaaliinsä ylitti 70 %. Sandinistit olivat 2014 ajaneet läpi perustuslainmuutoksen, joka salli jatkokaudet. Ortegan suosio syynä on pidetty Nicaraguan pitkään jatkunutta vahvaa viiden prosentin talouskasvua ja köyhyyden vähenemistä. Köyhyyttä vähennettiin aluksi Venezuelan talousavulla, sittemmin Ortega on liittounut myös liike-elämän kanssa.[9]
Ortegan sandinistihallinto oli ulkomaantoimittaja Heikki Aittokosken mukaan aiemmin kevythirmuvaltiutta, sittemmin täyttä hirmuvaltiutta. Vuoden 2018 suurmielenosoituksissa hallitus usutti poliisin ja aseistettuja kannattajiaan tappamaan kymmeniä mielenosoittajia. Satoja vangittiin ja pahoinpideltiin.[10]
Marraskuussa 2021 Daniel Ortega valittiin uudelleen neljänneksi viisivuotiskaudeksi 75 prosentilla äänistä korkeimman vaalineuvoston julkaisemien ensimmäisten osittaisten virallisten tulosten mukaan.[11]
Lähteet muokkaa
- Remember Daniel Ortega? He's back. Christian Science Monitor. Viitattu 10.01.2007.
Viitteet muokkaa
- ↑ Virallinen Nicaragua juhlii Ortegan valtaannousua 39 vuotta sitten – presidentin eroa vaativissa mielenosoituksissa kuollut 280 ihmistä Yle Uutiset. 19.7.2018.
- ↑ CNN Profile: Daniel Ortega Saavedra CNN. Viitattu 10.1.2007.
- ↑ a b c Ylpeys Helsingin Sanomien Kuukausiliite. 14.10.2013.
- ↑ Eeva Eronen: Daniel Ortega rakentaa Nicaraguaan diktatorista hallintoa. (Ortegaa syytetään adoptiotyttönsä hyväksikäytöstä) Helsingin Sanomat, 15.8.2009, s. 1.
- ↑ Ortega voitti Nicaraguan presidentivaalit, Hs.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Ortega back in power, early poll results show Guardian. Viitattu 8.11.2006.
- ↑ 16 años después, el sandinismo vuelve al poder (Arkistoitu – Internet Archive) (El Nuevo Diario)
- ↑ Eeva Eronen: Daniel Ortega rakentaa Nicaraguaan diktatorista hallintoa Helsingin Sanomat. 15.8.2009.
- ↑ https://www.theguardian.com/world/2016/nov/06/daniel-ortega-third-successive-term-nicaragua-president-election
- ↑ Ortegan itsevaltius ei enää ole mikään kevytversio – Nicaraguan sandinistijohtaja tahrasi kätensä vereen Helsingin Sanomat. 29.4.2018.
- ↑ https://www.lemonde.fr/international/article/2021/11/08/le-nicaragua-dans-l-attente-de-resultats-sans-surprise-d-une-election-presidentielle-phagocytee-par-le-couple-ortega_6101321_3210.html
Aiheesta muualla muokkaa
- CNN Interview (englanniksi)