Porin Ässät

porilainen jääkiekkoseura
(Ohjattu sivulta Ässät)
Hakusana ”Ässät” ohjaa tänne. Ässät on myös suomalainen yhtye. Ässien jalkapallojoukkueesta kertoo artikkeli Porin Ässät (jalkapallo).

Ässät on porilainen jääkiekkoseura. Se perustettiin vuonna 1967, kun porilaiset pääsarjatason seurat Porin Karhut ja Rosenlewin Urheilijat-38 yhdistettiin. RU-38 oli Rosenlewin tehtaiden vuonna 1938 perustama urheiluseura, ja Karhut puolestaan vuonna 1960 Porin Palloilijoiden ja Porin Kärppien yhdistämisellä syntynyt seura. Ässät on pelannut seurahistoriansa aikana kaikkina kausina pääsarjatasolla I-divisioonakautta 1989–1990 lukuun ottamatta.

Porin Ässät
Ässät Logo.svg
Historia RU-38
1938–1967
Porin Karhut
1960–1967
Porin Ässät
1967–
Perustettu 1967
Kaupunki Suomi Pori, Suomi
Kotiareena Isomäki Areena
– kapasiteetti 6 350
Sarja SM-liiga
Värit               
Ässät Uniform201415.PNG
Toimitusjohtaja Suomi Mikael Lehtinen
Puheenjohtaja Suomi Mikko Juusela
Päävalmentaja Suomi Ari-Pekka Selin
Kapteeni Suomi Jarno Kärki
Yhteistyöseurat Porin Karhu HT
(Suomi-sarja)
Media Satakunnan Kansa
Radio Pori
SM-mitalit
Kultaa 3 (1971, 1978, 2013)
Hopeaa 4 (1979, 1980, 1984, 2006)
Pronssia 2 (1976, 1995)

Ässillä on ollut jääkiekon lisäksi toimintaa myös jalkapallossa, jota se pelasi muutaman kauden ajan SM-sarjassa perittyään Rosenlewin Urheilijoiden jättämän paikan. Ässien verivihollinen sekä tunnetuin vastustaja on Rauman Lukko, ja joukkueiden väliset ottelut tunnetaan nimellä ”Satakunnan derby”.

HistoriaMuokkaa

Seuran perustaminenMuokkaa

Jääkiekon SM-sarjaan nousi 1960-luvun alkupuolella kaksi porilaista seuraa; Karhut ja RU-38. Molemmat nousivat nopeasti maan parhaiden seurojen joukkoon ja saavuttivat menestystä SM-sarjassa. Karhut voitti Suomen mestaruuden vuonna 1965 ja RU-38 kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1967. Porilaisseurojen välillä käytiin kovaa kilpailua niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin. Kaupunki oli jakautunut jyrkästi kahtia Karhujen ja RU-38:n leiriin ja kannattajien suosiosta taisteltiin. Porilaisten keskuudessa Karhut oli suositumpi, koska enemmistö porilaisista piti sitä kaupungin omana seurana. RU-38:aa taas pidettiin Rosenlewin rahoittamana ostojoukkueena, mutta silläkin oli kuitenkin kannatusjoukkonsa. Seurojen keskinäiset välit eivät olleet erityisen hyvät.[1][2]

Vaikka RU-38 voitti Suomen mestaruuden vuonna 1967, Rosenlewin tehtaalla harkittiin vakavasti urheilutoiminnasta luopumista, sillä Rosenlew katsoi että jääkiekko ei tuonut yritykselle kyllin positiivista julkisuutta, pikemminkin päinvastoin. Karhujen ja RU-38:n johtomiehet neuvottelivat seurojen yhdistymisestä kevään ja alkukesän aikana niin salassa, että joukkueiden sisäpiirikään ei saanut fuusioitumisneuvotteluista vihiä. Karhujen ongelmana oli taloudellinen alamäki, sillä seura oli panostanut pelaajahankintoihin taistelussa SM-sarjamenestyksestä ja kaupungin kiekkoherruudesta. Tulot eivät riittäneet kattamaan menoja, etenkin kun osa kannattajista oli siirtynyt Rosenlewin leiriin.[2][3]

Koska Rosenlew oli luopumassa tehtaan urheiluseurasta, Karhujen leiristä ehdotettiin että RU-38 sulautettaisiin Karhuihin. Tämä ei kuitenkaan tullut Rosenlewin puolelta kysymykseenkään, vaan seuralle oli saatava uusi nimi. Kun yhteisymmärrykseen lopulta päästiin, Rosenlew otti hoitaakseen ison osan Karhujen veloista ja lupasi tukea uutta seuraa taloudellisesti alkuvuodet. Uuden seuran nimeksi tuli Porin Ässät. Seuran synty julkistettiin kesäkuun lopulla 1967.[2][4] Nimen seuralle antoi Vilho Santala, joka toimi neuvottelijana seurojen yhdistämisessä ja joka valittiin Ässien ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Seuran patalogon suunnitteli Vesa Antikainen. Seuran väriksi valittiin punainen, joka sopi hyvin mustavalkoiseen patalogoon.[4] Jääkiekkotoiminnan lisäksi seurojen jalkapallotoiminta yhdistettiin ja Ässien jalkapallojoukkue peri RU-38:n paikan jalkapallon mestaruussarjassa.[5]

Ensimmäiset kaudetMuokkaa

Ässien alkutaival ei yhdistymisen jälkeen sujunut aivan ongelmitta. Karhujen ja RU-38:n pelaajien sovittaminen samaan joukkueeseen ei sujunut ilman että seurojen avainmiehet koottiin palaveriin viileiden välien lämmittämiseksi. Kahden huippuseuran yhdistyminen nosti Porissa myös haaveita siitä että nyt kaupunkiin saadaan yksi superjoukkue. Näin ei käynyt, sillä yksi kentällinen maajoukkuetason miehiä etsi itselleen uuden seuran. Lähtijät olivat pääosin edelliskauden suomenmestarin RU-38:n pelaajia. Ässien ensimmäinen joukkue koostuikin näin pääosin Karhujen pelaajista.[6]

Ässien ensimmäiset pelit syksyllä 1967 sujuivat hyvin ja jo ennen SM-sarjan alkua Ässät voitti Suomen Cupin mestaruuden. Savonlinnassa pelatussa loppuottelussa kaatui SaPKo.[7] RU-38:n mestaruuden ansiosta Ässät pelasi myös vuoden 1968 Euroopan cupissa, jossa se voitti kaksi ensimmäistä kierrosta. Puolivälierissä Berliinin Dynamo eteni kuitenkin välieriin.[6][8]

Ensimmäisellä kaudellaan 1967–1968 SM-sarjassa Ässät sijoittui Rauli Virtasen valmennuksessa neljänneksi. Uusi seura ei saanut porilaisten varauksetonta tukea, sillä yleisömäärät pienenivät jonkin verran. Yhteenlaskettu ensimmäisen kauden yleisömäärä oli 10 000 katsojaa pienempi kuin Karhujen viimeisen kauden yleisömäärä.[6] Ässien toisella kaudella yleisömäärät lähtivät kuitenkin nousuun, ja yleisömäärät nousivat jo samalle tasolle kuin mitä Karhuilla oli ollut. Toiselle kaudelle valmentajaksi tuli Karhujen entinen valmentaja Lasse Heikkilä, joka toimi joukkueen valmentajana vuoteen 1974 asti ja myöhemmin vuosina 1976–1981. Kaudella 1968–1969 Ässät oli jälleen neljäs. Seuraavaksi kaudeksi 1969–1970 Ässät koki kaksi kovaa menetystä, kun Veli-Pekka Ketola ja Alpo Suhonen lähtivät vuodeksi Jokereihin. Ässät sijoittui sarjassa kuudenneksi.[9]

Ensimmäinen mestaruusMuokkaa

Kaudelle 1970–1971 Ässät sai kovan paluumuuttajan Helsingistä, kun Veli-Pekka Ketola palasi Poriin pelattuaan yhden kauden Jokereissa. Ketolan perässä Ässiin palasi myös Alpo Suhonen. Ketolan paluu kotiseuraansa synnytti muissakin pelaajissa valtavan harjoitusinnon ja valmentaja Lasse Heikkilä vei joukkueen harjoitusmatkalle Moskovaan ennen kauden alkua. Neuvostoliiton matka käynnisti jääharjoittelun silloisen mittapuun mukaan hyvin aikaisin, koska alkusyksystä ei Porissa vielä päässyt jäälle.

Kaudella 1970–1971 SM-sarjassa pelattiin ensin alkusarja jonka kuusi parasta jatkoivat loppusarjaan. Ässät sijoittui alkusarjassa kolmanneksi Jokereiden ja HIFK:n jälkeen. Loppusarjassa kaikki loksahti kohdalleen, Ässät hävisi kymmenestä ottelustaan vain yhden ja ohitti edellään olleet helsinkiläisseurat. Ässien mestaruus ratkesi jo ennen sarjan loppua. Kultamitalit varmistuivat lopulta viiden pisteen erolla hopealle tulleeseen Jokereihin.

Ensimmäinen mestaruus tuli hyökkäyskolmikon Erkki Väkiparta – Veli-Pekka Ketola – Tapio Koskinen johdolla. Myös muut ketjut ykköskentällisen takana pystyivät ratkaisuihin. Puolustuksessakin oli kovia nimiä kuten Antti Heikkilä ja Pekka Rautakallio.[9]

Mestaruuden jälkeiset kaudet sujuivat Ässiltä vaatimattomammin. Ässien joukkue pysyi mestaruuskauden jälkeen samana ja Poriin saatiin jäähalli, mutta kestomenestystä ei saavutettu. Seura sijoittui mestaruuskautta seuraavina neljänä kautena sarjan keskikastiin eikä tavoitellut mitaleita, mutta putoaminenkaan ei uhannut.[10]

Kaudelta 1975–1976 ei myöskään paljon odotettu. Pahin menetys oli Pekka Rautakallion lähtö Pohjois-Amerikkaan. Ässiin tuli kuitenkin lupaavia nuoria; Tapio Levo paikkasi Rautakallion jättämän aukon ja Harjavallan Kuparikiekosta tullut Kari Makkonen vahvisti hyökkäystä. Maalilla torjui nuori Antero Kivelä. Ässien nuori joukkue osoitti sarjassa potentiaalinsa päihittämällä sarjan kärkeen ennustetut seurat. Pahimmin sen sai kokea tuleva mestari TPS, jonka Ässät voitti 14–0. Ässien pääsy neljän parhaan pudotuspeleihin ratkesi kuitenkin vasta viimeisellä kierroksella Lukkoa vastaan. Puolivälierissä Ässät haastoi Tapparan, joka eteni finaaliin voitoin 2–0. Pronssiotteluissa HIFK:ta vastaan Ässien voitonnälkä oli suurempi ja porilaiset veivät pronssit voitoin 2–0.

Seuraavasta kaudesta 1976–1977 odotettiin vähintään yhtä hyvää suoritusta, mutta Ässät jäi sarjassa viidenneksi eikä näin ollen selviytynyt pudotuspeleihin.[11]

MitaliputkiMuokkaa

Kausi 1977–1978 nosti taas menestystoiveet korkealle, kun Pekka Rautakallio ja Veli-Pekka Ketola palasivat Ässiin Pohjois-Amerikasta. Lisäksi seurassa pelasi lupaavia nuoria, kuten Arto Javanainen, Kari Makkonen, Tapio Levo ja Harry Nikander. Ässät sijoittui runkosarjan kakkoseksi Tapparan jälkeen ja nujersi välierissä TPS:n voitoin 3–2. Loppuottelusarja Tapparaa vastaan ei alkanut lupaavasti, sillä Tappara voitti ensimmäisen ottelun Tampereella 8–0. Ässät kuitenkin voitti loput ottelut, ja näin seura saavutti toisen SM-kultansa voitoin 3–1. Viimeistä ottelua Porin jäähallissa seurasi arviolta yli 14 000 katsojaa, vaikka halliin olisi saanut päästää vain silloisen kapasiteetin verran 8 600 katsojaa. Katsomossa oli näin enemmän katsojia kuin missään muussa aikaisemmassa Suomessa pelatussa jääkiekko-ottelussa. Ylitäytetyn hallin yleisömäärää puitiin myöhemmin raastuvanoikeudessa.[12]

SM-liigan alkuvuosina 1970-luvun loppupuoliskolla Ässät oli yksi liigan ehdottomista huippujoukkueista, jonka omista porilaiskasvateista (ainoa ulkopuolelta tullut oli Kari Makkonen 30 kilometrin päästä Harjavallasta) koottu raamikas joukkue herätti vastustajissa pelkoa sekä kotona että vieraissa. Joukkueen tärkein pelaaja oli kapteeni, keskushyökkääjä Veli-Pekka Ketola, joka oli palannut Pohjois-Amerikan WHA-liigasta. Ketola voitti kevään 1978 pudotuspelien pistepörssin silloisella piste-ennätyksellä.

Mestaruutta seurannut kausi 1978–1979 sujui Ässiltä odotetusti runkosarjan osalta. Joukkue voitti sen viiden pisteen erolla Tapparaan. Välierissä Ässät kaatoi HIFK:n voitoin 3–0 ja eteni finaaliin Tapparaa vastaan. Edelliskauden finalistit kamppailivat taas mestaruudesta. Loppuottelusarjasta muodostui jännitysnäytelmä. Tappara voitti kaksi ensimmäistä ottelua, Ässät kaksi seuraavaa ja loppuottelusarja venyi näin viidenteen, ratkaisevaan otteluun. Porissa pelattu ottelu päättyi Tapparan 2–5-voittoon, joten Ässät jäi hopealle.

Seuraavalla kaudella 1979–1980 Ässät ei ollut runkosarjassa läheskään edellisen kauden veroinen, sijoittuen neljänneksi. Välierissä tuli vastaan TPS, jonka Ässät kaatoi voitoin 3–1, selviytyen finaaleihin kolmatta kertaa peräkkäin. Vastaan tuli HIFK. Helsinkiläiset veivät mestaruuden voitoin 3–0, joten Ässät jäivät hopealle toisen peräkkäin.[13]

Hopeakausien jälkeen Ässät koki pahoja menetyksiä kun Veli-Pekka Ketola lähti takaisin Pohjois-Amerikkaan. NHL-liigaan lähti myös Tapio Levo. Lisäksi Risto Tuomi ja Veli-Matti Ruisma lähtivät Ruotsin sarjaan ja Erkki Väkiparta lopetti jääkiekon. Seuraavina kausina Ässät sijoittui SM-sarjan keskikastiin. Kaudelle 1983–1984 joukkue sai nimekkäitä paluumuuttajia kun Tapio Levo palasi takaisin NHL:stä ja Risto Tuomi sekä Harry Nikander Ruotsista. Joukkue vahvistui myös omista junioreista, joista oli nousemassa lisää tulevaisuuden huippupelaajia; Javanaisen ja Levon lisäksi muun muassa Kari Takko ja Christian Ruuttu. Joukkue sijoittui runkosarjan toiseksi ja päihitti välierissä Oulun Kärpät voitoin 3–2. Loppuotteluissa vastustajana oli jälleen Tappara. Ottelusarja oli tasainen. Ässät voitti ensimmäisen ottelun jatkoajalla mutta Tappara vei kolme seuraavaa. Ratkaisevan ottelun jatkoaikamaali varmisti Tapparalle mestaruuden voitoin 3–1.[14]

Vielä seuraavalla kaudella 1984–1985 Ässät selviytyi mitalipeleihin, mutta jäi kuitenkin neljänneksi. Seuraavilla kolmella kaudella 1985–88 joukkueen menestys laantui ja Ässät sijoittui SM-liigan keskikastiin. Neljän parhaan pudotuspeleihin pääsy oli kuitenkin joka kerta vain muutaman pisteen päässä, joten putoamiskarsinnatkaan eivät uhanneet. Ässissä esiintyi myös ensimmäinen ulkomaalainen kaudella 1986–87, kun kanadalainen Mark Jooris pelasi Porissa kaksi kautta.[15]

Uutta vauhtia 1-divisioonastaMuokkaa

Kauteen 1988–1989 Ässät valmistautui vailla suurempia tavoitteita. Joukkueen riveistä lähti kourallinen runkopelaajia, eikä uusia kovan luokan pelaajia hankittu tiukan taloustilanteen takia, vaan peliaikaa annettiin nuorille lupauksille. Ulkomailta hankittiin Sean Toomey, Rejean Boivin ja myöhemmin Risto Tuomea tämän loukkaantumisen vuoksi paikkaamaan hankittu Brad Beck. Kausi alkoikin hyvin, mutta sarjan edetessä Ässät vajosi sarjan häntäpäähän. Viimeisellä kierroksella Ässät kohtasi jumbofinaalissa Oulun Kärpät. Asetelma oli, että voitolla Ässät nousisi karsintaviivan yläpuolelle kymmenenneksi ja säilyttäisi sarjapaikkansa ilman karsintoja. Kärpät taas joutui joka tapauksessa liigakarsintaan. Kärpät voitti ottelun 2–1 ja Ässät jäi sarjan viimeiseksi, joutuen karsimaan SM-liigapaikastaan Joensuun Kiekko-Poikia vastaan.

Karsinnoista muodostui jännitysnäytelmä. Ensimmäinen karsintaottelu Joensuussa päättyi Ässien kannalta katkerasti, JoKP voitti jatkoaikamaalilla, joka jälkeenpäin videolta katsottuna ei ollutkaan maali. Ässät voitti seuraavan ottelun Porissa, mutta Joensuussa voitti taas JoKP. Ässät voitti taas neljännen ottelun kotonaan ja ratkaisu siirtyi viidenteen otteluun Joensuuhun. Ratkaisevassa ottelussa seuran konkarit Levo, Makkonen ja Nikander ja muutamat muut antoivat kaikkensa joukkueensa eteen, mutta jenkkivahvistukset hankkivat itselleen turhia jäähyjä, eikä kaikille muillekaan Porin ulkopuolelta tulleille pelin henki ollut täysin selvä. JoKP voitti ottelun 5–3 ja Ässät putosi ykkösdivisioonaan.[16]

Putoaminen I-divisioonaan kaudeksi 1989–1990 kuitenkin nostatti Porissa kiekkokuumeen, kun kaupunkilaiset seisoivat joukkueensa takana. Yleisömäärät kasvoivat edellisistä liigakausista kun Ässien otteita seurattiin mielenkiinnolla. Divisioonakaudelle Ässät sai huippuvahvistuksia kun Arto Javanainen palasi TPS:stä ja Arto Heiskanen Lukosta. Riian Dynamosta tulivat Aleksei Frolikov ja Vladimir Durdin. Valmentajaksi tuli Matti "Mölli" Keinonen. Divisioonavierailu jäi vain kauden mittaiseksi. Ässät oli runkosarjassa ylivoimainen, rikkoen lukuisia I-divisioonan ennätyksiä ja edeten vaivatta sarjan voittoon ja liigakarsintaan. Karsinnoissa tuli vastaan JoKP. Ässät voitti ottelusarjan voitoin 3–0 ja palasi takaisin SM-liigaan.[17]

Uusi alku Tihonovin opeinMuokkaa

Ässät ei kauan juhlinut paluutaan SM-liigaan, vaan seurassa alettiin välittömästi valmistautua seuraavaan kauteen 1990–1991. Ässillä oli liigatasoinen ryhmä jo divisioonakaudella ja joukkueen runko pysyi samana. Vahvistuksiksi osoittautuneiden ulkomaalaispelaajien Aleksei Frolikovin ja Vladimir Durdinin kanssa solmittiin jatkosopimus, mutta kohtalo puuttui peliin, sillä Durdin kuoli auto-onnettomuudessa ollessaan menossa kotikaupunkiinsa Riikaan. Hänen tilalleen hankittiin Riian Dynamosta Andrei Pjatanov. Tulevien vuosien kannalta merkittävin hankinta oli Karhu-Kissoista tullut Jari Korpisalo. Valmentajana jatkoi Matti Keinonen. Liigavauhdin opettelu vei alkukauden ajan. Ajoittain joukkue pelasi tasaisesti sarjan kärkijoukkueita vastaan mutta toisaalta romahti monesti heikompia vastaan. Seurajohto päätti palkata Keinosen tilalle valmentajaksi Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkueen monivuotisen valmentajan Viktor Tihonovin pojan, Vasili Tihonovin, joka oli alkukaudesta valmentanut seuran A-nuoria. Ässien nousu alkoi heti. Se voitti seuraavassa ottelussa hallitsevan mestarin TPS:n ja taisteli lopulta loppuun asti kuudennesta sijasta ja viimeisestä pudotuspelipaikasta mutta jäi siitä kuitenkin kahden pisteen päähän.[18]

Pudotuspelipaikan niukka menetys jäi kaivelemaan ja seuraavalle kaudelle 1991–1992 tavoite asetettiin jo korkeammalle. Potentiaalia oli, sillä joukkueen runko koostui kokeneista pelaajista: Arto Javanainen, Arto Heiskanen, Tapio Levo, Harry Nikander, Juha Jyrkkiö ja Aleksei Frolikov. Joukkueessa oli myös hyviä nuoria pelaajia, kuten Jokke Heinänen, Rauli Raitanen, Janne Virtanen, Olli Kaski ja Jari Levonen. Jälleen hankittiin uusi latvialaispelaaja kun Pjatanovin tilalle tuli Andrei Matitsin. I-divisioonasta hankittiin lupaavia nuoria, kun Petri Varis tuli KooKoosta ja Jouni Vento FoPS:sta. Ässät sai myös kovan luokan vahvistuksen kun maalivahti Kari Takko palasi NHL:stä kotiseuraansa. Nousun jälkeinen toinen liigakausi sujuikin Tihonovin valmennuksessa nousujohteisesti, Ässät sijoittui runkosarjassa viidenneksi ja sai pudotuspeleissä vastaansa Lukon. Ässät eteni välieriin Jokereita vastaan voitoin 2–0. Ässät pani tiukasti kampoihin Jokereiden tähtikaartille, jonka kirkkaimpana tähtenä pelasi nuori Teemu Selänne. Ässät voitti molemmat kotiottelunsa ja venytti näin sarjan viidenteen otteluun, mutta ratkaisevassa kamppailussa Jokerit oli parempija eteni finaaliin 5–0-voitolla. Pronssiottelussa HIFK vei mitalit 2–0 voitolla, joten Ässät sijoittui toisella divisioonavisiitin jälkeisellä kaudella neljänneksi.[19]

Seuraavalla kaudella 1992–1993 Porissa odotettiin Tihonovin ryhmältä jo mitaliakin, kun omat kasvatit olivat vuoden kokeneempia. Lisäksi Petri Varis ja Jari Korpisalo osoittautuivat todellisiksi vahvistuksiksi ja joukkuetta vahvistettiin vielä ulkomaalaisilla, kun Vjačeslavs Fanduļs ja Stanislav Meciar siirtyivät Ässiin. Puolustukseen tuli vielä Karri Kivi. Kokeneet Arto Javanainen ja Arto Heiskanen jatkoivat vielä uraansa, Tapio Levo siirtyi menestyksekkään uransa päätöskaudeksi Hämeenlinnaan ja Harry Nikander lopetti kiekkoilun. Runkosarjassa Ässät tuli seitsemänneksi, mikä oli pieni pettymys hyvän alkukauden jälkeen. Puolivälierissä tuli vastaan Jokerit, jolle Ässien piti olla vain suupala. Ässät kuitenkin pudotti suurella rahalla kootun joukkueen puolivälierissä suoraan voitoin 3–0. Kaikki ottelut päättyivät Ässien yhden maalin voittoon. Jokereiden jälkeen välierissä vastaan tuli toinen mestarisuosikki TPS. TPS ei kuitenkaan antanut Ässien yllättää itseään vaan turkulaiset menivät loppuotteluun voitoin 3–1. Pronssitkin jäivät saamatta kun JyP HT voitti pronssiottelun.[20]

Seuraavaksi kaudeksi 1993–1994 Ässät menetti valmentaja Vasili Tihonovin San Jose Sharksiin. Uudeksi valmentajaksi tuli entinen ässäpelaaja Veli-Pekka Ketola. Ketolan meriitit pelaajana olivat suuret, mutta valmennustaitoja epäiltiin suuresti. Epäilyt vaimenivat kun Ässät sijoittui runkosarjassa kakkoseksi. Suoritus oli varsin hyvä, sillä joukkue oli hieman heikentynyt Petri Variksen lähdön myötä. Puolivälierissä vastaan tuli Tappara, joka onnistui voittamaan Ässät kahdessa ensimmäisessä ottelussa. Ässien onnistui tasoittaa voitot 2–2:een, mutta viimeisen ottelun Tappara voitti 1–4 ja eteni porilaisyleisön pettymykseksi välieriin.[21]

Ässät koki ennen kautta 1994–1995 tuntuvia menetyksiä, kun Olli Kaski lähti Ruotsiin, Vjačeslavs Fanduļs TPS:aan ja Arto Javanainen lopetti menestyksekkään uransa. Ässissä ei jääty toimettomiksi. Veli-Pekka Ketolan toimenkuvaa laajennettiin valmennuksesta myös toimitusjohtajan rooliin. Joukkueeseen hankittiin menetyksiä paikkaamaan Timo Nykopp, Harri Laurila ja Teppo Kivelä sekä tšekkipelaajat Jaroslav Otevřel ja Jiri Veber. Omista junioreista oli nousemassa myös pitkän uran myöhemmin Ässissä luonut Pasi Peltonen. Ässät sijoittui runkosarjassa kuudenneksi ja pudotti puolivälierissä HIFK:n voitoin 3–0. Välierissä Jokereita vastaan Ässät hävisi kotiottelunsa vasta jatkoajalla, mutta Helsingin otteluissa Jokerit oli musertavan ylivoimainen ja eteni loppuotteluun ansaitusti. Ässät jäi pronssipeliin, jossa vastaan asettui Satakunnan paikallisvastustaja Lukko. Raumalla pelatun ottelun voittajaksi selviytyi Ässät maalein 0–3, joten pronssimitalit päätyivät Ässille.[22][23]

Menestys hiipuuMuokkaa

Pronssikauden jälkeen 1995–1996 Ässien joukkuetta pidettiin jo SM-liigaa hallinneiden TPS:n ja Jokereiden ykköshaastajana. Uusia vahvistuksia olivat Pekka Virta ja Tomáš Kapusta. Ässien tehokas ykköskenttä, jonka muodostivat Jari Korpisalo, Tomáš Kapusta ja Jaroslav Otevřel, oli vastustajille pitelemätön, mutta ketju hajosi Kapustan loukkaannuttua kauden puolivälissä. Ässät aloitti kauden voittoputkella ja kaikki näytti lupaavalta. Jokerit ja TPS kuitenkin karkasivat muilta joukkueilta, mutta Ässät oli tiukasti kiinni kolmannessa sijassa loppumetreille asti. Tilanne kuitenkin muuttui helmikuussa 1996, kun Porissa pelatussa ottelussa JyP HT:ta vastaan tapahtui SM-liigahistorian vakavin tapaturma, kun Ässien tšekkipelaaja Jaroslav Otevřel loukkaantui vakavasti. Runkosarjaa oli jäljellä enää seitsemän kierrosta, mutta tapauksesta järkyttyneiden ässäpelaajien pelihalut olivat kadonneet ja Ässät voitti kaudella enää kaksi ottelua. Puolivälierissä TPS päihitti Ässät suoraan voitoin 3–0.[24]

Seuraavalle kaudelle 1996–1997 Ässät hankki kaksi kovaa vahvistusta, kun Vjačeslavs Fanduļs palasi Poriin ja Vladimír Vůjtek tuli Tšekistä. Kausi alkoi kuitenkin kuudella tappiolla, minkä jälkeen valmentajana ja toimitusjohtajana toiminut Veli-Pekka Ketola erotti itsensä valmentajan paikalta. Hänen tilalleen tuli Juhani Tamminen. Ässät nousikin lopulta huippuvahvistukseksi osoittautuneen Vůjtekin johdolla seitsemänneksi, mutta puolivälierissä TPS eteni välieriin voitoin 3–1. Myös seuraava kausi 1997–1998 toi runkosarjassa seitsemännen sijan ja putoamisen puolivälierissä HIFK:ta vastaan voitoin 3–0.[25]

Kauden 1997–1998 jälkeen Ässien pelillinen menestys ei enää kantanut joukkuetta pudotuspeleihin, ja seuraavat vuodet olivat melkoista taaperrusta organisaation joka tasolla. Konkurssikaan ei ollut kaukana, ja johtoportaan henkilöitä pidätettiin epäiltynä veronkierrosta, joskin syytteet kaatuivat sittemmin. Pohjanoteerauksena oli kausi 2000–2001, kun Ässät jäi liigan viimeiseksi.[26][27][28]

Takaisin mitaleille – ja paluu arkeenMuokkaa

Seuran taaperruksen myötä fanaattinen porilaisyleisö ehti joukkueen heikkojen peliesitysten myötä jo tasaantua, kunnes kiekkobuumi heräsi uudelleen kaudella 2005–2006 Ässien menestyksen myötä. Joukkue selviytyi runkosarjassa viidenneksi, kirkkaimpina tähtinään Marko Kivenmäki ja Kristian Kuusela. Joukkueessa oli myös yritteliäitä lupaavia nuoria kuten Jesse Joensuu ja Leo Komarov. Ässät yllätti ensin puolivälierissä suosikkina sarjaan lähteneen Tapparan otteluvoitoin 4–2. Välierissä vastaan tuli mestarisuosikki Oulun Kärpät. Ässät voitti ottelusarjan voitoin 3–1 ja eteni 22 vuoden tauon jälkeen finaalisarjaan. Loppuottelusarjassa HPK:ta vastaan Ässien yritys ei enää riittänyt, vaan HPK voitti mestaruuden voitoin 3–1. Yllättävän menestyksen siivittämänä porilainen kiekkobuumi auttoi seuraa nousemaan vuosikausia kestäneestä taloudellisesta ahdingosta.

 
TPS-kasvatti Marko Kivenmäki oli aikoinaan Veli-Pekka Ketolan löytö Norjasta. Hän pelasi Ässissä 11 kautena lähes koko SM-liigauransa ajan kevääseen 2010 saakka. Kivenmäki voitti Ässien sisäisen pistepörssin viisi kertaa. Taustalla #52, kapteeni Ville Uusitalo. Pelaajilla on yllään Ässien kotipeliasu.

Hopeakauden jälkeen koitti paluu arkeen. Kausilla 2006–2007 ja 2007–2008 Ässät sijoittui jälleen SM-liigan jälkipäähän. Joukkue epäonnistui menestyksensä hyödyntämisessä lukuun ottamatta talouspuolta, joka jäi voiton puolelle tai vain niukasti tappiolle. Valmentajaa vaihdettiin pariinkin otteeseen, ja kiekkomedia tuomitsi valmentaja Alpo Suhosen vääränä valintana.[29]

Kaudelle 2008–2009 Ässiä ennustettiin varmaksi liigajumboksi.[30][31] Joukkue kuitenkin taisteli viimeisille kierroksille asti viimeisestä pudotuspelikarsintapaikasta. Paikka pudotuspeleissä jäi saamatta ja Ässät jäi Playout-otteluihin, sijoitus runkosarjassa oli 12. eli kolmanneksi viimeinen. Playout-otteluissa haluttomasti pelannut Ässät hävisi Tapparalle voitoin 0–3 ja joutui jumbofinaaliin Lukkoa vastaan, jolle Ässät hävisi voitoin 1–3 ja joutui karsimaan liigapaikastaan Mestiksen mestaria Vaasan Sportin kanssa. Liigakarsinta herätti valtalehdistönkin seuraamaan ottelusarjaa – olivathan vastakkain tunnetusti suurisuiset valmentajat Alpo Suhonen ja Juhani Tamminen. Ässät vei kuuman sarjan voitoin 4–3, vaikka oli voitoissa jo tappiolla lukemin 2–3.[32]

Ässien A-nuoret menestyivät miehiä paremmin; kaudella 2007–2008 nuoret saavuttivat hopeaa, ja kaudella 2008–2009 A-Ässät esiintyi valmentaja Karri Kiven johdolla jälleen mitalipeleissä jääden kuitenkin neljänneksi.

Uuteen nousuunMuokkaa

 
Tapio Sammalkangas lokakuussa 2008.

Kauteen 2009–2010 Ässät lähti uuden päävalmentajan, oman kasvattinsa ja entisen NHL-pelaajan Pekka Rautakallion valmennuksessa. Tammikuun loppuun saakka joukkue oli hyvin mukana taistelussa kuuden parhaan suorasta playoffpaikasta, mutta kausi päättyi tasaisessa sarjassa 13. sijaan.[33] Junioripuolella kaikki kilpakiekkoikäluokat pääsivät playoff-peleihin ja B-juniorit saavuttivat pronssimitalit.

Kaudella 2010–2011 Ässiä povattiin kausiennakoissa viimeisten neljän joukkueen joukkoon,[34] mutta joukkue yllätti saavuttamalla runkosarjassa toisen sijan ja tekemällä SM-liigan ennätyksen vierasotteluiden pisteissä. Pudotuspelien puolivälierissä Ässät kohtasi "villi kortti-kierrokselta" jatkoon päässeen Bluesin. Blues selviytyi ottelusarjan voittajaksi otteluvoitoin 2–4. Rautakallio ilmoitti jo ennen joulutaukoa luopuvansa kauden jälkeen Ässien valmentamisesta, jolloin uudeksi päävalmentajaksi nousi kakkosvalmentaja Karri Kivi.

Seuraava kausi 2011–2012 sujui Ässiltä myös hyvin runkosarjan osalta. Ässät sijoittui sarjassa viidenneksi erinomaisten ulkomaalaisten, slovakialasen Tomas Zaborskyn ja kanadalaisen Stephen Dixonin johdolla. Pudotuspeleissä Ässät sai vastaansa JYPin, joka kuitenkin eteni välieriin suoraan otteluvoitoin 4–0. Koska kaksi runkosarjassa Ässien taakse sijoittunutta joukkuetta voitti puolivälierissä vastustajansa, oli Ässien loppusijoitus sarjassa seitsemäs.[35]

Kausi 2012–2013 sujui Ässiltä vaihtelevasti. Se aloitti kauden vahvasti, mutta oli vuodenvaihteeseen mennessä jäänyt pudotuspeliviivan alapuolelle. Joukkue myi ykkössentterinsä Stephen Dixonin KHL-joukkue Lokomotiv Jaroslavliin. Tammikuun lopulla Ässät aloitti seurahistoriansa pisimmän voittoputken, joka päättyi vasta runkosarjan viimeistä edellisellä kierroksella jatkoaikatappioon Oulun Kärppiä vastaan. Sarjasijoitus nousi kahdennestatoista neljänneksi. Puolivälierissä Ässät voitti KalPan otteluvoitoin 4–1. Välierät JyPiä vastaan Ässät aloitti jatkoaikavoitolla, kun Michael Ryan teki voittomaalin ajassa 92.51. Toisen ottelun Porissa Ässät voitti 2–0 ja kolmannen Jyväskylässä 1–4. JyP kavensi tilanteen 1–2-vierasvoitollaan, mutta Ässät voitti viidennen ottelun 0–1 ja eteni loppuotteluihin. Ensimmäisen loppuottelun Tampereen Tappara voitti 2–1 Jukka Peltolan tehtyä voittomaalin viisi sekuntia ennen varsinaisen peliajan päättymistä. Toisen finaaliottelun Porissa voitti Ässät maalein 5–1. Kolmannessa ottelussa Tappara oli parempi maalein 3–2, ja voittomaalin teki Niclas Lucenius vain sekunti ennen varsinaisen peliajan loppua. Neljännen ottelun Ässät voitti kotihallissaan maalein 4–0. Viidennessä finaaliottelussa Ässät otti vierasvoiton maalein 1–2. Voittomaalin viimeisteli Ville Uusitalon syötöstä Veli-Matti Savinainen kolmannessa jatkoerässä ajassa 108.59. Ottelu oli SM-liigahistorian pisin finaaliottelu ja kaikki pudotuspelit mukaan laskien kolmanneksi pisin.

Ässät voitti Suomen mestaruuden voitettuaan Tapparan kuudennessa finaalissa 3–2 Jyri Marttisen maalilla, ja samalla koko ottelusarja meni Ässille 4–2. Edellisen mestaruutensa porilaiset olivat voittaneet vuonna 1978. Todellinen sukupolvenvaihdos nähtiin ottelun jälkeen, kun vuoden 1978 mestaruusjoukkueen kapteeni Veli-Pekka Ketola tuli jäälle luovuttamaan Kanada-maljan kapteeni Ville Uusitalolle.

Mestaruuden jälkeenMuokkaa

Mestaruutta seuranneella kaudella Ässiä tuli valmentamaan Pekka Virta. Ässät hankki riveihinsä entisen NHL-hyökkääjän Niklas Hagmanin ja joukkue pelasi vaihtelevasti ollen pudotuspelitaistossa hyvin mukana marraskuun maajoukkuetauolle asti. Tämän jälkeen kuitenkin alkoi alamäki, josta joukkue ei enää ajoittaisia nousuja lukuun ottamatta toipunut ja kausi päättyi runkosarjan sijalle 12.

Kaudella 2014–2015 Pekka Rautakallio teki paluun Ässien valmennuspenkille. Joukkue lähti kauteen nuorella joukkueella ja pelasi runkosarjassa vaihtelevasti lukuun ottamatta tappioputkia lokakuussa ja helmikuussa. Syyskaudella Ässät joukkue menetti johtoaseman useita kertoja kolmannessa erässä, hävitäkseen varsinaisella peliajalla tai jatkoajalla. Ässät sijoittui runkosarjassa sijalle 9. ja kohtasi pudotuspelien 1. kierroksella SaiPan. SaiPa lähetti Ässät kesälomille suoraan kahdessa ottelussa.

Kauden 2015–2016 alun Ässät joutui aloittamaan pitkällä vieraskiertueella. Joukkue piristyi selkeästi kotipelien alettua ja olikin pudotuspelitaistelussa hyvin mukana aina tammikuun lopulle, jolloin se alkoi jäädä jälkeen taistelussa pahimmille kilpakumppaneilleen. Mikael Kotkaniemi korvasi Pekka Rautakallion Ässien valmentajana helmikuun puolivälissä, mistä joukkue piristyikin. Kauden päättyminen runkosarjaan varmistui vasta toiseksi viimeisellä kierroksella. Seuraavalla kaudella vetovastuun joukkueesta otti Jyrki Aho.

Kaudella 2016–2017 Ässät sai monia uusia pelaajia. Joukkue menestyi hyvin ollen lähes koko kauden suoraan pudotuspelipaikkaan oikeuttavalla sijalla. Runkosarjan lopussa Ässät ei kuitenkaan kyennyt varmistamaan suoraa pudotuspelipaikkaa. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella vastaan asettui Tampereen Ilves, joka lähettikin Ässät kesälomille voitoin 1–2.

Kaudella 2017–2018 Ässät uudistui lisää. Huippulupaus Jesperi Kotkaniemi nostettiin muun muassa liigajoukkueen pelaavaan kokoonpanoon. Marraskuun maajoukkuetauolla Ässät vahvisti joukkuettaan kovan luokan paluumuuttajilla, kun edelliskauden päätteeksi Tapparaan siirtynyt Jarno Kärki sekä monta vuotta ulkomailla pelannut seuran oma kasvatti Sakari Salminen palasivat patapaitaan. Tammikuussa Ässiin palasi vielä Tommi Taimi. Ässät oli koko syyskauden kuuden parhaan joukossa runkosarjassa, palaten joulutauolta sijalla 4. Tämän jälkeen otteet kuitenkin huononivat ja tammikuun puolivälissä Ässät vapautti päävalmentaja Jyrki Ahon tehtävistään, nostaen jo seuraavan kauden päävalmentajaksi valitun Mikael Kotkaniemen päävalmentajaksi. Ässien kurssi korjaantui ja joukkue alkoi jälleen saavuttaa voittoja päätyen runkosarjan päätteeksi sijalle 8. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella vastaan asettui paikallisvastustaja Rauman Lukko. Ässät lähetti Lukon kesälomalle suoraan otteluvoitoin 2–0 ja eteni puolivälieriin, joissa vastaan asettui Oulun Kärpät. Kärppäsarjassa Ässät kykeni haastamaan Kärpät usein tasaväkisestikin, mutta Kärpät eteni lopulta jatkoon otteluvoitoin 4–1.

Kauden 2018–2019 alla Ässät ilmoitti tuntuvista taloudellisista tappioista. Aiemmin seura oli irtisanonut toimitusjohtaja Eeva Perttulan ja kesäkuussa seura ilmoitti Mikael Lehtisen aloittavan vt. toimitusjohtajana. Seura ilmoitti aloittavansa talouden elvyttämisen ja toimintojensa kriittisen tarkastelun. Ässät ilmoitti myös tehneensä kaudesta 2019-20 alkaen sopimuksen päävalmentaja Jari Pasasen kanssa, mutta päivä Ässien tiedotuksen jälkeen hänen seuransa Fredrikshavn kertoi käyttävänsä Pasasen optiovuoden. Tämän myötä Ässien pitkälle suunnitellut valmentajakuviot peruttiin, ja valmentajanhaku aloitettiin alusta.

Kaudeksi 2019-2020 Ässät nimesi päävalmentajakseen Ari-Pekka Selinin ja teki lukuisia uusia hankintoja, tunnetuimpina identtiset kaksoset Tylor- ja Tyson Spink, sekä ruotsalaispuolustaja Jakob Stenqvist. Ässät pelasi ailahtelevan kauden, mutta pääsivät kuitenkin sijalle 9, joka oli mainio suoritus. Harmillisesti, playoff-pelit peruttiin koronaviruksen vuoksi.

Naisten joukkueMuokkaa

Porin Ässillä oli myös joukkue Naisten SM-sarjassa vuosina 1982–1995. Joukkue putosi SM-sarjasta keväällä 1995 ja jäi tämän jälkeen tauolle. Seuraavan kerran Ässien naisjoukkue pelasi naisten I divisioonassa kaudella 1998–1999. Seuraavalla kaudella se pääsi yrittämään nousua takaisin SM-sarjaan jääden kuitenkin kahdeksan joukkueen karsintasarjassa kuudenneksi. Kaikki neljä SM-sarja joukkuetta säilyttivät paikkansa. Karsintojen jälkeen joukkue pelasi vielä kolme kautta I ja II divisioonissa vailla mainittavaa menestystä ja lopetti sitten toimintansa keväällä 2003. Ässien naisten joukkueen valovoimaisin tähti ja paras pistenainen oli Sari Fisk.[36]

KotiareenaMuokkaa

Pääartikkeli: Isomäki Areena
 
Isomäki Areena tammikuussa 2016.

Ässien kotiareena on Isomäki Areena, joka tunnetaan tiiviistä tunnelmasta sekä vaikean vieraspelipaikan maineesta.[37] Jäähalli sijaitsee Isomäen kaupunginosassa sijaitsevassa Porin urheilukeskuksessa. Se remontoitiin viimeksi vuosina 2014–2016, jolloin sen nimikin vaihdettiin virallisesti Isomäki Areenaksi.[38][39] Hallin nykyinen yleisökapasiteetti on 6 350 katsojaa.

SaavutuksetMuokkaa

Ässät on voittanut Suomen mestaruuden kolmesti: vuosina 1971, 1978 ja 2013. Hopeaa seura on saavuttanut vuosina 1979, 1980, 1984 ja 2006 sekä pronssia vuosina 1976 ja 1995. Ässät on voittanut siis yhdeksän SM-mitalia. Ässien edeltäjistä Porin Karhut voitti Suomen mestaruuden vuonna 1965 ja RU-38 vuonna 1967, molemmat juuri ennen seurojen yhdistämistä Ässiksi. RU-38 on voittanut lisäksi Suomen Cupin vuonna 1965 ja Ässät perustamisvuonnaan 1967. Ässien paras saavutus kansainvälisistä otteluista on jääkiekon Euroopan cupin pronssi vuodelta 1979.

TunnuksetMuokkaa

PeliasuMuokkaa

Ässät pelaa kotiottelunsa punamustilla paidoilla, mustilla housuilla, punamustilla sukilla sekä mustilla kypärillä. Vierasotteluissa joukkue esiintyy valkomustapunaisilla paidoilla sekä valkopunamustilla sukilla. Kolmas peliasu koostuu mustapunavalkoisesta paidasta ja sukista sekä mustista housuista ja kypärästä.

LogotMuokkaa

HallimusiikkiMuokkaa

Ennen ottelun alkamista soitetaan porilaisen Remix-yhtyeen kappale ”Isomäen legenda”. Vierasjoukkueen saapuessa jäälle soitetaan hard rock -yhtye AC/DC:n kappale ”Hells Bells”. Ässien luistellessa kaukaloon soitetaan fanfaarin säestämänä Emerson, Lake & Powellin kappale ”Touch and Go”. Ässien tehdessä maalin sekä ottelun päättyessä voittoon soitetaan porilaisyhtyeen Nuoret Vihaiset Miehet kappale ”Patasydän”.

Nykyinen joukkueMuokkaa

 
Ässät marraskuussa 2019 Lukkoa vastaan pelatun vierasottelun jälkeen.
Porin Ässät kaudella 2021–2022 n · k · m
Kokoonpano Valmentajat

Maalivahdit

Puolustajat

Hyökkääjät

Päävalmentaja

Apulaisvalmentajat


Selitykset
  • (C) Kapteeni
  • (A) Varakapteeni

Lähde: Eliteprospects eliteprospects.com.
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2021

Valmennus:[40]

Huolto:[40]

  • Huoltaja   Kimmo Korhonen
  • Huoltaja   Markku Kukkula
  • Huoltaja   Tapani Salmi
  • Huoltaja   Jukka Väkevä
  • Lääkäri   Erkka Karjalainen
  • Lääkäri   Juha Kukkonen
  • Lääkäri   Teemu Niemi
  • Lääkäri   Hilkka Ryhänen
  • Lääkäri   Timo Walli
  • Naprapaatti   Ville Valli

Valmentajat ja pelaajatMuokkaa

ValmentajatMuokkaa

 
Alpo Suhonen toimi Ässien päävalmentajana marraskuusta 2007 kesäkuuhun 2009. Kuvassa Suhonen Ässien vaihtoaitiossa lokakuussa 2008.

Valmentaja Aloittanut Lopettanut
  Rauli Virtanen 1967 1968
  Lasse Heikkilä 1968 1974
  Matti Jansson 1974 1976
  Lasse Heikkilä 1976 1981
  Antti Heikkilä 1981 1986
  Tapio Flinck 1986 1989
  Matti Keinonen 1989 1990
(2.12)
  Vasili Tihonov 1990
(2.12)
1993
  Veli-Pekka Ketola 1993 1996
(28.9)
  Kari Makkonen 1996
(28.9)
1996
(3.10)
  Juhani Tamminen 1996
(3.10)
1998
  Esko Nokelainen 1998 1999
  Veli-Pekka Ketola 1999 1999
  Vladimir Jurzinov Jr. 1999 2000
  Ismo Läntinen 2000 2000
(29.9)
  Vladimir Jurzinov Jr. 2000
(29.9)
2001
(12.10)
  Kaj Matalamäki 2001
(12.10)
2002

Valmentaja Aloittanut Lopettanut
  Mika Toivola 2002 2006
  Juha Pajuoja 2006 2006
(19.11)
  Jari Härkälä 2006
(19.11)
2007
(14.11)
  Alpo Suhonen 2007
(14.11)
2009
  Pekka Rautakallio 2009 2011
  Karri Kivi 2011 2013
  Pekka Virta 2013 2014
  Pekka Rautakallio 2014 2016
(11.2)
  Mikael Kotkaniemi 2016
(11.2)
2016
  Jyrki Aho 2016 2018
(14.1)
  Mikael Kotkaniemi 2018
(14.1)
2018
(9.11)
  Pasi Kaukoranta 2018
(9.11)
2019
  Ari-Pekka Selin 2019

KapteenitMuokkaa

Pelaaja Aloittanut Lopettanut
  Raimo Kilpiö 1967 1977
  Veli-Pekka Ketola 1977 1981
  Harry Nikander 1981 1982
  Arto Javanainen 1982 1983
  Tapio Levo 1983 1989
  Risto Tuomi 1989 1990
  Tapio Levo 1990 1992
  Olli Kaski 1992 1994
  Jokke Heinänen 1994 1995
  Jari Korpisalo 1995 1997
  Jari Levonen 1997 1998
  Pasi Peltonen 1998 2000

Pelaaja Aloittanut Lopettanut
  Jari Korpisalo 2000 2005
  Pasi Peltonen 2005 2007
  Matti Kuparinen 2007 2011
  Ville Uusitalo 2011 2015
  Juha Kiilholma 2015 2016
  Ville Uusitalo 2016
(viim. ottelu)
2016
(viim. ottelu)
  Matti Kuparinen 2016 2018
  Tommi Taimi 2018 2019
  Niklas Appelgren 2019 2021
  Jarno Kärki 2021

Ässät-taustaiset NHL-pelaajatMuokkaa

Pelaaja Syntymävuosi Seura(t)
  Joel Armia 1993 Buffalo Sabres (2014–2015)
Winnipeg Jets (2015–2018)
Montreal Canadiens (2018–)
  Erik Haula 1991 Minnesota Wild (2013–2017)
Vegas Golden Knights (2017–2019)
Carolina Hurricanes (2019–2020)
Florida Panthers (2019–2020)
Nashville Predators (2020–)
  Arto Javanainen 1959 Pittsburgh Penguins (1984–1985)
  Jesse Joensuu 1987 New York Islanders (2008–2011, 2012–2013)
Edmonton Oilers (2013–2015)
  Veli-Pekka Ketola 1948 Colorado Rockies (1981–1982)
  Joonas Korpisalo 1994 Columbus Blue Jackets (2015–)
  Jesperi Kotkaniemi 2000 Montreal Canadiens (2018–)
  Juho Lammikko 1996 Florida Panthers (2018–2019, 2020–)
  Tapio Levo 1955 Colorado Rockies (1981–1982)
New Jersey Devils (1982–1983)
  Kari Makkonen 1955 Edmonton Oilers (1979–1980)
  Masi Marjamäki 1985 New York Islanders (2005–2006)
  Pekka Rautakallio 1953 Atlanta Flames (1979–1980)
Calgary Flames (1980–1982)
  Christian Ruuttu 1964 Buffalo Sabres (1986–1992)
Chicago Blackhawks (1992–1995)
Vancouver Canucks (1994–1995)
  Jussi Rynnäs 1987 Toronto Maple Leafs (2011–2013)
Dallas Stars (2014–2015)
  Kari Takko 1962 Minnesota North Stars (1985–1991)
Edmonton Oilers (1990–1991)

Muita merkittäviä Ässät-lähtöisiä pelaajiaMuokkaa

Pelaaja Syntymävuosi Saavutus
  Sari Fisk (nyk Marjamäki) 1971 moninkertainen naisten olympia-, MM- ja EM-mitalisti
  Oliwer Kaski 1995 jääkiekon 2019 maailmanmestari
  Antero Kivelä 1955 entinen maajoukkuemaalivahti
  Jari Levonen 1966 pelaajauran jälkeen menestynyt SM-liigatuomari
  Niko Ojamäki 1995 jääkiekon 2019 maailmanmestari
  Rauli Raitanen 1970 jääkiekon 1992 MM-hopeamitalisti
  Sakari Salminen 1988 jääkiekon 2014 olympiapronssimitalisti
  Sofianna Sundelin 2003 jääkiekon 2021 MM-pronssimitalisti

Jäädytetyt pelinumerotMuokkaa

Nro Pelaaja Jäädytetty Ottelu Lähde Huomautus
2   Antti Heikkilä
4   Arto Javanainen
11   Raimo Kilpiö 21.9 2019 Ässät-Ilves [41] Numero jäädytetty myös Ässissä, mutta hallin kattoon nostettu paita RU-38:n.
12   Tapio Levo 21.11.2007 Ässät–Jokerit [42]
13   Veli-Pekka Ketola Myös Porin Karhut jäädyttänyt numeron, Lasse Heikkilän käyttämänä.
89   Jaroslav Otevřel Numero jäädytetty, muttei nostettu hallin kattoon.[43][44]

Sijoitukset ja parhaat pistemiehet kausittainMuokkaa

Kausi Sijoitus Parhaat pistemiehet runkosarjassa
Runko-
sarjassa
Lopulli-
nen
1 2 3
1967–1968 4   Veli-Pekka Ketola   Raimo Kilpiö   Jaakko Honkanen
1968–1969 4   Veli-Pekka Ketola   Raimo Kilpiö   Jaakko Honkanen
1969–1970 6   Jaakko Honkanen   Ilkka Mesikämmen   Tapio Koskinen
1970–1971 1   Veli-Pekka Ketola   Raimo Kilpiö   Jaakko Honkanen
1971–1972 9   Veli-Pekka Ketola   Jaakko Honkanen   Tapio Koskinen
1972–1973 7   Veli-Pekka Ketola   Pekka Rautakallio   Raimo Kilpiö
1973–1974 6   Veli-Pekka Ketola   Jaakko Honkanen   Raimo Kilpiö
1974–1975 8   Jari Kaski   Raimo Kilpiö   Tapio Koskinen
1975–1976 3 3   Tapio Koskinen   Raimo Kilpiö   Kari Makkonen
1976–1977 5   Kari Makkonen   Veli-Matti Ruisma   Tauno Mäkelä
1977–1978 2 1   Veli-Pekka Ketola   Kari Makkonen   Tapio Koskinen
1978–1979 1 2   Veli-Pekka Ketola   Kari Makkonen   Pekka Rautakallio
1979–1980 4 2   Veli-Pekka Ketola   Arto Javanainen   Veli-Matti Ruisma
1980–1981 4 5   Arto Javanainen   Veli-Pekka Ketola   Veli-Matti Ruisma
1981–1982 4 4   Arto Javanainen   Kari Makkonen   Juhani Wallenius
1982–1983 7   Arto Javanainen   Christian Ruuttu   Kari Makkonen
1983–1984 2 2   Arto Javanainen   Christian Ruuttu   Kari Makkonen
1984–1985 4 4   Christian Ruuttu   Tapio Levo   Kari Makkonen
1985–1986 7   Arto Javanainen   Kari Makkonen   Tapio Levo
1986–1987 6   Arto Javanainen   Tapio Levo   Kari Makkonen
1987–1988 7   Mark Jooris   John Ollson   Tapio Levo
1988–1989 12   Tapio Levo   Kari Makkonen   Rauli Raitanen
1989–1990 I-divisioona   Arto Heiskanen   Arto Javanainen   Kari Makkonen
1990–1991 8   Arto Javanainen   Aleksejs Froļikovs   Arto Heiskanen
1991–1992 5 4   Jari Korpisalo   Petri Varis   Arto Heiskanen
1992–1993 7 4   Jari Korpisalo   Petri Varis   Vjačeslavs Fanduļs
1993–1994 2 5   Jari Korpisalo   Vjačeslavs Fanduļs   Arto Javanainen
1994–1995 6 3   Jari Korpisalo   Teppo Kivelä   Jokke Heinänen
1995–1996 7 7   Jari Korpisalo   Jaroslav Otevřel   Teppo Kivelä
1996–1997 7 7   Vladimír Vůjtek   Vjačeslavs Fanduļs   Jari Korpisalo
1997–1998 7 8   Vjačeslavs Fanduļs   Vesa Salo   Jokke Heinänen
1998–1999 10   Jan Benda   Andrei Potaitšuk   Jonas Esbjörs
1999–2000 11   Ondřej Steiner   Andrei Potaitšuk   Niko Mikkola
2000–2001 13   Jari Korpisalo   Éric Perrin   Mikko Konttila
2001–2002 11   Jukka Laamanen   Markku Tähtinen   Éric Perrin
2002–2003 10   Samu Wesslin   Vjačeslavs Fanduļs   Jari Korpisalo
2003–2004 11   Marko Kivenmäki   Martin Bergeron   Vjačeslavs Fanduļs
2004–2005 10 10   Jason Williams   Pasi Tuominen   Marko Kivenmäki
2005–2006 5 2   Marko Kivenmäki   Kristian Kuusela   Aki Uusikartano
2006–2007 13   Marko Kivenmäki   Toni Häppölä   Kristian Kuusela
2007–2008 14   Jesse Joensuu   Toni Häppölä   Markku Tähtinen
2008–2009 12 14*   Marko Kivenmäki   Markku Tähtinen   Derek Damon
2009–2010 13   Marko Kivenmäki   Marko Luomala   Mika Niemi
2010–2011 2 5   Tuomas Santavuori   Ville Uusitalo   Matti Kuparinen
2011–2012 5 7   Tomáš Záborský   Stephen Dixon   Joel Armia
2012–2013 4 1   Stephen Dixon   Veli-Matti Savinainen   Michael Ryan
2013–2014 12   Niklas Hagman   Dragan Umicevic   Mika Niemi
2014–2015 9 9   Mika Niemi   Eero Elo   Esa Lindell
2015–2016 12   Jarno Kärki   Juha Kiilholma   Aleksi Saarela
2016–2017 7 9   Simon Suoranta   Ville Korhonen   Jarno Kärki
2017–2018 8 8   Maksim Matushkin   Antoine Laganière   Jesperi Kotkaniemi
2018–2019 15   Sakari Salminen   Jarno Kärki   Peter Tiivola
2019–2020 9 **   Tyson Spink   Tylor Spink   Jakob Stenqvist
2020–2021 12   Sebastian Wännström   Nicolai Meyer   Jakob Stenqvist

* = Playoutit ratkaisivat poikkeuksellisesti lopullisen sarjasijoituksen.
** = Kausi jäi kesken koronaviruspandemian vuoksi, pudotuspelejä ei poikkeuksellisesti pelattu.

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Majasaari, s. 1-76
  2. a b c Koivuniemi, Jussi: Porin kaupungin historia, osa IV – Joen rytmissä 1940–2000. , 2004. 9525414167.
  3. Majasaari, s. 79-80
  4. a b Majasaari, s. 81
  5. Porilaista jalkapallohistoriikkia jukkajoutsi.com. Viitattu 3.10.2014. [vanhentunut linkki]
  6. a b c Majasaari, s. 82-83
  7. Ässät opetti jääkiekkoa SaPKo:lle. Satakunnan kansa, 24.10.1967, s. 12. Artikkelin verkkoversio Viitattu 14.12.2009. [vanhentunut linkki]
  8. Coupe d'Europe des clubs champions de hockey sur glace 1967/68 passionhockey.com. Hockey Archives. Viitattu 3.10.2014. (ranskaksi)
  9. a b Majasaari, s. 85-89
  10. Majasaari, s. 89-94
  11. Majasaari, s. 94-97
  12. Majasaari, s. 96-102
  13. Majasaari, s. 106-110
  14. Majasaari, s. 116-117
  15. Majasaari, s. 155-156
  16. Majasaari, s. 125-127
  17. Majasaari, s. 128-132
  18. Majasaari, s. 132-133
  19. Majasaari, s. 132-134
  20. Majasaari, s. 138-139
  21. Majasaari, s. 142-143
  22. Majasaari, s. 145-146
  23. Championnat de Finlande de hockey sur glace 1994/95 passionhockey.com. Hockey Archives. Viitattu 27.4.2013. (ranskaksi)
  24. Championnat de Finlande de hockey sur glace 1995/96 passionhockey.com. Hockey Archives. Viitattu 27.4.2013. (ranskaksi)
  25. Championnat de Finlande de hockey sur glace 1996/97 passionhockey.com. Hockey Archives. Viitattu 27.4.2013. (ranskaksi)
  26. Aro, Mikkomatti; Laiho, Harri; Luotola, Juha; Majasaari, Matti; Mikola, Juho Pekka: Patajätkät - Porilaiset kiekkosankarit 2006. Satakunnan kirjateollisuus, 2006. ISBN 951-95837-77.
  27. Tamminen, Juhani: Pelin jälkeen. , 2007. ISBN 978-95120-736-2-7.
  28. Championnat de Finlande de hockey sur glace 2000/01 passionhockey.com. Hockey Archives. Viitattu 27.4.2013. (ranskaksi)
  29. Sihvonen, Petteri: Sihvosen suora lähetys urheilulehti.fi. 15.11.2007. Urheilulehti. Viitattu 15.11.2007. [vanhentunut linkki]
  30. Jääkiekkolehti: kausijulkaisu 2008-2009, .
  31. IS Veikkaaja: SM-liiga 08-09 kausijulkaisu, .
  32. Championnat de Finlande de hockey sur glace 2008/09 passionhockey.com. Hockey Archives. Viitattu 27.4.2013. (ranskaksi)
  33. Championnat de Finlande de hockey sur glace 2009/10 passionhockey.com. Hockey Archives. Viitattu 27.4.2013. (ranskaksi)
  34. Jääkiekkolehti: kausijulkaisu 2010-2011, .
  35. Championnat de Finlande de hockey sur glace 2011/12 passionhockey.com. Hockey Archives. Viitattu 27.4.2013. (ranskaksi)
  36. Ässät Women eliteprospects.com. Elite Prospects. Viitattu 13.5.2021. (englanniksi)
  37. Juhani Tammisen Sport tarrasi momentumiinsa Porissa hs.fi. 17.4.2009. Helsingin Sanomat Oy. Viitattu 17.4.2009. [vanhentunut linkki]
  38. Meritähti, Päivi: Porin jäähallin remontissa loppukiri: "Töitä tehdään yötä päivää" yle.fi. 6.8.2015. Yleisradio. Viitattu 8.6.2021.
  39. Rantala, Kati: Porin kiekkoväelle tärkeä nimi säilyy – jäähalli on nyt Isomäki Areena yle.fi. 15.10.2015. Yleisradio. Viitattu 8.6.2021.
  40. a b Ässät 2021-2022 Roster eliteprospects.com. Elite Prospects. Viitattu 8.6.2021. (englanniksi)
  41. Raimo Kilpiön numeron jäädytys assat.com.
  42. Ässät jäädytti Levon pelinumeron mtvuutiset.fi. 21.11.2007. MTV Uutiset. Viitattu 24.6.2021.
  43. Ässät jäädytti legendojensa numeroita mtv.fi. 12.12.2002. MTV3. Viitattu 20.3.2014. [vanhentunut linkki]
  44. Ässät liiga.fi. Jääkiekon SM-liiga Oy. Viitattu 1.5.2021.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Porin Ässät.