Votka

kirkas viina
Tämä artikkeli käsittelee alkoholijuomaa. Sanan muita merkityksiä on täsmennyssivulla.

Votka tai vodka (ven. во́дка, vodka) on kirkas väritön viina. Sitä valmistetaan käyttämällä ja tislaamalla jostain tärkkelys- tai sokeripohjaisesta raaka-aineesta, kuten viljasta, perunasta tai melassista. Koska votka on lähes mautonta ja hajutonta, se on suosittu drinkkisekoitusten ainesosana.

Votkamartini on suosittu drinkki.

EtymologiaMuokkaa

Venäjän kielen sana vodka (äännetään [ˈvotkə]) on diminutiivimuoto sanasta voda, vesi.[1]

HistoriaMuokkaa

 
Maat, joissa vodka on suosituimpia alkoholituotteita ja joissa sitä valmistetaan eniten.

Votka keksittiin vuosisatoja sitten joko Venäjällä tai Puolassa. Se on ollut jo kauan suosittu juoma Itä-Euroopassa, Pohjois-Euroopassa ja Keski-Euroopassa. Länsi-Euroopassa ja Amerikassa se nousi suosioon 1960-luvulta alkaen.[2]

Asukasta kohti votkaa käytetään eniten Venäjällä, Puolassa, Ukrainassa, Bulgariassa, Slovakiassa, Yhdysvalloissa, Irlannissa, Suomessa ja Isossa-Britanniassa.[3]

VenäjälläMuokkaa

Votkaa juotiin Venäjällä viimeistään 1300-luvulla, jolloin Britannian suurlähettiläs kuvaili sitä Venäjän kansallisjuomaksi. Ruotsiin votkaa vietiin Venäjältä viimeistään vuonna 1505.[4]

Pietari Suuri myönsi vuonna 1716 ylimystölle ja johtaville kauppiaille yksinoikeuden votkan tuotantoon. Sen jälkeen votkan suosio kasvoi nopeasti, ja juopottelusta tuli kansallinen ongelma. Juopottelun hillitsemiseksi hallitus sääti votkan tuotannon ja myynnin kansalliseksi monopoliksi vuonna 1812. Siperiassa lakia tosin oli mahdoton valvoa.[4]

Hiilisuodatuksen keksi ilmeisesti Venäjällä kemisti Theodore Lowitz vuonna 1780 tsaarin toimeksiannosta. Kemisti Dmitri Mendelejev määritteli vuonna 1894 votkan ihannevahvuudeksi 40 prosenttia, mikä otettiin Venäjällä sen jälkeen standardiksi.[4]

Bolševikit kansallistivat votkan yksityisen tislausteollisuuden vallankumouksen jälkeen vuonna 1917. Neuvostoliiton aikana venäläistä votkaa myytiin valtiollisen Sojuzplodoimportin kautta.[4]

Neuvostoliiton romahduksen jälkeen Venäjän presidentti Jeltsin lakkautti 1990-luvulla valtion votkamonopolin, ja verovapaasta halvasta votkasta tuli jälleen suosittua juomaa aiempien vuosien alkoholirajoitusten poistuttua. Raakana juotu votka on Venäjän suosituin alkoholijuoma suurkaupunkien Moskovan ja Pietarin ulkopuolella.[5] Venäläinen aikuinen juo nykyisin keskimäärin 20 litraa votkaa vuodessa. Votkan suurkulutus on tutkijoiden mukaan merkittävä syy sille, että neljäsosa venäläisistä miehistä kuolee alle 55-vuotiaina.[6]

PuolassaMuokkaa

Votkaa on valmistettu Puolassa yhtä kauan kuin Venäjälläkin. Varhaisin tunnettu maininta sanalle wódka esiintyy oikeuden pöytäkirjoissa vuodelta 1405. Kuningas Jan Olbracht antoi vuonna 1546 kaikille Puolan kansalaisille oikeuden valmistaa ja myydä votkaa ja muita alkoholijuomia. Sen seurauksena monet puolalaiset perheet ryhtyivät valmistamaan itsetehtyä ja eri tavoin maustettua votkaa. Krakovasta tuli Puolan votkatuotannon keskus 1500-luvun loppuun mennessä, ja sen jälkeen Gdańskista.[7]

Puolan aateli sai 1600-luvun puolivälissä monopolin votkan tuotantoon ja myyntiin alueillaan. Perunaa alettiin käyttää puolalaisen votkan raaka-aineena uudella menetelmällä 1800-luvun alussa. Toisen maailmansodan jälkeen Puolan votkatuotanto tuli valtion monopoliksi. Votkayhtiöt yksityistettiin jälleen vuonna 1999, minkä seurauksena maassa on nykyisin yli tuhat votkamerkkiä.[7]

LänsimaissaMuokkaa

Votka tuli länsimaihin Venäjän vallankumouksen seurauksena, kun Ranskaan paennut Vladimir Smirnov perusti Pariisiin tislaamonsa ja alkoi valmistaa Smirnoff-votkaa. Sitä alettiin valmistaa 1930-luvulla myös Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Votkasta alkoi tulla länsimaissa suosittua 1960- ja 1970-luvuilla nuorten aikuisten keskuudessa. Votkan etuina pidettiin sitä, ettei se aiheuttanut krapulaa tai pahanhajuista hengitystä. Suosituiksi nousivat Smirnoffin ohella muun muassa suomalainen Finlandia ja ruotsalainen Absolut.[8]

Votkan suosion synnyn tärkeänä tekijänä oli se, että kirjailija Ian Flemingin 1950-luvulla luoma suosittu agenttisankari James Bond juo votkamartineja ginimartinien sijaan sekä votkaa myös muiden drinkkien osana. Elokuvissa Bond on yleensä juonut Smirnoffia, romaaneissa Stolitšnajaa. Votka oli toistuvasti hyvin esillä myös esimerkiksi brittiläisessä komediasarjassa Todella upeeta (1992–).[9]

Raaka-aineetMuokkaa

Votka tehdään useimmiten viljasta, perunasta tai sokerijuurikkaasta saatavasta melassista, joskus viinirypäleistä. Raaka-aineen valinta riippuu tuotantoalueen ilmastosta sekä kansallisista tavoista ja mieltymyksistä. Venäjällä suositaan vehnää, Puolassa ruista ja Suomessa ohraa. Perunana käytetään tavallista perunaa tärkkelyspitoisempaa lajiketta sekä pienikokoisia mukuloita, sillä niissä on enemmän tärkkelystä kuin isommissa.[10]

Käytetyllä raaka-aineella on vaikutuksensa votkan makuun. Esimerkiksi perunasta tehty votka on voimakkaamman makuista ja suutuntumaltaan kermaisempaa kuin viljapohjainen votka.[10]

Ainakin Ruotsissa ja Suomessa on votkaa valmistettu myös sulffiittiselluloosatehtaiden tuotannolle tarpeettomista puun sokereista tuotetusta metanolipitoisesta sulffiittispriistä poistamalla siitä metanolikomponentti erityisellä puhdastislauskojeistolla.[11]

ValmistusMuokkaa

 
Votkamuseo Mandrogissa.

Veteen sekoitettu raaka-aine aluksi lämmitetään ja sekoitetaan mäskiksi. Siihen sekoitetaan amylaasia ja diastaasientsyymejä, jotta tärkkelys hajoaisi yksinkertaisiksi sokereiksi, kuten glukoosiksi ja maltoosiksi. Perunat täytyy kuoria ja harjata ensin. Mäski jäähdytetään noin 30 celsiusasteeseen, ja siihen lisätään hiiva, joka on useimmiten leivinhiivaa. Näin saatua ainetta käytetään 7–15-prosenttiseksi käymisastioissa yhdestä päivästä kahteen viikkoon.[12]

Käymisen jälkeen rankki tislataan useita kertoja. Jos tisleen lopullinen alkoholipitoisuus on 95 prosenttia, mausta tulee neutraali, mutta jos alkoholipitoisuus on vähemmän, siinä on enemmän makua. Yleisimmin käytetään jatkuvaa tislausmenetelmää eli kolonnitislausta, jolla tuotanto on tehokasta, mutta myös vanhempaa pannutislausmenetelmää käytetään edelleen.[13]

Tisleeseen lisätään vettä, niin että valmiissa juomassa on vettä noin 70 prosenttia. Parhaanlaatuisessa vedessä ei ole paljon suoloja tai ioneita, eikä siitä tule juomaan sivumakua.[14] Jotkut tuottajat lisäävät votkaan hiukan hunajaa, sokeria, glyseriiniä tai sitruunahappoa lisätäkseen juoman viskositeettia ja pehmentääkseen sen makua.[15]

Ennen pullotusta votka suodatetaan aktiivihiilen läpi. Suodatuksessa juomasta saadaan poistettua epäpuhtaudet, jotka vaikuttavat väriin, tuoksuun ja makuun. Ennen hiilen käyttöönottoa votkan suodatus tehtiin esimerkiksi kankaan, villan, paperin tai hiekan läpi. Joskus votka viilennetään ennen suodatusta.[16]

Kansallisia erityispiirteitäMuokkaa

Venäläinen votka valmistetaan yleensä vehnästä, ja siinä on usein hienoinen aniksen maku. Venäläinen votka makeutetaan usein pienellä määrällä sokeria tai hunajaa.[4]

Puolalainen votka valmistetaan perinteisesti rukiista. Joskus käytetään perunaa, etenkin Stobrawaa, mutta harvemmin muuta viljaa kuin ruista. Puolan lain mukaan puolalaisessa votkassa ei saa olla lisäaineita, mutta maustetussa votkassa saa olla luonnollisia makuaineita, väriaineita ja korkeintaan 100 grammaa sokeria litrassa.[7]

Länsimaiselle votkalle on sen tuotantoalueen laajuuden vuoksi vaikea antaa yleistä luonnehdintaa. Pohjoismaista, eurooppalaista ja pohjoisamerikkalaista votkaa markkinoidaan usein puhtaana tuotteena. Alkujaan länsimaiset votkat olivat melko neutraaleja, mutta nykyaikana tuotetaan myös hienoisesti maustettuja votkia.[8] Smirnoff on Britannian ja Amerikan suosituin votkamerkki. Huokeampi amerikkalainen votka tehdään usein melassista mutta kalliimmat merkit viljasta.[17]

Määritelmät ja lainsäädäntöMuokkaa

Euroopan parlamentti määriteli votkan tammikuussa 2008 alkoholijuomaksi, joka valmistetaan etanolista ja tuotetaan käyttämällä ja tislaamalla perunasta, viljasta tai muusta maataloustuotteesta, joiden osuutta on vähennetty valmistusprosessissa tietoisesti. Votkan alkoholipitoisuuden tulee olla vähintään 37,5 tilavuusprosenttia, ja sen saa maustaa vain aineilla, joita esiintyy käytetyissä raakamateriaaleissa. Jos votka on valmistettu muusta kuin viljasta tai perunasta, tämä pitää mainita etiketissä.[2]

Yhdysvalloissa votkalta edellytetään sitä, että sen aromi, maku ja väri on poistettu tislauksessa, ja sen alkoholipitoisuuden täytyy olla vähintään 40 prosenttia. Lisäaineet ovat sallittuja tiettyyn määrään asti.[2]

SuomessaMuokkaa

Nimitystä ”suomalainen vodka” voidaan Suomessa käyttää vain sellaisesta alkoholijuomasta, joka on valmistettu viljasta tai perunasta ja joka on kokonaan valmistettu sekä pullotettu Suomessa.[18] Asetuksen mukaan votka on ”Suomesta peräisin oleva yksinomaan käymistietä saadusta viljamäskistä tislaamalla valmistettu vodka, jonka alkoholipitoisuus on enintään 60 prosenttia tilavuudesta ja joka vastaa Euroopan talousyhteisössä ja sen jäsenvaltioissa voimassa olevia määräyksiä”.[19]

Esimerkiksi Koskenkorva ei ole votka, koska siihen on lisätty maun pehmentämiseksi pieni määrä sokeria. Euroopan unionin määräysten mukaan kuitenkin yli 37,5 prosenttia alkoholia sisältävä maustamaton viina on votkaa, joten etiketissä pitää mainita, että tuote on votkaa.[20]

KäyttöMuokkaa

Votka voidaan nauttia raakana, jolloin se usein jäähdytetään kylmäksi. Votkaa käytetään myös monessa drinkissä.[21] Votkadrinkkejä ovat esimerkiksi Bloody Mary, Musta Ryssä, Screwdriver, Sex on the Beach, Valkovenäläinen ja vodkamartini.[22]

Perinteiseen venäläiseen ruokapöytään kuuluu votkakarahvi, ja edelleen venäläisissä ravintoloissa votka tilataan usein karahvi kerrallaan tai ainakin paino-, ei tilavuusmitoissa. Perinteinen venäläinen annoskoko votkalle on sata grammaa.[23]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Difford's Guide: Vodka
  • Elborn, Geoffrey: The Dedalus Book of Vodka. Dedalus, 2013. ISBN 1907650040.

ViitteetMuokkaa

  1. Joki, Leena: Votkaa, kiitos! 5.10.2006. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 5.2.2011.
  2. a b c Vodka: Definition Difford's Guide. Viitattu 19.2.2021.
  3. Countries Who Consume the Most Vodka WorldAtlas. 1.8.2017. Viitattu 20.2.2021.
  4. a b c d e Russian vodka Difford's Guide. Viitattu 20.2.2021.
  5. Elborn 2013, s. 118–120.
  6. Miia Esa: Tutkimus: Vodka vie venäläismiehiä hautaan ennen aikojaan Yle uutiset. 31.1.2014. Viitattu 20.2.2021.
  7. a b c Polish vodka Difford's Guide. Viitattu 20.2.2021.
  8. a b Western vodka Difford's Guide. Viitattu 20.2.2021.
  9. Elborn 2013, s. 110–117.
  10. a b Vodka: Difford's Guide. Viitattu 19.2.2021.
  11. Q&A: EU vodka arguments BBC News. 19.6.2007. BBC. Viitattu 30.1.2007. (englanniksi)
  12. Vodka production: Fermentation Difford's Guide. Viitattu 19.2.2021.
  13. Vodka production: Base spirit Difford's Guide. Viitattu 19.2.2021.
  14. Vodka production: Hydration Difford's Guide. Viitattu 19.2.2021.
  15. Vodka production: Additives Difford's Guide. Viitattu 19.2.2021.
  16. Vodka production: Filtration Difford's Guide. Viitattu 19.2.2021.
  17. American vodka Difford's Guide. Viitattu 20.2.2021.
  18. Asetus alkoholijuomista ja väkiviinasta 22.12.1994/1344 Finlex.fi. Viitattu 5.2.2011.
  19. Asetus Euroopan talousyhteisön kanssa eräiden viinien ja väkevien alkoholijuomien kaupasta tehdyn sopimuksen voimaansaattamisesta sekä sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä annetun lain voimaantulosta Finlex.fi. Viitattu 5.2.2011.
  20. Koskenkorva muuttuu viinasta vodkaksi Keskisuomalainen. 4.12.2008. Viitattu 19.4.2009. }
  21. Kerr, W. Park: Vodka: Sekoita coctaileja, joissa on potkua. (Alkuperäisteos Viva vodka, 2006.). Suomentanut Marko Niemi & Tapani Lahtinen. Helsinki: Readme.fi, 2007. ISBN 978-952-5655-26-1.
  22. Vodka Shotti.fi. Viitattu 20.2.2021.
  23. Susiluoto, Ilmari: Vilpittömän ilon valtakunta: Viina ja Venäjä. Helsinki: Ajatus, 2007. ISBN 978-951-20-7496-9.

Aiheesta muuallaMuokkaa