Avaa päävalikko

Varjoja Kannaksella on suomalainen elokuva vuodelta 1943. Toisen maailmansodan kynnykselle ajoittuva elokuva kertoo Karjalankannaksen linnoitustöihin liittyvistä juonitteluista, joita insinööri Teräs ja vastavakoilu alkavat ruotia.

Varjoja Kannaksella
Vasemmalta Birgit (Sarvanto), Aarno (Kivistö) ja Veronica (von Alfthan)
Vasemmalta Birgit (Sarvanto), Aarno (Kivistö) ja Veronica (von Alfthan)
Ohjaaja Erkki Uotila
Theodor Luts
Käsikirjoittaja Eero Pursi
Antti Metsalo
Säveltäjä Pekka Attinen
Robert von Essen
Kuvaaja Eino Kari
Leikkaaja Eino Kari
Pääosat Dolly von Alfthan
Matti Lehtelä
Ensio Jouko
Aarno Kivistö
Anna-Liisa Sarvanto
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Fenno-Filmi
Ensi-ilta 7. marraskuuta 1943
Kesto 88 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Budjetti 1 990 948 mk
Edeltäjä Salainen ase
Seuraaja Hiipivä vaara
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Elokuva on Fenno-Filmin vakoilutrilogian toinen osa, ensimmäinen on Salainen ase ja kolmas Hiipivä vaara.[1]

JuoniMuokkaa

On kesä 1939, ja Karjalankannaksella tehdään linnoitustöitä, joita johtaa insinööri Aarno Teräs. Töitä sabotoidaan, ja Teräs alkaa selvittää tihutyötä. Läheiseen Runolinnan täysihoitolaan saapuu Aarnon rakastettu Birgit Lahti. Kun Aarno saapuu vastaanottamaan morsiantaan asemalle, hän kohtaa sattumalta myös entisen rakastettunsa Veronica Sorrenton. Birgitin epäilyt Aarnon ja Veronican suhteen laadusta alkavat horjuttaa hänen ja Aarnon rakkautta. Sabotöörien majapaikkana toimii Tuomen romukauppa. Tuomi apureineen suunnittelee haurastuttavan aineen lisäämistä betoniseokseen.

Vastavakoilu ryhtyy ottamaan selvää Runolinnan epämääräisistä asukkaista. Kirjailija Someron kautta saa alkunsa huhu, että linnoitustöiden piirustukset ovat Aarno Teräksen salkussa. Rosvot varastavat salkun, mutta sieltä löytyy ainoastaan roskapaperia. Niinpä konnat päättävät kidnapata Birgitin saadaakseen piirustukset Teräkseltä. Somero osoittautuu vastavakoilun luutnantiksi. Rosvojen pääjehu Kausalainen toimittaa Veronican avulla Birgitille väärennetyn kirjeen, jossa sovitaan Birgitin ja Aarnon tapaamisesta huvimajalla. Aarno saa saman viestin. Hän ja Birgit joutuvat rikollisten ansaan, mutta Somero pelastaa heidät.

Birgit ja Aarno tekevät vihdoin sovinnon. Somero saa vakoilurenkaan päällikön satimeen, ja paljastuu, että tämä on Runolinnassa asustellut leskirouva Berg.

HenkilötMuokkaa

 Dolly von Alfthan  … Veronica Sorrento  
 Matti Lehtelä  … Ville Somero  
 Ensio Jouko  … Kausalainen  
 Aarno Kivistö  … Aarno Teräs  
 Anna-Liisa Sarvanto  … Birgit Lahti  
 Verna Piponius  … neiti Lindström  
 Sven Relander  … Suhonen  
 Aune Häme  … rouva Berg  
 Runar Schauman  … Maximov  
 Eero Leväluoma  … Tuomi  
 Vilho Siivola  … ”Limppunaama”, Tuomen apulainen  
 Erkki Uotila  … kapteeni Karvonen  
 Joel Asikainen  … radistivääpeli  
 Kerttu Salmi  … keittäjä  
 Eino Haavisto  … nimismies  
 Reijo Taipale  … Matti, karjalainen sotilaspoika  
 Oiva Turunen  … tunnistamaton rooli  
 Urho Virta  … työnjohtaja Jussila  
 Väinö Jokinen  … tunnistamaton rooli  
 Lauri Korpela  … työmies  
 Tauno Lehtihalmes  … työnjohtaja  
 Pentti Saares  … vänrikki Korpi  
 Fritz-Hugo Backman  … vartiopäällikkö  
 Väinö Hartonen  … sabotööri  
 Meeri Tikkanen  … Aili, kanttiinin tyttö  
 Armand Lohikoski  … päivystävä luutnantti  
 Assi Raine  … Aino, täysihoitolan sisäkkö  
 Reino Jokilehto  … tunnistamaton rooli  
 Matti Aro  … työmies  
 Urho Westman  … kuriirivänrikki  
 Lennart Vaikonpää  … poliisi  
 Ema Vinermo  … roisto  

TuotantoMuokkaa

Varjoja Kannaksella kuvattiin kesällä 1943. Ulkokuvat otettiin Helsingin maalaiskunnan Herttoniemessä ja Vuosaaressa sekä Munkkiniemen uimarannalla. Studiokuvakset tehtiin Teknillisen Korkeakoulun ylioppilaskunnan talossa Polilla Helsingin Lönnrotinkadulla.[2]

VastaanottoMuokkaa

Varjoja Kannaksella menestyi ensi-iltavuotensa keskitasoa heikommin. Se tuotti voittoa vain 179 790 markkaa.[3]

Varjoja Kannaksella ei jäänyt vaille aikalaiskriitikoiden kiitoksia, mutta se arvioitiin heikommaksi kuin Fenno-Filmin aiempi vakoiluelokuva Salainen ase. Juonta pidettiin jännittävänä ja vauhdikkaana. Elokuvan rakkausjuoni sen sijaan teilattiin ”väkisin liitetyksi”.[4]

HuomioitaMuokkaa

Jatkosodan jälkeen Varjoja Kannaksella -elokuvan nimi lyhennettiin sotasensuurin vaatimuksesta muotoon Varjoja. Kaikki viittaukset juonittelijoiden yhteyksistä Neuvostoliittoon poistettiin. Elokuvan viimeinen niin sanottu avainkaupunkiesitys oli Vaasassa 1948.[3]

Elokuva on julkaistu myös DVD:nä.

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Karjalainen, Jussi: Hiipivä vaara, Tv-maailma, 25–26/2013, s. 32.
  2. Suomen kansallisfilmografia 3, s. 238.
  3. a b Suomen kansallisfilmografia 3, s. 241.
  4. Suomen kansallisfilmografia 3, s. 240.