Wikipedia

U Thant

burmalainen diplomaatti, YK:n pääsihteeri
 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Thant (burmaksi သန့်; 22. tammikuuta 1909 Pantanaw, Brittiläinen Intia, nyk. Myanmar – 25. marraskuuta 1974 New York, Yhdysvallat), yleisemmin U Thant (burmaksi ဦးသန့် [ʔú θa̰ɰ̃]), oli burmalainen diplomaatti, joka toimi Yhdistyneiden kansakuntien kolmantena pääsihteerinä.[1]

U Thant
ဦးသန့်
Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri
30. marraskuuta 1961 – 31. joulukuuta 1971
Edeltäjä Dag Hammarskjöld
Seuraaja Kurt Waldheim
Henkilötiedot
Syntynyt22. tammikuuta 1909
Pantanaw, Brittiläinen Intia
Kuollut25. marraskuuta 1974 (65 vuotta)
Yhdysvallat New York, Yhdysvallat
Puoliso Thein Tin
Tiedot
Uskonto theravada-buddhalaisuus
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Hänen "etunimensä" U ei ole nimi, vaan tarkoittaa kunnioitettavaa. Thant oli hänen ainoa nimensä burmalaisen perinteen mukaisesti. Burmassa hänet tunnettiin nimellä Pantanaw U Thant, jossa näkyy hänen kotikaupunkinsa Pantanaw.

Varhainen elämä muokkaa

Thant syntyi Pantanawissa, silloisessa brittiläisessä Intiassa. Hän oli nelilapsiseen rikkaan kauppiaan ja maanomistajan perheen esikoinen. Thantin isä U Po Hnit oli peräisin suvusta, johon kuului sekä buddhalaisia että muslimeja ja hän oli ollut perustamassa The Sun -nimistä burmankielisiä sanomalehteä Yangonissa. Kun U Po Hnit kuoli Thantin ollessa 14-vuotias, perheenjäsenten kesken alkoi suuri perintökiista. Thant opiskeli Yangonin yliopistossa historiaa ja toimi opettajana.[1]

Virkamiespalvelus muokkaa

Kun U Nu tuli juuri itsenäistyneen Burman ensimmäiseksi pääministeriksi, hän pyysi Thantia tiedottajakseen vuonna 1947. Thant ja Nu olivat tavanneet yliopistossa, joten he tunsivat toisensa opiskeluajoilta. Thantista tuli Burman lehdistöjohtaja 1947, radiojohtaja 1948 sekä tiedotusministeri ja pääministerin neuvonantaja vuosiksi 1951–1957.[1] Hän osallistui myös Nun kanssa suureen Aasian ja Afrikan maiden väliseen konferenssiin Bandungissa, Indonesiassa vuonna 1955.[1] Siinä luotiin Sitoutumattomien maiden liikkeen perusta. Thantista tuli Nun läheisin neuvonantaja hallituksessa. Vuosina 1957–1961 hän oli Burman edustajana YK:ssa[1] ja alkoi ajaa muun muassa Algerian itsenäisyyssodan neuvotteluja.

YK:n pääsihteeri muokkaa

 
U Thant vierailulla Tapiolassa vuonna 1962. Vasemmalla Asunto­säätiön puheen­johtaja Heikki von Hertzen, taempana diplomaatti Ralph Enckell.

Thantista tuli YK:n pääsihteerin sijainen 3. marraskuuta vuonna 1961, kun Dag Hammarskjöld kuoli lento-onnettomuudessa Nbolassa Pohjois-Rhodesiassa, yrittäessään neuvotella Kongon kriisin osapuolten kanssa. Hän vieraili Suomessa heinäkuulla 1962.[2] Yleiskokous valitsi Thantin YK:n pääsihteeriksi 30. marraskuuta vuonna 1962. Ceylonin YK-valtuutettu perusteli Thantin valintaa seuraavasti:

»Iässä, jossa voima usein liittyy jylisevään ääneen ja nyrkinheristykseen, – – U Thant edustaa toisenlaista voimaa, hiljaisuuden ja arvokkuuden mahtia. Hänessä yhdistyy erinomaisella tavalla luja ihminen ja toisaalta neuvotteluun luottava diplomaatti.»
(G. P. Malalasekera[1])

Thantin ensimmäistä kautta leimasi Kuuban ohjuskriisi lokakuussa 1962. Ohjuskriisi jännitti maailmanpoliittisen tilanteen äärimmilleen mutta ei sytyttänyt sotaa.

YK:n turvallisuusneuvoston yksimielisestä suosituksesta Thant valittiin toiselle pääsihteerikaudelle 2. joulukuuta 1966. Kausi jatkui hänen eläkkeelle siirtymiseensä saakka 1971.[3]

Thantin toisen kauden aikana YK laajeni voimakkaasti, kun siihen liittyi kymmeniä Aasian ja Afrikan maita. Samaan aikaan YK perusti monia uusia organisaatioita, kuten UNDP:n, UNCTAD:n ja UNEP:n.

Thant kritisoi voimakkaasti Etelä-Afrikan apartheidhallitusta. Hänen toiseen virkakauteensa sijoittuivat myös Kuuden päivän sota Arabimaiden ja Israelin välillä vuonna 1967, Prahan kevät vuonna 1968 ja Intia-Pakistanin sota, joka johti itsenäisen Bangladeshin valtion syntyyn vuonna 1971. Häntä kritisoitiin Yhdysvalloissa ja Israelissa, kun hän suostui vetämään YK:n rauhanturvaajat pois Siinailta vuonna 1967 Egyptin presidentti Nasserin pyynnöstä. Thant oli matkustanut henkilökohtaisesti Kairoon käydäkseen viime hetken rauhanneuvotteluja Nasserin kanssa, joka suunnitteli sotaa Israelia vastaan.

Thantin hyvät suhteet Yhdysvaltoihin viilenivät, kun hän rupesi avoimesti kritisoimaan Vietnamin sotaa. Hän yritti neuvotella rauhasta Yhdysvaltojen ja Pohjois-Vietnamin välillä, mutta Yhdysvaltain hallinto esti tämän.

Thant osoitti mielenkiintoa myös ufokeskusteluja kohtaan ja kutsui vuonna 1967 yhdysvaltalaisen atomifyysikon tohtori James E. McDonaldin puhumaan YK:ssa ufoista.

Eläkkeelle muokkaa

23. tammikuuta vuonna 1971 Thant ilmoitti jäävänsä eläkkeelle henkilökohtaisen syyn takia ja sanoi ettei hän Vietnamin tilanteen vuoksi pyri kolmannelle kaudelle. YK:n turvallisuusneuvosto etsi Thantille seuraajaa viikkokausien ajan, kunnes virkaan lopulta valittiin Itävallan uusi YK:n suurlähettiläs Kurt Waldheim 21. joulukuuta vuonna 1971 – vain 10 päivää ennen kuin Thantin toinen virkakausi päättyi.

Jäähyväispuheessaan YK:n yleiskokouksessa Thant ilmoitti olevansa nyt vapaa ja helpottunut työnsä loputtua. New York Times kirjoitti pääkirjoituksessaan joulukuussa 1971, että U Thant oli suuri rauhantekijä, jonka viisaita neuvoja tarvittaisiin vielä hänen eläkkeellejäämisensä jälkeenkin.

Kuolema muokkaa

 
U Thantin hauta Yangonissa eli Rangoonissa.

Thant kuoli keuhkosyöpään New Yorkissa 25. marraskuuta 1974. Burmaa hallitsi sotilasjuntta, jonka päämies, kenraali Ne Win oli kateellinen Thantille tämän kansainvälisen uran vaiheista ja suosiosta Burmassa. Ne Win kieltäytyi järjestämästä Thantille valtiollisia hautajaisia. Yksi syy juntan katkeruuteen oli Thantin suhde U Nun demokraattiseen hallitukseen, jonka Ne Win oli syrjäyttänyt 2. maaliskuuta 1962.

Kun Thantin arkku lennätettiin Yhdistyneiden kansakuntien päämajasta New Yorkista Yangoniin, kentällä ei ollut vastaanottoa eikä kunnianosoituksia.

Thantin hautajaiset järjestettiin 5. joulukuuta 1974. Kymmeniätuhansia ihmisiä oli kaduilla jonottamassa nähdäkseen hänen arkkunsa, joka oli nähtävänä urheilustadionilla ennen hautaustilaisuutta. Ryhmä opiskelijoita piiritti Thantin arkun ja hautasi sen Yangonin ylioppilastalon raunioihin; Ne Winin hallitus oli tuhonnut talon dynamiitilla vuonna 1962. 5.–11. joulukuuta Yangonin opiskelijat rakensivat raunioihin väliaikaisen mausoleumin Thantille ja pitivät sen luona hallituksen vastaisia puheita.

Aikaisin aamulla 11. joulukuuta hallituksen joukot hyökkäsivät yliopiston kampukselle ja ampuivat joitakin mielenosoittajia, jotka vartioivat Thantin arkkua. Arkku haudattiin Yangoniin Shwe Dagon kultaisen pagodin juurelle. Tämän välikohtauksen jälkeen rangoonilaiset osoittivat kaduilla mieltään hallitusta vastaan ja Yangoniin julistettiin hätätila. Tätä tapausta kutsutaan Burman historiassa U Thantin kriisiksi. Hätätila poistettiin 1. syyskuuta 1976[4].

U Thantin muistelmat View from the UN julkaistiin postuumisti vuonna 1978.

Kunnianosoituksia muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f Ilvessalo, Jaakko: ”Thant, Sithu U (1909)”, teoksessa Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 188–190. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
  2. ↑ U Thant: Suomen teot puhuvat enemmän kuin sanat YK:ssa. Helsingin Sanomat, 19.7.1962, s. 5, 10. Artikkelin maksullinen verkkoversio.
  3. ↑ U Thant United Nations Secretary-General. Viitattu 29.11.2018 (englanniksi).
  4. ↑ Luoma, Jukka: Mitä Missä Milloin 1978, s. 10. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1977. ISBN 951-1-04521-0.

Aiheesta muualla muokkaa

  Edeltäjä:
Dag Hammarskjöld 		Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri
1962–1971 		Seuraaja:
Kurt Waldheim
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=U_Thant&oldid=21055804”