Wikipedia

Suomen naisten jalkapallomaajoukkue

Naisten jalkapallomaajoukkue
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 9. heinäkuuta 2010 kello 10.42 käyttäjän Jusb (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.

Suomen naisten jalkapallomaajoukkue edustaa Suomea kansainvälisissä naisten jalkapallon maajoukkuekilpailuissa. Se toimii Suomen Palloliiton alaisuudessa.

Tätä artikkelia on ehdotettu suositelluksi artikkeliksi.
Suositeltu artikkeli -laatumerkinnän on tarkoitus kertoa, että artikkeli yhteisön mielestä on erityisen hyvin kirjoitettu ja kattava. Artikkelin ehdokassivulla voit ottaa asiaan kantaa.
Suomi
[[Tiedosto:Suomen Palloliiton maajoukkuetunnus|200px|]]
Liitto Suomen Palloliitto
Maanosaliitto UEFA
Valmentaja Ruotsi Andrée Jeglertz
Kapteeni Tiina Salmén[1]
Eniten otteluita Laura Österberg Kalmari (124)
Eniten maaleja Laura Österberg Kalmari (37)
FIFA-ranking 17. (toukokuu 2010)[2]
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu
Ensimmäinen ottelu

Suomi Suomi 0–0 Ruotsi Ruotsi
(Maarianhamina, Suomi; 25. elokuuta 1973)

Suurin voitto

Suomi Suomi 7–0 Armenia Armenia
(Helsinki, Suomi; 21. marraskuuta 2009)

Suurin tappio

Tanska Tanska 9–0 Suomi Suomi
(Vejle, Tanska; 26. heinäkuuta 1975)

EM-kilpailut
Esiintymiset 2 (ensimmäiset 2005)
Paras sijoitus välierät

Suomen naisten maajoukkue selvisi EM-kilpailuihin ensimmäistä kertaa vuonna 2005. Tuloksena oli paikka välieriin, jossa Suomi hävisi mestaruuden voittaneelle Saksalle maalein 4–1. Koska pronssiottelua ei pelattu, Suomi sijoittui jaetulle kolmannelle sijalle yhdessä Ruotsin kanssa. UEFA myönsi vuoden 2009 EM-kisat Suomen järjestettäväksi, joten maajoukkue osallistui EM-lopputurnaukseen ilman karsintoja. Suomi voitti alkulohkonsa, mutta tie katkesi puolivälierätappioon Englantia vastaan.

Naisten maajoukkue on FIFA:n ranking-listalla ollut korkeimmillaan sijalla 14 syys–marraskuussa 2005.[3]

Historia

Maajoukkuetoiminnan alku

Naisjalkapallon viriäminen alkoi Euroopassa 1960-luvun lopulla. Ensimmäisinä Pohjoismaina Suomi, Ruotsi ja Tanska olivat mukana naisjalkapallon toiminnan aloittamisessa. Asenteet Suomessa olivat pitkään kielteisiä naisjalkapallolle, sillä lajia ei nähty soveliaana naisille. Ajatus oli vahva erityisesti miespelaajien ja -valmentajien keskuudessa.[4][5]

Suomessa naisjalkapallon kilpailutoiminta alkoi 1971, ja pian tämän jälkeen Palloliitto päätti käynnistää myös Suomen naisten maajoukkueen toiminnan. Ensimmäistä maaottelua yritettiin järjestää jo 1972, mutta vastustajaa ei onnistuttu hankkimaan.[6] Helmikuussa 1973 sovittiin ensimmäisestä maaottelusta Ruotsia vastaan. Maarianhaminassa 5. elokuuta 1973 pelattu ottelu päättyi maalittomaan tasapeliin. Maaottelua seurasi 1 540 katsojaa, ja se televisioitiin Anssi Kukkosen selostamana. Ensimmäisen maaotteluvoittonsa Suomi saavutti Ruotsia vastaan vuonna 1976 Kallhällissa käydyssä maaottelussa maalein 2–1. Ottelussa syntyi myös maajoukkueen ensimmäinen maali, jonka teki Soile Malm.[7]

Maajoukkueen alkuvuosina maaotteluita pelattiin lähinnä muita Pohjoismaita vastaan. Tärkeimpänä maajoukkuetoiminnan kulmakivenä oli Pohjoismaiden-mestaruusturnaus, joka pelattiin ensimmäistä kertaa vuonna 1974. Valtaosa maajoukkueen kymmenen ensimmäisen vuoden otteluista oli juuri PM-turnauksen otteluita. Niiden lisäksi Suomi kohtasi yksittäisissä otteluissa Ruotsin ja 1979 järjestetyssä epävirallisessa Euroopan-mestaruusturnauksessa Englannin ja Sveitsin.[8] PM-turnauksessa oli aluksi mukana Suomi, Ruotsi ja Tanska. Norja liittyi mukaan 1978. Parhaimmillaan Suomi ylsi turnauksessa toiseksi 1981. Viimeinen PM-turnaus pelattiin 1982, sillä pelimäärät lisääntyivät saman vuoden syksyllä alkaneiden Euroopan-mestaruuskisojen karsintojen takia.[9]

Maajoukkuetta valmensi vuoteen 1977 asti Juhani Nirkkonen. Simo Syrjävaara toimi päävalmentajana muutaman ottelun ajan 1978, ja sen jälkeen vetovastuuseen astui Kaj Österberg.[10]

Arvokisakarsinnat 1982–1993

Uefa järjesti ensimmäisen kerran Euroopan-mestaruuskilpailut 1982–1984. Suomi pelasi samassa alkulohkossa Ruotsin, Norjan ja Islannin kanssa. Suomi voitti ainoastaan Islannin ja sijoittui lohkossa kolmanneksi. Myöskään kaksissa seuraavissa EM-karsinnoissa Suomi ei menestynyt. Se jäi alkulohkonsa viimeiseksi sekä 1987 että 1989 EM-kisojen karsinnoissa, vaikka vuoden 1989 karsinnoissa alku oli lupaava, kun joukkue onnistui ottamaan pisteitä hallitsevalta mestarilta Norjalta tasapelillä ja vierasvoitolla. Lopulta Suomi jäi niukasti lohkon viimeiseksi.[11] Karsintojen jälkeen 10 vuotta maajoukkuetta valmentanut Österberg vaihtui Jyrki Niemiseen.[12]

Seuraavat EM-karsinnat Tanskan kisoihin 1991 toimivat samalla ensimmäisten maailmanmestaruuskilpailujen karsintoina. Suomi sijoittui uuden valmentajansa johdolla kolmanneksi neljän joukkueen alkulohkossa eikä päässyt kisoihin. EM-kisojen 1993 karsinnat alkoivat kohtuullisen hyvin, mutta lopulta Suomi jäi taas lohkon viimeiseksi Ranskan ja Tanskan jälkeen.[12]

Syksyllä 1993 Nieminen väistyi ja Suomen uudeksi päävalmentajaksi tuli Nils Suomalainen. Hänen ensimmäiset karsintansa sujuivat hyvin: Suomi sijoittui karsintalohkossaan Norjan jälkeen toiseksi, mutta ei selviytynyt EM-kisoihin 1995. Suomalaisen kaudella vuonna 1994 käynnistyi myös kansainvälinen kutsuturnaus Algarve Cup, josta on tullut arvokisojen jälkeen merkittävin naisten turnaus.[13][14] Suomi oli mukana jo ensimmäisessä turnauksessa, jossa se jäi kuudesta osallistujajoukkueesta viimeiseksi.[15]

Eteneminen jatkokarsintoihin 1996–2001

Keväällä 1996 kesken EM-karsintojen Nils Suomalainen jätti tehtävänsä ja tilalle astui Reima Kokko. Karsinnat päättyivät kolmanteen sijaan ja sitä kautta jatkokarsintaan, jossa Ranska löi Suomen selkeästi yhteismaalein 5–0. Vuoden 1999 maailmanmestaruuskisat olivat ensimmäiset, joihin järjestettiin erilliset karsinnat. Suomi pääsi ensi kertaa pelaamaan lohkossa, jossa ei ollut yhtään perinteisesti kovatasoista Pohjoismaata.[16] Suomi pelasi karsinnoissa hyvin ja sijoittui lohkonsa toiseksi. Joukkue hävisi vain lohkon voittaneelle Italialle. Suomi pääsikin kaksiosaiseen jatkokarsintaan, jossa vastaan asettui Venäjä. Ensimmäisen ottelun Suomi hävisi vieraissa 2–1, mutta teki arvokkaan vierasmaalin. Kotiottelussa, ennätysyleisön edessä, Suomi siirtyi ensimmäisellä jaksolla 1–0-johtoon, mikä olisi riittänyt kisapaikkaan, mutta Venäjä tasoitti ja voitti lopulta pelin 2–1.[17]

Myös seuraavissa, vuoden 2001 EM-kisojen, karsinnoissa Suomi eteni jatkokarsintaan oltuaan lohkossaan kolmas. Tällä kertaa oli Ruotsin vuoro romuttaa maajoukkueen unelma arvokisoista yhteismaalein 10–3. Tappion jälkeen Kokko lopetti päävalmentajana, ja hänen seuraajakseen valittiin Michael Käld.[18]

EM-kilpailut 2005

 
Suomen ensimmäisiin aikuisten arvokisoihin johdattanut Michael Käld.

Michael Käldin ensimmäiset arvokisakarsinnat 2003 MM-kisoihin eivät sujuneet hyvin, sillä Suomi voitti ainoastaan yhden pelaamistaan kuudesta ottelusta. 2005 EM-kisojen karsinnat alkoivat niin ikään hiukan vaisusti Suomen jäätyä kotitasapeliin Sveitsiä ja Italiaa vastaan sekä hävittyään Ruotsille vieraissa. Sen jälkeen Suomi ei kuitenkaan enää kokenut tappioita ja lopulta se sijoittui kolmanneksi viiden joukkueen lohkossa. Jatkokarsintaan vastaan arvottiin omassa lohkossaan toiseksi sijoittunut Venäjä. Kotiottelussaan Suomi kukisti Venäjän numeroin 1–0 ja ratkaisevassa 2. osaottelussa Venäjä kaatui Moskovassa 3–1.[10][18]

Suomen lohkoon arvottiin isäntämaa Englanti, Ruotsi ja Tanska.[19] Suomen ja koko turnauksen avausottelussa vastassa oli Englanti. EM-kisahistorian ennätysyleisön edessä Suomi joutui jo 0–2-tappiolle, mutta nousi vielä tasoihin vajaa minuutti ennen peliajan täyttymistä Anna-Kaisa Rantasen ja Laura Kalmarin maaleilla. Karen Carney iski kuitenkin lisäajalla Englannille voiton.[20]

Toisessa ottelussa Suomi kohtasi Ruotsin. Ruotsi hallitsi peliä, mutta Suomi onnistui puolustuksessa ja ottelu päättyi tasan 0–0. Alkulohkon viimeisestä ottelusta Suomi tarvitsi voiton Tanskasta, jotta se pääsisi välieriin. Suomi taisteli itsensä avausjaksolla 2–0-johtoon, mutta Tanska kavensi hetki ennen taukoa. Toisella jaksolla Tanska painosti, mutta ei saanut maalia ja Suomi eteni välieriin.[21][22]

Välierässä Suomea vastaan asettui Saksa. Saksa siirtyi pelin alkuminuuteilla 3–0-johtoon. Suomi ei enää toipunut ja lopulta Saksa voitti lukemin 4–1. Saksa voitti lopulta Euroopan-mestaruuden.[23]

Maajoukkueen esitykset EM-kisoissa huomioitiin Vuoden urheilija -gaalassa palkitsemalla se vuoden joukkueena ja valmentaja Käld vuoden valmentajana.[24] Menestyksen myötä naisten maajoukkue nousi myös Olympiakomitean tuen piiriin, minkä tavoitteena oli edistää sen pääsyä 2007 MM-kisoihin ja sitä kautta karsimaan Pekingin vuoden 2008 olympialaisiin pääsystä.[25]

MM-kisojen karsinnat 2007

Naisten maajoukkue pyrki jatkamaan menestystään vuoden 2007 maailmanmestaruuskisojen karsinnoissa tähtäimenään ensimmäinen MM-kisapaikka. Samaan karsintalohkoon tuli EM-kisoissa juuri kohdattu Tanska. Suomi aloitti karsinnat voitoilla Puolasta ja Belgiasta, mutta sen jälkeen kotikentällä tuli karvas tappio Espanjalle.[26] Enempää tappioita Suomi ei kärsinyt ennen ratkaisevia kahta viimeistä ottelua Tanskaa vastaan. Kotiottelun Suomi voitti 2–1 ja sen myötä vieraspelistä riitti kisapaikkaan tasapeli. Tanska voitti kuitenkin ottelun 1–0 toisen jakson maalilla ja eteni kisoihin.[27]

 
Suomen avauskokoonpano ottelussa Suomi-Pohjois-Irlanti 10. elokuuta 2009.

Euroopan-mestaruuskisojen menestyksen jälkeen Palloliitto päätti hakea vuoden 2009 EM-kisoja Suomeen.[28] Kisoja haki myös Alankomaat, mutta heinäkuussa 2006 UEFA myönsi turnauksen Suomelle.[29]

EM-kisat Suomessa 2009

Suomi arvottiin kotikisoissaan samaan lohkoon Alankomaiden, Tanskan ja Ukrainan kanssa.[30]

Suomen turnaus alkoi loistavasti. Avausottelussa Suomi voitti ennakkosuosikkina otteluun lähteneen Tanskan Maija Saaren maalilla 1–0 vaikka Tanska hallitsi varsinkin ottelun ensimmäistä jaksoa.[31] Suomi varmisti alkulohkon voiton jo toisessa ottelussaan, kun se kaatoi Alankomaat 2–1 kahdella Laura Österberg Kalmarin osumalla.[32] Alkulohkon merkityksettömässä päätösottelussa Suomi kärsi tappion Ukrainalle lukemin 0–1.[33] Turussa pelatussa puolivälierässä Suomi sai vastaansa Englannin. Englanti siirtyi johtoon vartin pelin jälkeen eikä enää luopunut siitä. Lopulta se voitti ottelun 3–2 ja eteni lopulta aina finaaliin saakka.[34][35]

EM-kisojen jälkeen useita kokeneita pelaajia kuten Anne Mäkinen, Sanna Valkonen ja Jessica Julin lopetti maajoukkueuransa.[36] Myös Käldin sopimus päättyi kisoihin, mutta hän jatkoi päävalmentajana vuoden loppuun asti, sillä heti EM-kisojen jälkeen alkoivat karsinnat seuraaviin MM-kisoihin.[37] Joulukuussa Käldin korvaajaksi palkattiin ruotsalainen Andrée Jeglertz, mutta sitä ennen Suomi aloitti karsinnat Käldin johdolla erinomaisesti voittamalla neljä ensimmäistä peliään.[38][39] Jeglertzin alaisuudessa Suomi ylsi vierastasapeliin Italiaa vastaan ja voitti kotona Portugalin 4–1.[40][41] Ratkaisevassa kotiottelussa tappiotonta Italiaa vastaan Suomi kuitenkin hävisi 1–3 ja menetti mahdollisuutensa lohkovoittoon, joka olisi oikeuttanut jatkokarsintaan.[42]

Pelipaikkakunnat

Yleisimmät kotipelien kaupungit[43]
Kaupunki Ottelut
Helsinki 16
Vantaa 8
Espoo 6
Pietarsaari 6
Tampere 5
Turku 5

Naisten maajoukkueella ei ole vakituista kotikenttää. Maaotteluita on sen sijaan pelattu eri kentillä ympäri Suomea. Ensimmäiset kotiottelut pelattiin Maarianhaminassa ja sen jälkeen pelejä on pelattu yhteensä 26 eri paikkakunnalla. Eniten maaotteluita on pelattu pääkaupunkiseudulla eli Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla. Pääkaupunkiseudun ulkopuolella eniten maaotteluita on ollut Pietarsaaressa, Turussa ja Tampereella.[43]

Maajoukkueen otteluista suuri osa on pelattu Suomen ulkopuolella (vuoden 2009 loppuun mennessä noin 70 prosenttia). 1970-luvulla maaotteluita pelattiin pääasiassa PM-turnauksessa, jonka emännyys kiersi Pohjoismaiden välillä ja näin ollen Suomessa pelattiin vain kolmen tai neljän vuoden välein.[10] 1990-luvulta lähtien taas merkittävä osa Suomen arvokisakarsintojen ulkopuolisista peleistä on tullut vuosittaisesta Algarve Cupista Portugalissa. Eniten vierasotteluita on pelattu Algarve Cupin pelipaikkakunnilla Lagosissa (11), Olhãossa (8) ja Portimãossa (7).[43]

Maajoukkueen suosio

 
Naisten maajoukkueen kotiotteluiden yleisökeskiarvo vuosittain.[10][44][45][46]

Maajoukkueen alkuaikoina 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa kotiotteluiden yleisömäärät vaihtelivat tuhannen katsojan molemmin puolin. Maajoukkueen ensimmäisessä ottelussa katsojia oli 1 540, jonka yli päästiin vasta yli 10 vuotta myöhemmin. Elokuussa 1985 Porissa pelatussa Suomen ja Belgian välisessä ottelussa oli katsojia 2 352. 1980-luvun keskivaiheilla maaotteluissa kävi normaalisti 1 000 – 2 000 katsojaa. 1990-luvulla maajoukkueen yleisömäärät lähes romahtivat. Vain harvoin päästiin yli 1 000 katsojan kunnes Suomen hyvä menestys MM-karsinnoissa veti jatkokarsintaotteluun Olympiastadionille 3 326 katsojaa lokakuussa 1998. 2000-luvulla yleisömäärä naisten maajoukkueen otteluissa on tasaisesti kasvanut ja 2005 EM-kisojen jälkeen katsojakeskiarvo on noussut yli kolmen tuhannen.[10] Maajoukkueen yleisöennätys kotikentällä oli ennen vuoden 2009 EM-kisoja 5 892 katsojaa Olympiastadionilla 30. lokakuuta 2005 pelatusta MM-karsintaottelusta Espanjaa vastaan.[47] Ennätys rikkoutui odotetusti kisojen avausottelussa Tanskaa vastaan, kun ottelua seurasi 16 324 katsojaa.[48] Kotikisoissa Suomen otteluissa oli yleisöä keskimäärin 12 355.[49][50][51][52]

Mediassa naisjalkapallon ja naisten maajoukkueen näkyvyys on ollut alun uutuudenviehätyksen jälkeen suhteellisen vähäistä.[53] Vuonna 2002 naisten maajoukkueen otteluita alettiin näyttää säännöllisesti televisiossa, kun Palloliitto solmi televisiointisopimuksen YLEn kanssa.[54] Vasta 2005 EM-kisat todella herättivät kiinnostusta. Televisiossa maajoukkueen näkyvyys kasvoi vuonna 2005 15-kertaiseksi ja lehdistössä 20-kertaiseksi verrattuna vuoteen 2003.[55] Televisiossa EM-kisojen välierää katsoi 405 000 katsojaa ja ottelu oli kanavallaan viikon kahdeksanneksi katsotuin lähetys.[56] Suomen järjestämissä 2009 EM-kilpailuissa maajoukkueen otteluita seurasi televisiosta keskimäärin yli 300 000 katsojaa.[57]

Tunnukset

 
Sanna Talonen Suomen kotipeliasussa.

Naisten jalkapallomaajoukkueen tunnusvärit ovat sininen ja valkoinen. Nykyään maajoukkue käyttää ensisijaisena asunaan valkoista pelipaitaa, jossa on sininen raita oikeassa kyljessä, ja sinisiä shortseja. Toissijainen peliasu on puolestaan sininen pelipaita valkoisella raidalla ja valkoiset shortsit.[58]

Suomen jalkapallomaajoukkueiden yhteisesti käyttämä nykyinen tunnus lanseerattiin vuoden 2009 alussa, jolloin sen ottivat ensimmäisenä käyttöön naisten maajoukkue ja alle 21-vuotiaiden maajoukkue. Tunnus on kolmikantaisessa kilvessä oleva Suomen lippu, jonka päällä lukee ”Suomi”.[59]

Nykyinen joukkue

19.6.2010 ja 23.6.2010 pelattaviin MM-karsintaotteluihin Portugalia ja Italiaa vastaan valittu joukkue:[60][61]

Nimi Ottelut Maalit Seura
Maalivahdit
Tinja-Riikka Korpela 25 0   Kolbotn IL
Minna Meriluoto 28 0   Hammarby IF
Puolustajat
Tuija Hyyrynen 23 0   Pali Blues Soccer Club
Susanna Lehtinen 52 3   KIF Örebro
Maija Saari 42 3   Umeå IK
Tiina Salmén 69 4   Amazon Grimstad FK
Elina Syrjälä 4 0   FC Honka
Heini Tiilikainen 5 1   KMF
Keskikenttäpelaajat ja hyökkääjät
Emmi Alanen 0 0   FC United
Annika Kukkonen 4 0   HJK
Jaana Lyytikäinen 20 0   Åland United
Leena Puranen 29 4   Hammarby IF
Anna-Kaisa Rantanen 94 7   VfL Wolfsburg
Annica Sjölund 43 10   Jitex BK
Linda Sällström 36 6   Linköpings FC
Sanna Talonen 65 13   KIF Örebro
Anna Westerlund 28 0   Umeå IK
Laura Österberg Kalmari 124 37   Sky Blue FC

Muita maajoukkueessa vuonna 2010 esiintyneitä:

Nimi Ottelut Maalit Seura
Laura Kivistö 8 0   HJK
Sanna Malaska 37 2   Amazon Grimstad FK
Miia Niemi 46 0   Amazon Grimstad FK
Katri Nokso-Koivisto 50 1   VfL Wolfsburg

Päävalmentajat

Naisten maajoukkueen nykyinen päävalmentaja on Andrée Jeglertz. Suomella on historiansa aikana ollut kahdeksan päävalmentajaa:

  • Juhani Nirkkonen oli naisten maajoukkueen ensimmäinen päävalmentaja. Hän toimi tehtävässään viisi vuotta, joiden aikana Suomi pelasi harvakseltaan. Ensimmäisenä vuotena hänellä oli apunaan HIFK:n valmentaja Roland Wiik. Nirkkonen erosi tehtävästään 1977.[7]
  • Simo Syrjävaara toimi vuoden 1978 väliaikaisena päävalmentajana. Hän siirtyi tehtävään miesten A-maajoukkueen valmentajan paikalta. Käytännössä Syrjävaaran pesti kattoi Pohjoismaiden-mestaruusturnauksen kolme ottelua.[7]
  • Kaj Österberg, entinen maajoukkuepelaaja,[62] aloitti päävalmentajana 1979. Hänen johdollaan Suomi osallistui ensimmäistä kertaa arvokisojen karsintoihin, mutta ilman suurempaa menestystä. Suomi jäi yleensä lohkon viimeiseksi, mutta parhaimmillaan se oli vain pisteen päässä jatkoon 1989 EM-kisoihin päässeestä Norjasta. Österberg luopui tehtävästään karsintojen jälkeen ja hän on naisten maajoukkueen pitkäaikaisin päävalmentaja.[12]
  • Jyrki Nieminen korvasi Österbergin syksyllä 1989. Hänen apunaan toimi Jutta Rautiainen. Nieminen oli päävalmentajana kaksissa EM-karsinnoissa, joissa Suomi saavutti vain yhden voiton. Huonon menestyksen takia Nieminen päätti ettei jatka tehtävässään enää sopimuksensa päättyessä syksyllä 1992.[12][63]
  • Nils Suomalainen valittiin Niemisen tilalle keväällä 1993. Hän oli aiemmin valmentanut muun muassa PP-Futiksen ja Helsinki Unitedin naisten mestaruuteen.[64] Suomalaisen apuvalmentajana toimi entinen maajoukkuepelaaja Ulla Kaasinen. Suomalaisen johdolla Suomi onnistui hyvin 1995 EM-kisojen karsinnoissa jääden lohkossaa toiseksi. Seuraavat karsinnat jäivät häneltä kesken, sillä hän erosi siviilityönsä kiireiden takia keväällä 1996.[15][65]
  • Reima Kokko oli yllätävä valinta Suomalaisen tilalle. Hän ei ollut aiemmin edes nähnyt yhtään naisten ottelua.[66] Kokko onnistui kuitenkin johdattamaan 1996–2000 kestäneen kautensa aikana Suomen kerran MM- ja EM-jatkokarsintaotteluun. Kummallakin kerralla Suomi hävisi ja jälkimmäisen tappion jälkeen Kokko päätti erota.[15][67]
  • Michael Käld aloitti päävalmentajana vuoden 2001 alussa. Siviiliammatiltaan opettajana toiminut Käld oli aluksi edeltäjiensä tapaan sivutoiminen. Hän johdatti Suomen ensimmäistä kertaa arvokisoihin, kun maajoukkue selvitti tiensä 2005 EM-kisoihin. Kisoissa Suomi pääsi välieriin. Käldistä tuli 2009 maajoukkueen ensimmäinen täysipäiväinen päävalmentaja osana EM-kotikisoihin valmistautumista.[68] Kotikisojen jälkeen Käld valmensi maajoukkuetta vielä vuoden 2009 loppuun asti.[37]
  • Andrée Jeglertzistä tuli naisten maajoukkueen ensimmäinen ulkomainen päävalmentaja, kun hän aloitti 2010 alussa. Aiemmin hän oli toiminut muun muassa Djurgårdens IF:n ja Umeå IK:n päävalmentajana. Jeglertzin toimenkuva on päätoiminen.[39]

Tilastot

Valmentaja Vuodet O V T H % Saavutukset
  Nirkkonen, JuhaniJuhani Nirkkonen 1973–1977 12 1 1 10 8,33
  Syrjävaara, SimoSimo Syrjävaara 1978 3 1 1 1 33,33
  Österberg, KajKaj Österberg 1979–1989 44 13 12 19 29,55
  Nieminen, JyrkiJyrki Nieminen 1989–1992 24 3 4 17 12,50
  Suomalainen, NilsNils Suomalainen 1993–1996 24 4 5 15 16,67
  Kokko, ReimaReima Kokko 1996–2000 46 11 3 32 23,91
  Käld, MichaelMichael Käld 2001–2009 107 35 22 50 32,71 EM 2005: välierät
EM 2009: puolivälierät
  Jeglertz, AndréeAndrée Jeglertz 2010– 5 0 2 3 0,00
Yhteensä 265 68 50 147 25,66

Turnaushistoria

Selite: O – Ottelut, V – Voitot, T – Tasapelit, H – Häviöt

Maailmanmestaruuskilpailut

Vuosi[70] Kierros Lopputurnaus Karsinnat
O V T H O V T H
  1991 Ei selviytynyt kisoihin – – – – 6 1 2 3
  1995 Ei selviytynyt kisoihin – – – – 6 2 3 1
  1999 Ei selviytynyt kisoihin – – – – 8 3 1 4
  2003 Ei selviytynyt kisoihin – – – – 6 1 0 5
  2007 Ei selviytynyt kisoihin – – – – 8 5 1 2
  2011 Ei selviytynyt kisoihin – – – –
Yhteensä 0 / 5 – – – – 34 12 7 15
* Euroopan-mestaruuskilpailujen karsinnat toimivat samalla 1991 ja 1995 MM-kisojen karsintoina.

Euroopan-mestaruuskilpailut

Vuosi[71] Kierros Lopputurnaus Karsinnat
O V T H O V T H
1984 Ei selviytynyt kisoihin – – – – 6 2 0 4
  1987 Ei selviytynyt kisoihin – – – – 6 1 2 3
  1989 Ei selviytynyt kisoihin – – – – 6 1 2 3
  1991 Ei selviytynyt kisoihin – – – – 6 1 2 3
  1993 Ei selviytynyt kisoihin – – – – 4 0 2 2
  1995 Ei selviytynyt kisoihin – – – – 6 2 3 1
   1997 Ei selviytynyt kisoihin – – – – 8 1 1 6
  2001 Ei selviytynyt kisoihin – – – – 8 2 0 6
  2005 Välierät 4 1 1 2 10 5 4 1
  2009 Puolivälierät 4 2 0 2 – – – –
Yhteensä 2 / 10 8 3 1 4 60 15 16 29

Pohjoismaiden-mestaruuskilpailut

Vuosi[72] Sijoitus O V T H
  1974 3 / 3 2 0 0 2
  1975 3 / 3 2 0 0 2
  1976 3 / 3 2 0 0 2
  1977 3 / 3 2 0 0 2
  1978 3 / 4 3 1 1 1
  1979 3 / 4 3 1 1 1
  1980 4 / 4 3 0 2 1
  1981 2 / 4 3 1 1 1
  1982 4 / 4 3 0 1 2
Yhteensä 23 3 6 14

Algarve Cup

Vuosi[73] Sijoitus O V T* H
1994 6 / 6 3 0 0 3
1995 5 / 8 4 1 1 2
1996 8 / 8 4 0 0 4
1997 6 / 8 4 1 0 3
1998 8 / 8 4 0 1 3
1999 8 / 8 4 0 1 3
2000 7 / 8 4 1 0 3
2001 7 / 8 4 1 0 3
2002 7 / 12 4 1 0 3
2003 6 / 12 4 0 2 2
2004 9 / 12 4 1 0 3
2005 10 / 12 4 0 1 3
2006 7 / 11 4 1 1 2
2007 6 / 12 4 1 0 3
2008 8 / 12 4 0 0 4
2009 7 / 12 4 0 1 3
2010[74] 8 / 12 4 0 1 3
Yhteensä 67 8 9 50
* Tasapeleissä mukana sijoitusottelut, jotka ratkesivat rangaistuspotkukisassa

Pelaajaennätykset

 
Laura Österberg Kalmarilla on sekä eniten pelattuja maaotteluita että eniten tehtyjä maaleja.
Pääartikkeli: Luettelo Suomen maajoukkueessa A-maaotteluita pelanneista jalkapalloilijoista

Laura Österberg Kalmari on sekä eniten maaotteluita pelannut että eniten maaleja tehnyt pelaaja naisten maajoukkueessa. Hän sijoittuu 124 ottelullaan eniten maaotteluita pelanneiden listalla sijalle 68.[75] Ensimmäisenä suomalaisena naisena sataan maaotteluun ylsi Anne Mäkinen maaliskuussa 2006.[76]

Eniten otteluita

Sija Nimi Vuodet Ottelut Maalit
1. Laura Österberg Kalmari 1996– 124 37
2. Sanna Valkonen 1995– 120 7
3. Jessica Julin 1997– 118 4
Anne Mäkinen 1991–2009 118 16
5. Anna-Kaisa Rantanen 1996– 94 7
6. Petra Vaelma 1999– 91 0
7. Johanna Lindell 1990–2003 72 0
8. Christina Forssell 1990–2002 70 3
9 Tiina Salmén 2004– 69 4
10. Eveliina Sarapää 2000–2007 67 1

Eniten maaleja

Sija Nimi Vuodet Maalit Ottelut
1. Laura Österberg Kalmari 1996– 37 124
2. Anne Mäkinen 1991–2009 16 118
3. Sanna Talonen 2004– 13 65
4. Heidi Kackur 1999–2005 12 48
5. Annica Sjölund 1996– 11 42
6. Susanna Heikari 1994–2002 8 44
Anu Toikka 1979–1992 8 29
8. Hanna Ekström 1994–2001 7 37
Minna Mustonen 1996–2006 7 66
Anna-Kaisa Rantanen 1996– 7 94
Terhi Uusi-Luomalahti 1992–2005 7 60
Sanna Valkonen 1995– 7 120
Helena Vanhanen 1981–1992 7 23

  • Aktiiviset pelaajat lihavoitu. Tilastot päivitetty 26.5.2010[61][77]

Lähteet

  • Yrjö Lautela & Göran Wallén: Rakas jalkapallo. Hämeenlinna: Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
  • Hanna Vehviläinen & Hannu Itkonen: Mimmiliigasta maailmalle - tutkimus suomalaisen naisjalkapalloilun muutoksesta. Eura: Ilias, 2009. ISBN 978-952-5679-43-4.
  • Alaja, Erkki: Monsieur Magic – Aulis Rytkönen. Helsinki: Teos, 2009. ISBN 978-951-851-185-9.

Viitteet

  1. ↑ Tiina Salmenista maajoukkueen kapteeni 17.9.2009. Suomen Palloliitto. Viitattu 1.6.2010.
  2. ↑ FIFA/Coca-Cola Women's World Ranking FIFA. Viitattu 1.6.2010. (englanniksi)
  3. ↑ Finland - Women's ranking FIFA. Viitattu 24.9.2008. (englanniksi)
  4. ↑ Alaja, s. 238
  5. ↑ Vehviläinen & Itkonen, s. 38
  6. ↑ Vehviläinen & Itkonen, s. 61
  7. ↑ a b c Lautela & Wallén, s. 228–229
  8. ↑ Garin, Erik: Inofficial European Women Championship 1979 15.10.2000. Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 6.6.2010. (englanniksi)
  9. ↑ Lautela & Wallén, s. 230
  10. ↑ a b c d e f Lautela & Wallén, s. 418–431
  11. ↑ Garin, Erik: European Women Championship 1987-89 4.9.2008. Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 6.6.2010. (englanniksi)
  12. ↑ a b c d Lautela & Wallén, s. 230–231
  13. ↑ USA, Canada name women's squads for Algarve Cup 20.2.2002. FIFA. Viitattu 6.7.2010. (englanniksi)
  14. ↑ USA ja Saksa vahvoja. Helsingin Sanomat, 15.3.2005. HS arkisto (maksullinen).
  15. ↑ a b c Lautela & Wallén, s. 232
  16. ↑ Vehviläinen & Itkonen, s. 100
  17. ↑ Lautela & Wallén, s. 232–233
  18. ↑ a b Lautela & Wallén, s. 233
  19. ↑ Miettinen, Heikki: Arvonta sai Michael Käldin hymyyn. Helsingin Sanomat, 20.01.2005. HS arkisto (maksullinen).
  20. ↑ Miettinen, Heikki: Carneyn maalista syvä pettymys. Helsingin Sanomat, 6.6.2005. HS arkisto (maksullinen).
  21. ↑ Miettinen, Heikki: Liput liehuivat, ja piste tuli. Helsingin Sanomat, 10.6.2005. HS arkisto (maksullinen). Viitattu 9.7.2010.
  22. ↑ Miettinen, Heikki: Naiset jymypaukulla EM-välieriin. Helsingin Sanomat, 12.6.2005. HS arkisto (maksullinen).
  23. ↑ Miettinen, Heikki: Saksan pikamaalit ratkaisivat. Helsingin Sanomat, 16.6.2005. HS arkisto (maksullinen).
  24. ↑ Miettinen, Heikki: Ahosella Torinossa viimeiset olympiahypyt. Helsingin Sanomat, 22.12.2005. HS arkisto (maksullinen).
  25. ↑ Pulkkinen, Sanna: Naisten maajoukkueelle olympiakomitealta 50000 euroa. Helsingin Sanomat, 19.8.2005. HS arkisto (maksullinen).
  26. ↑ Miettinen, Heikki: Suomi horjahti pahan kerran. Helsingin Sanomat, 31.10.2006. HS arkisto (maksullinen).
  27. ↑ Miettinen, Heikki: Papen pukkaus kaatoi MM-unelman. Helsingin Sanomat, 28.9.2006. HS arkisto (maksullinen).
  28. ↑ Malinen, Pekka: Palloliitto haluaa naisten EM-kisat Suomeen. Helsingin Sanomat, 27.11.2005. HS arkisto (maksullinen).
  29. ↑ Increased numbers reflect growth 11.6.2006. UEFA. Viitattu 8.5.2008. (englanniksi)
  30. ↑ EURO2009 lohkot arvottiin 18.11.2008. Palloliitto. Viitattu 18.11.2008.
  31. ↑ Miettinen, Heikki: Korpelan torjunnat pelastivat EM-avauksen. Helsingin Sanomat, 24.8.2009. HS arkisto (maksullinen).
  32. ↑ Miettinen, Heikki: Naiset lentäen lohkoykkösiksi. Helsingin Sanomat, 27.8.2009. HS arkisto (maksullinen).
  33. ↑ Miettinen, Heikki: Alkulohko päättyi tappionkyyneliin. Helsingin Sanomat, 30.8.2009. HS arkisto (maksullinen).
  34. ↑ Keskitalo, Tapio: Alkulohko päättyi tappionkyyneliin. Helsingin Sanomat, 4.9.2009. HS arkisto (maksullinen).
  35. ↑ Miettinen, Heikki: Saksalla kuuden maalin ilotulitus. Helsingin Sanomat, 11.9.2009. HS arkisto (maksullinen).
  36. ↑ Sinisalo, Mika: Naisten EM-kisat pakettiin 11.9.2009. MTV3. Viitattu 6.6.2010.
  37. ↑ a b Käld jatkaa naisten päävalmentajana 8.9.2009. YLE. Viitattu 27.5.2010.
  38. ↑ Koivuranta, Riitta: Naisjalkapalloilijat ruotsalaiskomentoon. Helsingin Sanomat, 30.12.2009. HS arkisto (maksullinen).
  39. ↑ a b Jeglertz naisten maajoukkueen päävalmentajaksi 29.12.2009. Palloliitto. Viitattu 27.5.2010.
  40. ↑ Italia ja Suomi tasapeliin Ascolissa 30.3.2010. YLE Urheilu. Viitattu 6.7.2010.
  41. ↑ Suomen naiset jyräsivät Portugalin Vantaalla 19.6.2010. YLE Urheilu. Viitattu 6.7.2010.
  42. ↑ Heinonen, Ville: Suomen MM-haave mureni. Helsingin Sanomat, 24.6.2010, s. B12. HS arkisto (maksullinen). Viitattu 6.7.2010.
  43. ↑ a b c Finland - Women International Matches 25.3.2010. Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 6.10.2008. (englanniksi)
  44. ↑ Soininen, Heidi (toim.): Jalkapallokirja 2007, s. 62–65. Suomen Palloliitto, 2007. ISSN-0787-7188.
  45. ↑ Soininen, Heidi (toim.): Jalkapallokirja 2008, s. 74–77. Suomen Palloliitto, 2008. ISSN-0787-7188.
  46. ↑ Soininen, Heidi (toim.): Jalkapallokirja 2009, s. 75–78. Suomen Palloliitto, 2009. ISSN-0787-7188.
  47. ↑ Naisille kova kolaus MM-karsinnoissa. Helsingin Sanomat, 31.10.2005. HS arkisto (maksullinen).
  48. ↑ EM-kisojen yleisöennätys kestää ainakin finaaliin 29.8.2009. MTV3. Viitattu 26.5.2010.
  49. ↑ Saari sends Finland fans home happy UEFA. Viitattu 30.5.2010. (englanniksi)
  50. ↑ Dutch scalp sends Finland through UEFA. Viitattu 30.5.2010. (englanniksi)
  51. ↑ Ukraine plunder parting victory UEFA. Viitattu 30.5.2010. (englanniksi)
  52. ↑ England finally quell Finland desire UEFA. Viitattu 30.5.2010. (englanniksi)
  53. ↑ Lautela & Wallén, s. 240–241
  54. ↑ Vehviläinen & Itkonen, s. 115
  55. ↑ F.U.N. -projekti 2001–2006 - raportti (doc) Palloliitto. Viitattu 7.11.2008.
  56. ↑ Katsotuimmat TV-ohjelmat. (Finnpanelin mittaritutkimus) Helsingin Sanomat, 22.6.2005. HS arkisto (maksullinen). Viitattu 6.7.2010.
  57. ↑ Naisten EURO:n katsojakeskiarvo ylitti 5 300 Suomen palloliitto. Viitattu 30.5.2010.
  58. ↑ Suomi EM-kisoissa 2009 UEFA. Viitattu 2.6.2010. (englanniksi)
  59. ↑ SPL:n ilme muuttui 31.12.2008. Suomen Palloliitto. Viitattu 2.6.2010.
  60. ↑ Naisten A-maajoukkue Italiaa ja Portugalia vastaan 3.6.2010. Suomen Palloliitto. Viitattu 4.6.2010. (suomeksi)
  61. ↑ a b Maajoukkueen pelaajat Palloliitto. Viitattu 26.5.2010.
  62. ↑ Vuorinen, Juha & Kasila, Markku: Pelimiehet - Suomen jalkapallon pelaajatilastot 1930-2006, s. 387. Suomen Urheilumuseosäätiö, 2007. ISBN 978-952-99075-9-5.
  63. ↑ Suomalainen, Ilkka: Nieminen jättää naisten maajoukkueen - Rautiainen pelaajien valmentajasuosikki. Helsingin Sanomat, 30.9.1992. HS arkisto (maksullinen).
  64. ↑ Nils Suomalainen naismaajoukkueen uusi valmentaja. Helsingin Sanomat, 3.4.1993. HS arkisto (maksullinen).
  65. ↑ Suomalainen erosi, Kokko tilalle. Helsingin Sanomat, 29.3.1996. HS arkisto (maksullinen).
  66. ↑ Suomalainen, Ilkka: 30 vuoden tie. Helsingin Sanomat, 21.10.2004. HS arkisto (maksullinen).
  67. ↑ Suomalainen, Ilkka: Valmentaja Kokko ilmoitti eroavansa. Helsingin Sanomat, 6.11.2000. HS arkisto (maksullinen).
  68. ↑ Naisiin satsataan tuplasti enemmän 31.8.2009. Pohjalainen. Viitattu 4.6.2010.
  69. ↑ Finland - Women's fixtures FIFA. Viitattu 26.5.2010. (englanniksi)
  70. ↑ Women's World Cup Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 1.11.2008. (englanniksi)
  71. ↑ European Women's Championship Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 1.11.2008. (englanniksi)
  72. ↑ Nordic Championships (Women) Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 25.9.2008. (englanniksi)
  73. ↑ Algarve Cup Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 15.9.2009. (englanniksi)
  74. ↑ Naisille niukka tappio Romaniaa vastaan Palloliitto. Viitattu 27.5.2010.
  75. ↑ FIFA Century Club – Women (pdf) 23.3.2010. FIFA. Viitattu 2.6.2010. (englanniksi)
  76. ↑ Mäkiselle sadas, Suomi hävisi Saksalle 9.3.2006. Suomen Palloliitto. Viitattu 2.6.2010.
  77. ↑ Finland - Women International Player Records 25.3.2010. Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 26.5.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomen_naisten_jalkapallomaajoukkue&oldid=8745069”