Avaa päävalikko

Englannin naisten jalkapallomaajoukkue edustaa Englantia naisten jalkapallon kansainvälisissä otteluissa. Olympialaisissa englantilaispelaajat ovat edustaneet Ison-Britannian joukkuetta kotikisoissaan Lontoossa 2012.

Englanti
Englannin jalkapallomaajoukkueen logo.svg
Lempinimi Three Lionesses
Liitto Englannin jalkapalloliitto
Valmentaja Phil Neville
Kapteeni Stephanie Houghton
Eniten otteluita Fara Williams (170)
Eniten maaleja Kelly Smith (46)
FIFA-ranking 3. (maaliskuu 2019)[1]
Kotipeliasu
Vieraspeliasu
Ensimmäinen ottelu

Flag of Scotland.svg Skotlanti 2-3 Flag of England.svg Englanti
(Greenock, Skotlanti; 19. marraskuuta 1972)

MM-kilpailut
Esiintymiset 5 (ensimmäiset 1995)
Paras MM-sijoitus pronssi (2015)
EM-kilpailut
Esiintymiset 10 (ensimmäiset 1984)
Paras sijoitus hopea (1984, 2009)

Sisällysluettelo

MaailmanmestaruuskilpailutMuokkaa

Englannin naismaajoukkue on pelannut MM-kisoissa viisi kertaa. Ruotsissa 1995 pelattujen kisojen alkulohkossaan se voitti Kanadan 3–2, hävisi Norjalle 0–2 ja voitti Nigerian 3–2. Puolivälierissä Englanti hävisi Saksalle 0–3.

Kiinan MM-kisoissa 2007 Englanti pelasi alkulohkossaan tasapelin 2–2 Japanin kanssa ja 0–0 Saksan kanssa. Argentiinan se voitti maalein 6–1. Puolivälierissä Englanti hävisi Yhdysvalloille 0–3. Hope Powellin valmentaman joukkueen kapteenina toimi Faye White. Joukkueen maalintekijät olivat Kelly Smith (4 maalia), Jill Scott (1 maali), Fara Williams (1 maali rangaistuspotkusta) ja Vicky Exley (1 maali rangaistuspotkusta).

Saksan MM-kisoissa 2011 Englanti pelasi alkulohkossa Meksikon kanssa tasapelin 1–1 sekä voitti Uuden-Seelannin 2–1 ja Japanin 2–0. Puolivälierissä se hävisi Ranskalle rangaistuspotkukilpailussa maalein 3–4 pelin oltua jatkoajan jälkeen tasan 1–1. Englannin maalintekijät kisoissa olivat Jill Scott (2 maalia), Fara Williams (1 maali), Jessica Clarke (1 maali), Ellen White (1 maali) ja Rachel Yankey (1 maali). Joukkueen kapteenina toimi Faye White, joka epäonnistui ratkaisevasti Ranska-ottelun rangaistuspotkukilpailussa Englannin viidentenä laukojana. Joukkuetta valmensi edelleen Hope Powell.[2]

Kanadan MM-kisoissa 2015 Englanti sijoittui alkulohkossaan toiseksi hävittyään Ranskalle 0–1 sekä voitettuaan sekä Meksikon että Kolumbian 2–1. Neljännesvälierissä Englanti voitti Norjan 2–1 ja puolivälierissä Kanadan samoin lukemin. Välierässä Japania vastaan Englanti hävisi maalein 1–2 Laura Bassettin ohjattua pallon omaan maaliin toisen jakson lisäajalla. Pronssiottelussa Englanti voitti Saksan 1–0 ja saavutti näin historiansa ensimmäisen MM-mitalin. Englannin maalintekijät turnauksessa olivat Fara Williams (3 maalia, kaikki rangaistuspotkuista), Karen Carney (2), Lucy Bronze (2), Francesca Kirby, kapteeni Stephanie Houghton ja Jodie Taylor. Joukkuetta valmensi Mark Sampson.[3]

Ranskan MM-kisoissa 2019 Englanti voitti alkulohkossaan Skotlannin 2–1, Argentiinan 1–0 ja Japanin 2–0. Neljännesvälierissä Englanti voitti Kamerunin 3–0 ja puolivälierissä Norjan samoin lukemin. Välierissä Englanti hävisi Yhdysvalloille 1–2 ja pronssiottelussa Ruotsille myöskin 1–2 ja sijoittui turnauksessa neljänneksi.[4] Sekä välierässä että pronssiottelussa Englannin Ellen Whiten tekemä tasoitusmaali hylättiin videotarkistuksen jälkeen; ensimmäinen niukan paitsion ja jälkimmäinen käsivirheen vuoksi.[5][6] Ellen White teki turnauksessa kuusi maalia, ja yhden maalin tekivät Nikita Parris, Jodie Taylor, kapteeni Stephanie Houghton, Alex Greenwood, Jill Scott, Lucy Bronze ja Francesca Kirby. Joukkuetta valmensi Phil Neville.[4]

Euroopan-mestaruuskilpailutMuokkaa

EM-kilpailuissa Englanti sai ensimmäisen kerran hopeaa vuonna 1984. Se kohtasi kaksiosaisessa finaalissa Ruotsin. Molemmat voittivat kotiottelunsa 1–0 ja mestaruus ratkaistiin Lutonissa pelatun toisen finaaliottelun lopuksi rangaistuspotkukilpailulla, jonka Ruotsi voitti 4–3. Vuonna 1987 Englanti oli EM-kilpailuissa neljäs hävittyään välierässä Ruotsille 3–2 jatkoajalla ja pronssiottelussa Norjalle 2–1. Vuoden 1991 ja 1993 EM-kilpailuissa Englanti putosi puolivälierissä mutta selviytyi vuonna 1995 kaksiosaisiin välieriin, joissa se hävisi Saksalle 1–2 ja 1–4.

Vuosina 2001 ja 2005 Englanti oli mukana EM-lopputurnauksessa – jälkimmäisessä järjestäjämaana – mutta kummallakin kerralla se jäi alkulohkossaan viimeiseksi. Vuoden 2009 EM-lopputurnauksen alkulohkossa Englanti hävisi Italialle 1–2, voitti Venäjän 3–2 ja pelasi Ruotsin kanssa tasan 1–1. Se sijoittui alkulohkossaan kolmanneksi ja selviytyi puolivälieriin, joissa se voitti Suomen maalein 3–2. Välierissä Englanti voitti jatkoajalla Alankomaat maalein 2–1. Loppuottelussa se hävisi Saksalle maalein 2–6 ja saavutti toisen kerran historiansa aikana EM-hopeaa. Vuoden 2013 EM-lopputurnauksessa Englanti jäi alkulohkoon hävittyään Espanjalle 2–3 ja Ranskalle 0–3 ja saatuaan ainoan pisteensä 1–1-tasapelistä Venäjää vastaan.

EM-kilpailuissa 2017 Englanti voitti kaikki alkulohkovastustajansa: Skotlannin 6–0, Espanjan 2–0 ja Portugalin 2–1. Englanti voitti puolivälierissä Ranskan 1–0 mutta hävisi välierissä Alankomaille 0–3. Englannin Jodie Taylor oli viidellä maalilla kisojen paras maalintekijä.

ArvokisasijoituksetMuokkaa

MaailmanmestaruuskilpailutMuokkaa

  • 1991 - Ei selviytynyt karsinnoista
  • 1995 - Puolivälierät
  • 1999 - Ei selviytynyt karsinnoista
  • 2003 - Ei selviytynyt karsinnoista
  • 2007 - Puolivälierät
  • 2011 - Puolivälierät
  • 2015 - Pronssi
  • 2019 - Neljäs

Euroopan-mestaruuskilpailutMuokkaa

  • 1984 - Hopea
  • 1987 - Neljäs sija
  • 1989 - Ei selviytynyt karsinnoista
  • 1991 - Puolivälierät
  • 1993 - Puolivälierät
  • 1995 - Välierät
  • 1997 - Ei selviytynyt karsinnoista
  • 2001 - Alkulohko
  • 2005 - Alkulohko
  • 2009 - Hopea
  • 2013 - Alkulohko
  • 2017 - Välierät

KokoonpanojaMuokkaa

EM-hopeamitalijoukkue 2009Muokkaa

Maalivahdit:

Puolustajat:

Keskikenttäpelaajat:

Hyökkääjät:

MM-pronssimitalijoukkue 2015Muokkaa

Maalivahdit:

Puolustajat:

Keskikenttäpelaajat:

Hyökkääjät:

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. FIFA/Coca-Cola Women's World Ranking FIFA. Viitattu 4.6.2019. (englanniksi)
  2. Englanti MM-kisoissa 2011
  3. England FIFA Women's World Cup Canada 2015. FIFA. Viitattu 5.7.2015. (englanniksi)
  4. a b England FIFA Women's World Cup France 2019. FIFA. Viitattu 7.7.2019. (englanniksi)
  5. Whaling, James: England 1–2 USA Report: Lionesses suffer penalty heartbreak as they crash out of World Cup Mirror. 2.7.2019. Viitattu 7.7.2019. (englanniksi)
  6. Kilpatrick, Dan: England 1 Sweden 2: Ellen White denied by VAR again as World Cup ends in disappointment for the Lionesses Evening Standard. 6.7.2019. Viitattu 7.7.2019. (englanniksi)


Tämä urheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.