Avaa päävalikko

Yhdysvaltain naisten jalkapallomaajoukkue

Yhdysvaltain naisten jalkapallomaajoukkue (engl. United States women's national soccer team) edustaa Yhdysvaltoja naisten jalkapallon kansainvälisissä otteluissa. Se on naisten jalkapallon kaikkien aikojen menestynein maajoukkue.

Yhdysvallat
Yhdysvaltain jalkapallomaajoukkueen paitamerkki.svg
Liitto Yhdysvaltain jalkapalloliitto
Valmentaja Jill Ellis
Eniten otteluita Kristine Lilly (352)
Eniten maaleja Abby Wambach (184)
FIFA-ranking 1. (maaliskuu 2019)[1]
Ensimmäinen ottelu

Flag of Italy.svg Italia 1–0 Flag of the United States.svg Yhdysvallat
(Jesolo, Italia; 18. elokuuta 1985)

Suurin voitto

Flag of the United States.svg Yhdysvallat 14–0 Dominikaaninen tasavalta Dominik. tasav.
(Vancouver, Kanada; 20. tammikuuta 2012)[2]

Suurin tappio

Flag of the United States.svg Yhdysvallat 0–4 Flag of Brazil.svg Brasilia
(Hangzhou, Kiina; 27. syyskuuta 2007)

MM-kilpailut
Esiintymiset 8 (ensimmäiset 1991)
Paras MM-sijoitus mestaruus (1991, 1999, 2015, 2019)
Olympialaiset
Esiintymiset 5 (ensimmäiset 1996)
Paras sijoitus mestaruus (1996, 2004, 2008, 2012)
Mitalit
Maa: Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Naisten jalkapallo
MM-Kilpailut
Kultaa Kultaa Kiina 1991
Kultaa Kultaa Yhdysvallat 1999
Kultaa Kultaa Kanada 2015
Kultaa Kultaa Ranska 2019
Hopeaa Hopeaa Saksa 2011
Pronssia Pronssia Ruotsi 1995
Pronssia Pronssia Yhdysvallat 2003
Pronssia Pronssia Kiina 2007
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Atlanta 1996
Kultaa Kultaa Ateena 2004
Kultaa Kultaa Peking 2008
Kultaa Kultaa Lontoo 2012
Hopeaa Hopeaa Sydney 2000

Yhdysvallat on saavuttanut mitalin kaikissa tähän asti pelatuissa naisten jalkapallon olympia- ja MM-turnauksissa lukuun ottamatta vuoden 2016 olympialaisia. Olympiakultaa se voitti Atlantassa 1996, Ateenassa 2004, Pekingissä 2008 ja Lontoossa 2012. Sydneyssä 2000 se sai hopeaa hävittyään jatkoajalla Norjalle 2–3.

Ensimmäisissä MM-kisoissa 1991 Yhdysvallat voitti kultaa. Se voitti finaalissa Norjan 2–1. Toisissa MM-kisoissa 1995 se hävisi välierässä Norjalle 0–1 mutta voitti pronssiottelussa Kiinan 2–0. Seuraavissa kaksissa MM-kisoissa Yhdysvallat toimi järjestäjämaana. Vuonna 1999 se kohtasi finaalissa Kiinan ja voitti maalittoman pelin päätteeksi suoritetun rangaistuspotkukilpailun 5–4. Vuonna 2003 se hävisi välierässä Saksalle 0–3 mutta voitti pronssiottelussa Kanadan 3–1. Kiinan MM-kisoissa 2007 Yhdysvallat hävisi välierissä Brasilialle 0–4 mutta voitti pronssiottelussa Norjan 4–1.

Saksan MM-kisoissa 2011 Yhdysvallat saavutti hopeaa. Se voitti alkulohkossaan Pohjois-Korean 2–0 ja Kolumbian 3–0 mutta hävisi Ruotsille 1–2. Puolivälierissä se voitti Brasilian rangaistuspotkukilpailussa maalein 5–3. Jatkoajan jälkeen tilanne oli 2–2 Yhdysvaltain Abby Wambachin tehtyä tasoitusmaalin jatkoajan lisäajalla. Yhdysvallat pelasi tunnin ajan vajaalukuisena Rachel Buehlerin jouduttua ulosajetuksi ottelun 65. minuutilla. Välierissä Yhdysvallat voitti Ranskan 3–1. Loppuottelussa se hävisi Japanille, kun tasalukemiin 1–1 päättyneen varsinaisen peliajan ja 2–2 päättyneen jatkoajan jälkeen Japani voitti rangaistuspotkukilpailun maalein 1–3.[3]

Kanadassa 2015 pelatuissa MM-kisoissa Yhdysvallat voitti ensi kerran 2000-luvulla MM-kultaa. Alkulohkossaan se voitti Australian 3–1, pelasi Ruotsin kanssa maalittoman tasapelin ja voitti Nigerian 1–0. Yhdysvallat voitti neljännesvälierässä Kolumbian 2–0, puolivälierässä Kiinan 1–0 ja välierässä Saksan 2–0. Loppuottelussa Yhdysvallat meni jo 16 minuutissa 4–0-johtoon ja voitti ottelun lopulta maalein 5–2. Carli Lloyd oli yhdessä saksalaisen Célia Šašićin kanssa kisojen paras maalintekijä tehtyään kuusi maalia, joista kolme loppuottelussa sekä yhden jokaisessa muussa pudotuspelissä. Megan Rapinoe oli joukkueen toiseksi paras maalintekijä kahdella maalilla. Joukkuetta valmensi Jill Ellis.[4]

Vuoden 2019 MM-kilpailuissa Yhdysvallat voitti neljännen maailmanmestaruutensa. Se voitti alkulohkossaan Thaimaan MM-kisojen ennätysmaalein 13–0, Chilen 3–0 ja Ruotsin 2–0, neljännesvälierissä Espanjan 2–1, puolivälierissä Ranskan 2–1 sekä välierissä Englannin 2–1. Kaikissa näissä otteluissa Yhdysvallat teki avausmaalinsa 12 minuutin aikana ottelun alusta. Loppuottelussa Yhdysvallat voitti Alankomaat 2–0 kahdella toisen jakson maalilla. Alex Morgan ja Megan Rapinoe tekivät kisoissa kuusi maalia, Carli Lloyd ja Rose Lavelle kolme. Joukkuetta valmensi edelleen Jill Ellis.[5]

CONCACAF-liiton mestaruuden Yhdysvallat on voittanut vuosina 1991, 1993, 1994, 2000, 2002, 2006 ja 2014.[6] Pan-Amerikan mestaruuden se voitti 1999 ja sijoittui toiseksi Brasilian jälkeen 2007.

ArvokisasijoituksetMuokkaa

MaailmanmestaruuskilpailutMuokkaa

OlympialaisetMuokkaa

Kuuluisia pelaajiaMuokkaa

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. FIFA/Coca-Cola Women's World Ranking FIFA. Viitattu 4.6.2019. (englanniksi)
  2. Wine II, Donald: Throwback Thursday: USWNT drops 14 on the Dominican Republic starsandstripesfc.com. 26.7.2018. Viitattu 12.6.2019. (englanniksi)
  3. Yhdysvallat MM-kisoissa 2011
  4. Yhdysvallat MM-kisoissa 2015
  5. USA FIFA Women's World Cup France 2019. FIFA. Viitattu 8.7.2019. (englanniksi)
  6. http://www.rsssf.com/tablesc/cam-women.html