Wikipedia

Psilosybiinisienet

keskushermostoon vaikuttavia aineita sisältäviä sieniä
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 2. lokakuuta 2011 kello 09.26 käyttäjän Gopase+f (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
 Tätä artikkelia on pyydetty vertaisarvioitavaksi. Voit auttaa Wikipediaa lukemalla ensin vertaisarviointipyynnön ja sen jälkeen osallistumalla keskusteluun tai muokkaamalla tätä artikkelia.

Psilosybiinisieniksi kutsutaan sieniä, jotka sisältävät tryptamiineihin kuuluvia alkaloideja, psilosybiiniä ja psilosiinia, ja joita käytetään muun muassa päihteinä. Psilosybiini ja psilosiini ovat hermoston toimintaa väliaikaisesti häiritseviä hermomyrkkyjä, ja niitä sisältävät sienet luokitellaan myrkyllisiksi;[1] keskushermostovaikutukset kuitenkin mahdollistavat myös päihdekäytön. Huumeslangissa psilosybiinisienet tunnetaan yleisemmin nimellä taikasienet (engl. magic mushrooms, shrooms). Päihdekäytön lisäksi sieniä ja yhdisteitä on tutkittu eräiden hermosärkytilojen ja mielenterveydellisten ongelmien hoidossa hyvinkin menestyksekkäästi.

Psilosybiinisienet
[[Tiedosto:|250px|]]
[[Tiedosto:|250px|]]
Farmakologia
Kohde-elin Keskushermosto
Tappava annos Merkityksetön
Riippuvuus Vähäinen
Vaikutusmekanismi Serotoniinireseptorit
Käyttötapa Suun kautta
Tunnisteet
YK:n sopimukset Psykotrooppisia aineita koskeva yleissopimus, luettelo 1
Suomen laki Luokiteltu huumausaineiksi
Sisäkasvatettuja huurumadonlakkeja.

Psilosybiinisienet ei ole itsenäinen luokka eliölajien tieteellisessä luokittelussa, vaan yhdisteitä on esimerkiksi madonlakki-, kirjoheltta-, kaulussieni-, kuupikka-, karvaslakki- ja lahorusokassuvun sienissä vaihtelevin pitoisuuksin. Suomessa kasvavista sienistä suurimpia määriä psilosybiiniä ja jossain määrin myös psilosiinia sisältää suippumadonlakki.[2] Psilosybiinisienet voivat sisältää psilosiinin tai psilosybiinin demetyloituneita – eli molekyylirakenteeltaan eräällä tavalla osittain hajonneita – johdoksia, baeokystiiniä ja norbaeosystiiniä, sekä täysin erilaisia hermostoon vaikuttavia yhdisteitä kuten fenyylietyyliamiinia.[1]

Psilosybiinisienten sisältämät tryptamiinit vaikuttavat aivokemiaan kiinnittäytymällä – sisäsyntyisten välittäjäaineiden tavoin – aivoissa sijaitseviin reseptoreihin, välitettäviä signaaleja vahvistaen ja muuntaen. Tällä on monenlaisia vaikutuksia, joista osa on objektiivisesti havainnoitavia muutoksia aivoissa ja elimistössä, osa taas subjektiivisia, ainoastaan käyttäjien itsensä koettavissa. Käyttäjät ovat raportoineet mm. tunteiden voimistumista, korostunutta itsehavainnointia, aistielämysten muutoksia ja synestesiaa, sekä muutoksia ajattelussa ja aikakäsityksissä. Joillain käyttäjillä esiintyy päänsärkyä, pahoinvointia, ahdistusta, lihasheikkoutta tai sekavuutta. Monet kuvaavat kokemusta ajatteluprosessien selkeytymisestä ja luovan ajattelun voimistumisesta sekä voimakkaasta euforiasta.[3]

Historia

 
Albert Hofmann eristi ja nimesi psilosybiinin ja psilosiinin.
 
Psilosybiinin molekyylirakenne Hofmannin piirtämänä.

Psilosybiinisieniä on käytetty vuosituhansien ajan muun muassa keskeisenä osana uskonnollissävytteisissä palvontamenoissa Meksikossa ja Keski-Amerikassa alkuperäisasukkaiden toimesta. Asteekit kutsuivat niitä teonanácatliksi − jumalten lihaksi.[4] Espanjalaiset valloittajat pyrkivät tukahduttamaan sienten käytön, mikä johti kyseisen kulttuurin hiipumiseen aina 1900-luvulle asti.[5]

Sienet olivat länsimaailmalle suhteellisen tuntemattomia kunnes newyorkilainen pankkiiri R. Gordon Wasson toi Meksikosta mukanaan sieninäytteitä ja kertomuksia niiden käytöstä. Kun Wassonin artikkeli psilosybiinisienistä julkaistiin Life-lehdessä toukokuussa 1957, miljoonat amerikkalaiset kuulivat niistä ensimmäistä kertaa.[6] Viime vuosina sienten saatavuutta ja käyttöä ovat lisänneet internetin kautta levinneet kasvatusohjeet ja tilattavat, valmiiksi itiöitä ja kasvualustaa sisältävät kasvatuslaatikot.[7]

Psilosybiinin ja psilosiinin eristi ensimmäisenä Albert Hofmann kumppaneineen Psilocybe mexicana -sienestä vuonna 1958. Hofmann myös nimesi yhdisteet sekä syntetisoi eli valmisti niitä ja niiden johdannaisia kemiallisesti pian eristyksen jälkeen. Tutkimustulokset julkistiin Experientia-tiedelehdessä maaliskuussa 1958. Hofmannin tutkimukset vauhdittivat sienten ja muiden psykedeelien terapeuttista tutkimusta.[6]

Sienten käyttö alkoi lisääntyä pian tämän jälkeen muun muassa Terence McKennan kehittämän sisäkasvatustekniikan ansiosta. McKenna kirjoitti 1990-luvulla runsaasti sienten ja muiden psykedeelien käyttöä edistäviä ja tietoa levittäviä tekstejä.[8]

Lääketieteellinen tutkimus

Sienten vaikuttavia aineita tutkittiin laajasti muiden psykedeelien ohella 1950- ja 1960-luvulla, jolloin turvallisuuskäytännöt olivat vielä kehittymättömiä, eikä esimerkiksi yksilön henkilökohtaista tilaa ja ympäristön merkitystä (ns. set ja setting) ymmärretty. Joskus psykedeelejä saatettiin antaa täysin koehenkilön tietämättä sitoen tämän sairaalasänkyyn kokeen ajaksi.[9] Myöhemmissä tutkimuksissa, joihin kuului enemmän koehenkilön valmistelua ja tukea aineen vaikutuksen aikana havaittiin vähemmän ahdistusta ja pelkotiloja sekä enemmän positiivisiksi miellettyjä kokemuksia.[10]

60-luvulla psykedeelien, erityisesti LSD:n, kasvava maanalainen käyttö hippiliikkeen synnyn myötä johti kuohuntaan median parissa. Kiistanalaisuutta lisäsi psilosybiiniä ja LSD:tä epätieteellisillä tavoilla tutkineiden Timothy Learyn ja Richard Alpertin julkinen erottaminen Harvardin yliopistosta. Learystä tuli myöhemmin ikoninen vastakulttuurin hahmo joka piti puheita nuorille kannustaen heitä käyttämään psykedeelejä, mikä toi psykedeeleille paljon negatiivista julkisuutta ja vaikeutti psykedeelien tieteellistä tutkimusta. Kasvava kiistanalaisuus ja kohujulkisuus johti lopulta psykedeelien luokitteluun luokan I huumeiksi Amerikassa vuonna 1970, jota seurasi pian YK:n Psykotrooppisia aineita koskeva yleissopimus 1971, jonka myötä psilosybiini ja monet muut psykedeelit tulivat laittomiksi lähes kaikkialla maailmassa. Lääketieteellinen tutkimus loppui tähän käytännössä kokonaan aina 2000-luvulle asti.[11]

Johns Hopkins -yliopistossa vuonna 2006 tehdyssä tutkimuksessa tutkittiin psilosybiinisienten sisältävien psilosybiinin ja psilosiinin välittömiä ja pitkän aikavälin psykologisia vaikutuksia terveillä, hallusinogeenejä ennen käyttämättömillä aikuisilla. Tutkijoiden yllätykseksi 58% vapaaehtoisista sijoitti kokemuksen joko elämänsä tärkeimmäksi tai viiden elämänsä tärkeimmän tapahtuman joukkoon.[12] 14 kuukauden kuluttua tehdyssä jatkotutkimuksessa 78% osallistuneista koki elämänlaatunsa parantuneen kokemuksen ansiosta, eikä yksikään mieltänyt kokeen vaikuttaneen negatiivisesti.[13][14] Tutkimus on avannut ovia uusille psykedeelejä koskeville tutkimuksille ja herätellyt toiveita psykedeelien hyödyntämisestä tulevaisuudessa esimerkiksi terapeuttisissa yhteyksissä.[15] Psilosybiinin terapeuttista käyttöä itsenäisesti ei suositella, sillä se voi olla haitallista. Lähes kolmannes koehenkilöistä tunsi vaikutuksen alaisena merkittävää pelkoa laboratorio-olosuhteissakin.[14]

Valmisteilla on parhaillaan tutkimus, jonka tarkoituksena on kokeilla psilosybiiniä pitkälle kehittyneen syövän aiheuttaman ahdistuksen hoidossa.[16] Yhdysvaltalaistutkijat havaitsivat, että psilosybiinisienet helpottivat syövän loppuvaiheesta kärsivien potilaiden oireita. Yhden annoksen vaikutus kesti jopa puoli vuotta.[17] On olemassa myös paljon henkilökohtaisiin kokemuskertomuksiin pohjautuvaa tietoa psilosybiinin tehosta Hortonin syndrooman eli sarjoittaisen päänsäryn hoidossa, johon ei tällä hetkellä tunneta luotettavasti toimivaa hoitoa. Aine voi estää kohtauksen tai jopa lopettaa kohtaussarjan.[18]

Käyttäminen ja vaikutukset

 
Kuivattuja suippumadonlakkeja.
 
Kuivattu huurumadonlakki.

Psilosybiinisieniä käytetään tuoreina ja kuivattuina. Sieniä voidaan nauttia suun kautta syötynä tai esimerkiksi teeksi keitettynä.[19]

Psilosiini on varsin herkkä hapettumiselle eikä kestä kuivaamisprosessia hyvin. Sen sijaan psilosybiini on hyvin vakaa aine jonka on todettu voivan säilyä yli vuosisadan. Tuoreiden sienien painosta n. 90% on vettä, joten kuivatuissa sienissä vaikuttavien aineiden osuus sienten painosta on noin kymmenkertainen tuoreisiin verrattuna.[20][21]

Vaikutus ihmiselimistössä

Vaikutusten alkaminen kestää sienen psilosybiinin ja psilosiinin välisestä suhteesta ja annoksen koosta riippuen muutamasta kymmenestä minuutista muutamaan tuntiin. Uutta annosta ei tule ottaa, vaikka aine ei tuntuisi heti vaikuttavan. Vaikutukset kestävät 3–7 tuntia. Psilosybiini ei ole sellaisenaan aktiivista, vaan se hajoaa vähitellen ruoansulatuskanavassa ja maksassa psilosiiniksi (josta edelleen epäaktiiviseksi 4-hydroksyyli-indoli-3-asetaldehydiksi). Verenkierron kautta psilosiini kulkeutuu hermostoon, jossa se alkaa vaikuttaa serotoniinin kanssa toimiviin 5-HT2A- sekä heikommassa määrin 5-HT1A-reseptoreihin, mutta ei kuitenkaan dopamiinireseptoreihin, toisin kuin esim. LSD.[22][23]

Sienten vaikutukset ovat pääosin psyykkisiä. Tyypillisillä annoksilla huomattavimpia vaikutuksia ovat voimakkaat muutokset tietoisuuden tilassa. Tavallista on käyttäjien mukaan mm. tunteiden herkistyminen, vahvistunut kyky introspektioon (itsensä tutkimiseen) sekä psyykkisten funktioiden muuntuminen unten näkemistä muistuttavaan tilaan. Muita huomattavia psyykkisiä vaikutuksia ovat visuaaliset muutokset kuten illuusiot, aistien sekoittuminen eli synestesia sekä muutokset ajattelussa ja ajan käsityksessä.[22][24]

Somaattisia eli fyysisiä vaikutuksia ovat muiden muassa pupillien laajeneminen, muutokset sydämen lyöntitiheydessä ja verenpaineessa, aistimusten voimistuminen sekä joissain tapauksissa pahoinvointi, vatsakivut, vapina ja dysmetria (taipumus arvioida väärin jäseniensä liikelaajuudet).[22][1] Ainakin osa fyysisistä vaikutuksista saattaa olla luonteeltaan psykosomaattisia eli psyykkisten vaikutusten aikaansaamia.[25]

Käytön riskit

Fyysiset

Psilosybiinisienet määritellään sienikirjoissa myrkyllisiksi hermostovaikutustensa vuoksi. Sienten fyysiset vaikutukset ovat kuitenkin verrattain mietoja [26], eikä urbaanilegendojen mukaista maksan vaurioitumista olla havaittu.[27] Myrkytyskuolema on käytännössä mahdoton, ja raportoiduissa kuolemissa syylliseksi on yleensä paljastunut jokin muu sieni.[28][29][30] Sekoittamisvaara onkin ulkoa kerättyjen psilosybiinisienten suurimpia riskejä. Myrkyllisiä sienilajeja arvioidaan olevan ainakin 10 kertaa enemmän kuin psilosybiiniä sisältäviä. On olemassa äärimmäisen myrkyllisiä sieniä, jotka muistuttavat suuresti psilosybiinisieniä.[31]

Psyykkiset

Suurin osa psilosybiinisieniin liittyvistä riskeistä on psyykkisiä. Todennäköisin psyykkinen riski tunnetaan yleisesti ns. huonona matkana (en: bad trip). Koska psilosybiinin vaikutus voimistaa tunteita, tunteiden käsittely voi osoittautua vaikeaksi etenkin valmistautumattomilla yksilöillä tai rauhattomissa tilanteissa. Tällöin pelko tai ahdistus saattaa kohota paniikkia tai vaarallista käytöstä aiheuttavalle tasolle.[32] Johns Hopkins -yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa vapaaehtoisista koehenkilöistä noin kolmasosa tunsi valvotuissa olosuhteissa merkittävää pelkoa.[33]

Toinen mahdollinen riski on pidempikestoisen psykoottisen episodin laukeaminen. Useimmat tunnetut tapaukset vaikuttavat liittyvän jo aiemmin olemassa olleisiin henkisiin sairauksiin. Tarkkoja kausaalisuhteita on vaikea määritellä. Riskialtteimpia ovat ilmeisesti ihmiset, joilla on ennestään psyykkisiä ongelmia tai perinnöllistä alttiutta sellaisiin. Riskiryhmän ulkopuolella psykoosit ovat harvinaisempia; tutkituista 1200 terveestä vapaaehtoisesta joilla testattiin tryptamiineja, yksikään ei sairastunut psykoosiin. [34]

Sosiaaliset

Psilosybiinisienten käyttö voi joissain tapauksissa olla haitallista käyttäjän tai muiden ihmisten turvallisuudelle ja hyvinvoinnille (esim. autolla ajaminen päihtyneenä tai työntekoa, koulunkäyntiä tai ihmissuhteita haittaava käyttö). Psilosybiini ei kuitenkaan aiheuta fyysistä riippuvuutta kuten eivät muutkaan ns. perinteiset hallusinogeenit, esim. (LSD, psilosybiini ja meskaliini). Psykologisen riippuvuuden kannalta tärkeää pakonomaista halua saada päihdettä ei myöskään esiinny. Tätä tukee myös havainto siitä, etteivät koe-eläimet ala käyttämään psykedeelejä vapaaehtoisesti toisin kuin esimerkiksi alkoholia ja kokaiinia. Lääketiede ei myöskään tunne vieroitusoireita seurauksena psilosybiinin käytön lopettamisesta. Psilosybiiniin liittyvää ongelmakäyttöä esiintyykin useimmiten ihmisillä, joilla on muutenkin ongelmia päihteiden käytön ja elämänhallinnan kanssa.[35]

Myrkytyksen hoito

Psilosiinimyrkytys on useimmiten seurausta päihdekäytöstä. Lääkehiilestä ei yleensä ole apua, koska myrkyt imeytyvät hyvin nopeasti. Myrkytystä hoidetaan ensisijaisesti rauhoittelemalla ahdistunutta potilassa ja pitämällä hänet hiljaisessa ja rauhallisessa ympäristössä; voimakkaasti oireileva potilas tulee toimittaa lääkäriin. On myös varmistettava, ettei kyseessä ole muu myrkkysieni.[36][37][19][2] Hallusinaatioita voidaan hoitaa fentiatsiineilla tai bentsodiatsepiineilla, mutta yleensä ne häviävät nopeahkosti muutenkin.[1]

Kasvattaminen

 
Sisäviljeltyä huurumadonlakkikasvustoa maississa ja kookoskuidussa.

Psilosybiinisienilajeista yleisin kansainvälisessä huumekaupassa viljelty ja myyty sieni on huurumadonlakki.[2]

Psilosybiinisienet populaarikulttuurissa

Psilosybiinisienet, kuten muutkin psykedeelit, kuvataan populaarikulttuurissa usein hyvin voimakkaasti todellisuudentajun vievinä ja kovien huumausaineiden piirteitä omaavina, vaikka niiden tuottamat hallusinaatiot ovat yleensä lieviä ja tunnistettavissa harhoiksi, ja niiden aiheuttama riippuvuus on lievää. Psykedeeleihin liittyy enemmän urbaanilegendoja kuin mihinkään muuhun päihderyhmään. Sienet ovat yleinen inspiraation lähde psykedeelisessä taiteessa, esimerkiksi musiikissa ja kuvataiteessa.[38] Kauhugenreen sijoittuva Shrooms (2007) on nykyään tunnetuimpia psilosybiinisieniä käsitteleviä elokuvia.

Lainsäädäntö

Psilocybe-sienten kerääminen, hallussapito, käyttö ja myynti ovat Suomessa huumausainelain (1289/93, 2 §:n 1 momentti) mukaan rikos.[2] Kasvatuskielto kirjattiin lakiin syyskuussa 2008 lähtien.[39] Samaten psilosybiinisienet määritellään sienikirjoissa yleensä myrkyllisiksi.

YK:n Psykotrooppisia aineita koskeva yleissopimus (1971) velvoittaa kaikkia osapuolia kieltämään psilosybiinin ja psilosiinin. Sopimuksessa on mukana maailman 217 itsenäisestä valtiosta 183.[40]

Alankomaissa tuoreiden aistiharhoja aiheuttavien sienten tuotanto ja myynti kiellettiin 2008. Jo aiemmin kiellon piirissä olivat kuivatut sienet. Uuden päätöksen taustalla on mediakohu tapahtumasta, jossa sieniä ja muita päihteitä sekakäyttänyt teini-ikäinen ranskalaismatkailija hyppäsi sillalta ja kuoli. [41] Sienten käyttö, kasvatus ja kerääminen luonnosta ovat Hollannissa edelleen laillista, kuten myös muutaman psilosybiiniä sisältävän sienilajin myyminen smart shopeissa.[7]

Lähteet

  • Johnson, M. W. & Richards, W. A. & Griffiths, R. R.: Human hallucinogen research: guidelines for safety. Journal of psychopharmacology, 2008. Artikkelin verkkoversio (PDF). (englanniksi)
  • Johnson, M. W. & Richards, W. A. & Griffiths, R. R.: Psilocybin can occasion mystical-type experiences having substantial and sustained personal meaning and spiritual significance. Journal of psychopharmacology, 2006. Artikkelin verkkoversio (PDF). (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ a b c d Koulu, Markku & Tuomisto, Jouko: Farmakologia ja toksikologia. Medicina Oy, 2007. Sienimyrkytykset (PDF).
  2. ↑ a b c d Suomen ympäristökeskus: Suomen helttasienten ja tattien ekologia, levinneisyys ja uhanalaisuus Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; nimi ”y.fi” on määritetty usean kerran eri sisällöillä
  3. ↑ Sellge, Pia: Käyttökokemukset Psykedeelikulttuurin virtauksia Suomessa 1960-luvulta nykypäivään.
  4. ↑ Snow, Joel: Teonanácatl – The Wondrous Mushroom Department of Mathematics & Physics Langston University.
  5. ↑ Traditional vs Contemporary Use serendipity.li.
  6. ↑ a b Dr. Albert Hofmann Stain Blue Press.
  7. ↑ a b News and Site Information Elephantos.
  8. ↑ Terence McKenna Erowid.
  9. ↑ PROJECT MKULTRA, THE CIA'S PROGRAM OF RESEARCH IN BEHAVIORAL MODIFICATION DRCNet Online Library of Drug Policy.
  10. ↑ Human hallucinogen research, nro. 5, s. 3-4
  11. ↑ Human hallucinogen research, nro. 5, s. 3–4
  12. ↑ Psilocybin can occasion mystical-type experiences, nro. 3
  13. ↑ Johnson, M. W. & Richards, W. A. & Griffiths, R. R.: Mystical-type experiences occasioned by psilocybin mediate the attribution of personal meaning and spiritual significance 14 months later. Journal of psychopharmacology, 2008, nro 5. Artikkelin verkkoversio (PDF). (englanniksi)
  14. ↑ a b Tutkimus: Huumaavat sienet auttavat riippuvuuksien hoidossa. Helsingin Sanomat, 1.7.2008. Artikkelin verkkoversio.
  15. ↑ Harriet de Wit, David E. Nichols, Solomon H. Snyder, Charles R. Schuster & Herbert D. Kleber: Editorial and commentaries on article by Griffiths et al. Journal of psychopharmacology, 2006, nro 3. Artikkelin verkkoversio (PDF). (englanniksi)
  16. ↑ Effects of Psilocybin in Advanced-Stage Cancer Patients With Anxiety ClinicalTrials.gov. Viitattu 18.8.2009. (englanniksi)
  17. ↑ Huumesienistä apua syöpäpotilaille YLE Uutiset. 07.09.2010.
  18. ↑ R. Andrew Sewell, John H. Halpern, Harrison G. Pope, Jr: Response of cluster headache to psilocybin and LSD. American Acedemy of Neurology, 2006. Artikkelin verkkoversio (PDF). (englanniksi)
  19. ↑ a b Sienet Päihdelinkki. A-klinikkasäätiö. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; nimi ”paihdelinkki” on määritetty usean kerran eri sisällöillä
  20. ↑ Psilocybe Mushroom FAQ Erowid.
  21. ↑ Drying and storing magic mushrooms Magic Mushrooms Net.
  22. ↑ a b c TORSTEN PASSIE, JUERGEN SEIFERT, UDO SCHNEIDER & HINDERK M. EMRICH: The pharmacology of psilocybin. Addiction Biology, 2002, s. 357-364. Artikkelin verkkoversio (PDF). (englanniksi)
  23. ↑ Hasler F, Bourquin D, Brenneisen R, Bar T, Vollenweider FX: Determination of psilocin and 4-hydroxyindole-3-acetic acid in plasma by HPLC-ECD and pharmacokinetic profiles of oral and intravenous psilocybin in man. Pharm Acta Helv, 1997, s. 175-184. Artikkelin verkkoversio (PDF). (englanniksi)
  24. ↑ Sellge, Pia: Sisällys Psykedeelikulttuurin virtauksia Suomessa 1960-luvulta nykypäivään.
  25. ↑ Human hallucinogen research, nro. 5, s. 11
  26. ↑ Human hallucinogen research, nro. 5, s. 4
  27. ↑ TORSTEN PASSIE, JUERGEN SEIFERT, UDO SCHNEIDER & HINDERK M. EMRICH: The pharmacology of psilocybin. Addiction Biology, 2002, s. 358. Artikkelin verkkoversio (PDF). (englanniksi)
  28. ↑ Robert S. Gable: Comparison of acute lethal toxicity of commonly abused psychoactive substances. Society for the Study of Addiction, 2004. Artikkelin verkkoversio (PDF). (englanniksi)
  29. ↑ Gartz, Samorini, Festi: On the presumed French case of fatality caused by ingestion of Liberty Caps. Eleusis, 1996. Artikkelin verkkoversio (HTML). (englanniksi)
  30. ↑ Josef M.: Peters, {{{first}}}Factors Affecting Caffeine Toxicity: A Review of the Literature. The Journal of Clinical Pharmacology and the Journal of New Drugs, 1967, nro 7, s. 131–141. Artikkelin verkkoversio.
  31. ↑ FACTS about DRUGS: PSILOCYBIN ("Magic Mushrooms") Addiction Research Laboratory.
  32. ↑ Human hallucinogen research, nro. 5, s. 6
  33. ↑ Psilocybin can occasion mystical-type experiences, s. 278–279
  34. ↑ Human hallucinogen research, nro. 5, s. 6
  35. ↑ Human hallucinogen research, nro. 3, s. 5
  36. ↑ Lasten myrkytykset: Aineluettelo Terveyskirjasto. Duodecim.
  37. ↑ Lasten myrkytykset: Nuorten päihteet Terveyskirjasto. Duodecim.
  38. ↑ P. M. Kirk, Geoffrey Clough Ainsworth: Ainsworth & Bisby's dictionary of the fungi. CABI, 2008. Teoksen verkkoversio.
  39. ↑ Yle Uutiset: Huumelain uudistus vihdoin eduskunnalle yle.fi. 31.10.2008.
  40. ↑ Convention on Psychotropic Substances, 1971 (PDF) 3.11.2008. Yhdistyneet Kansakunnat. (englanniksi)
  41. ↑ Reuters.com (englanniksi)

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Psilosybiinisienet&oldid=10743079”