Tanska-Norja

Tanska-Norja (tansk. Danmark–Norge) on jälkikäteen käytetty nimitys Tanskan ja Norjan muodostamasta historiallisesta valtiosta. Tanska-Norjan valtio oli personaaliunioni vuodesta 1380 vuoteen 1536, jolloin Norja menetti statuksensa kuningaskuntana ja rinnastettiin Tanskalle kuuluvaan maakuntaan. Kalmarin unionin aikana vuosina 1397–1520 samaan valtioliittoon kuului suurimman osan ajasta myös Ruotsi.

Tanska-Norja
Danmark–Norge
1523–1814
Flag of Denmark.svg Royal Arms of King Frederick IV of Denmark and Norway.svg
Tanskan lippu kuningas Frederik IV:n vaakuna

Denmark-Norway in 1780.svg
Tanska-Norja noin vuonna 1780

Valtiomuoto Personaaliunioni (1523–1533)
kaksoismonarkia (reaaliunioni[1]) (1537–1814)
Tanskassa: vaalimonarkia (1523–1660)
perinnöllinen absoluuttinen monarkia (1660–1814)

Norjassa: vaalimonarkia (1523–1537) (de facto) perinnöllinen monarkia (1537–1814) (de fact)
absoluuttinen monarkia vuodesta 1661
Monarkki Fredrik I (1524–1533)
Kristian IV (1588–1648)
Fredrik III (1648–1670)
Fredrik VI (1808–1814)
Pääkaupunki Kööpenhamina
Oslo (1523–1537)
Pinta-ala
– yhteensä 487 476 km² 
Väkiluku (1801) 1 859 000
Uskonnot luterilaisuus
Historia
– Kustaa Vaasa kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi 6. kesäkuuta 1523
– Kalmarin unioni kaatui 1536
– Tanskan rigsråd hajotettiin 14. lokakuuta 1660
– Lex Regia takaa absolutismin 14. marraskuuta 1665
– Brömsebron rauha 13. elokuuta 1645
– Roskilden rauha 26. helmikuuta 1658
– Kielin rauha 14. tammikuuta 1814
Viralliset kielet tanska, saksa ja klassinen latina
Kielet norja, islanti, fääri, saame, grönlanti ja pohjoisfriisi
Valuutta Norjan riikintaaleri
Tanskan riikintaaleri
Edeltäjä  Kalmarin unioni
Seuraajat Norjan kuningaskunnan vuosina 1814–1821 käytössä ollut lippu. Norjan kuningaskunta
 Tanska

Tanskan ja Norjan yhteys päättyi, kun Tanska luovutti Norjan Ruotsille Kielin rauhassa 1814.

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa