Suomen tulli

suomalainen viranomainen
Tämä artikkeli kertoo viranomaisesta. Muista samannimisistä katso täsmennyssivu.

Tulli (ruots. Tull) on suomalainen viranomainen, joka valvoo rajan yli kulkevaa tavaraliikennettä sekä kerää tullimaksut ja muut maahantuontiverot. Tullin tehtävänä on kansainvälisten tavaravirtojen valvonta ja hallinta laillisen ulkomaankaupan edistämiseksi ja laittoman estämiseksi. Ulkorajoilla olevissa tullitoimipaikoissa valvotaan myös matkustajaliikennettä ja ajoneuvojen kuntoa. Kiinteiden tullitoimipaikkojen lisäksi Tullilla on alueellisia liikkuvia ryhmiä. Matkustajien maahantuloa ja maasta poistumista rajanylityspaikoilla valvoo Rajavartiolaitos, jolle muun muassa passintarkastus kuuluu. Käytännön syistä Suomen valvontaviranomaiset tekevät paljon yhteistyötä. Poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen välinen PTR-yhteistyö on tunnetuin yhteistoiminnan muoto.

Tulli
Finnish Customs logo.svg
Perustettu 1812
Ministeriö valtiovarainministeriö
Päätoimi­paikka Pasilan virastokeskus, Helsinki
Työntekijöitä 1 896 (2019)[1]
Vuosibudjetti 181,2 milj. (2021)[2]
Pääjohtaja Hannu Mäkinen
Aiheesta muualla
Kotisivut

Tullilaitos on koko maan kattava EU:n sisä- ja ulkokaupan verotus-, valvonta- ja palveluorganisaatio, joka toteuttaa EU:n yhteistä tullipolitiikkaa. Tulli kantaa EU:n ulkopuolisten maiden eli kolmansien maiden kanssa käytävässä kaupassa tullit, tuontimaksut ja ei-kaupallisen tuonnin arvonlisäveron. Verohallinnon tehtäväksi siirrettiin autoverotus ja valmisteverotus vuoden 2017 alussa ja maahantuonnin arvonlisävero vuoden 2018 alussa. Tulli kantoi vuonna 2017 veroja ja maksuja noin 2,9 miljardia euroa.[3][4] Tullin palveluksessa on noin 1 900 henkilöä.

HistoriaMuokkaa

Ruotsin vallan aikana ulkomaankauppaa sai käydä vain muutamissa kaupungeissa. Suomessa tällaisia kaupunkeja olivat keskiaikaiset kaupungit Turku, Viipuri, Porvoo, Rauma, Ulvila ja Naantali. Kaupunkien tullikirjurit perivät ulkomailta tulevista tavaroista tullimaksut, jotka tuloutettiin kruunulle. Sittemmin ulkomaankauppaan oikeutettuja kaupunkeja alettiin kutsua tapulikaupungeiksi.

Kuningas Kustaa Vaasa oli kiinnostunut valtionhallinnon uudistamisesta ja kruunun varallisuuden kartoittamisesta joten tullauksesta tuli tarkempaa ja säännöllisempää. Vuonna 1636 Ruotsin valtakuntaan perustettiin varsinainen meritullilaitos. Tämä oli ensimmäinen organisaatio, jolle oli määritelty selkeä ulkomaankaupan tullitoimintaa koskeva toimivalta. Ulkomaankauppaa käyvän tapulikaupungin tunnusmerkiksi tuli oma tullikamari.

Vuodesta 1667 lähtien tullimaksut määrättiin kauppatavaroiden painoon perustuviksi. Tavarat punnittiin ja tullattiin kaupunkien ylläpitämissä pakkahuoneissa. Vuonna 1689 tullirikokset määriteltiin erityisrikoksiksi, joiden tutkinta kuului tulliviranomaisille. 1700-luvun puolivälin jälkeen tapulikaupunkeja Suomessa lisättiin ja tullitoimipaikkojen määrä kasvoi.[5]

Kun Suomi oli vuonna 1809 liitetty Venäjään, muodostettiin tulliraja Ruotsia vastaan. Samalla tulliraja jäi voimaan myös Suomen ja Venäjän välille. Näin sai alkunsa oma Suomen tullialue, josta huolehti Suomen tullilaitos. Suomen tullilaitoksen johtoon asetettiin 18. helmikuuta 1812 päätullijohtokunta, jonka tehtäviin kuului kruunulle kuuluvien tullien periminen ja tilitys, tullikamarien valvonta, salakuljetuksen ehkäisy, maan kauppataseen laskeminen sekä merihylkyjä koskevien tietojen kerääminen. Päätullijohtokunta muutettiin keisarillisella asetuksella vuonna 1885 Tullihallitukseksi.

Itsenäisyyden aikana tullilaitoksen tehtäväkenttä laajeni: se huolehti vuosina 1919–1936 valmisteverojen kannosta ja uudelleen 1970–2016. Vuosina 1941–1994 Tulli kantoi tuonnin liikevaihtoveroa ja vuodesta 1994 aina vuoteen 2017 arvonlisäveroa EU:n ulkopuolisesta tuonnista. Vuosina 1958–2016 Tullille kuului myös auto- ja moottoripyörävero, jota kannettiin maahan tuotavista ajoneuvoista.[6]

Tullimaksut olivat 1930-luvulle saakka valtion tärkein tulonlähde: 1830-luvun lopulla niiden osuus valtion veronluontoisista tuloista oli alle 20 %, mutta 1850-luvulla jo yli 40 % ja 1900-luvun alussa jo 70 %. Vielä 1930-luvulla tullimaksut tuottivat noin 30–40 % valtion verotuloista. Siirtyminen kansainväliseen vapaakauppaan 1950-luvulta lähtien tarkoitti tullimaksujen asteittaista alentamista. Samaan aikaan siirryttiin painoon perustuvasta tullauksesta pääosin tavaran kauppalaskuarvoon perustuvaan tullaukseen. Kaupan vapautumisen myötä tullimaksut lakkasivat olemasta valtiolle tärkeä tulonlähde. Sen sijaan muiden tullauksen yhteydessä kannettavien verojen merkitys kasvoi. Niinpä Tullin kantamien verojen osuus valtion koko verotuloista pysyi yhtä suurena kuin ennenkin.[7]

Vielä ennen 1960-lukua kaikki kauppatavarat tullattiin satamissa, joihin ne purettiin ja varastoitiin. Uusien laivakuljetusmuotojen myötä suuri osa Suomen ulkomaankaupasta siirtyi kumipyörille. Tulliselvitys uudistettiin 1970-luvun alussa ilmoitusmenettelyksi, jossa rekisteröity yritys saa kuljettaa tuomansa kauppatavarat suoraan Tullin hyväksymään varastoon tai terminaaliin. Tavaran purkausvalvonta siirtyi terminaalinpitäjälle. Tulli teki terminaaleihin tarkastuksia tarpeen vaatiessa.

Ennen Suomen liittymistä Euroopan unioniin tullaustoimistoja oli yhä tärkeimmissä satamissa ja ympäri maata olevissa rahti- eli tulliterminaaleissa. Terminaalissa voitiin käsitellä ulkomaankauppaa käyvien yritysten tullausasioita. Terminaalissa voitiin myös sinetöidä rahtia kuljettavan ajoneuvon rahtitila tai kuljetuskontti. Näin tavarat voitiin kuljettaa määränpäähänsä ilman kaikilla rajoilla tehtävää yksityiskohtaista tarkastusta. TIR-merkinnällä varustetut sinetöidyt rekat olivat Suomen maanteillä tuttu näky. Kun Suomi liittyi EU:n jäseneksi vuoden 1995 alussa, TIR-kuljetuksista tuli harvinaisempia, koska EU-sisäkaupassa ei ole tulliselvitystä tai muita säännöllisesti toistuvia tullitoimenpiteitä. TIR-passitusta voi yhä käyttää tullaamattoman tavaran kuljettamiseen EU:n tullialueen sisällä, jos tavara poistuu EU:n alueelta.

1990-luvun alusta lähtien on siirrytty käyttämään sähköisiä tulli-ilmoitusmuotoja, eikä tullitoimistoja ole enää tarvittu yhtä paljon. Vuodesta 2010 myös yksityishenkilöt ovat voineet tulliselvittää EU:n ulkopuolelta saapuvat postilähetyksensä Tullin verkkosovelluksen avulla. Tullin organisaatio käsittelee isoja määriä sähköistä dataa, itse tavaroita vain poikkeustapauksissa. Tullin valvontatoimet tavaraliikenteessä kohdennetaan ennen kaikkea tiedon perusteella. Tulli huolehtii yhä tullirikosten rikostutkinnasta.

Tullihallitus ja tullipiirit lakkautettiin vuoden 2013 alusta ja yhdistettiin uudeksi Tulli-nimiseksi viranomaiseksi.[8]

OrganisaatioMuokkaa

Suomen tulli on valtiovarainministeriön alainen. Keskushallinnon muodostaa esikunta, sisäinen tarkastus ja valtion edun- ja oikeudenvalvonta. Valtakunnallisia tullin toimintoja suorittavat ulkomaankauppa- ja verotusosasto, valvontaosasto ja hallinto-osasto. Toimipaikkaosastoon kuuluu 9 tullia: Helsingin, Kotkan, Vaalimaan, Nuijamaan, Imatran, Turun, Tornion ja Maarianhaminan tullit sekä Lentotulli. Tulliin kuuluu myös Espoon Otaniemessä sijaitseva Tullilaboratorio.[9]

PääjohtajatMuokkaa

Katso myös: Tullin aiemmat pääjohtajat löytyvät artikkelista Tullihallitus

TehtävätMuokkaa

Suomen tullin tehtävänä on paitsi tullimaksujen ja verojen kerääminen, myös huumeiden ja muiden vaarallisten aineiden salakuljetuksen ja talousrikollisuuden torjuminen. Tullivalvonta kohdistuu tavara-, kulkuneuvo- ja matkustajaliikenteeseen. Tullivalvontaa suoritetaan EU:n ulko- ja sisärajoilla sekä sisämaassa. Valvonnassa tärkeintä on estää huumeiden, ampuma-aseiden ja -tarvikkeiden, vaarallisten teräaseiden, uhanalaisten eläin- ja kasvilajien sekä niistä saatavien tuotteiden tuonti, eläin- ja kasvitautien leviäminen, kansallisten kulttuuriaarteiden vienti ja rikollisen rahan pesu.[15] Lisäksi Tulli valvoo, että tuonti- ja vientirajoituksia noudatetaan ja tavarat ilmoitetaan tulliverotuksen kannalta oikein, ja että erilaisia tukia maksetaan oikein perustein.

Tehtäviensä suorittamiseksi tullilaitoksella on esitutkintaviranomaisen valtuudet ja tähän sisältyvä oikeus pakkokeinojen käyttöön. Tulli tutkii itse tullirikokset, joita ovat mm. tuontiin ja vientiin liittyvät huume- ja talousrikokset. Tulli keskittyy erityisesti ammattimaisen ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan.

Tullin koiratoimintaMuokkaa

Tulli on käyttänyt huumekoiria vuodesta 1969 alkaen. Aluksi koirat koulutettiin opaskoirakoulun tiloissa Helsingissä. Haminassa koirakoulu toimi 1970- ja 1980-luvuilla. Vuodesta 1990 alkaen se on toiminut Kirkkonummella. Koulussa on rehtori ja yksi päätoiminen kouluttaja. Koira tulee kouluun vuoden ikäisenä ja koulutus kestää kolme kuukautta.[16]

Suomen tullilla on tällä hetkellä palveluksessaan huume-, savuke- ja rahakoiria. Rahakoiria on palveluksessa Helsinki-Vantaan lentokentällä ja itärajan rajanylityspaikoilla.[17] Tullikoiria työskentelee lähes kaikilla Suomen rajoilla. Vilkkaimmilla ylityspaikoilla on useampia koiria. Lisäksi niitä työskentelee Postitullissa. Tullilla on noin 50 koiraa. Suurin osa tullin koirista on rodultaan labradorinnoutajia, mutta myös käytössä on englanninspringer- ja cockerspanieleja sekä noutaja-seisojasekoituksia. Pennut, joista koulutetaan tullikoiria, valitaan yksityisiltä kasvattajilta. Tullikoiran työpäivän kesto on 8–12 tuntia, josta tehokasta työaikaa on 2–3 tuntia 10–20 minuutin mittaisissa jaksoissa.[18]

Tulli mediassaMuokkaa

Suomen tullin toimintaa esittelevä 8-osainen sarja Tulli alkoi Yleltä 7. heinäkuuta 2011.[19] Suomen Tulli -ohjelmaa on näytetty Jim-kanavalla neljä tuotantokautta. Kotimaisen dokumentaarisen sarjan ensimmäinen tuotantokausi alkoi elokuussa 2012, toinen tuotantokausi syyskuussa 2013, kolmas tuotantokausi syyskuussa 2014 ja neljäs tuotantokausi syyskuussa 2015. Yhdessä tuotantokaudessa jaksoja on 12.[20] Lisäksi tullin toimintaa on dokumentoitu Lentokenttä-sarjassa.

LähteetMuokkaa

  1. Tullin lukuja Tulli. Viitattu 28.11.2020.
  2. Talousarvioesitys 2021 Valtiovarainministeriö. Viitattu 28.11.2020.
  3. Tulli kantoi valtiolle 10,8 miljardia euroa veroja vuonna 2016 Tulli 21.2.2017
  4. Tulli kantoi 2,9 miljardia euroa veroja vuonna 2017 Tulli 16.2.2018
  5. Heikkinen, Sakari, Suomeen ja maailmalle. Tullilaitoksen historia. Tullihallitus. Valtion painatuskeskus Oy. Helsinki 1994.
  6. Heikkinen 1994; Pääjohtajakunta, s. 239–242. SKS, Helsinki 2005.
  7. Heikkinen 1994; Tullin historiaa: Tullit ja verot
  8. Tulli tutuksi Suomen tulli. Viitattu 10.1.2013.
  9. Tullin organisaatio 1.1.2013 (Arkistoitu – Internet Archive) Tulli. Viitattu 17.2.2013
  10. Antti Hartikainen Tullin pääjohtajaksi 8.3.2012. Tulli. Arkistoitu 17.5.2014. Viitattu 15.5.2014.
  11. Harala, Samuli: Tullin pääjohtaja EU:n Libyan rajaoperaation päälliköksi Yle Uutiset. Viitattu 15.5.2014.
  12. Leo Nissinen nimitettiin Tullin tilapäiseksi pääjohtajaksi hs.fi. 29.8.2013. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 17.5.2014. Viitattu 2.9.2013.
  13. Leo Nissinen jatkaa Tullin pääjohtajan viransijaisena 15.5.2014. Valtioneuvosto. Arkistoitu 17.5.2014. Viitattu 15.5.2014.
  14. Tullin pääjohtajaksi Hannu Mäkinen Valtiovarainministeriö. Viitattu 7.5.2019.
  15. Suomen Tulli: Tehtävät (Arkistoitu – Internet Archive)
  16. Tulli - Koirien ja ohjaajien koulutus tulli.fi. 23.12.2013. Viitattu 22.8.2014.
  17. Tulli - Tullin koiratoiminta tulli.fi. 1.8.2014. Viitattu 22.8.2014.
  18. Tulli - Koirien esittely tulli.fi. 23.12.2013. Arkistoitu 1.7.2014. Viitattu 22.8.2014.
  19. Tulli (Arkistoitu – Internet Archive) Yle Ohjelmat
  20. Jimtv.fi: Suomen Tulli jimtv.fi. Jimtv.fi. Arkistoitu 4.10.2013. Viitattu 2.10.2013.

Aiheesta muuallaMuokkaa