Saharov-palkinto

Saharov-palkinto on Euroopan parlamentin vuosittain myöntämä palkinto ihmisoikeuksien ja mielipiteenvapauden hyväksi tehdystä työstä maailmassa.

Saharov-palkinnolla palkitaan merkittävä saavutus jollakin seuraavista aloista: ihmisoikeuksien ja perusvapauksien, erityisesti sananvapauden, puolustaminen; vähemmistöjen oikeuksien suojeleminen; kansainvälisen oikeuden kunnioittaminen tai demokratian kehittäminen ja oikeusvaltioperiaatteen toteuttaminen.

Palkinnon tausta

Palkinto on nimetty venäläisen fyysikon ja toisinajattelijan Andrei Saharovin (1921–1989) mukaan ja se myönnettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1988.^[1] Vetypommin kehittäjä Saharov keskittyi myöhemmin totalitaarisen yhteiskunnan kritiikkiin ja ihmisoikeustaisteluun silloisessa Neuvostoliitossa. Hänelle myönnettiin vuonna 1975 Nobelin rauhanpalkinto.^[1]

Saharov-palkinnon tarkoituksena on rohkaista esikuvansa Saharovin mukaan poikkeuksellisista saavutuksista niitä, jotka taistelevat rohkeasti ihmisoikeuksien ja perusvapauksien, erityisesti sananvapauden puolesta, suojelevat vähemmistöjen oikeuksia, puolustavat kansainvälisen oikeuden kunnioittamista tai edistävät demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden toteuttamista.

Palkinnon voi saada yksi tai useampi henkilö, ryhmä tai järjestö. Palkinto luovutetaan aina loppuvuodesta Euroopan parlamentissa Strasbourgissa ja sen rahallinen arvo on 50 000 euroa.^[1]

Palkitut

Vuosi^[1]	Saaja^[1]	Kansalaisuus^[2]	Huomiot
1988	Nelson Mandela	Etelä-Afrikka	Apartheidin vastainen aktivisti ja myöhemmin Etelä-Afrikan presidentti.
1988	Anatoli Martšenko (postuumisti)	Neuvostoliitto	Neuvostoliittolainen toisinajattelija, kirjailija ja ihmisoikeusaktivisti.
1989	Alexander Dubček	Tšekkoslovakia	Slovakialainen poliitikko, yritti uudistaa kommunismia Prahan kevään aikana.
1990	Aung San Suu Kyi	Myanmar	Oppositiopoliitikko ja entinen NLD-puolueen pääsihteeri.
1991	Adem Demaçi	Kosovo	Kosovon albaani poliitikko ja pitkäaikainen poliittinen vanki.
1992	Toukokuun aukion äidit	Argentiina	Lapsensa Likaisessa sodassa menettäneiden äitien perustama argentiinalainen järjestö
1993	Oslobođenje-lehti	Bosnia ja Hertsegovina	Suosittu sanomalehti, joka puolusti Bosnia ja Hertsegovinaa monikulttuurisena maana.
1994	Taslima Nasrin	Bangladesh	Ex-lääkäri, feministinen kirjailija.
1995	Leyla Zana	Turkki	Kaakkois-turkkilainen kurdipoliitikko, joka vangittiin 15 vuodeksi puolueen jäsenyydestä.
1996	Wei Jingsheng	Kiina	Kiinalaisen demokratialiikkeen aktivisti.
1997	Salima Ghezali	Algeria	Toimittaja ja kirjoittaja, naisoikeus- ja ihmioikeusaktivisti Algeriassa.
1998	Ibrahim Rugova	Kosovo	Kosovon albaani poliitikko, Kosovon ensimmäinen presidentti.
1999	Xanana Gusmão	Itä-Timor	Entinen militantti, josta tuli Itä-Timorin ensimmäinen presidentti.
2000	¡Basta Ya!-järjestö	Espanja	Terrorismin vastaisia poliittisia kantoja omaavia henkilöitä yhdistävä järjestö.
2001	Nurit Peled-Elhanan	Israel	Rauhanaktivisti.
	Izzat Ghazzawi	Palestiina	Kirjailija ja professori
	Zacarias Kamwenho	Angola	Arkkipiispa ja rauhanaktivisti.
2002	Oswaldo Payá	Kuuba	Poliittinen aktivisti ja toisinajattelija.
2003	Yhdistyneet kansakunnat	Yhdistyneet kansakunnat	Nobelin rauhanpalkinnon saaja ja YK:n seitsemäs pääsihteeri.
2003	Kofi Annan	Ghana
2004	Valko-Venäjän toimittajayhdistys BAM	Valko-Venäjä	Valtiosta riippumaton järjestö, jonka tavoitteena on varmistaa sananvapaus sekä tiedon jakamisen ja vastaanottamisen oikeudet sekä journalismin ammatilliset standardit.
2005	Naiset valkoisissa -liike	Kuuba	Oppositioliike. Vangittujen toisinajattelijoiden sukulaisia.
	Toimittajat ilman rajoja	Ranska	Kansalaisjärjestö, joka puolustaa lehdistönvapautta.
	Hauwa Ibrahim	Nigeria	Ihmisoikeusasianajaja.
2006	Aljaksandr Milinkevitš	Valko-Venäjä	Opposition yhteisehdokas vuoden 2006 presidentinvaaleissa.
2007	Salih Mahmoud Osman	Sudan	Ihmisoikeusasianajaja.
2008	Hu Jia	Kiina	Aktivisti ja toisinajattelija.
2009	Memorial-ihmisoikeusjärjestö	Venäjä^[3]	Kansainvälinen järjestö kansalaisoikeuksille ja historialliselle yhteiskunnalle.
2010	Guillermo Fariñas	Kuuba^[4]	Lääkäri, toimittaja ja toisinajattelija.
2011	Asmaa Mahfouz	Egypti	Viisi arabiväestön edustajaa, tunnustaa ja tukee heidän pyrkimyksiään vapauteen ja ihmisoikeuksiin.
	Ahmed El-Senussi	Libya
	Mohamed Bouazizi (postuumisti)	Tunisia
	Ali Ferzat	Syyria
	Razan Zaitouneh	Syyria
2012	Jafar Panahi	Iran	Iranilaiset aktivistit.
2012	Nasrin Sotoudeh	Iran	Iranilaiset aktivistit.
2013	Malala Yousafzai	Pakistan	Naisten oikeuksien ja koulutuksen puolesta kampanjoija.
2014	Denis Mukwege^[5]	Kongon demokraattinen tasavalta	Joukkoraiskauksen uhreja hoitava gynekologi.
2015	Raif Badawi	Saudi-Arabia	Saudiarabialainen kirjoittaja ja aktivisti. Nettisivun Free Saudi Liberals tekijä.
2016	Nadia Murad Lamiya Aji Bashar^[6]	Irak	Jesidi-ihmisoikeusaktivisteja ja entisiä ISIS:n sieppamia.
2017	Venezuelan demokraattinen oppositio^[7]	Venezuela	Venezuelan demokraattisen opposition edustajat.
2018	Oleh Sentsov^[8]	Ukraina	Elokuvaohjaaja, poliittisten vankien vapauttamiseksi tehtävän työn symboli.
2019	Ilham Tohti^[9]	Itä-Turkestan	Uiguuritutkija
2020	Valko-Venäjän demokraattinen oppositio	Valko-Venäjä
2021	Aleksei Navalnyi^[10]^[11]	Venäjä	Venäläinen oppositiovaikuttaja ja poliittinen vanki.
2022	Ukrainan kansa ja johtajat^[12]	Ukraina
2023	Jina Mahsa Amini^[13]	Iran	Menehtyi Iranin siveyspoliisin käsissä, ei noudattanut Sharia-lain mukaista, ankaraa pukeutumissääntöä.