Xanana Gusmão
Xanana Gusmão (s. 20. kesäkuuta 1946), ristimänimeltään José Alexandre Gusmão on itätimorilainen poliitikko. Hän oli maansa ensimmäinen presidentti 2002–2007 ja pääministeri elokuusta 2007[1] helmikuuhun 2015.[2]
| Xanana Gusmão | |
|---|---|
 Xanana Gusmão vuonna 2011. |
|
| Itä-Timorin pääministeri | |
|
2007–2015
|
|
| Edeltäjä | Estanislau da Silva |
| Seuraaja | Rui Maria de Araújo |
| Itä-Timorin presidentti | |
|
2002–2007
|
|
| Edeltäjä | virka perustettu |
| Seuraaja | José Ramos Horta |
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | José Alexandre Gusmão |
| Syntynyt | 20. kesäkuuta 1946 Manatuto, Portugalin Timor |
| Kansalaisuus |
 itätimorilainen |
| Puoliso |
Emilia Batista (1965–2000) Kirsty Sword (2000–2015 [asumuserossa]) |
| Lapset | 5 |
| Tiedot | |
| Puolue | Conselho Nacional de Reconstrução de Timor, CNRT |
| Uskonto | roomalaiskatolinen |
 Nimikirjoitus |
|
Elämäkerta muokkaa
Gusmão syntyi silloisessa Portugalin Timorissa. Hänen vanhempansa olivat opettajia. Gusmão opiskeli neljä vuotta jesuiittaseminaarissa lähellä Diliä. Hän lopetti opiskelunsa väliaikaisesti 16-vuotiaana taloudellisten ongelmien vuoksi. Vuonna 1965 Gusmão tapasi Emilia Batistan, tulevan vaimonsa. Gusmão sai ensimmäisen lapsensa vuonna 1971. Gusmãolle ja Emilia Batistalle tuli myöhemmin avioero. Vuosina 2000 Gusmão meni naimisiin Jakartassa tapaamansa australialaisen Kirsty Swordin kanssa, mutta maaliskuussa 2015 he muuttivat erilleen.[3]
Gusmão sai 1966 työpaikan ja sai jatkettua opintojaan. Vuonna 1968 hänet kutsuttiin Portugalin armeijaan. Kolmen vuoden palveluksen jälkeen hän pääsi armeijasta korpraalina ja osallistui José Ramos Horta johtaman nationalistisen järjestön toimintaan.
Vuonna 1974 Portugalissa tapahtui vallankumous, joka päätti sotilashallinnon, ja siirtomaille myönnettiin itsenäisyys. Timorissa vaalit oli tarkoitus järjestää 1978. Maahan muodostui kuitenkin kaksi kilpailevaa faktiota, joista Gusmão osallistui FRETILINin toimintaa. Indonesia aloitti puolestaan häirintäkampanjan ja hyökkäykset Portugalin Timoriin. Vuoden 1975 lopulla FRETILIN sai voiton ja julisti maan 28. marraskuuta 1975 itsenäiseksi. Yhdeksän päivää myöhemmin Indonesia valloitti maan.
Gusmão taisteli sissisotaa Indonesiaa vastaan kaksi vuosikymmentä ja nousi siinä korkeaan asemaan. 1990-luvulla hän oli esillä mediassa ja diplomatiassa ja kertoi maailmalle Indonesian armeijan verilöylystä Santa Cruzissa 12. marraskuuta 1991. Hänestä tuli pian ykköskohde, ja hänet vangittiin marraskuussa 1992. Toukokuussa 1993 Gusmão tuomittiin elinkautiseen vankeuteen. Helmikuussa 1999 hänet siirrettiin vankilasta kotiarestiin Jakartaan.[1] Vankeusaikana häntä tapasivat YK:n edustajat ja Nelson Mandela.[4]
Elokuussa 1999 Itä-Timorissa pidettiin kansanäänestys itsenäisyydestä. Gusmão sai korkean aseman YK:n tukemassa väliaikaishallinnossa, joka hallitsi maata aina vuoteen 2002 asti.[1]
Vuoden 2001 lopulla pidettiin vaalit, ja 20. toukokuuta 2002 Gusmãosta Itä-Timorin tasavallan ensimmäinen presidentti.[1]
Huhtikuussa–kesäkuussa 2006 maassa oli vakavia mellakoita, ja hallitus pyysi avuksi ulkomaisia rauhanturvajoukkoja. Presidentti Gusmão piti televisiopuheen, jossa vaati pääministeri Mari Alkatirin eroa. Hänen seuraajakseen nimitettiin entinen ulkoministeri José Ramos Horta, joka voitti toukokuun 2007 presidentinvaalit ja seurasi Gusmãota presidenttinä.[5]
Heinäkuun 2007 parlamenttivaaleissa Gusmão kokosi kolmen puolueen liittouman FRETILINiä vastaan ja nousi maan pääministeriksi. Entinen valtapuolue FRETILINn boikotoi hänen virkaanastujaisseremoniaansa 8. elokuuta.[6]
Gusmão on julkaissut omaelämäkerran To Resist Is to Win.
Kunnianosoitukset muokkaa
Henrik Purjehtijan ritarikunta (Portugali, 2014)[7]
Vapauden ritarikunta (Portugali, 2009)[7]
Pyhän Mikaelin ja Pyhän Yrjön ritarikunta (Iso-Britannia, 2003)[8]
Uuden-Seelannin ansioritarikunta (Uusi-Seelanti, 2000)[8]
Indonesian tasavallan tähti (Indonesia, 2014)[9]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Xanana Gusmão Biography Gabinete do Primeiro Ministro/Office of the Prime Minister. Viitattu 12.10.2014.
- ↑ Xanana Gusmao: East Timor's president accepts 'poet warrior's' resignation abc.net.au. 9.2.2015. Australian Broadcasting Corporation. Viitattu 20.10.2015. (englanniksi)
- ↑ Lindsay Murdoch: Xanana Gusmao and Kirsty Sword Gusmao announce separation smh.com.au. 21.3.2015. Sydney Morning Herald. Viitattu 20.10.2015. (englanniksi)
- ↑ Interview with Xanana Gusmao: Don't call me Asia's Nelson Mandela 2003. Joyo Indonesia News. Viitattu 12.10.2014.
- ↑ East Timor profile Timeline BBC. Viitattu 12.10.2014.
- ↑ Gusmao aloitti Itä-Timorin pääministerinä Aamulehti. Viitattu 08.08.2007. [vanhentunut linkki]
- ↑ a b ENTIDADES ESTRANGEIRAS AGRACIADAS COM ORDENS PORTUGUESAS 2022. Página Oficial das Ordens Honoríficas Portuguesas. Viitattu 19.4.2022. (portugaliksi)
- ↑ a b Xanana Gusmão received an Honorary doctorate for his achievements in peace, justice, and reconciliation 25.10.2021. Tatoli. Viitattu 19.4.2022. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
- ↑ Prime Minister to receive Indonesia’s highest medal of Honour on Friday 9.10.2014. Government of Timor-Leste. Viitattu 19.4.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Xanana Gusmão Wikimedia Commonsissa
