Avaa päävalikko
Tämä artikkeli käsittelee asemakaavasuunnitelmaa. Säätiöstä kerrotaan artikkelissa Pro Helsingfors (säätiö).

Pro Helsingfors - Suur-Helsingin asemakaavan ehdotus oli Eliel Saarisen osittain yhteistyössä Bertel Jungin kanssa laatima, vuonna 1918 julkaistu Helsingin ja sen silloisten lähi­alueiden asemakaavasuunnitelma. Suunnitelma laadittiin Julius Tallbergin toimeksi­annosta[1] ja käsitti, paitsi silloisen Helsingin eli nykyisen kanta­kaupungin, myös suuren osan silloin vielä Helsingin maalaiskuntaan kuuluneita alueita, jotka vuoden 1946 alue­liitoksessa liitettiin Helsinkiin, sekä Espoon itäisimmän osan[1], muun muassa Leppävaaran ja Hagalundin eli nykyisen Tapiolan.

Kanta­kaupungin osalta suunnitelman huomattavimpia ehdotuksia oli pää­rautatie­aseman siirtäminen noin kolme kilo­metriä pohjoisemmaksi, Pasilaan, vaikka Saarisen itse suunnittelema asema­rakennus oli tuolloin vasta rakenteilla. Töölönlahti olisi täytetty ja sen alueen poikki olisi johdettu leveä puistokatu, Kuningasavenue, keskustasta nykyisen Elielinaukion kohdalta Pasilaan.[2] Tämän puisto­kadun molemmille puolille olisi tullut pitkä rivi uusia rakennus­kortteleita kaupungin liike­keskuksen laajentamiseksi pohjoiseen. Tällöin esimerkiksi Eläin­tarhan puisto­alueesta olisi säilynyt vain pieni osa, jota vastoin Alppipuisto olisi säilynyt.[3] Myös Pasilan uuden aseman ympäristöön suunniteltiin runsaasti rakentamista, ja sieltä olisivat johtaneet leveät puisto­kadut myös länteen Munkki­niemeen, koilliseen Kumpulan kautta Viikkiin sekä kaakkoon Pasilan konepajan alueen kautta Kulo­saaren sillalle.[3]

Esikaupunkialueille suunniteltiin joukko uusia kaupungin­osia, joista olisi yleensä ollut raide­liikenne­yhteys Pasilan rautatie­asemalle. Munkki­niemen ja Haagan osalta suunnitelma perustui pitkälti Saarisen vuonna 1915 samoja alueita varten laatimaan Munkkiniemi-Haaga-suunnitelmaan.[2] Monien uusien kaupungin­osien keskeisimmissä osissa varattiin tilaa monumentaali­rakennuksille, joita ympäröi yleensä kerrostalojen ja kytkettyjen pien­talojen ja uloimpana omakotitalojen vyöhyke.[2]. Eri esikaupungit olisi yleensä erotettu toisistaan viher­alueilla.[2]

Suunnitelmassa varattiin runsaasti tilaa myös satama- ja teollisuusalueille.[1] Länsisataman ja Sörnäisten sataman lisäksi ehdotettiin uusia laajoja satama-alueita Lautta­saareen sekä pienempiä Laajasalon länsi­rannalle ja Vartiokylään.[3]. Laajoja uusia teollisuus­alueita suunniteltiin muun muassa Hertto­niemeen, Vartiokylään ja Viikkiin.[3]

Pro Helsingfors -suunnitelmasta ei sellaisenaan ole toteutunut juuri mitään. Sen pää­peri­aatteilla on kuitenkin ollut huomattava vaikutus myöhempiin suunnitelmiin, esimerkiksi vuosien 1921 ja 1932 yleiskaavoihin.[2]

LähteetMuokkaa

  1. a b c Biografiakeskus, Saarinen, Eliel (1873-1950) Kansallisbiografia. Viitattu 16.11.2011.
  2. a b c d e Marjatta Hietala, Martti Helminen, Merja Lahtinen: Helsinki - Helsingfors, Historiallinen kaupunkikartasto - Historic Town Atlas, s. 61-62. Helsingin kaupunki, tietokeskus, 2009. ISBN 978-952-223-330-1.
  3. a b c d Kaupunkihistoriallinen kartasto, suunnitelmaa esittävä kartta sivulla 61