Poosjärvi (järvi Porissa)

Poosjärvi (ruots. Ponsträsk) on Satakunnassa Porissa entisen Noormarkun kunnan alueella ja siellä Poosjärven kulmakunnalla sijaitseva järvi, joka kuuluu Karvianjoen vesistöön.

Poosjärvi
Valtiot	Suomi
Paikkakunta	Pori
Koordinaatit	61°39′39″N, 21°51′52″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Laskujoki	Poosjoki
Järvinumero	36.013.1.001
Mittaustietoja
Pinnankorkeus	30,5 m
Rantaviiva	36,821 km
Pinta-ala	3,49359 km²
Keskivirtaama	4,9 m³/s (MQ)
Saaria	70
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Maantietoa

Järven pinta-ala on 349 hehtaaria eli 3,5 neliökilometriä. Se on 6,7 kilometriä pitkä ja 1,4 kilometriä leveä ja se on muodoltaan pitkänomainen järvi, vaikka sen rannoilla vuorottelevatkin tiheään pienet niemet ja lahdelmat. Järven pohjoisosassa järvi kapenee salmeksi, jonka päässä on järvenlaajentuma nimeltään Pitkälahti. Järven kaakkoispäätä kutsutaan Itälahdeksi.

Järvi on matala ja siksi kovin kivinen. Siinä on kartan mukaan noin 70 saarta, mutta koska järven vedenpinnanvaihtelut ja sen rantojen umpeenkasvu vaikeuttaa saarten havaitsemisen, voidaan saarien lukumäärä määritellä tätä lukua pienemmäksi tai suuremmaksi. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat Huhtaluoto ja Röynäsluoto, jotka sijaitsevat kosteikon ympäröimänä ja joilta puuttuu osa vuotta vapaata vettä ympäriltä. Järveä ei ole luodattu.

Järven rantaviivan pituus on 37 kilometriä ja suurin osa rannoista ovat kosteikkoa tai suota. Järvellä ei ole maanviljelystä ja sen erämainen ilme on säilynyt hyvin. Poosjärven kulmakunnan viljelykset sijaitsevat etäämpänä järven rannasta. Rannoille ja saariin on rakennettu vapaa-ajan asuntoja. Saarissa niitä on 20 ja rannoilla yli 50. Niille johtaa tiet valtatieltä 23, Noormarkusta, Poikeljärveltä, Poosjärveltä ja Poosjärven Isojärventieltä. Porin ja Pomarkun välinen raja ohittaa järven sen läheltä.

Historiaa

Järvenlasku

Järvelle on 1800-luvulla toimitettu järvenlasku. Hakemuksen siitä on viranomaisille toimittanut järvenlaskuyhtiön puolesta Johan C. Kihlholm vuonna 1845. Siitä saatiin myönteinen päätös vuonna 1849, mutta ennen sitä oli salaneuvos A. Mellin hakenut lupaa päästä järvenlaskuyhtiöön mukaan vuonna 1851. Tähän tulikin päätös vuonna 1852. Samana vuonna jätti järvellä käynyt tarkastaja C. A. Bäckström oman näkemyksensä viraston arvioitavaksi ja tämän jälkeen on järvenlaskua alettu toteuttamaan. Järvenlaskut etenivät yleensä verkkaisesti. Ensin sovittiin osuudet, joilla sekä hyödyt että kulut jaettiin. Merkittävä asema sopimisessa oli kunkin osakkaan työmäärällä, sillä työt tehtiin usein itse. Kun laskuoja oli perattu ja vedenpinta laskenut, alettiin paljastuneelle maalle kaivamaan kuivatusojia, jotta maa kuivuisi ja maat saataisiin ensin niityiksi ja myöhemmin viljelymaaksi. Tähän kului usein vuosikymmeniä. Poosjärven tapauksessa järven vesijättömaat ovat toimineet niittyinä, joista korjattiin talteen heinää. Vuonna 1892 on järvenlaskun lopputuloksesta todennäköisesti kerrottu jälkitarkastuksessa havaitut toteutumat ja vesijättömaiden jaosta laskelmat ja piirrokset. Raportin jättäminen oli annettu torpparin Henrik Mäkelän tehtäväksi. Yllättäin myös A. Ahlström on jättänyt järvenlaskuun liittyvän hakemuksen vielä vuonna 1897. Sen kohtalosta ei ole toistaiseksi dokumenttia. Järven tulvaherkkyyden vuoksi vesijättömaat ovat nykyään kosteikkona eikä vesijättömaita ole otettu viljelyyn.

Kun järven maanomistussuhteita tarkastelee Kansalaisen karttapaikan kiinteistörajoilla, voi silmämääräisesti todeta järven kutistuneen arviolta puoleen siitä, mikä se on aikoinaan ollut. Samoin voi arvioida järvenlaskun suuruutta. Tontinrajat näyttävät seuraavan 32,5 metrin korkeuskäyrää.

Puuteollisuus

Isojärven ja Poosjärven välissä virtaa Salmusoja, jonka hyötykäyttöä Johan Kihlholm havitteli hakemuksellaan vuonna 1842. Hän anoi silloin lupaa perustan jokeen sahan, joka olisi ottanut voimansa ojan virtauksesta. Hakemus oli käsitelty vuonna 1845, jolloin sahaa voitiin rakentaa. Kuitenkin jo parin vuoden kuluttua hakija pyysi lupaa laajentaa kotitarvesahaustaan kaupalliseksi toiminnaksi, johon tuli lupa vuonna 1854. Sitten hän haki vielä lupaa laajentaa sahaansa vuoden 1863 hakemuksella, johon hän sai päätöksen vuonna 1866. Ilmeisesti metsäteollisuudella saattoi täälläkin menestyä.

Järvenlasku haittaa usein puunuittoa ja kun ne toteutetaan samalla järvellä nousee ja laskee järven vesi eri syistä. Aktiivisia osapuolia oli ainakin kolme. Maanviljelijä C. F. Lönegren pyysi vuonna 1887 lupaa padota Poosjärven luusua. Näin tehtiin matalissa järvissä ja varsinkin matalissa joissa muuallakin. Kun järvessä oli paljon vettä, oli uitto järvellä helpompaa ja jokeen voitiin johtaa järvestä ylimääräistä vettä uiton helpottamiseksi joessa. Lönegren haki seuraavana vuonna myös itselleen uittolupaa, jotta puut saataisiin uitettua Lamminjokea (nykyinen Poosjoki ja Lampinjoki) myöten merenrantaan. Samaa olivat hakeneet yritys Pihl & C:O ja kauppaneuvos A. Ahlström jo edellisenä vuonna. Kaikki saivat hakemukseensa päätökset viimeistään vuonna 1889.

Luontoarvoja

Vedenlaatu

Järvenlasku on vaikuttanut heikentävästi järven kykyyn toipua luontaisesti ihmistoiminnasta syntyvistä rasitteista. Järven mataluus heikentää happitilannetta ja korkeat ravinnepitoisuudet kuluttavat erityisesti talvella järven happivarastoja. Ravinteita saapuu Isojärvestä, joka on itsekin rehevöitynyt järvi, ja lähes 150 vuotta sitten aloitetusta puunuitosta on jäänyt järveen runsaasti kuorta ja puuta. Järveltä puuttuu täysin säännöstelytoimet, jolloin tulvaherkkä järvi nostaa yli metrin tulvillaan tulva-alueilta ravinteita järven avovesialueelle. Matala järvi onkin vahvasti vesikasvillisuuden vallassa. Järven pääasialliset ongelmat ovat sen rehevöityminen, umpeenkasvu ja sen mataluus. Nykyään järven tilan on kuitenkin kohentunut aiemmasta viime vuosituhannen tilanteestaan.

Natura-alue

Järven ympäristöä on osa kerrallaan otettu suojelualueiksi. Eri suojelualueet on yhdistetty Natura-2000- hankkeessa Poosjärven nimellä (FI0200034, 794 hehtaaria). Suojelualueeseen kuuluvat itse Poosjärvi, joitakin rantametsiä ja sen laajat kosteikkoalueet.

Järven luusuaan rakennettiin vuonna 1989 pohjapato, jolla järven vedenpintaa nostettiin. Toimenpiteellä yritetään lisätä järven tilavuutta, jotta sen happitalous paranisi. Toinen syy on umpeenkasvun hillitseminen. Kolmas syy on lintujärven tilan paraneminen ja säilyttäminen pitkälle tulevaisuuteen. Järvelle ollaan valmistelemassa käyttö- ja hoitosuunnitelmaa.

Järvi on saaririkas. Saaret ovat lehtoja tai lintujen pesimäsaaria. Rannoilla on laajoja luhtavyöhykkeitä, jotka paljastuvat aina kevään jälkeen sen kevättulvan alta. Tulva nostaa vedenpintaa yli metrillä. Avovedenalueet täyttyvät pian kasvillisuudella, jota kortteikot, kelluvalehtiset kasvit ja vesiruohot pääasiassa edustavat. Ympäröivät metsät ovat sekametsää, jossa mänty, kuusi, koivu ja haapa dominoivat. Metsien aluskasvillisuutta ovat esimerkiksi koiranheisi, taikinanmarja, lillukka, pikkutalvikki, nuokkuhelmikkä, metsäkastikka ja kielo. Metsän saraikon rajalla esiintyy viitakastikka ja monet pajut. Onnekas voi tavata pussikämmekän. Luhdan sarat ovat pääasiassa viiltosara ja vesisara. Muita märän liejun kasvilajeja ovat ranta-alpi, rantakukka ja myrkkykeiso, sekä rahkasammalalueilla terttualpi, kurjenjalka, suoputki ja järvikorte. Vedessä on laajoja kortteikkoja, missä viihtyy myös kilpukka sekä kortteen kasvualueen reunoilla sarjarimpi ja jokileinikki. Avovedessä viihtyvät pystykeiholehti, suorapalpakko, uistinvita ja ahvenvita sekä isoulpukka, pohjanlumme, isovesiherne ja kiehkuraärviä.

Järven lintumaailma on muutostilassa, koska kasvillisuuden suhteissa on tapahtunut muutoksia. Vesilinnuista telkkä, sinisorsa ja tavi ovat parhaiten säilyttäneet pesintämääränsä ja haapanakin on suhteellisen yleinen. Kuitenkin härkälintu, lapasorsa ja heinätavi ovat taantuneet. Naurulokkiyhdyskunnan joukossa pesii joitakin pikkulokkeja, kalalokkeja ja kalatiiroja. Kahlaajia edustavat taivaanvuohi ja rantasipi. Järvi houkuttelee paikalle petolintuja, jotka ruokailevat järvellä. Niitä ovat ainakin nuolihaukka, mehiläishaukka ja ruskosuohaukka. Muista linnuista voidaan vielä mainita kuikka, kaakkuri, kurki, keltavästäräkki, niittykirvinen, ruokokerttunen, pajusirkku ja pensastasku. Monia kiinnostavat myös saukon metkut.

Vesistösuhteet

Järvi sijaitsee Karvianjoen vesistössä (vesistöaluetunnus 36) Merikarvianjoen alaosan alueella (36.01), jonka Poosjärven alueeseen (36.013) järvi kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 30,5 metriä mpy.

Järvi saa pääosan vedestään Salmusojasta, joka on Isojärven laskuoja. Järveen tulee muitakin oman alueen ojia, joista huomattavimmat ovat eteläosaan idästä laskevat Keskijoki, Myllykorvenoja ja Jalosenoja sekä pohjoisesta laskeva Pitkälahden nimetön oja. Järven alueella ei esiinny montaa järveä. Niistä voisi mainita Kalatonlammi (6 hehtaaria), Ludelammi (2 hehtaaria) ja pieni Juonilammi.

Järven laskujoki on Poosjoki, joka alkaa eteläosan länsirannasta ja se virtaa Kivijärven ja Lampinjärven kautta Lampinjokeen eli Pohjajokeen, joka laskee pian Itämereen Selkämeren Keikveden lahdessa.

Katso myös

• Luettelo Suomen Natura 2000 -alueista