Kyra Kyrklund
Kyra Maria Christine Kyrklund (s. 30. marraskuuta 1951 Helsinki[1]) on Suomen kaikkien aikojen menestynein kouluratsastaja.[2] Hän asuu valmentaja-aviopuolisonsa Richard Whiten kanssa Ison-Britannian Coolhamissa, jossa heillä on oma valmennuskeskus.[3]
Kyra Kyrklund | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 30. marraskuuta 1951 Helsinki |
Kansalaisuus | Suomi |
Uran tiedot | |
Laji | kouluratsastus |
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Suomi | |||
Kouluratsastus | |||
MM-kilpailut | |||
Hopeaa | Tukholma 1990 |
Ratsastusura
muokkaaKyrklund aloitti ratsastuksen 11-vuotiaana ratsastuskoulussa Helsingissä Kristina Idmanin opetuksessa. Tätä ennen hän oli ratsastanut kummitätinsä työhevosilla, mutta kun hän putosi selästä ja katkaisi käsivartensa, vanhemmat päättivät että hänen oli parempi saada kunnon opetusta. Hän aloitti kilpailemisen vuonna 1967 osallistumalla Dragon-nimisellä lainahevosella esteratsastukseen Lahdessa järjestetyissä pohjoismaisissa ratsastuskilpailuissa. Kahta vuotta myöhemmin hän sai ensimmäisen oman hevosensa Kasperin, jolla kilpaileminen jatkui junioritasolla menestyksekkäästi niin koulu-, este- kuin kenttäratsastuksessakin.
Vuonna 1972 Kyrklund lähti Ruotsiin Strömsholmin kansalliseen ratsastuskeskukseen opiskelemaan ratsastusta ja jäi sinne yli kahdeksi vuodeksi. Suomeen palattuaan hän työskenteli ensin estehevosten parissa mutta siirtyi myöhemmin puhtaasti kouluratsastajaksi. Hän perusti oman yrityksen, Helsingin Kilpatallin, ja johti sitä 1976–1991. Vuonna 1991 hän siirtyi Ruotsiin Flyingen orikeskukseen kouluratsastuksen päävalmentajaksi ja 1998 edelleen Ison-Britannian Länsi-Sussexiin johtamaan omaa valmennuskeskustaan.
Kyrklundia ovat valmentaneet Walter Christensen, Jürgen Koschel, Herbert Rehbein ja aviopuoliso Richard White. Kyrklund on itse kouluttanut Grand Prix -tasolle käyttöönsä pitkälti toistakymmentä menestyksekästä kouluhevosta, näiden joukossa Matador II[4], Edinburg[5] ja Master[6]. Lisäksi hän on kansainvälisesti tunnettu, suosittu ja menestyksekäs kouluvalmentaja, joka kiertää maailmaa ahkerasti tämän työn parissa. Vuoden 1988 kesäolympialaisissa kuudenneksi sijoittunut Suomen kouluratsastusjoukkue koostui kokonaisuudessaan hänen oppilaistaan.
Kyrklundin tunnetuin ratsu lienee karismaattinen musta ori Matador II, joka lopulta nosti hänet aivan maailman huipputasolle ja valittiin kansainvälisessä äänestyksessä vuonna 2015 maailman kaikkien aikojen parhaaksi kouluhevoseksi[7]. Ori myös toipui Soulin olympialaisten jälkeen sairastetusta vakavasta ähkystä ja siihen liittyneistä suurista leikkauksista ja saavutti Kyrklundin kanssa vielä MM-hopeaa 1990, häviten ainoastaan maailman kouluratsastusareenoita tuolloin hallinneelle Nicole Uphoff-Beckerille ja Rembrandtille, sekä maailmancupin finaalivoiton 1991. Vuoden 1992 olympialaisilta odotettiinkin suuria, mutta Matadorin omistajat päättivät yllättäen hyvän tarjouksen saatuaan myydä oriin japanilaiselle kouluratsastajalle, ja Kyrklund näytti jäävän ilman olympiahevosta. Vuoden 1991 lopulla hän kuitenkin osti itselleen siron mustan venäläisoriin Edinburg. Puolessa vuodessa Kyrklund nosti tämän aiemmin Grand Prix -tasolla kilpailemattoman hevosen sensaatiomaisesti 5. sijalle olympialaisissa 1992.
Nykytilanne
muokkaaKyrklundin viimeisin arvokisaratsu on ruotsinpuoliveriruuna Max, hänen aiemmin ratsastamansa Masterin vuonna 1995 syntynyt jälkeläinen. Kyrklund ratsasti kouluratsastuksen MM-kilpailuissa Aachenissa vuonna 2006 Maxilla sijoittuen seitsemänneksi ja kahdenneksitoista. Huhtikuussa 2007 hän sijoittui Maxilla Las Vegasissa järjestetyissä kouluratsastuksen maailmancupin finaalissa neljänneksi, ja seuraavana vuonna ratsukko paransi sijoituksensa ’s-Hertogenboschissa kolmanneksi. Pekingin olympialaisissa elokuussa 2008 ratsukon sijoitus oli kahdeksas.
Syyskuussa 2009 Kyrklund ilmoitti, ettei hän kilpaile Maxilla enää huipputasolla. Hän jatkaa kuitenkin kouluratsastusuraansa uusilla hevosilla.[8]
Saavutukset
muokkaaKilpailu | Paikka | Vuosi | Hevonen | Sijoitus | Muuta |
---|---|---|---|---|---|
Olympialaiset | Moskova | 1980 | Piccolo | 5. | |
Olympialaiset | Los Angeles | 1984 | Nør | 19. | |
Olympialaiset | Soul | 1988 | Matador II | 5. | Joukkuesijoitus 6. |
MM-kilpailut | Tukholma | 1990 | Matador II | 2. | |
Maailmancupin finaali | Pariisi | 1991 | Matador II | 1. | |
Olympialaiset | Barcelona | 1992 | Edinburg | 5. | |
Maailmancupin finaali | Göteborg | 1993 | Edinburg | 3. | |
EM-kilpailut | Lipica | 1993 | Edinburg | 4. | |
MM-kilpailut | Haag | 1994 | Edinburg | 4. | |
EM-kilpailut | Mondorf les Bains | 1995 | Flyinge Amiral | 10. | |
Olympialaiset | Atlanta | 1996 | Flyinge Amiral | 28. | |
Maailmancupin finaali | 's-Hertogenbosch | 1997 | Flyinge Amiral | 5. | |
EM-kilpailut | Verden | 1997 | Flyinge Amiral | 9. | Joukkuesijoitus 9. |
MM-kilpailut | Rooma | 1998 | Flyinge Amiral | 10. | Joukkuesijoitus 7. |
Maailmancupin finaali | Göteborg | 1998 | Master | 6. | |
MM-kilpailut | Aachen | 2006 | Max | GP Special 12., Kür 7. | |
Maailmancupin finaali | Las Vegas | 2007 | Max | 4. | |
Maailmancupin finaali | 's-Hertogenbosch | 2008 | Max | 3. | |
Olympialaiset | Peking | 2008 | Max | 8. | |
EM-kilpailut | Windsor | 2009 | Max | 7. |
Kyrklund valittiin myös sekä Sydneyn että Ateenan olympialaisiin, mutta hän joutui jäämään pois molemmista. Ennen Sydneyn olympialaisia hänen hevosensa Lillemarkens Arkibal sairastui poskiontelontulehdukseen, ja ennen Ateenaa hänen hevosensa Andiamo Tyme loukkaantui.
Kyrklund on voittanut kouluratsastuksen Suomen mestaruuden 11 kertaa: 1972, 1976–1980, 1983 ja 1986–1989. 1990-luvun alkupuolelta lähtien hänen kilpailemisensa kotimaassa on rajoittunut lähinnä Helsinki International Horse Show'hun.
Muuta
muokkaaKyrklund on kirjoittanut yhdessä Jytte Lemkowin kanssa ratsastusoppaan Kyra ja ratsastuksen taito (julkaistu myös ruotsiksi, englanniksi, saksaksi, tanskaksi ja hollanniksi), joka perustuu hänen koulutus- ja valmennusmenetelmiinsä.
Kyrklundin omistamalla Kyra K -tuotemerkillä myydään ratsastusvaatteita.
Kyrklund perusti Ruskeasuolla sijaitsevan Helsingin Kilpatallin vuonna 1977. Hän oli tallin toiminnassa vuoteen 1991 saakka, jolloin muutti pois Helsingistä.[9][10]
Suomen Ratsastajainliitto myönsi Kyrklundille vuonna 1992 erityisen ansioituneille suomalaisille kilparatsastajille myönnettävän Mestariratsastajamerkin numero 1.[11] Vuonna 2023 Kyrklund valittiin Suomen urheilun Hall of Fameen.[2]
Huhtikuussa 2014 Kyrklundilla diagnosoitiin rintasyöpä.[12]
Lähteet
muokkaa- ↑ toim. Mäkelä, Pekka ym.: Kilpakenttien sankarit 4, s. 184. Helsinki: Tammi, 1994. ISBN 951-30-8901-0.
- ↑ a b Kyra Kyrklund Suomen urheilun Hall of Fameen www.ratsastus.fi. Viitattu 5.4.2023.
- ↑ Kyra Kyrklund Suomen urheilun Hall of Fameen www.ratsastus.fi. Viitattu 5.4.2023.
- ↑ Sukuposti.net
- ↑ Sukuposti.net
- ↑ Sukuposti.net
- ↑ Kyra Kyrklundin ori Matador valittiin historian parhaaksi kouluhevoseksi Helsingin Sanomat. 2.7.2015. Sanoma Media Finland. Arkistoitu 4.7.2015. Viitattu 3.7.2015.
- ↑ Kyrklundin Max-ratsu lopettaa urheilu-uransa Helsingin Sanomat. 16.9.2009. Arkistoitu 23.9.2009. Viitattu 17.9.2009.
- ↑ Kyra Kyrklund palkittiin Kultaisella kannuksella
- ↑ Endast cancern har hållit henne borta från sadeln – Kyra Kyrklunds livsverk mycket mer än medaljer
- ↑ Ulla Lindgren: Syyskokouksessa vieraili Mestariratsastajia. Hippos, 8/1992, s. 22–23. Suomen Ratsastajainliitto ry.
- ↑ Suomalainen huippu-urheilija kertoo syöpätaistelustaan, Yle.fi 25.10.2014
Kirjallisuutta
muokkaa- Terhi Laurila: Kyra, kouluratsastuksen kuningatar. Porvoo: WSOY, 1991. ISBN 951-0-16794-0.
- Kyra Kyrklund, Jytte Lemkow: Kyra ja ratsastuksen taito. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22639-4.
Aiheesta muualla
muokkaa- Kyra Kyrklundin kotisivut[vanhentunut linkki] (englanniksi)
- Valokuvia Kyrklundin ja suomalaisen valmentautumisryhmä TeamPP:n yleisölle avoimesta kouluratsastusklinikasta 10.12.2005 (Arkistoitu – Internet Archive)
- Ratsastus.fi artikkeli Kyrklundista ja Maxista[vanhentunut linkki]
- Ylen Elävä arkisto: Kyra Kyrklund ja Matador (1990)
- Lindgren Fagerholm, Ulla – Mäkelä-Alitalo, Anneli: Kyrklund, Kyra (1951–). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 21.3.2005. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.