Avaa päävalikko

Kuppikivi

kallio tai uhrikivi, johon on tehty kuppimaisia syvennyksiä
Kuppikiven kuppeja, Hartola.
Kuppikivi Hattulan Retulansaaressa. Kupit muistuttavat tähtikuvio Otavan muotoa.
Kuppikiven kuppeja, Herrasmanni, Lahti.
Herrasmannin kuppikiven koko.

Kuppikivet ovat muinaisjäännöksiä, kiviä tai kalliopintoja, joissa on yleensä useita suhteellisen pyöreitä uurrettuja koloja.[1] Kivien pinnassa on usein kymmenkunta, toisinaan yli satakin pientä patamaista ja keinotekoista kuppia. Kuppien halkaisija on tavallisesti 5–6 senttimetriä.[2]

Suomen kuppikivetMuokkaa

Suomen kuppikiviä pidetään pääasiassa rautakautisina, mutta osin ehkä myös keskiaikaisina. Suomessa kuppikivet ovat yleensä lähellä viljelysmaita tai polttokenttäkalmistoja.[3][4] Niiden käyttö on jatkunut historialliseen aikaan, syrjäisillä paikoilla 1900-luvulle.[5][6] Tällöin niiden käyttö on liittynyt esimerkiksi sairauksien parantamiseen.[7]

Nykyisen Suomen alueelta tunnetaan yli 350 kuppikiveä ja Karjalasta 26.[4] Kuppikivet sijaitsevat Lounais-Suomessa, Etelä-Hämeessä, Etelä-Savossa, Pohjanmaalla ja Karjalankannaksella.[4]

Kivien kuoppien merkityksestä on useita oletuksia ja suomalaisia kansanperinteitä. Usein kivet ovat uhripaikkoja. Uhreja, kuten viljaa, jätettiin kiven koloihin suvun vainajille, haltijoille tai maahisille sato- ja pyyntionnen toivossa.[5][8][9] Jotkut uskoivat, että kuoppiin jääneellä sadevedellä on parantava vaikutus.[1] Loitsuissa myös kipuja ja vaivoja karkotetaan kiven reikiin.[5] Kuppikivet mainitaan muinaisrunoissa monessa yhteydessä.[2]

Pääkaupunkiseudun ja samalla Suomen saaristoalueiden ainoa tunnettu kuppikivi sijaitsee Korkeasaaressa.[10] Sen sijainti ja korkeus merenpinnasta viittaavat pronssikauteen, mahdollisesti 3500 vuoden taakse.[3] 2010-luvulla Suomen tiedotusvälineissä oli näkyvästi esillä myös Hämeenlinnan Uhrikivi.[11]

Ruotsin kuppikivetMuokkaa

Ruotsissa kuppikivien katsotaan olleen käytössä jo kivi- ja pronssikaudella. Niiden on oletettu liittyneen auringonpalvontaan ja hedelmällisyysmenoihin, myöhemmin myös vainajien palvontamenoihin.[5]

Viron kuppikivetMuokkaa

Virosta tunnetaan noin 1 750 kuppikiveä, ja siellä ne ajoittuvat pronssikaudelta esiroomalaiselle kaudelle.[12] Kuten Ruotsissa ja Suomessakin, saattavat Viron kuppikivien kupit sijaita myös pystypinnoilla.[13]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Kriiska, Aivar ja Tvautri, Andres: Viron esihistoria. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978.951-746-879-4.

ViitteetMuokkaa

  1. a b Särkilahti / kuppikivi Pohjois-Savon muisti. 3.1.2006. Viitattu 17.5.2010.
  2. a b Anna-Liisa Hirviluoto (toim. Martti Linna): "Päättyvän rautakauden ja varhaiskeskiajan hautalöydöistä" teoksessa Muinaisrunot ja todellisuus, s. 121. Historian ystäväin liitto, 1987.
  3. a b Koskinen, Ahti: Korkeasaaresta löytyi periharvinainen kuppikivi 26.11.2014. Yleisradio. Viitattu 26.11.2014.
  4. a b c Pirjo Uino: Ancient Karelia, s. 90, 97. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakausikirja 104, 1997.
  5. a b c d Kuppikivet ja -kalliot Yrjö Knuutinen. Viitattu 11.4.2010.
  6. Parikkalan Silvun kuppikivi Etelä-Karjalan museo. Viitattu 11.4.2010.
  7. Rapola: Kuppikivet Museovirasto. Viitattu 11.4.2010.
  8. Hämäläinen kulttuuriympäristö – Kuppikivi Hämeen maakunta. Viitattu 11.4.2010.
  9. Kihlakivi Pohjois-Savon muisti. Viitattu 11.4.2010.
  10. Kaupunki. Helsingin Sanomat 26.11.2014.
  11. http://yle.fi/uutiset/suomen_suurin_uhrikivi_saa_tehda_tilaa_autokaupan_laajennukselle/6159537
  12. Kriiska & Tvauri 2007, s. 115–116
  13. Kriiska & Tvauri 2007, s. 116

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Matinolli, Veikko: Suomen kuppikivet. 1, Länsirannikko ja Pirkanmaa. Helsinki: Books on Demand, 2012. ISBN 978-952-286-409-3.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.