Kriittinen rotuteoria

Kriittinen rotuteoria on yhdysvaltalaisessa oikeustieteellisessä keskustelussa 1970-luvulla syntynyt tutkimus, jossa tarkastellaan kriittisesti mekanismeja, joilla rotukäsitykset ja rasismi yhteisöllisinä rakenteina vaikuttavat oikeuskäytäntöön. Teorian mukaan sosiaaliset ongelmat ovat usein sidoksissa syrjiviin yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Tämän vuoksi yhteiskunnallisia laitoksia, kuten oikeusjärjestelmää tai koulua, tulisi tutkia rasismin kannalta.

Kimberlé Crenshaw kuuluu kriittisen rotuteorian kehittäjiin. Hän loi myös intersektionaalisuuden eli risteävien eriarvoisuuksien käsitteen.

Kriittinen rotuteoria esittää oletuksen, että rasismi on kuulunut Yhdysvaltain historiaan sen alusta lähtien. Konservatiiviseen ajatteluun taas on 1960-luvulta alkaen kuulunut näkemys Yhdysvalloista ”värisokeana” yhteiskuntana, jossa rasismiin liittyvät ongelmat on ratkaistu ja ihmisillä on yhdenvertaiset mahdollisuudet. Eräät oikeustieteen tutkijat, kuten Derrick Bell 1970-luvulla ja Kimberlé Crenshaw 1990-luvulla, väittivät, että Yhdysvaltojen väestön kokemassa epätasa-arvossa ei ollut kyse pelkästään ennakkoluuloista. Heidän mukaansa entisaikojen ajatus valkoisesta ylivallasta oli sisällytetty lakeihin ja säännöksiin, jotka muodostivat nyt rakenteellisia haittoja tietyille väestöryhmille.

Rasismi on Yhdysvalloissa 2020-luvulla noussut puheenaiheeksi Black Lives Matter -liikkeen takia. Jotkut oikeusoppineet ja juristit poliittisen kirjon eri puolilta ovat kuitenkin arvostelleet kriittistä rotuteoriaa. Heidän mukaansa lähestymistapa hylkää postmodernismin vaikutuksesta puolueettomat tiedon arviointiperusteet ja asettuu liberalistista tasapuolisuuden ihannetta vastaan. Vuodesta 2020 lähtien konservatiiviset lainsäätäjät Yhdysvalloissa ovat pyrkineet kieltämään tai rajoittamaan kriittisen rotuteorian mukaisen opetuksen ja muunlaisen kriittisen koulutuksen peruskouluissa sekä asiaankuuluvan koulutuksen liittovaltion virastoissa. Tällaisten kieltojen kannattajat väittävät kriittisen rotuteorian olevan valheellista ja amerikkavastaista, mustamaalaavan valkoisia ihmisiä, tukevan radikaalia vasemmistoa ja indoktrinoivan lapsia. Kieltojen puoltajia on syytetty sen periaatteiden vääristämisestä ja pyrkimisestä hiljentämään keskustelut rasismista, tasa-arvosta, sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja rodun historiasta.

Historia

Kriittinen rotuteoria kehittyi 1970-luvulla, kun Yhdysvaltain kansalaisoikeusliikkeen vaatimukset afroamerikkalaisen väestön oikeuksien puolesta alkoivat täydentyä uusilla vaatimuksilla, jotka koskivat diskursseja eli tapoja, joilla asioista puhutaan. Kriittisen rotuteorian teoreetikot, kuten Richard Delgado ja Jean Stefancic, katsoivat, että liikkeen oli aika ylittää liberaalin yhdenvertaisuuden vaatimukset, missä kaikkien yhdenvertainen kohtelu oli ihanteena. Ihmistä ei tullut tarkastella yksilönä vaan ryhmänsä edustajana. Kriittinen rotuteoria pohjautuu osittain kriittiseen teoriaan, jota kehittivät 1920-luvulta lähtien niin sanottu Frankfurtin koulukunta. Koulukunnan keskeisiä taustavaikuttajia olivat esimerkiksi Karl Marx ja Sigmund Freud, joiden ajattelua he yhdistelivät omiin teorioihinsa.

Kriittisen rotuteorian mukaan rotu on sosiaalinen konstruktio eli kulttuurinen luokitus, jota käytetään ei-valkoisten ihmisten alistamiseen.

Politiikassa

The New Yorker julkaisi vuonna 2021 artikkelin, jonka sisältämän tarinan mukaan heinäkuussa vuonna 2020 oikeistolainen aktivisti ja journalisti Christopher Rufo esitti, että kriittisen rotuteorian akateeminen sävy tekee siitä tehokkaan poliittisen työkalun. Hän esitti tulkinnan, jonka mukaan nykypäivän rasisminvastaisesta koulutuksesta johtaa linja kriittisen rotuteorian ja kriittisen teorian kautta marxilaisuuteen. Oikeistolaisen televisiokanavan haastattelussa syyskuussa 2020 Rufo väitti kriittisen rotuteorian tunkeutuneen liittovaltion hallitukseen ja uhkaavan amerikkalaisia arvoja. Haastattelun seurauksena presidentti Trump värväsi Rufon ja hänet palkattiin myös oikeistolaiseen ajatushautomoon. Myös Helsingin Sanomat on viitannut The New Yorkerin lehtiartikkeliin Rufosta, ja väittää artikkelissaan kriittisen rotuteorian osakseen saaman laajan kritiikin olleen vain Rufon keksimä tappelu.

Kuitenkin jo ennen Rufon ulostuloa, vuonna 2018, joukko tutkijoita oli tuonut kriittistä rotuteoriaa julkisuuden tietoon. Tutkijoista vasemmistolainen kirjallisuustieteilijä Helen Pluckrose, liberalismia ajava matemaatikko James A.Lindsay ja demokraatteja kannattava, klassiseksi liberaaliksi itseään kutsuva Portlandin yliopiston entinen filosofian apulaisprofessori Peter Boghossian olivat arvostelleet kriittiseen rotuteoriaan liittyvää sovelletun postmodernismin tunkeutumista amerikkalaisiin yliopistoihin ja kouluihin, mihin liittyen he käyttivät myös termiä Idea laundering (ajatusten tai ideoiden pesu, 2019).

Myöhemmin Lindsay on New Discourses -nimisellä Youtube-kanavallaan ja podcasteissaan Spotifyssa analysoinut kriittisen teorian metodeita ja kirjallisuutta viitaten sen akateemisiin ja oppikirjalähteisiin, sekä niiden käyttöä amerikkalaisissa kouluissa. Eräällä luennollaan Lindsay analysoi esimerkiksi kasvatustieteen apulaisprofessorin Özlem Sensoyn ja monikulttuurisen kasvatustieteen professorin Robin DiAngelon kirjoittamaa Amerikassa kasvatustieteissä käytettävää oppikirjaa Is everyone really equal. Robin DiAngelo on vuonna 2018 tullut julkisuuteen myös teoksellaan White Fragility: Why it's so hard for white people to talk about racism, jossa hän loi käsitteen Valkoinen hauraus, ja mitä Lindsay myös kritisoi. Lisäksi Lindsay on kiertänyt amerikkalaisissa kouluissa kouluttamassa henkilökuntaa. Myös Boghossian on lukenut ääneen kanavallaan paljon kohuttua kriittiseen rotuteoriaan keskittyvää professori Ibram X. Kendin lastenkirjaa Antirasistinen vauva, jonka mukaan mm. jo kolmen kuukauden ikäinen valkoihoinen vauva on rasisti.

Vuonna 2020 Lindsay ja Pluckrose julkaisivat kirjan Cynical theories: How activist scholarship made everything about race, gender and identity - and why this harms everybody, jossa he käyvät monen muun teorian lisäksi läpi kriittisen rotuteorian taustaa ja siihen liittyvää aktivismia peilaten niitä nykyajan ilmiöihin. Peter Boghossian on puolestaan kampanjoinut kriittistä rotuteoriaa vastaan poliittisen depolarisaation puolesta julkaisemalla vuonna 2022 ohjelmasarjan Reverse Q&A Tour -kiertueestaan, jossa hän kiertää amerikkalaisissa yliopistoissa keskutteluttamassa yliopisto-opiskelijoita keskenään liittyen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden teemoihin. Kiertueellaan hän käyttää niin sanottua sokraattista menetelmää, josta hän teki filosofian väitöskirjansa tutkiessaan vankien kriittisen ajattelun ja moraalisen päättelykyvyn lisäämistä, tavoitteenaan vähentää siten vankien rikollista käyttäytymistä. Boghossian ja Lindsay ovat myös julkaisseet yhdessä kirjan How to have impossible conversations: A very practical guide, jossa he opettavat hyvän keskustelutaidon tapoja, ja sitä kuinka käydä keskustelua esimerkiksi ekstremistien kanssa muun muassa kriittisen rotuteorian teemoista.

Vuonna 2022 Boghossian ja dokumentaristi Travis Brown julkaisivat Signal production -tuotantoyhtiön kautta dokumentin Woke reformation, jossa käydään läpi kriittistä rotuteoriaa ja muita woke-ideologiaan liittyviä teorioita ja ilmiöitä ja pohditaan niiden mahdollisia ratkaisuja. Omien sanojensa mukaan Travis Brown lähti tekemään dokumenttia ja vastustamaan kriittisen rotuteorian sisältävää, mutta sitä laajempaa niin sanottua woke-ideologiaa, koska on itse kasvanut fundamentalistisesti Raamattua tulkitsevan kristityn ryhmän sisällä, jonka toimintakulttuurissa hän näkee paljon samaa woke-ideologian kanssa. Nuoruudessaan hän erosi perheestään ja kyseisestä ryhmästä ollen nykyään agnostikko ateisti, vain päätyäkseen niin sanotun kulttuurisodan keskiöön Portlandin kaupunkiin Oregonin osavaltioon. Omien sanojensa mukaan hän haluaa "vastustaa dogmaattisia ja sisäryhmä-ulkoryhmä ajattelua edustavia, sekä muiden ihmisten demonisointia ja "harhaoppisten" leimaamista opettavia ideologioita tai kultteja", joihin hän kriittisen rotuteorian ja woke-ideologian rinnastaa.

Sekä Lindsay että Boghossian ovat kritisoineet kriittisen rotuteorian kannattajia siitä, että Lindsay ja Boghossian on yritetty progressiivisiksi itseään tituleeraavissa vasemmistolehdissä leimata äärioikeiston tai republikaanien kannattajiksi, vaikka Lindsay ja Boghossian eivät omien sanojensa mukaan ole koskaan äänestäneet republikaaneja, ja ovat poliittisesti enemmän vasemmalla tai keskellä kuin oikealla, ja ovatkin omasta mielestään länsimäista demokratiaa kannattavia arvoliberaaleja, poliittisesti moderaatteja ateisteja, sekä kirjailijoita ja tieteentekijöitä.

Vaikka Pluckrosen ja Lindsayn kirjan mukaan vasemmistolainen älymystö oli ensimmäinen, joka kritisoi kriittistä rotuteoriaa ja monia siihen liittyviä taustateorioita (lähinnä akateemisissa teksteissä ja piireissä), niin viime vuosina oikeiston on sanottu ottaneen kriittisen rotuteorian poliittiseksi silmätikukseen ja vasemmiston alkaneen levittää kriittistä rotuteoriaa.

Suomessa osa tutkijoista ja oikeistosta on arvostellut kriittisen rotuteorian levittämisestä erityisesti humanistisia tieteitä, sukupuolentutkimusta ja yhteiskuntatieteitä, mutta Lindsayn ja Boghossianin mukaan Amerikassa sen levittämisestä ovat vastuussa sukupuolentutkimuksen tiedejulkaisujen lisäksi erityisesti kasvatustieteet esimerkiksi yliopistojen ja koulujen henkilökunnan koulutuksen kautta, ja alunperin oikeustieteet Kimberlé Crenshawn, Derrick Bellin ja Richard Delgadon kautta. Vuonna 2022 Boghossian julkaisikin ohjelmasarjan nimeltä Why colleges are becoming cults, jossa käydään Portlandin yliopiston englannin kielen apulaisprofessori Lyell Asherin kertomana läpi kriittisen rotuteorian ja sen koulutusmetodien leviämistä Amerikan oppilaitoksissa kasvatustieteen oppilaitosten kautta. Myös Lindsay on pitänyt kasvatustieteeseen levinnyttä kriittistä rotuteoriaa kritisoivia luentoja, joissa hän käy läpi kriittisen teorian konkarin, kasvatusfilosofi Paulo Freiren Sorrettujen pedagogiikan sisältämää koulutuksen kriittistä metodia.

Myös joissain osissa Suomea on otettu käyttöön kriittisen rotuteorian mukaisia antirasismikoulutuksia. Esimerkiksi opinto-ohjaajille on alettu pitää vastaavan sisältöisiä opetusministeriön ja Helsingin kaupungin koulutuksia, mistä Helsingin Sanomat julkaisi artikkelin vuonna 2021. Lisäksi Helsingin yliopisto on alkanut tarjota antirasismikoulutusta esimerkiksi tuutoreille ja henkilökunnalle. Vuonna 2021 Suomen kouluissa lanseerattiin käyntiin myös EU:n rahoittama 4.-6.luokkalaisille suunnattu kriittisen pedagogiikan mukainen antirasismikoulutus suomalaisiin kouluihin.

Vuoden 2020 presidentinvaalien jälkeen Fox News ja useat muut yhdysvaltalaiset oikeistolaiset tiedotusvälineet nostivat kriittisen rotuteorian puheenaiheeksi. Professori Marko Maunulan mukaan ”Uutismediat ryhtyivät pelottelemaan vanhempia, kuinka kriittinen rotuteoria saapuu heidän lastensa kouluihin aivopesemään heidät vihaamaan Amerikkaa. Ani harvalla hysteerisistä protestoijista oli edes hajua kriittisen rotuteorian olemuksesta. Tuskin kukaan tiesi, että kyseessä on joidenkin yliopistotason professoreiden käyttämä teoria eikä kymmenvuotiaille suunnattu opetusohjelma.” Hänen näkemyksiään vastaan sotii kuitenkin edellä esitettyjen tutkijoiden ja dokumenttien esittämä kritiikki mm. kriittistä rotuteoriaa ja Sorrettujen pedagogiikkaa, ja niiden leviämistä kohtaan. Donald Trump ja useat muut republikaanisen puolueen poliitikot ovat toistaneet politisoinnissaan kriittistä teoriaa kohtaan esitettyä kritiikkiä, esimerkiksi sanomalla kriittisen rotuteorian syrjivän valkoihoisia. Käsitteen käytön on sanottu muodostuneen kulttuurisodan välineeksi ja vastaiskuksi kesällä 2020 nousseelle rasismin vastaiselle Black Lives Matter aktivistiliikkeelle.

Pohjois-Carolinan osavaltio hyväksyi toukokuussa 2021 lain, joka kieltää opettamasta, että Yhdysvallat ”on luonut tietty rotu tai sukupuoli syrjiäkseen tiettyä rotua tai sukupuolta.” Texasissa, Idahossa ja Oklahomassa on säädetty osavaltion lakeja, jotka rajoittavat sitä, miten opettajat voivat käsitellä rasismia opetuksessa.

Kesällä 2021 julkaistun mielipidetiedustelun mukaan 70 prosenttia yhdysvaltalaisista kertoi kuulleensa kriittisestä rotuteoriasta. Yli viidennes amerikkalaisista oli sitä mieltä, että sen mukaan valkoiset ihmiset ovat luonnostaan pahoja. Republikaanisen puolueen äänestäjistä käsitystä piti totena yli kolmasosa.

Kritiikki

Helen Pluckrose ja James A. Lindsay arvostelevat kriittistä rotuteoriaa teoksessaan Cynical Theories (2020). Pluckrosen ja Lindsayn mukaan kriittinen rotuteoria kuulostaa itsessään rasistiselta kuvatessaan valkoiset luonteenominaisuuksiltaan epämoraalisina. Teorian mukaan ainoastaan valkoiset ihmiset voivat olla rasisteja, sillä rasismi on ylivaltaa ja ennakkoluuloja. Siksi vain ei-valkoisilla ihmisillä on oikeus puhua rasismista, ja valkoisten tehtävänä on kuunnella. ”Värisokeus” eli tasapuolinen suhtautuminen kaikkiin ja länsimaalainen suvaitsevaisuus ovat tapa kieltää rakenteellisen rasismin olemassaolo. Pluckrosen ja Lindsayn mukaan kriittinen rotuteoria tässä hylkää periaatteen yksilöiden tasa-arvosta.

Marko Maunulan luonnehdinnan mukaan kriittinen rotuteoria ”sisältää jotain uutta, jotain vanhaa, jotain hyvää ja ripauksen huuhaata”. Sama pätee hänen mukaansa useimpiin muihinkin akateemisiin teorioihin.

Lähteet

• Pluckrose, Helen ja Lindsay, James: Cynical Theories. How Activist Scholarship Made Everything About Race, Gender, and Identity – and Why This Harms Everybody. London: Swift Press, 2020. ISBN 978-1-80-075004-3. (englanniksi)