Karjalainen identiteettipolitiikka

Karjalainen identiteettipolitiikka on identiteettipolitiikkaa, jossa huomion kohteena on karjalaisuus.

Joutsenon ja Jääsken kansallispuvut.

Identiteettipolitiikka

Identiteettipolitiikaksi kutsutaan toimintaa, jossa vähemmistöasemassa olevat ihmiset tuovat esiin rakenteellisen sorron kokemuksiaan ja pyrkivät tasoittamaan eriarvoisia yhteiskunnallisia valta-asemia. Identiteettipolitiikka tarkastelee yhteiskunnallisia valta-asemia intersektionaalisesti painottaen risteäviä ja toisensa leikkaavia eroja ryhmien välillä. Ryhmät eroavat toisistaan niille kuuluvien etuoikeuksien suhteen. Identiteettipolitiikka kohdistuu aineellisten epäkohtien tai luokkaerojen sijaan puheaktien eli diskurssien sortavaan luonteeseen. Olennaisia ovat erot etuoikeuksissa (privilege), jotka määrittyivät esimerkiksi sukupuoli-identiteetin, ihonvärin tai seksuaalisen suuntautumisen mukaan. Identiteettipolitiikka pyrkii paljastamaan yhteiskunnallisiin diskursseihin sisältyviä valta-asemia ja etuoikeuksia ja tällä tavoin parantamaan sorrettujen ryhmien asemaa. Ajattelutapa liittyy Yhdysvalloissa syntyneeseen woke-ideologiaan.

Karjalaisten asema Suomessa

Karjalaisen identiteettipolitiikan on nostanut ohjelmiinsa etenkin Feministinen puolue, joka katsoo, että Suomi rikkoo karjalaisten oikeuksia. Puolue toteaa, että siinä missä saamelaisista puhutaan ja heidän oikeuksiaan puolustetaan, karjalaisten asioita ympäröi hiljaisuus. Puolue huomautti Kalevalan kulttuurisesta omimisesta vuonna 2022, mutta sai vastaansa vihapuheen ryöpyn^{tarvitaan parempi lähde}. Moni karjalainen on myös menettänyt karjalan kielen, koska valtion suomalaistamispolitiikka on vieraannuttanut karjalaiset kielestään ja kulttuuristaan. Karjalan puhujat ovat iäkkäitä, minkä takia puhujat myös vähenevät koko ajan. Puolueen mielestä Suomen valtio toteuttaa aktiivista kansanmurhaa suhteessa kokonaiseen kulttuuriin. Suomi on puolueen mukaan tästä huolimatta aina ollut monikulttuurinen ja pysyykin sellaisena.

Karjalaisaktivisti Tuomo Kondie väittää, että Suomen nationalistinen yhtenäiskulttuuri on sorrolla rakennettu valhe. Kondie katsoo, että Kalevala on varastettu karjalaisilta, ja sen ylistäminen suomalaisena kulttuurina on historian vääristelyä ja karjalaisuuden häivyttämistä. Alan tutkija Eila Stepanova toteaa, että Lönnrot suomensi monia karjalankielisiä runoja ja muokkasi niitä, joten kulttuurista omimista on todella tapahtunut.

Karjalan kielen aseman kohentuminen

Karjala otettiin 2000-luvulla Itä-Suomen yliopiston opiskeltavien kielten valikoimaan. Vuonna 2015 Yle aloitti karjalankieliset uutislähetykset. 2000-luvulla Suomi tunnusti Euroopan neuvoston määrittelemät vähemmistökielten oikeudet myös karjalan kielen osalta. Sitä ennen karjalaa vastaavan aseman olivat saaneet saamen kielet, romanikieli, jiddish, tataari, viittomakieli ja vanha venäjä.

Kritiikki

Moni karjalainen evakko on osoittanut kiitollisuutta Suomelle ja muille suomalaisille.

Katso myös

• Kalevalaisen runouden alkuperä
• Kalevalan runojen alkuperä
• Karjala
• Karjalan Liitto
• Karjalaiset (kansa)
• Siirtoväki
• Suomen karjalankieliset
• Vaietut ja vaiennetut

Lähteet

• Pluckrose, Helen ja Lindsay, James: Cynical Theories. How Activist Scholarship Made Everything About Race, Gender, and Identity – and Why This Harms Everybody. London: Swift Press, 2020. ISBN 978-1-80-075004-3. (englanniksi)