Wikipedia

Karin Boye

ruotsalainen kirjailija ja runoilija

Karin Maria Boye (26. lokakuuta 1900 Göteborg, Ruotsi – 24. huhtikuuta 1941 Alingsås, Ruotsi[1]) oli ruotsalainen kirjailija.

Karin Boye
Karin Boye 1940-luvulla
Karin Boye 1940-luvulla
Henkilötiedot
Syntynyt26. lokakuuta 1900
Göteborg, Ruotsi
Kuollut24. huhtikuuta 1941
Alingsås, Ruotsi
Kansalaisuus Ruotsi
Ammatti kirjailija
Puoliso Leif Björk 1929–1932
Kirjailija
Äidinkieliruotsi
Tuotannon kieliruotsi
Aikakausi 1922–1940
Tyylilajit romaani, runo, essee
Pääteokset runo: "Ja, visst gör det ont när knoppar brister"
romaanit: Kris, Kallocain
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Kotisivut
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Boye opiskeli 1921–1926 Uppsalan yliopistossa. Boyen ensimmäinen runokokoelma Moln ilmestyi vuonna 1922. Hän oli tuottelias runoilija, mutta julkaisi myös romaaneja. Boyen kenties tunnetuin teos onkin tieteiskirjallisuuteen kuuluva dystopiakuvaus Kallocain vuodelta 1940 (suom. Kallokaiini, romaani 2000-luvulta, 1943). Boye myös ruotsinsi T. S. Eliotia[2].

Boye kuului Clarté-organisaatioon. Hän oli biseksuaali ja eli vakituisissa suhteissa sekä mies- että naispuolisten rakastettujen kanssa. Viimeinen elämänkumppani oli Margot Hanel, jonka kirjailija oli tavannut vuosina 1932–1933 Berliinissä. Boye teki 40-vuotiaana itsemurhan ottamalla yliannostuksen lääkkeitä.

Elämä ja ura muokkaa

Lapsuus ja opiskeluaika muokkaa

Boyen isä diplomi-insinööri Carl Fredrik "Fritz" Boye (1857–1927)[3] ja äiti Signe (1875–1976),[3] omaa sukua Liljestrand,[4] olivat molemmat vaurasta virkamiessukua. Carl Fredrikin isä oli muun muassa konsulina toiminut Eduard Boye. Perheeseen kuului myös kaksi poikaa Sven (1903–1979) ja Ulf (1904–1999).[3] Karin Boye itse piti kasvatustaan "yliesimerkillisenä". Vuonna 1907 hän aloitti opinnot kristillisessä tyttökoulussa Göteborgissa, jossa hänen koulumenestyksensä oli hyvä. Perhe muutti vuonna 1909 Tukholmaan isä Carlin työn vuoksi.[5]

Vuonna 1915 perhe asettui Huddingeen,[5] joka on osa nykyistä Suur-Tukholmaa. Talon paikalla on nykyään lukio, Sjödalsgymnasiet.lähde? Perheen koti oli metsäiselle mäentöyräälle rakennettu iso omakotitalo,lähde? jonka perhe nimesi Björkeboksi[5]. Siellä Boye aloitteli kirjailijanuraansa kirjoittamalla lyriikkaa, novelleja ja näytelmiä, mutta myös kuvataiteilijana piirtämällä ja maalaamalla akvarelleja. Boyen henkilöakvarellit ja kuvat myyttisistä hahmoista eivät ole yhtä tunnettuja kuin hänen kirjallinen tuotantonsa.[5] Hänen töitään on kuitenkin ollut esillä muun muassa prinssi Eugenin huvilassa Waldemarsudden alueella Djurgårdenin saaressa.[6]

Boye valmistui ylioppilaaksi vuonna 1920 ja kansakoulunopettajksi seuraavana vuonna, minkä jälkeen hän jatkoi opintoja Uppsalan yliopistossa. Hän opiskeli kreikkaa, pohjoismaisia kieliä ja kirjallisuushistoriaa. Tuon aikana hän liittyi Clarté-organisaatioon.[7] Opiskeluaikana Boye tutustui uudelleen Anita Nathorstiin,lähde? jonka hän tiesi entuudestaan nuoruuden kristilliseltä kesäleiriltä Fogelstadin kartanossa[5]. Boyea seitsemän vuotta vanhempi Nathorst oli opiskellut Uppsalan yliopistossa teologiaa ja humanistisia aineita. Boyen omat opinnot jäivät kuitenkin kesken ylirasituksen ja stressin vuoksi. Perimmäiset syyt ylikuormitukselle eivät selvinneet.lähde? Opinnot saivat päätöksensä vasta vuonna 1926, jolloin Boye valmistui Uppsalasta filosofian kandidaatiksi. Hän opiskeli historiaa Tukholman korkeakoulussa ja valmistui 1928 maisteriksi.[5][1]

Ensiteokset ja uran alkuvaiheet muokkaa

Boye debytoi vuonna 1922 runokokoelmalla Moln, joka välitti lukijalle nuoren ihmisen pohdiskelua Jumalasta, elämän epäkohdista ja tulevaisuudesta. Kokoelmassa on jo nähtävillä Boyelle ominaisia erityispiirteitä ja tärkeitä aihepiirejä. Muodon puolesta esille nousevat sujuvat riimitykset ja Boyelle tyypillinen allitteraation eli alkusointujen käyttö, joka korostui Boyen tutustuttua opintojensa aikana muinaisskandinaavisiin, islanninkielisiin Edda-runoteoksiin. Ennen kaikkea Boyen rytmi on kuitenkin iskevää, esimerkiksi silloin, kun painotetut tavut seuraavat toisiaan. Ensikokoelmaa seurasivat runoteokset Gömda land (1924) ja Härdarna (1927). Näiden kristillisiin teemoihin perustuvien teosten aiheina ovat urhoollisuus, kamppailu ja uhraus. Teosten väliin sijoittuu Boyen kuuluisa puhe, "Talet till mannen"', jonka hän esitti Uppsalan yliopiston ylioppilaskunnan kevätjuhlassa vuonna 1925.[8] Boyen ensimmäinen romaani Astarte ilmestyi 1931 ja sai toisen palkinnon pohjoismaisessa kirjallisuuskilpailussa.[5]

Boye liittyi 1927 sosialistisen aikakauslehden Clartén toimitukseen. Hän oli mukana perustamassa myös aikakauslehti Spektrumia ja kuului sen toimitukseen vuosina 1931–1932[2] yhdessä Josef Riwkinin, Erik Mestertonin ja Gunnar Ekelöfin kanssa. Boye tuki lehtihanketta myös taloudellisesti rahoilla, jotka hän peri vuonna 1928 kuolleelta isältään. Perinnön ansiota hän oli muutaman vuoden ajan taloudellisesti riippumaton.lähde?

Boye valittiin 1931 yhdeksänjäsenisen kirjallisen akatemian samfundet De Nion jäseneksi.lähde?

Henkilökohtainen tilinteko muokkaa

Boye oli naimisissa tilastotieteilijä Leif Björkin (1907–2000) kanssa 1929–1932.[9][10] Ollessaan Berliinissä 1932–1933 Boye otti askeleen kohti avoimemmin biseksuaalista elämää. Avioliitto Björkin kanssa hajosi Berliinissä vietetyn vuoden aikana, ja palatessaan Ruotsiin hän oli ystäviensä mukaan muuttunut: hienostuneempi, vähemmän kiinnostunut Clartén aktiivisen marxistisesta puolesta ja ehkä hieman haavoittuvaisempi kuin aikaisemmin. Jonkin ajan kuluttua paluustaan hän kutsui luokseen nuoren saksalais-juutalaisen naisen Margot Hanelin, jonka hän oli tavannut ja "vietellyt" (Boyen oma ilmaisu) Berliinissä,[11] ja he asuivat pääosin yhdessä Boyen kuolemaan saakka. Kaikki tämä tapahtui aikana, jolloin homoseksuaalisuus vielä oli Ruotsissa rikos. Boyen syvä rakkaus Anita Nathorstiin ei koskaan saanut vastakaikua. Myöhemmän selvityksen mukaan Margit Abenius on Boyen elämäkerrassa vähätellyt Hanelin todellista merkitystä Boyen elämässä. Hanelin merkitystä tuotiin esille Boyen syntymän satavuotismuistoksi pidetyssä valokuvanäyttelyssä, jonka Pia-Kristina Garde kokosi Lundin yliopiston kirjastoon.[12]

Luultavasti Boye oli ollut tietoinen homo- tai biseksuaalisesta puolestaan jo ensiteoksestaan lähtien. Hänen oli kuitenkin vaikeuksia hyväksyä tätä puolta itsessään, sillä hän pelkäsi sen käytännössä vaativan häntä käyttäytymään ja elämään kuin mies[11]. Asiasta oli muutenkin vaikeaa puhua avoimesti. Abenius, joka tunsi Boyen opiskeluajoista lähtien ja joka on voimakkaasti vaikuttanut Boyen julkiseen kuvaan, on jäljittänyt tätä problematiikkaa Boyen nuoruusvuosien runoista alkaen. Jo teini-ikäisenä kirjoittamissaan runoissa ja legendoissa Boye samaistuu usein "miehekkäisiin" sankareihin, ja heidän uhritoimituksensa voi usein nähdä eroottisesti latautuneina.lähde?

Abeniuksen mukaan taistelu uskollisuuden itseä kohtaan, oman vakaumuksen ja helposti omaksuttavien ulkoisten moraalivaatimusten välillä – merkittävä törmäyslinja ensiteoksesta lähtien – liittyy olennaisesti Boyen käsitykseen tukahduttamastaan halusta.[13] Boye itse päätyy samanlaiseen tulkintaan romaanissaan Kris, mutta koska kirja on kirjoitettu juuri Berliinissä vietetyn vuoden jälkeen, sitä ei voi pitää seurauksena henkilökohtaisesta kriisistä, jonka Boye koki vuoden 1921 alussa ja jota hän itse analysoi ensimmäisen kerran kirjeessään ystävättärelleen Agnes Felleniukselle.[14] Berliinissä ollessaan Boye kävi myös psykoanalyysissä ja todisti lähietäisyydeltä natsismin läpimurtoa.lähde?

Tunnetuimmat teokset muokkaa

Boyen luultavasti tunnetuin runo on kokoelmassa För trädets skull julkaistu "Ja, visst gör det ont när knoppar brister". Hyvin tunnettu on myös runo "I rörelse". Romaaneista tunnetuimpia ovat osittain omaelämäkerrallinen Kris[15] ja synkkä dystopiakuvaus Kallokaiini, jossa hän kuvaa totalitaristista valtiota vuonna 2000.[2]

Esseistinä Boye kirjoitti enimmäkseen kirjallisuusanalyysejä ja pohdintoja psykoanalyysin vaikutuksista modernismiin. Hän oli myös aktiivinen kriitikko. Boyen katsotaan kuuluvan toisen sukupolven ruotsalaisiin modernisteihin – ensimmäisen aallon kirjailijoiden, kuten Pär Lagerkvistin ja Birger Sjöbergin, perillisiin.lähde?

Kuolema muokkaa

 
Karin Boyen patsas Göteborgissa.

Boye kuoli unilääkkeen yliannostukseen lähdettyään kotoaan 23. huhtikuuta 1941.[16] Göteborgin maakunta-arkiston asiakirjojen mukaan Boyen ruumis löytyi Alingsåsista pohjoiseen kukkulan päältä suuren kiven luota.[17] Boye oli Alingsåsissa auttamassa syöpäsairasta ystävätärtään Anita Nathorstia (1894–1941)[3]. Lähettämiensä kirjeiden ja jälkikäteen ystäviltä saatujen lausuntojen perusteella Boye alkoi viimeisten kuukausiensa aikana vaikuttaa henkisesti yhä ahdistuneemmalta ja epävakaammalta.[18]. Kivi, jonka luota Karin Boye löytyi, on nykyään muistokivi.[19]

Boyen kumppani Margot Hanel, joka itse ei ollut mukana Alingsåsissa, surmasi itsensä kuukausi Boyen kuoleman jälkeen.[20] Anita Nathorst kuoli syöpään saman vuoden elokuussa.lähde?

Tunnustukset muokkaa

Vuosi Boyen kuoleman jälkeen julkaistiin muistokirja Boyen uralle, Karin Boye – Minnen och studier, jonka toimittivat Margit Abenius ja Olof Lagercrantz[21] ja johon osallistuivat myös useat hänen kirjailijaystävänsä. Kirjan viimeinen runo oli Hjalmar Gullbergin runo "Död amazon", jonka hän kirjoitti kuultuaan Boyen kuolemasta[22] ja joka myöhemmin julkaistiin myös Bonnierin kirjallisessa aikakauslehdessä Bonniers Litterära Magasinissa.[23]. Runo tarjoaa koruttoman kuvauksen urhoollisuudesta, uhmakkuudesta ja traagisuudesta Boyen elämässä ja tuotannossa. Metaforan kautta runo vertaa Boyen elämää saksalaisten ja kreikkalaisten tuohon aikaan käynnissä olleeseen taisteluun Thermopylain solassa, missä spartalaiset sotilaat olivat taistelleet viimeiseen mieheen antiikin Kreikan vapauden puolesta. Runoa voi pitää Boyen sankarillisen julkisuuskuvan klassisena osoituksena.lähde?

Säkeistö Boyen postuumisti julkaistusta runosikermästä De sju dödssynderna ("Allt som är spritt och delat") sisältyy Ruotsin kirkon virsikirjan lisälehteen Psalmer och visor 76. Sitä ei kuitenkaan otettu mukaan vuonna 1986 uudistettuun viralliseen virsikirjaan.lähde?

Boyen romaanin Kallokaiini pohjalta on tehty televisiosarja Kallocain.

Boyen patsas sijaitsee Göteborgin kaupunginkirjaston vieressä, lähellä Götaplatsen-aukiota. Hänet on haudattu Östra kyrkogården -hautausmaalle Göteborgiin.lähde?

Boyen muistoksi on nimetty Karin Boye -kirjasto[24]. Huddingen kunta myöntää hänen mukaansa nimettyä palkintoa Huddinge kommuns skönlitterära pris till minne av Karin Boye.[25] Karin Boye -seura ylläpitää Boyen verkkosivustoa Karinboye.se, joka on perustettu 1995[26].

Tuotanto muokkaa

Suomennettu tuotanto muokkaa

Pääartikkeli: Luettelo Karin Boyen suomennetusta tuotannosta
(sisältää luettelon runosuomennoksista)

Alkuperäisteokset muokkaa

Romaanit muokkaa

  • Astarte (1931)
  • Merit vaknar (1933)
  • Kris (1934)
  • För lite (1936)
  • Kallokaiini (1940)

Runokokoelmat muokkaa

  • Moln, 1922
  • Gömda land, 1924
  • Härdarna, 1927
  • För trädets skull, 1935
  • De sju dödssynderna och andra dikter, 1941

Esseet muokkaa

  • Språket bortom logiken (1932)

Lähteet muokkaa

  • Abenius, Margit: Drabbad av renhet: en bok om Karin Boyes liv och diktning, Stockholm: Bonnier 1950 (ruotsiksi) uusi painos nimellä Karin Boye. Aldus/Bonnier 1965.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ a b Gunilla Domellöf, Karin Boye, Svenskt kvinnobiografiskt lexikon 8.3.2018, viitattu 29.1.2022
  2. ↑ a b c Rantala, Risto & Turtia, Kaarina (toim.): ”Boye, Karin”, Otavan kirjallisuustieto, s. 105. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
  3. ↑ a b c d Sveriges dödbok 1901–2009 Swedish death index 1901–2009. Solna: Sveriges släktforskarsförbund, 2010. ISBN 978-91-87676-59-8. (ruotsiksi)
  4. ↑ Vem var det, (Runeberg.org) (ruotsiksi)
  5. ↑ a b c d e f g Tidsaxel. karinboye.se (ruotsiksi)
  6. ↑ Akvareller, Karin Boyen kotisivu, viitattu 29.1.2022 (ruotsiksi)
  7. ↑ Karin Boye – A Biographical Profile (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
  8. ↑ Linde, Ebbe & Boye, Karin: Talet till Mannen – Utdrag ur Ebbe Linde's artikel i "Karin Boyes Liv och Diktning I" Karin Boye Sällskapet. Viitattu 20.3.2013. (ruotsiksi)
  9. ↑ Boye, Karin Maria, Svenskt författarlexikon, 1. 1900–1940 A–Ö, s. 112 (ruotsiksi)
  10. ↑ Crister Enander, Karin Boye ur "relief", kirjailijamuotokuva, Karin Boye Sällskapet (ruotsiksi)
  11. ↑ a b Abenius (1950), s. 201–
  12. ↑ Ramdén, Maria, 100 år efter födelsen: Karin Boye uppmärksammas1. NE.se 24.11.2000 (archive.org)
  13. ↑ Abenius (1950), s. 49–59
  14. ↑ Kirjettä siteeraa Abenius (1950), s. 53–
  15. ↑ "Törsten efter det förbjudna". Karinboye.se (ruotsiksi)
  16. ↑ Abenius (1950), s. 399–
  17. ↑ "Karin Boyes minnessten i Alingsås". Karinboye.se (ruotsiksi)
  18. ↑ Abenius (1950), luku "De sju dödssynderna"
  19. ↑ Karin Boyes sten 15.8.2011. Alingsås kommun. Arkistoitu 3.2.2013. Viitattu 19.3.2013. (ruotsiksi)
  20. ↑ Abenius (1950), s. 404
  21. ↑ Minnesskrifter Karin Boye Sällskapet (ruotsiksi), viitattu 29.1.2022
  22. ↑ Hans Olov OhlsonLikt en svala flög Karin Boyes poesi NSD 23.4.2019, viitattu 29.1.2022
  23. ↑ Julkaistu myös Gullbergin runokokoelmassa Fem kornbröd och två fiskar 1942; ks. Abenius (1950), s. 412–
  24. ↑ Minnesmärken karinboye.se, viitattu 29.1.2022 (ruotsiksi)
  25. ↑ Karin Boyes Litterära pris, karinboye.se, viitattu 29.1.2022 (ruotsiksi)
  26. ↑ Om www.karinboye.se, karinboye.se, viitattu 29.1.2022 (ruotsiksi)

Kirjallisuutta muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Karin_Boye&oldid=22165242”