Avaa päävalikko

Karin Boye

ruotsalainen kirjailija ja runoilija

Karin Maria Boye (26. lokakuuta 1900 Göteborg, Ruotsi24. huhtikuuta 1941) oli ruotsalainen kirjailija. Hän syntyi Göteborgissa mutta muutti vuonna 1909 perheensä mukana Tukholmaan ja opiskeli 1921–1926 Uppsalan yliopistossa.lähde?

Karin Boye
Karin Boye 1940-luvulla
Karin Boye 1940-luvulla
Henkilötiedot
Syntynyt 26. lokakuuta 1900
Göteborg, Ruotsi
Kuollut 24. huhtikuuta 1941
Alingsås, Ruotsi
Kansalaisuus Ruotsi
Ammatti kirjailija
Puoliso Leif Björk
Kirjailija
Äidinkieli ruotsi
Tuotannon kieli ruotsi
Aikakausi 1922–1940
Tyylilajit Romaani, runo, essee
Muuta tietoa

Pääteoksia: runo: "Ja, visst gör det ont när knoppar brister", romaanit: Kris, Kallocain

Aiheesta muualla
www.karinboye.se/index.shtml
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Boyen ensimmäinen runokokoelma julkaistiin vuonna 1922. Hän oli tuottelias runoilija mutta julkaisi myös romaaneja. Boyen kenties tunnetuin työ onkin tieteiskirjallisuuteen lukeutuva dystopiakuvaus Kallocain vuodelta 1940 (suom. Kallokaiini, romaani 2000-luvulta, 1943).lähde?

Boye kuului Clarté-organisaatioon. Hän oli biseksuaali ja eli vakituisissa suhteissa sekä mies- että naispuolisten rakastettujen kanssa. Viimeinen elämänkumppani oli Margot Hanel, jonka kirjailija oli tavannut vuosina 1932–1933 Berliinissä.lähde?

Boye teki 40-vuotiaana itsemurhan ottamalla yliannostuksen lääkkeitä.

BiografiaMuokkaa

Lapsuus ja opiskeluaikaMuokkaa

Boyen isä diplomi-insinööri Carl Fredrik "Fritz" Boye (1857–1927)[1] ja äiti Signe (1875–1976),[1], omaa sukua Liljestrand,[2] olivat molemmat vaurasta virkamiessukua; Carl Fredrikin isä oli muun muassa konsulina toiminut Eduard Boye. Perheeseen kuuluivat myös sisarukset Sven (1903–1979) ja Ulf (1904–1999).[1] Karin Boye itse piti kasvatustaan "yliesimerkillisenä". Vuonna 1907 aloitti hän opinnot kristillisessä tyttökoulussa Göteborgissa, jossa hänen koulumenestyksensä oli hyvää[3]. Perhe muutti Tukholmaan isä Carlin töiden perässä muutamaa vuotta myöhemmin, vuonna 1909.lähde?

Vuonna 1915 perhe asettui Huddingeen, joka on osa nykyistä Suur-Tukholmaa. Talon paikalla on nykyään lukio, Sjödalsgymnasiet. Perheen koti oli metsäiselle mäentöyräälle rakennettu iso omakotitalo, jonka perhe nimesi Björkeboksi. Siellä Boye aloitteli taiteilijan uraansa kirjoittamalla lyriikkaa, novelleja ja näytelmiä, mutta myös piirtämällä ja maalaamalla akvarelleja. Boyen henkilöakvarellit ja kuvat myyttisistä hahmoista eivät ole yhtä tunnettuja kuin hänen kirjallinen tuotantonsa. Hänen töitään on kuitenkin ollut esillä muun muassa Ruotsin prinssi Eugenin huvilassa Waldemarsudde-alueella Djurgårdenin saaressa.[4]

Boye valmistui ylioppilaaksi vuonna 1920 ja kansakoulunopettajksi seuraavana vuonna, minkä jälkeen hän jatkoi opintoja Uppsalan yliopistossa. Uppsalassa hän opiskeli kreikkaa, pohjoismaisia kieliä ja kirjallisuushistoriaa. Tuona aikana hän liittyi Clarté-organisaatioon.[5] Opiskeluaikana Boye tutustui uudelleen Anita Nathorstiin, jonka hän tiesi entuudestaan nuoruuden kristilliseltä kesäleiriltä Fogelstadin kartanossa. Boyea seitsemän vuotta vanhempi Nathorst oli opiskellut teologiaa ja humanistisia tieteitä Uppsalan yliopistossa. Boyen omat Uppsalan opinnot jäivät kuitenkin kesken ylirasituksen ja stressin vuoksi. Perimmäiset syyt ylikuormitukselle eivät koskaan selvinneet. Opinnot saivat päätöksensä vasta vuonna 1928, jolloin Boye valmistui Tukholman yliopistosta filosofian maisteriksi.lähde?

Ensiteokset ja uran alkuvaiheetMuokkaa

Boye debytoi vuonna 1922 runokokoelmalla Moln, joka välitti lukijalle nuoren ihmisen pohdiskelua Jumalasta, elämän epäkohdista ja tulevaisuudesta. Kokoelmassa on kuitenkin jo nähtävillä Boyelle ominaisia erityispiirteitä ja tärkeitä aihepiirejä. Muodon puolesta esille nousevat sujuvat riimitykset ja Boyelle tyypillinen alliteraation eli alkusointujen käyttö, joka tulisi vain korostumaan Boyen tutustuttua opintojensa aikana muinaisskandinaavisiin, islanninkielisiin Edda-runoteoksiin. Ennen kaikkea Boyen rytmi on kuitenkin iskevää, esimerkiksi silloin, kun painotetut tavut seuraavat toisiaan. Ensikokoelmaa seurasivat runoteokset Gömda land, vuonna 1924, ja Härdarna, vuonna 1927. Näiden kristillisiin teemoihin perustuvien teosten aiheina ovat urhoollisuus, kamppailu ja uhraus. Teosten väliin sijoittuu Boyen kuuluisa puhe, Talet till mannen, jonka hän esitti Uppsalan yliopiston ylioppilaskunnan kevätjuhlilla vuonna 1925.[6] Boyen ensimmäinen romaani Astarte ilmestyi 1931. Samana vuonna romaani palkittiin pohjoismaisessa kirjallisuuskilpailussa.lähde?

Boye liittyi 1927 sosialistisen aikakauslehden Clartén toimitukseen. Hän oli mukana perustamassa myös aikakauslehti Spektrumia ja kuului sen toimitukseen vuosina 1931–1932 yhdessä Josef Riwkinin, Erik Mestertonin ja Gunnar Ekelöfin kanssa. Boye tuki lehtihanketta myös taloudellisesti rahoilla, jotka hän peri vuonna 1928 kuolleelta isältään. Perinnön ansiota hän oli muutaman vuoden ajan taloudellisesti riippumaton.lähde?

Boye valittiin 1931 yhdeksänjäsenisen kirjallisen akatemian samfundet De Nion jäseneksi.lähde?

Henkilökohtainen tilintekoMuokkaa

Olessaan Berliinissä 1932–1933 Boye otti askeleen kohti avoimemmin biseksuaalista elämää. Avioliitto Leif Björkin kanssa hajosi Berliinissä vietetyn vuoden aikana, ja palatessaan Ruotsiin hän oli ystäviensä mukaan muuttunut: hienostuneempi, vähemmän kiinnostunut Clartén aktiivisen marxistisesta puolesta ja ehkä hieman haavoittuvaisempi kuin aikaisemmin. Jonkin ajan kuluttua paluustaan hän kutsui luokseen nuoren saksalais-juutalaisen naisen Margot Hanelin, jonka hän oli tavannut ja "vietellyt" (Boyen oma ilmaisu) Berliinissä,[7] ja he asuivat pääosin yhdessä Boyen kuolemaan saakka. Kaikki tämä tapahtui aikana, jolloin homoseksuaalisuus oli vielä Ruotsissa rikos. Boyen syvä rakkaus Anita Nathorstiin ei siis koskaan saanut vastakaikua[8].

Luultavasti Boye oli ollut tietoinen homo- tai biseksuaalisesta puolestaan jo ensiteoksestaan lähtien. Hänen oli kuitenkin vaikeuksia hyväksyä tätä puolta itsessään, sillä hän pelkäsi sen käytännössä vaativan häntä käyttäytymään ja elämään kuin mies[9]. Asiasta oli muutenkin vaikeaa puhua avoimesti. Margit Abenius, joka tunsi Boyen opiskeluajoista lähtien ja joka on voimakkaasti vaikuttanut Boyen julkiseen kuvaan, on jäljittänyt tätä problematiikkaa Boyen nuoruusvuosien runoista alkaen. Jo teini-ikäisenä kirjoittamissaan runoissa ja legendoissa Boye samaistuu usein miehekkäisiin sankareihin, ja heidän uhritoimituksensa voi usein nähdä eroottisesti latautuneina.lähde?

Abenius on sitä mieltä, että taistelu itselle uskollisuuden, oman vakaumuksen ja helposti omaksuttavien ulkoisten moraalivaatimusten välillä – merkittävä törmäyslinja ensiteoksesta lähtien – liittyy olennaisesti Boyen käsitykseen tukahduttamastaan halusta.[10] Boye itse päätyy samanlaiseen tulkintaan romaanissaan Kris, mutta koska kirja on kirjoitettu juuri Berliinissä vietetyn vuoden jälkeen, sitä ei voi pitää seurauksena henkilökohtaisesta kriisistä, jonka Boye koki vuoden 1921 alussa ja jota hän itse analysoi ensimmäisen kerran kirjeessään ystävättärelleen Agnes Felleniukselle.[11] Berliinissä ollessaan Boye läpikävi myös psykoanalyyttisen hoidon ja todisti lähietäisyydeltä natsismin läpimurtoa.lähde?

Tunnetuimmat teoksetMuokkaa

Boyen luultavasti tunnetuin runo on kokoelmassa För trädets skull julkaistu "Ja, visst gör det ont när knoppar brister". Hyvin tunnettu on myös runo "I rörelse". Romaaneista tunnetuimpia ovat osittain omaelämäkerrallinen Kris[12] ja synkkä dystopiakuvaus Kallokaiini.lähde?

Esseistinä Boye kirjoitti enimmäkseen kirjallisuusanalyysejä ja pohdintoja psykoanalyysin vaikutuksista modernismiin. Hän oli myös aktiivinen kriitikko. Boye katsotaan kuuluvaksi toisen sukupolven ruotsalaisiin modernisteihin – ensimmäisen aallon kirjailijoiden, kuten Pär Lagerkvistin ja Birger Sjöbergin, perillisiin.lähde?

KuolemaMuokkaa

Boye kuoli unilääkkeen yliannostukseen lähdettyään kotoaan 23. huhtikuuta 1941.[13] Göteborgin maakunta-arkiston asiakirjojen mukaan Boyen ruumis löytyi Alingsåsista pohjoiseen kukkulan päältä suuren kiven luota.[14] Boye oli Alingsåsissa auttamassa syöpäsairasta ystävätärtään Anita Nathorstia (1894–1941)[1]. Lähettämiensä kirjeiden ja jälkikäteen ystäviltä saatujen lausuntojen perusteella Boye alkoi viimeisten kuukausiensa aikana vaikuttaa henkisesti yhä ahdistuneemmalta ja epävakaammalta.[15]. Kivi, jonka luota Karin Boye löytyi, on nykyään muistokivi.[16]

Boyen kumppani Margot Hanel, joka itse ei ollut mukana Alingsåsissa, surmasi itsensä kuukausi Boyen kuoleman jälkeen.[17] Anita Nathorst kuoli syöpään saman vuoden elokuussa.lähde?

AvioliittoMuokkaa

Karin Boye oli naimisissa tilastotieteilijä Leif Björkin (1907–2000) kanssa vuosina 1929–1932.[18][19]

 
Karin Boye -patsas Göteborgissa

Postuumit tunnustuksetMuokkaa

Vuosi Boyen kuoleman jälkeen julkaistiin kunnianosoituskirja Boyen uralle, Karin Boye – Minnen och studier, jonka toimittivat Margit Abenius ja Olof Lagercrantz ja johon osallistuivat myös useat hänen kirjailijaystävistään. Kirjan viimeinen runo oli Hjalmar Gullbergin runo "Död amazon", jonka hän kirjoitti kuultuaan Boyen kuolemasta ja joka myöhemmin julkaistiin myös Bonnierin kirjallisessa aikakauslehdessä, Bonniers Litterära Magasinissa.[20]. Runo tarjoaa koruttoman kuvauksen urhoollisuudesta, uhmakkuudesta ja traagisuudesta Boyen elämässä ja tuotannossa. Metaforan kautta runo vertaa Boyen elämää saksalaisten ja kreikkalaisten tuohon aikaan käynnissä olleeseen taisteluun Thermopylain solassa, missä spartalaiset sotilaat olivat taistelleet viimeiseen mieheen antiikin Kreikan vapauden puolesta. Runoa voi pitää klassisena osoituksena Boyen sankarilliselle julkisuuskuvalle.lähde?

Säkeistö Boyen postuumisti julkaistusta runosikermästä De sju dödssynderna ("Allt som är spritt och delat") sisällytettiin Ruotsin kirkon virsikirjan lisälehteen Psalmer och visor 76. Sitä ei kuitenkaan otettu mukaan viralliseen, vuonna 1986 uudistettuun virsikirjaan.lähde?

Boyen romaanin Kallokaiini pohjalta on tehty televisiosarja Kallocain

Boyen patsas sijaitsee Göteborgin kaupunginkirjaston vieressä, lähellä Götaplatsen-aukiota. Hänet on haudattu Östra kyrkogården-hautausmaalle Göteborgiin.lähde?

TuotantoMuokkaa

RomaanitMuokkaa

  • Astarte (1931)
  • Merit vaknar (1933)
  • Kris (1934)
  • För lite (1936)
  • Kallokaiini (1940)

RunokokoelmatMuokkaa

  • Moln (1922; Det bästa, suom. Paras
  • En målares önskan, suom. Erään maalarin toive
  • Du är min renaste tröst, suom. Sinä olet lohtuni puhtain
  • Via media
  • Det namnlösa, suom. Nimetöntä)
  • Gömda land (1924; runo Önskan suom. Toivomus)
  • Härdarna (1927; runo I rörelse, suom. Liikkeellä)
  • För trädets skull (1935)
  • De sju dödssynderna och andra dikter (1941)

EsseetMuokkaa

  • Språket bortom logiken (1932)

KunnianosoituksiaMuokkaa

Boyen muistoksi on pystytetty Karin Boye -patsas, nimetty Karin Boye-biblioteket ja perustettu Karin Boye -seura, joka myöntää hänen mukaansa nimettyä palkintoa Karin Boyen kirjallisuuspalkinto.lähde?

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Sveriges dödbok 1901–2009 Swedish death index 1901–2009. Solna: Sveriges släktforskarsförbund, 2010. ISBN 978-91-87676-59-8. (ruotsiksi)
  2. Vem var det, (Runeberg.org)
  3. www.karinboye.se. Tidsaxel.
  4. Tidningarnas Telegrambyrå, 21.10.1993, 16:31
  5. Karin Boye – A Biographical Profile
  6. Ebbe Linde och Karin Boye: Talet till Mannen – Utdrag ur Ebbe Linde's artikel i "Karin Boyes Liv och Diktning I" Karin Boye Sällskapet. Viitattu 20.3.2013. (ruotsiksi)
  7. Abenius (1950), s. 201ff
  8. Ramdén, Maria, "100 år efter födelsen: Karin Boye uppmärksammas". NE.se.24.11.2000
  9. Abenius (1950), s. 201
  10. Abenius (1950), s. 49–59
  11. Brevet citeras av Abenius (1950), s. 53ff
  12. "Törsten efter det förbjudna". Karinboye.se. Läst 2 januari 2013.
  13. Abenius (1950), s. 399ff
  14. "Karin Boyes minnessten i Alingsås". Karinboye.se.
  15. Abenius (1950), luku "De sju dödssynderna"
  16. Karin Boyes sten 15.8.2011. Alingsås kommun. Viitattu 19.3.2013. (ruotsiksi)
  17. Abenius (1950), s. 404
  18. Boye, Karin Maria i Svenskt författarlexikon, 1. 1900–1940 A–Ö, s. 112.
  19. Karin Boye ur "relief" – författarporträtt av Crister Enander på Karin Boye Sällskapets webbplats. Åtkomst 2 januari 2012.
  20. Julkaistu myösGullbergin runokokoelmassa Fem kornbröd och två fiskar 1942; ks Abenius (1950), s. 412ff

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Abenius, Margit (1950): Drabbad av renhet : en bok om Karin Boyes liv och diktning, Bonnier, Stockholm. Libris. 1950 och senare upplagor. (ruotsiksi)
  • Boye, Karin/Helgeson, Paulina (2000): Ett verkligt jordiskt liv : brev, Bonnier, Stockholm. ISBN 91-0-057138-5. (ruotsiksi)
  • Garde, Pia-Kristina (2011): Karin Boye och människorna omkring henne : en fotobok, Ellerström, Lund. ISBN 978-91-7247-284-6. (ruotsiksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa