Kaarle IV (Espanja)
Kaarle IV (esp. Carlos Antonio Pascual Francisco Javier Juan Nepomuceno José Januario Serafín Diego de Borbón y Sajonia); (11. marraskuuta 1748 Palazzo Reale di Portici, Portici, Napolin kuningaskunta – 20. tammikuuta 1819 Palazzo Barberini, Rooma, Kirkkovaltio[1] toisten tietojen mukaan Napoli)[2] oli Espanjan kuningas vuosina 1788–1808.[1]
| Kaarle IV | |
|---|---|
| Espanjan kuningas | |
 Kaarle IV, Francisco de Goya 1789 | |
| Espanjan kuningas | |
| Valtakausi | 14. joulukuuta 1788 – 19. maaliskuuta 1808 |
| Edeltäjä | Kaarle III |
| Seuraaja | Ferdinand VII |
| Syntynyt |
11. marraskuuta 1748 Palazzo Reale di Portici, Portici, Napolin kuningaskunta |
| Kuollut |
20. tammikuuta 1819 (70 vuotta) Palazzo Barberini, Rooma, Kirkkovaltio tai Napoli, Napolin kuningaskunta |
| Hautapaikka | Kuninkaallinen krypta, Kuninkaiden pantheon El Escorial |
| Puoliso | Maria Luisa |
| Lapset |
Carlota Joaquina Maria Amalia Ferdinand VII Don Carlos Maria Isabella de Bourbon Francisco |
| Koko nimi | Carlos Antonio Pascual Francisco Javier Juan Nepomuceno José Januario Serafín Diego de Borbón y Sajonia |
| Suku | Bourbon |
| Isä | Kaarle III |
| Äiti | Maria Amalia |
| Uskonto | roomalaiskatolilaisuus |
| Nimikirjoitus |
 |
Suku ja koulutus
muokkaaCarlos oli Kaarle III:n ja kuningatar Maria Amalian toiseksi vanhin poika.[1] Hänellä oli 12 sisarusta. Hänen vanhempi sisarensa Maria Luisa avioitui 1765 Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Leopold II:n kanssa; nuorempi veli Ferdinand I (1751–1825) Molempain Sisiliain kuningas avioitui Itävallan arkkiherttuatar Maria Karoliinan kanssa; Gabriel (1752–1788) avioitui Portugalin kruununprinsessa infanta Maria Ana Vitórian, Pietari III:n ja Maria I:n tyttären kanssa; veli Antonio Pascual (1755–1817) pakotettiin naimaan Kaarlen tytär, infanta María Amalia (1779–1798).[2]
Hän nousi vallanperijäksi, koska vanhempi veli Felipe, Calabrian herttua (1747–1777) oli henkisesti kehitysvammainen, puhekyvytön ja kärsi epilepsiasta.[2]
Kruununprinssi Carlos ei saanut kovin hyvää koulutusta. Hänellä oli kolme merkittävää harrastusta: musiikki, hänestä tuli säveltäjä Luigi Boccherinin suuri suojelija Madridissa, mekaaniset taiteet ja erityisesti metsästys, josta tuli hänelle toinen luonto. Hän osoitti myös suurta herkkyyttä kuvataiteen suhteen, hän oli taidemaalari Francisco de Goyan merkittävin tukija.[2]
Espanjan kruununprinssi
muokkaa_-_02.jpg)
Carlosin isä Kaarle III julistettiin Espanjan kuninkaaksi elokuussa 1759 lapsettomana kuolleen Ferdinand VI:n jälkeen. Hän jätti Napolin kuninkuuden nuoremmalle pojalleen Ferdinand I:lle ja lähti muun kuningasperheen kanssa - kehitysvammaista Felipeä lukuun ottamatta, joka jätettiin Porticiin - Espanjaan lokakuussa 1759. [2]
Barcelonassa vastaanotto oli poikkeuksellisen innostunut, mikä toistui Zaragozassa marraskuussa. Juhlallinen saapuminen Madridiin 9. joulukuuta oli näyttävä. Cortes, joka kokoontui välittömästi, vannoi valan kruununprinssille. Tämä hälvensi kuninkaan huolen siitä, että koska Carlos oli syntynyt Napolissa, se oli ollut ristiriidassa Filip V:n asettaman puolisaalisen lain määräysten kanssa vuodelta 1713.[2]
Kaarle III jäi leskeksi pian Espanjan kuninkuutensa alkamisen jälkeen vuonna 1760 ja 12-vuotias Carlos menetti äitinsä. Isä päätti olla solmimatta uutta avioliittoa, mutta huolehti perillisensä avioliitosta. Jo vuonna 1762 päätettiin avioliitosta serkun, Parman prinsessa María Luisan kanssa, joka oli vasta 11-vuotias. Varsinaiset häät pidettiin vuonna 1765.[2]
Avioliitto
muokkaaKruununprinssi Carlos avioitui San Ildefonsossa syyskuussa 1765 serkkunsa, 14-vuotiaan Parman prinsessa Maria Luisan kanssa, joka oli Parman herttua Filipin (1720–1765) ja Ranskan prinsessa Louise-Élisabetin (1727–1759) nuorin tytär. Heille syntyi neljätoista lasta.[2]
Kuningas
muokkaaKaarle oli heikko kuningas, jonka aikana vuodesta 1792 lähtien Espanja oli likimain Ranskan vasalli. Valtiota hallitsivat käytännössä kuningatar Maria Luisa ja tämän suosikki, pääministeri Manuel de Godoy.[3] Kaarle IV:tä kutsuttiin El Cazadoriksi (”metsästäjä”), koska hän piti enemmän urheilusta ja metsästyksestä kuin valtion asioiden hoitamisesta. Hän oli hyväsydäminen, mutta heikko ja yksinkertainen.[4][1]
Manuel de Godoyn ja kuningatar Maria Luisan päätöksellä liittyminen ensimmäisen liittokunnan sotaan Ranskan ensimmäistä tasavaltaa vastaan johti Ranskan hyökkäykseen vuonna 1794. Heinäkuussa 1795 konfliktin Ranskan kanssa päätti Baselin rauha, jota seurasi seuraavana vuonna San Ildefonson sopimus, Espanjan ja Ranskan välinen liitto Englantia vastaan.[1]
Kun Napoleon jälleen miehitti Pohjois-Espanjan vuonna 1807, Kaarle yritti vallankaappauksen uhkaamana paeta Amerikkaan, mutta hänen poikansa Ferdinandin kannattajat pysäyttivät hänet ja pakottivat luopumaan kruunusta maaliskuussa 1808. [1]
Maanpako
muokkaaKaarle luopui vallasta vuonna 1808 poikansa Ferdinand VII:n liittouduttua ranskalaisten kanssa pääministeri Manuel de Godoyta vastaan. Valtaan nousi toukokuussa 1809 Napoleon I:n veli Joseph Bonaparte. Godoyn ja Napoleonin solmima Fontainebleaun sopimus aiheutti Espanjalle vaikean tilanteen, joka johti Pyreneiden niemimaan sotaan.[1]
Kaarle lähti puolisonsa kanssa maapakoon Ranskaan ensin Bayonneen ja he olivat vangittuina Fontainebleaun linnassa.[2] Toisten tietojen mukaan he olivat ensin vangittuina Compiègnen kuninkaallisessa linnassa ja sen jälkeen kolme vuotta Marseillen lähialueella.[5] He pysyivät de facto vankeina Ranskan maaperällä Napoleon Bonaparten kukistumiseen vuoteen 1812. Sen jälkeen he asettuivat Roomaan ja sodan lopussa he tunnustivat Ferdinand VII:n Espanjan kuninkaaksi.[2] Heitä seurasi uskollinen palvelija, entinen pääministeri Manuel de Godoy.[6]
Syrjäytetty kuningas Kaarle IV, nyt Carlos de Borbón kuoli 70-vuotiaana tammikuussa 1819 Napolissa ollessaan vierailemassa veljensä Ferdinand IV:n luona,[2] muutama viikko puolisonsa Maria Luisan jälkeen.[1] Hänet on haudattu El Escorialin kuninkaallisen San Lorenzon luostarin kirkon Kuninkaalliseen kryptan, Kuninkaiden pantheoniin.
Lapset
muokkaaKaarlella ja Maria Luisalla oli 14 lasta, joista seitsemän eli aikuiseksi.[2]
- Carlos Clemente (1771–1774), kuoli alle 3-vuotiaana
- Carlota Joaquina, Portugalin ja Algarven kuningatar (1775–1830), nai serkkunsa Portugalin kuningas Juhana VI:n. Heille syntyi lapsia, joista yhdestä tuli Brasilian keisari Pedro I. Yksi hänen tyttäristään, infanta Maria Isabel (1797–1818) nai 1816 oman setänsä eli Carlota Joaquinan veljen Ferdinand VII:n.
- Maria Luisa (1777–1782), kuoli alle 5-vuotiaana
- María Amalia (1779–1798), nai 25 vuotta vanhemman setänsä, Espanjan kruununprinssi Kaarle III:n pojan Antonio Pascualin. Ainoa poika juuttui hartioista synnytyskanavaan kahden vuorokauden ajaksi ja kuoli. Infanta María Amalia kuoli synnytyksen aiheuttamaan infektioon 19-vuotiaana.
- Carlos Domingo (1780–1783), kuoli 3-vuotiaana
- Maria Luisa, Etrurian kuningatar ja Luccan herttuatar (1782–1824), nai serkkunsa Etrurian kuningas Louis I:n (k. 1803). Heidän poikansa oli Parman herttua Kaarle II. Luccan herttuatar omalla oikeudellaan 1817.
- kaksospojat Carlos Francisco de Paula ja Felipe Francisco de Paula (1783–1784), kuolivat kuukauden välein hieman yli vuoden ikäisenä
- Ferdinand VII (Fernando); (1784–1833), Espanjan kuningas, nai 1. serkkunsa Molempain Sisiliain prinsessa Maria Antonian 1802, ei eloonjääneitä jälkeläisiä. Nai 2. sisarentyttärensä Portugalin prinsessa Maria Isabelin 1816, ei eloonjääneitä jälkeläisiä. Nai 3. Saksin prinsessa Maria Josepha Amalian 1819, ei jälkeläisiä. Nai 4. sisarentyttärensä Molempain Sisiliain prinsessa Maria Christinan 1829 ja heillä oli kaksi tytärtä, joista vanhemmasta tuli Espanjan kuningatar Isabella II.
- Carlos María Isidro Benito, Molinan kreivi, Don Carlos (1788–1855), nai 1. sisarentyttärensä Portugalin prinsessa Maria Franciscan 1816 ja heillä oli jälkeläisiä. Nai 2. sisarentyttärensä Beiran prinsessa Maria Teresan 1838, ei jälkeläisiä. Karlistien kruununtavoittelija nimellä ”Kaarle V”.
- Maria Isabella de Bourbon, Molempain Sisiliain kuningatar (1789–1848), nai serkkunsa Molempain Sisiliain kuningas Frans I:n 1802 ja heillä oli jälkeläisiä, kuten Molempain Sisiliain kuningas Ferdinand II. Kaksi hänen tyttäristään nai oman setänsä eli María Isabelin veljen: Maria Christina (1806–1878) nai 1829 María Isabelin veljen Ferdinand VII:n ja Luisa Carlotta nai 1819 Maria Isabelin nuorimman veljen Franciscon.
- Maria Teresa (1791–1794), kuoli 3-vuotiaana isorokkoon
- Felipe Maria (1792– 1794), kuoli alle 2-vuotiaana
- Francisco de Paula (1794–1865), nai sisarentyttärensä Molempain Sisilian prinsessa Luisa Carlottan 1819 ja heillä oli jälkeläisiä.[2]
Asiasta lisää
muokkaa- Kaarle IV:n elämäkerta Espanjan Kuninkaallisen historia-akatemia sivulla (espanjaksi)
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h Charles IV | Reign of Charles, Bourbon Dynasty, Enlightenment | Britannica www.britannica.com. Viitattu 23.7.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Carlos IV | Real Academia de la Historia dbe.rah.es. Viitattu 23.7.2024.
- ↑ The Napoleonic Era Spain: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1988.
- ↑ Payne, Stanley G.: History of Spain of Portugal, Vol 2, University of Wisconsin Press, 1973, ISBN 978-0-299-06284-2, s. 415
- ↑ Raisonnier, Alain & Ressort, Claude: Le séjour de Charles IV et de la Cour d'Espagne au Palais de Compiègne en 1808-1809, Annales Historiques compiégnoises, n° 113-114, 2009, ss. 14-24 Gaffarel, Paul: Le séjour de Charles IV d'Espagne à Marseille, Revue des Etudes Napoléoniennes, t. XVI 1919, ss. 40-57
- ↑ Manuel de Godoy y Álvarez de Faria | Real Academia de la Historia dbe.rah.es. Viitattu 24.7.2024.