Ferdinand VII
Ferdinand VII (esp. Fernando); (14. lokakuuta 1784 El Escorial, Espanja – 29. syyskuuta 1833 Madrid, Espanjalähde?) oli Espanjan kuningas vuosina 1813–1833 ja lyhyen aikaa vuonna 1808.
| Ferdinand VII | |
|---|---|
 | |
| Espanjan kuningas | |
| Valtakausi | 19. maaliskuuta 1808 – 6. toukokuuta 1808 |
| Edeltäjä | Kaarle IV |
| Seuraaja | Joosef I |
| Valtakausi | 11. joulukuuta 1813 – 29. syyskuuta 1833 |
| Edeltäjä | Joosef I |
| Seuraaja | Isabella II |
| Syntynyt |
14. lokakuuta 1784 San Lorenzo de El Escorial, Espanja |
| Kuollut |
29. syyskuuta 1833 Madrid, Espanja |
| Puoliso |
María Antonia de Nápoles Maria Isabella de Bragança María Josefa Amalia de Sajonia María Cristina de Borbón-Dos Sicilias |
| Lapset |
Isabella II Luisa Fernanda de Borbón |
| Koko nimi | Fernando Francisco de Paula Domingo Vincente Ferrer Antonio José Joaquín Pascual Diego Juan Nepomuceno Januario Francisco Javier Rafael Miguel Gabriel Calisto Cayetano Fausto Luis Raimundo Gregorio Lorenzo Jerónimo |
| Suku | Bourbon |
| Isä | Kaarle IV |
| Äiti | Maria Luisa |
| Uskonto | roomalaiskatolilaisuus |
| Nimikirjoitus |
 |
_by_Goya.jpg)
Ranska ja Espanja olivat 1700-luvun lopussa liittolaisia. Espanjan pääministeri Manuel de Godoy solmi Ranskan kanssa yhteistyösopimuksia ja sotilasliiton 1801. Fontainebleaun sopimuksen mukaan 1807 maiden oli tarkoitus hyökätä yhdessä Portugaliin. Ranskalaisjoukot kulkivat sopimuksen mukaisesti Espanjan läpi. Godoyn politiikka synnytti kuitenkin vastustusta Espanjan hovissa, ja Ferdinand teki maaliskuussa 1808 palatsivallankaappauksen isäänsä Kaarle IV:tä vastaan. Ranska juonitteli kuitenkin asian omaksi edukseen: ensiksi Ferdinand pakotettiin luopumaan kruunusta, ja toiseksi Kaarle pakotettiin luovuttamaan kruununsa Napoleonille. Kuninkaaksi tuli 6. kesäkuuta 1808 Napoleonin veli Joseph Bonaparte (Joosef I).[1]
Valtakausi muokkaa
Varsinaisen hallituskautensa Ferdinand aloitti Napoleonin jouduttua vaikeuksiin Leipzigin taistelun tappion jälkeen. Napoleon salli joulukuussa 1813 Ferdinandin palata Espanjan valtaistuimelle. Samaan aikaan alkoi Pyreneiden niemimaan sota kääntyä Napoleonin vastustajien voitoksi.[1] Keväällä 1820 puhkesi Espanjassa kapina Ferdinand VII:tä vastaan. Kuninkaan oli taivuttava perustuslaillisen hallitusmuodon voimaansaattamiseen.[2]
Koska jo kolme kertaa naimisissa olleelle Ferdinandille ei ollut syntynyt poikia, Ferdinand muutti neljännen puolisonsa Maria Kristiinan toiveesta 29. maaliskuuta 1830 annetulla niin sanotulla pragmaattisella sanktiolla kruununperimysjärjestystä siten, että myös kuninkaan naispuolinen jälkeläinen voisi periä kruunun. Tämä merkitsi kruununperijän aseman siirtymistä kuninkaan nuoremmalta veljeltä Don Carlokselta heidän tyttärelleen Isabellalle, joka syntyi lokakuussa 1830.lähde?
Avioliitot muokkaa
Ferdinand VII:n kolmen ensimmäisen vaimon kuoltua nuorina hän avioitui vielä neljännen kerran. Vuonna 1802 hän meni naimisiin serkkunsa Napolin ja Sisilian prinsessan Maria Antonian (1784–1806) kanssa, joka oli Molempain Sisiliain kuninkaan Ferdinand I:n ja Itävallan arkkiherttuattaren Maria Karoliinan tytär. Maria Antonian kaksi raskautta vuosina 1804 ja 1805 päättyivät keskenmenoihin.lähde?
Vuonna 1816 Ferdinand avioitui sisarentyttärensä Maria Isabella de Bragançan (1797–1818) kanssa, joka oli hänen vanhemman sisarensa Carlota Joaquinan ja Portugalin kuninkaan Juhana VI:n tytär. Heille syntyi tytär, joka eli viisi kuukautta, sekä kuolleena syntynyt tytär.lähde?
Ferdinand avioitui 20. lokakuuta 1819 Madridissa Saksin prinsessan Maria Josefa Amalian (1803–1829) kanssa, joka oli Saksin kuninkaan Maximilianin ja Parman herttuattaren Carolinen tytär. Heillä ei ollut lapsia.lähde?
Ferdinand avioitui 27. toukokuuta 1829 sisarentyttärensä, Molempain Sisiliain prinsessan Maria Kristiinan (1806–1878) kanssa, joka oli toinen hänen nuoremman sisarensa Espanjan infanta Maria Isabellan ja Frans I:n kahdesta tyttärestä. Frans I oli hänen serkkunsa ja hänen ensimmäisen vaimonsa Maria Antonian veli. Heillä oli kaksi eloon jäänyttä tytärtä, joista vanhemmasta, Isabella II:sta, tuli täysi-ikäistyttyään Ferdinandin kuoltua tämän seuraaja.lähde?
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Knut Mykland: ”Kuninkaallinen farssi ja Espanjan murhenäytelmä”, Otavan suuri maailmanhistoria 13: Suuret vallankumoukset, s. 247–250, 278. Helsinki: Otava, 1985. ISBN 951-1-08772-X.
- ↑ Svanström, Ragnar: Kansojen historia. Osa 18, s. 298. WSOY, 1983. ISBN 951-0-09746-2.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ferdinand VII Wikimedia Commonsissa
|
Edeltäjä: Joosef I |
Espanjan kuningas 1813–1833 |
Seuraaja: Isabella II |