Jakomäki
Jakomäki (ruots. Jakobacka) on 1960-luvun lopulla valmistunut noin 5 600 asukkaan kerrostalolähiö Koillis-Helsingissä. Kerrostalojen lisäksi Jakomäessä on myös rivitaloja, omakotitaloja ja paritaloja.[1] Helsingin kaupunginosajaossa Jakomäki on Suurmetsän kaupunginosan osa-alue, ja peruspiirijaossa se muodostaa oman Jakomäen peruspiirin.[1] Jakomäki sijaitsee Vantaan rajan tuntumassa, Lahdenväylän ja Porvoonväylän välissä lähellä niiden yhtymäkohtaa. Porvoonväylältä on liittymä Jakomäkeen, samoin Jakomäestä Porvoonväylälle. Naapurialueita ovat lännessä Lahdenväylän toisella puolella Alppikylä ja Heikinlaakso, etelässä Porvoonväylän toisella puolella Kivikko ja Vantaan Rajakylä sekä idässä Vantaan Vaarala.
Jakomäki | |
---|---|
Jakobacka | |
Kaupungin kartta, jossa Jakomäki korostettuna. Helsingin kaupunginosat |
|
Kaupunki | Helsinki |
Suurpiiri | Koillinen suurpiiri |
Kaupunginosa nro | 414 |
Pinta-ala | 1,92 km² [1] |
Väkiluku | 5 625[2] (31.12.2019) |
Osa-alueet | on osa-alue Suurmetsän kaupunginosassa |
Postinumero(t) | 00770[3] |
Lähialueet | Alppikylä, Kivikko ja Heikinlaakso, Vantaan puolella Rajakylä ja Vaarala |
Kaupungin koillisrajalla moottoriteiden kainalossa olevaan alueeseen liitetään yleisesti paljon ikäviä mielleyhtymiä. Jakomäen huonomaineisuus periytyy levottomilta 1960-, 1970- ja 1980-luvuilta, jolloin alue oli lähiöongelmien symboli työttömineen ja alkoholisteineen.[4]
Jakomäen asukkaista 36,0 prosenttia oli ulkomaalaistaustaisia vuoden 2019 lopussa.[5]
Luonnehdinta alueesta
muokkaaLähiö rakennettiin parissa vuodessa 1960-luvun lopulla. Kunnostaminen alkoi vuoden 1996 jälkeen. Elementtitaloja on verhottu tiilijulkisivuilla, joten eteläisen Jakomäen ulkoinen ilme ei enää ole täysin alkuperäinen. Mäen päällä olevat talot ovat kolmikerroksisia, koska korkeampia ei voitu rakentaa läheisen Malmin lentokentän takia. Yleisesti Jakomäen kerrostalot ovat 3–6-kerroksisia.
Jakomäessä oli vuoteen 2023 asti pieni lähiökirkko ostoskeskuksen ja kirjaston läheisyydessä. Kirkossa oli Göran Augustsonin seinämaalaus, joka peitti koko alttariseinän.[6]
Kerrostalojen keskellä oleva puuton Jakomäenkallion huippu nousee 60 metrin korkeuteen merenpinnasta. Jääkauden jälkeen merenpinta oli huomattavasti korkeammalla: kalliolla on pirunpelto, entinen rantakivikko. Huomattavasti avoimemmat näköalat löytyvät Jakomäentien lounaiskaarteen Kaivantopuistosta. Mäenrinteet ovat täynnä linnoitusvallituksia, joita venäläiset rakensivat ensimmäisen maailmansodan varalle. Ida Aalbergin tien tornitalot Pohjois-Haagassa ja kolmentoista kilometrin päässä sijaitseva Malminkartanonhuippu erottuvat hyvin.
Historia
muokkaaJakomäen rakentaminen
muokkaaMaanmittaushallituksen arkistossa on merkintä alueesta nimeltä 'Jacobacka' vuodelta 1692. Ensimmäinen karttamerkintä nimeltä mainiten on Ruotsi-Suomen isojaon ajalta 1775.[7]
Jakomäen asemakaava laadittiin 1960-luvulla. Alueella joka tunnettiin nimellä Alppikalliot, oli ollut sitä ennen rintamamiestaloja.
Jakomäen talot rakennettiin pikavauhtia korkealle mäelle vuosina 1967–1969. Talot on asemakaavallisesti sijoitettu väljästi kallioiseen maastoon, jossa luonto on voimakkaasti läsnä. Helsingin kaupungille Jakomäki oli suurhanke. Asuntopula oli suuri ja vuokra-asunnot tulivat tarpeeseen. Alueelle tuli alussa pelkkiä kaupungin vuokra-asuntoja, mutta myöhemmin rakennettiin myös omistusasuntoja[8]. Rakentamisaikaan ajateltiin, että asuntopula olisi hetkellinen, ohimenevä ilmiö ja 30 vuoden päästä mietittäisiin, mitä taloille tehtäisiin.[lähde? ] Purkaminen oli esillä tulevana vaihtoehtona.[9]
Jakomäki oli sekä asemakaavana että rakennusten osalta aikansa suunnittelutavoitteiden tyypillinen toteutus. Siellä oli nähtävissä teollisen rakentamisen pääpyrkimys päästä mahdollisimman suuriin valmistussarjoihin. Näillä periaatteilla toteutettujen kerrostalojen ehkä silmiinpistävin ominaisuus oli samankaltaisuus ja yksitoikkoisuus. Nopeasti rakennetulle alueelle, jota siihen aikaan pidettiin aika syrjäisenä,[8] muutti liki 7 000 uutta, pääosin Kallion, Alppilan ja Vallilan pienasunnoista muuttaneita työväenluokan perheitä niin, että Jakomäessä asui 1990-luvun puolivälissä enemmän syntyperäisiä helsinkiläisiä kuin millään muulla kaupungin alueella[10]. Palvelut olivat aluksi huonot. Helsingin keskustaan pääsi silti sujuvasti moottoritien linja-autolla. Linja 77 on kulkenut Jakomäkeen 1. toukokuuta 1973 lähtien.
Uusi lähiö joutui 1970-luvun alussa median huomion kohteeksi ja nousi valtakunnalliseen tietoisuuteen Suomen pahimpana slummina, jonka arkkitehtuuria ja asujaimistoa moitittiin. Viikkosanomat otsikoi ”Kuka muuttaa Jakomäkeen? Se jonka on pakko”, ja muun muassa Hufvudstadsbladet ja television Kansalaisen tietolaari jatkoivat samoilla linjoilla. Jakomäen asukkaat saivat kärsiä syrjinnästä muun muassa koulussa ja harrastusryhmissä.[11]
Jakomäki 1980-luvulla
muokkaa1980-luvun Jakomäki oli varsinkin Malmin poliisille työlästä aikaa.[lähde? ] Pimeän viinan myyminen oli yleistä, kun lähimmät Alkon myymälät olivat Malmilla ja Kontulassa[11]. Nuorison keskuudessa vaikutti 1980-luvun vaihteessa rock- ja rockabilly-musiikki jakomäkeläisen Danny and The Thundersin voitettua Suosikki-lehden Rock-kuninkuuskilpailun 1980. Yhteenotot viereisen Kontulan lähiön kanssa näkyivät sanomalehtien otsikoissa, mutta nuoremmat lapset viihtyivät kun kavereita, metsämaastoja ja leikkipaikkoja riitti.[11]
Jakomäkeläisten kuolleisuus oli 40 prosenttia Helsingin keskiarvoa suurempi, ja yleisin kuolinsyy vuonna 1984 oli itsemurha[12]. Vielä 1980-luvun lopulla Jakomäessä oli asukkaita noin 7 000.[1]
Mikkelin panttivankidraama elokuussa 1986 sai alkunsa Kansallis-Osake-Pankin Jakomäen konttorin ryöstöstä. Konttori sijaitsi osoitteessa Jakomäenkuja 1.[13]
Vuonna 1987 käynnistettiin asuinalueen parantamiseen ja vuokra-asumisen ongelmien lieventämiseen tähdännyt Jakomäki 2000 -hanke. Sen loppuraportissa vuonna 1991 todettiin etenkin asukkaiden yhteishengen parantuneen, mutta suurimpia ongelmia, kuten asujaimiston sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia, ei ollut saatu ratkaistua.[14]
Nykytila
muokkaaJakomäki ei enää 1990-luvun loppupuolella ollut kovinkaan ongelmainen paikka väestön ikäännyttyä. Jakomäen ostoskeskuskin oli rauhoittunut pahimpien vuosien jälkeen.[8] Tilastojen valossa Jakomäen työttömyysaste on kuitenkin edelleen kaupungin peruspiireistä suurin (31.12.2010: 15,1 %)[15][16] ja korkeakoulututkinnon suorittaneiden asukkaiden määrä alhaisin (1.1.2012: 9,6 %).[16] Osaksi näistä syistä jakomäkeläisten keskimääräinen tulotaso on pienin kaikista kaupungin peruspiireistä.[16] Korkea työttömyysaste on osaksi seurausta Jakomäen suuresta ulkomaalaistaustaisten asukkaiden määrästä (31.12.2019: 36,0 %);[5], Helsingin Uutisten mukaan 34% vuonna 2019 ja 37,1 prosenttia vuotta myöhemmin.[17]
Vuokra-asuntojen osuus asuntokannasta on erittäin suuri: 67,9 % (2014)[15], mikä on korkein luku Helsingin peruspiireistä (koko kaupungissa vuokra-asuntoja 44,7 %).[1] Asuntojen hinnan osalta Jakomäki on Helsingin edullisimpia. Vaaleissa alueen äänestysprosentti on usein ollut kaupungin alhaisin.[18][19] Tony Halmeen kannatus vuoden 2003 eduskuntavaaleissa oli suurimmillaan juuri Jakomäessä, minkä lehdistö tulkitsi vastalauseeksi nykypolitiikkaa vastaan.[lähde? ]
Musliminaisten oma uimavuoro Jakomäen uimahallissa herätti huomiota mediassa vuoden 2008 kunnallisvaalien aikaan, koska uimavuoroa väitettiin syrjinnäksi. Sittemmin selvisi, että kiistelty musliminaisten uintivuoro onkin kaikkien naisten uintivuoro.[20][21]
Kaupungin organisoima alueen uudistaminen on onnistunut. Rakennuskantaa on saatu saneerattua siistiksi niiltä osin kuin tällaisia korjauksia on tehty. Esimerkiksi monessa vanhassa Etelä-Jakomäen elementtikerrostalossa huoneistot on kunnostettu perusteellisesti viimeisten kymmenen vuoden aikana (1996–) ja talot ovat saaneet uuden tiilisen julkisivun.[1] Myös uusia taloja on rakennettu. Jakomäen yläasteen viereen on suunniteltu monitoimista palvelutaloa. Suurmetsän eteläpuolelle on valmisteilla täydennysrakentamista ja pohjoisemmaksi on kaavoitettu pientaloja.milloin?
Palvelut
muokkaaJakomäessä on useita päiväkoteja, Jakomäen peruskoulu, nuorisotalo, terveysasema, palvelutalo, apteekki, kirjasto sekä uimahalli, jossa kuntosali.[22] Jehovan todistajilla on valtakunnansali Jakomäessä.[23]
Joukkoliikenneyhteydet
muokkaaJakomäkeen pääsee busseilla
- Helsingin keskustasta 75, 77/N, 717/K/N
- Malmilta 69, 702
- Pihlajamäestä 77/N
- Heikinlaaksosta 75, 711K (ei 711)
- Tattarisuolta 69, 77/N
- Fallkullasta 702
- Puistolasta 75, 702
- Pasilasta 518
- Mellunmäestä runkolinja 570
- Lentoasemalta ja Tikkurilasta 570
- Hakunilasta 570, 518, 588/B, 717/K/N
- Sotungista 588/B
- Kuninkaanmäestä 518, 588, 717
- Länsisalmesta 588/B
Jakomäen luonnonnähtävyyksiä
muokkaaJakomäen vaikuttavimpia luonnonnähtävyyksiä on aivan Vantaan rajan tuntumassa Jakomäen ja Rajakylän välissä sijaitseva Slåttmossen, Helsingin laajin ja paksuturpeisin suo. Alue jatkuu Vantaan puolelle, missä on noin puolet suosta. Kokoa suolla on noin 30 hehtaaria, josta Jakomäessä on noin 15 hehtaaria.[24] Polkua ja pitkospuita seuraten voi kokea hyvin erilaisia luonnonalueita kuivasta korvesta hyvinkin märkään suohon. Paikallisen koulun, Kuninkaantien koulun oppilaat ovat opettajan johdolla yhdessä ympäristökeskuksen kanssa laatineet Slåttmossen-luontopolun. Suo rajoittuu Helsingin puolella Somerikkotiehen ja Porvoonväylään. Suon kasvillisuudessa on varvustoa, jota muualla Helsingin suojelusoilla ei ole, nimittäin suokukkaa (Andromeda polifolia). Muutkin suokasvit viihtyvät siellä, muun muassa lakka eli hilla. Slåttmossen on myös Helsingin ainoa tyypillinen keidassuo, jonka keskiosa on reuna-alueita korkeammalla. Suo on rauhoitettu ja on Suomenlahden rannikolla arvokas luontokohde. Slåttmossen on suona saavuttanut lopullisen kehitysasteensa. Vaikka se sijaitsee Porvoon moottoritien tuntumassa, kävijä voi siellä kuitenkin kokea illuusion hiljaisen erämaan keskellä olemisesta. Siellä on nähty myös hirviä. Sienestäjä voi sieltä saada runsaan sienisadon.[25][26][27]
Jakomäki fiktiossa
muokkaaEnnen kuin Porvoonväylän liittymä valmistui 1970-luvun lopussa, Jakomäkeen ajaminen oli kovin monimutkaista. Tähän viittaa Spede Shown kuuluisa sketsi, jossa henkilöt eksyivät Espanjaan yrittäessään matkata taksilla Jakomäkeen. Myös elokuvassa Rautakauppias Uuno Turhapuro – presidentin vävy (1978) Härski Hartikainen eksyy Barcelonaan, vaikka oli pyytänyt taksikuskia viemään hänet Jakomäkeen.
Vuonna 2003 ensi-iltansa saanut elokuva Nousukausi sijoittuu pääosin Jakomäkeen. Siinä nuori, hyvin menestyvä espoolaispariskunta lähtee ”extreme-lomalle työttömäksi Jakomäkeen”. Lähiökohtauksia kuvattiin myös läheisessä Vantaan Hakunilassa sekä Espoon Soukassa.[28]
Lähteet
muokkaa- Taka, Maija : Pohjois-Helsingissä voi kokea jääkauden jälkiä ja historiaa Osa 2/5, s. 4, Puoli kaupunkia nro 3, 4.2.–17.2.2010
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c d e f Helsinki alueittain 2011 (Jakomäen peruspiiri PDF:n sivuilla 148-151) Helsingin kaupungin tietokeskus. Viitattu 28.1.2013.
- ↑ Helsingin väestö vuodenvaihteessa 2019/2020 ja väestönmuutokset vuonna 2019 (s. 66) hel.fi. 2020. Helsingin kaupunki. Viitattu 28.8.2021.
- ↑ Aluejaot: Postinumeroalueet Helsingin karttapalvelu. Viitattu 29.8.2021.
- ↑ Tuominen, Elina: Koillisen Helsingin ominaispiirteita (PDF) (s. 6) 1.10.2001. Helsingin kaupunki.
- ↑ a b Helsingin koko väestö ja ulkomaalaistaustaiset taustamaanosan mukaan osa-alueittain 31.12.2019 (.xlsx) Helsingin kaupunki. Viitattu 13.2.2021.
- ↑ Jakomäen kirkko Helsingin seurakunnat.
- ↑ Jakomäki (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c Lavonius, Leena: Näkyykö se naamasta? Jakomäkeläiset joutuvat aina puolustelemaan kotipaikkaansa (ja kainalojuttu Jakomäki – Koko kansan kauhistus). Helsingin Sanomat, 11.12.1997, s. 57. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Jääkö sinulle musta pekka - 1970-luvun taloista se purku kuntoinen?[vanhentunut linkki] Talouselämä
- ↑ Astikainen, Riitta: Syntyperäisten stadilaisten tyyssija onkin Jakomäki. Helsingin Sanomat, 28.1.1995, s. 17. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ a b c Astikainen, Riitta: Jakomäestä tuli median uhri. Helsingin Sanomat, 27.1.1996, s. 17. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Mikä on Jakomäen tulevaisuus. Helsingin Sanomat, 3.5.1987, s. C1–C2. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1987, s. 96. Helsinki: Otava, 1986.
- ↑ Jakomäki 2000 onnistui ja epäonnistui. Helsingin Sanomat, 24.5.1991, s. 15. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ a b Helsinki alueittain 2014 (PDF) hel.fi.
- ↑ a b c Helsingin seudun aluesarjat Helsingin seudun aluesarjat tilastokanta ja Tilastokeskus. Arkistoitu 21.4.2020. Viitattu 28.1.2013.
- ↑ Paastela, Kaisa: Vieraskielisten asukkaiden osuus ylitti 40% kahdella alueella Helsingissä, joissain kaupunginosissa osuus yhä hyvin pieni – "Ei ole ainoa mittari alueiden eriytymisessä" Helsingin Uutiset. 19.6.2021. Viitattu 20.3.2023.
- ↑ Jakomäki oli seudun vaisuin äänestysalue 2004. Helsingin Sanomat. Viitattu 4.11.2012.
- ↑ Kjellberg, Helena & Mäkinen, Esa: Pakkoäänestys ei innosta konkaripoliitikkoja – kartta näyttää äänestysaktiivisuuden vaihtelut (Maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 29.10.2012. Viitattu 21.3.2023.
- ↑ Tamminen, Jenni: Kiistelty muslimien uimavuoro onkin kaikkien naisten vuoro (Maksullinen artikkeli) uusisuomi.fi. 12.9.2008.
- ↑ Huusko, Markku: Musliminaisten uimavuoroa väitetään syrjinnäksi (Maksullinen artikkeli) uusisuomi.fi. 9.9.2008.
- ↑ Palvelut - Jakomäki-Suurmetsä kaupunginosat.net. Arkistoitu 15.7.2015. Viitattu 15.7.2015.
- ↑ Muutoksia Helsingin seurakunnissa johanneksenpoika.fi. 10.2.2016. Arkistoitu 16.11.2016. Viitattu 22.12.2016.
- ↑ Vantaan Slåttmossen
- ↑ Taka 2010
- ↑ Slåttmossen (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kuninkaantien koulufoorumi[vanhentunut linkki]
- ↑ Kuvauspaikat. Nousukausi Elonet.
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jakomäki Wikimedia Commonsissa
Kirjallisuutta
muokkaa- Hosiaisluoma, V. 1985. Pääkaupunkiseudun suoluonto ja sen suojelu. Pääkaupunkiseudun julkaisusarja B 9/1985. Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta