Isokynsimö (Draba glabella) on pohjoisen pallonpuoliskon tundra-alueiden ristikukkainen kasvi.[3] Isokynsimö luokitellaan Suomessa vaarantuneeksi lajiksi.[4]

Isokynsimö
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa: Vaarantunut
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Kladi: Rosidit
Lahko: Brassicales
Heimo: Ristikukkaiskasvit Brassicaceae
Tribus: Arabideae[1]
Suku: Kynsimöt Draba
Laji: glabella
Kaksiosainen nimi

Draba glabella
Pursh[2]

Synonyymit
  • Draba daurica DC.
  • Draba hirta
  • Draba magellanica subsp. borea
Katso myös

  Isokynsimö Wikispeciesissä

Ulkonäkö ja koko muokkaa

Monivuotinen isokynsimö kasvaa 15–30 cm korkeaksi. Varsi on haaraton ja lähes pelkästään tähtikarvainen, yläosista kuitenkin lähes kalju. Ruusukelehdet ovat suikeita, tavallisesti hampaisia ja kohtalaisesti tähti- ja niukasti hapsikarvaisia. Terävähampaisia varsilehtiä on 2–4 kappaletta. Noin 8 mm leveät kukat ovat kellanvalkeita. Isokynsimö kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa. Hedelmistö on usein pitkävartinen. Lidut ovat pituudeltaan 7–12 mm, suikeita, litteitä, usein kierteisiä sekä kaljuja tai harvoin niukkakarvaisia.[5]

Isokynsimö muistuttaa kalliokynsimöä (Draba norvegica) ja Suomessa harvinaista idänkynsimöä (Draba cinerea), jota pidettiin aikaisemmin isokynsimön muunnoksena.[6]

Levinneisyys muokkaa

Isokynsimö kasvaa pohjoisella pallonpuoliskolla Fennoskandian vuoristoalueilta itään läpi Pohjois-Venäjän ja -Siperian tundravyöhykkeen, sekä Alaskassa ja Pohjois-Kanadassa. Lajia tavataan myös Grönlannissa, Huippuvuorilla ja Islannissa.[7] Suomessa isokynsimöä tavataan harvinaisena Pohjois-Lapista. Voimakkain kanta on Enontekiöllä erityisesti Kilpisjärven alueella sekä Utsjoella Kevon luonnonpuistossa. Isokynsimöä on tavattu myös Inarissa, Sodankylässä ja Sallassa.[8]

Elinympäristö muokkaa

Isokynsimö on kalkinsuosija. Se kasvaa kalliopahtojen ja kurujen kuivilla pengermillä ja soraikoilla, joskus myös kyläkedoilla. Suomessa laji on alapaljakan ja metsävyöhykkeen laji.[5]

Lähteet muokkaa

  • Jäkäläniemi, Anne: Idänkynsimö. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 135–136.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Toim. Rassi, Pertti & Hyvärinen, Esko & Juslén, Aino & Mannerkoski, Ilpo. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki 2010.

Viitteet muokkaa

  1. Stevens, P. F.: Brassicaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 3.4.2021. (englanniksi)
  2. Draba glabella Pursh Plants of the World Online. Viitattu 3.4.2021. (englanniksi)
  3. Isokynsimö – Draba glabella Laji.fi. Viitattu 3.4.2021.
  4. Punainen kirja 2010, s. 194.
  5. a b Retkeilykasvio 1998, s. 179.
  6. Jäkäläniemi, s. 135.
  7. Den virtuella floran: Fjälldraba (ruotsiksi) Viitattu 20.2.2011.
  8. Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Isokynsimön levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 20.2.2011.

Aiheesta muualla muokkaa