Frederick Pursh
Frederick Traugott Pursh, nimi joskus muodossa Friedrich Traugott Pursch, oli Saksassa syntynyt, mutta sittemmin eri maissa asunut kasvitieteilijä.
| Frederick Pursh | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Frederick Traugott Pursh |
| Syntynyt | 1774 Großenhain, Saksa |
| Kuollut | 11. heinäkuuta 1820 Montreal, Kanada |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkimusalue | kasvitiede |
Pursh syntyi Großenhainissa Saksassa, mutta hänen perhetaustaansa ei tunneta. Pursh suoritti todennäköisesti tavalliset opinnot ja päätyi sitten viimeisinä nuoruusvuosinaan töihin Royal Botanic Gardensin puutarhalle Dresdeniin. Siellä hän sai käsiinsä alueen kasveja käsittelevän käsikirjoituksen, jonka hän valmisteli julkaistavaksi, ja artikkeli julkaistiin vuonna 1799. Sen jälkeen Pursh muutti samana vuonna Saksasta Yhdysvaltoihin. Yhdysvalloissa hän löysi nopeasti töitä Baltimoren lähellä sijaitsevalta kasvitieteelliseltä puutarhalta, mutta ei työskennellyt siellä kuin ehkä noin vuoden verran. Vuonna 1801 Pursh oli jo töissä puutarhurina Philadelphiassa Springhillissä, joka on nykyisin osa Fairmountin puistoa, ja vuonna 1803 hän oli töissä William Hamiltonin suurtilalla. Tuohon aikaan Pursh tutustui moniin kasvitieteilijöihin, kuten William ja John Bartramiin sekä Gotthilf Heinrich Ernst Muhlenbergiin.[1]
Vuonna 1805 Pursh jätti Hamiltonin kartanon ja ryhtyi Benjamin Smith Bartonin osa-aikaiseksi kuraattoriksi sekä kerääjäksi. Bartonin tavoitteena oli koota suuri herbaariokokoelma Yhdysvaltojen kasveista sekä julkaista uusi kokoomateos Pohjois-Amerikan kasvistosta. Seuraavina vuosina Pursh tekikin kasvien keruumatkoja ja työskenteli myös muiden kasvitieteilijöiden Bartonille lähettämien näytteiden parissa.[1]
Purshin ja Bartonin välit alkoivat kuitenkin kiristyä ja huhtikuussa 1809 Pursh suuntasi New Yorkiin, missä David Hosack tarvitsi puutarhuria Elgin Botanic Gardeniin. Lähtiessään Pursh otti mukaansa merkittävän osan kasvinäytteistä, joiden parissa oli työskennellyt, sekä ison osan tekemistään piirroksista ja todennäköisesti myös kaikki omat muistiinpanonsa. Loppuvuodesta 1810 Pursh suuntasi Länsi-Intian saaristoon keräämään kasveja Elgin Botanic Gardeniin ja palasi lähes vuotta myöhemmin. Purshin terveydentila oli tuolloin todennäköisesti heikentynyt, ja hän luultavasti suunnitteli jo lähtöä Englantiin.[1]
Niinpä Pursh lähti Lontooseen, jonne hän saapui luultavasti marraskuussa 1811. Purshilla oli mukanaan suuri määrä kasvinäytteitä sekä muuta materiaalia, ja hän asettui kokoelmineen asumaan Aylmer Bourke Lambertin luokse. Pursh rupesi saman tien töihin ja koetti saada kasvinäytteidensä pohjalta kuvaamiaan uusia sukuja ja lajeja julkaistuksi. Keväällä 1812 Pursh tapasi edellisenä vuonna Englantiin palanneen Thomas Nuttallin, joka oli Purshin tavoin kerännyt kasveja Bartonille ja käytännössä ottanut Purshin paikan Purshin lähdettyä New Yorkiin. Nuttall pyrki Purshin tavoin julkaisemaan näytteiden pohjalta kuvaamiaan uusia lajeja ja ehtikin julkaista useita lajeja ennen Purshia. Joulukuussa 1813 Pursh sai lopulta julkaistua teoksensa Flora americae septentrionalis. Ennen julkaisua Pursh oli tosin täydentänyt teostaan kuvaamalla siinä 40 uutta lajia, jotka oli alun perin kerännyt John Bradbury. Bradbury loukkaantui syvästi siitä, että hänen kunniansa uusien lajien löytäjänä ja kerääjänä näin vietiin, eikä hän jatkanut enää suuremmin kasvitieteen parissa. Purshin Flora americae septentrionalis ei kuitenkaan ollut kovin suuri menestysteos, vaikka siitä julkaistiinkin toinen painos vuonna 1816. Toinen painos oli kuitenkin lähinnä uusintaversio ensimmäisestä painoksesta pienin korjauksin.[1]
Helmikuussa 1816 Pursh lähti Englannista Kanadaan. Siellä hänen oli tarkoitus työskennellä kasvitieteilijänä Red Riverin uudisasutuskeskuksessa, joka on nykyisin Manitobaa. Kesäkuun 1816 alussa hän aloitti virallisesti Red Riverissä, mutta kaksi viikkoa myöhemmin projektin johtajana toiminut Robert Semple surmattiin, ja projekti jäi sikseen. Kanadassa Pursh keräsi kuitenkin 1816–1818 vähän kasveja muun muassa Saint Lawrencen lahden ympäristöstä. Vuonna 1819 Purshin koko kokoelma kuitenkin tuhoutui, kun hänen asuntonsa Montrealissa paloi tulipalossa. Jatkuvan alkoholin käytön ja heikon terveydentilansa myötä Pursh kuoli rahattomana Montrealissa kesällä 1820.[1]
Purshin mukaan on nimetty ruusioiden (Purshia) suku.[1]
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Frederick Pursh Wikimedia Commonsissa
- JSTOR Global Plants: Pursh, Frederick Traugott (englanniksi)