Alapaljakka

  Alapaljakka on tunturin alue, jolla ei kylmyyden takia kasva metsää, ei edes tunturikoivikkoa. Yksittäisiä vaivaiskoivuja saattaa esiintyä, samoin katajia ja pajupensaita. Vaivaiskoivua saattaa hajanaisesti olla Haltin seuduilla vielä tuhannen metrin korkeudelle asti. Niinpä alapaljakan ja tunturikoivikon raja ei ole selvä.

Alapaljakalla kasvaa monia havumetsien varpuja, kuten variksenmarjaa, mustikkaa ja kanervaa. Alapaljakalla kasvaa myös sammalta ja jäkälää. Kasvipeite on melko yhtenäistä. Kalkkipitoisilla alueilla on rehevää kasvillisuutta, muun muassa lapinvuokkoja ja tunturikohokkeja. Alapaljakan eläimistö on melko runsasta, ja siihen kuuluvat esimerkiksi tunturisopuli, peura, poro, Norjassa myskihärkäkin, susi, ahma, naali ja monet linnut. Alapaljakan tyypillisin piirre ovat varpukankaat, mutta niillä on myös soita, puronvarsipensaikkoja, lumenviipymiä ja tunturiniittyjä.

Katso myös

• Tunturipaljakka
• Yläpaljakka

Lähteet

• Hemmi, Jorma: Matkailu, Ympäristö, Luonto Osa 2. Jyväskylä: Gummerus, 2005. ISBN 952-91-8962-1.
• Saira, Kalevi: Norjan ja Ruotsin retkeilyopas. Helsinki: Edita, 2000. ISBN 951-37-3107-3.