Variksenmarja

Variksenmarja eli mustavariksenmarja (Empetrum nigrum), jota kutsutaan myös kaarnikaksi, on matala ainavihanta varpukasvi, joka kuuluu kanervakasvien (Ericaceae) heimoon. Sitä käytetään ravinnoksi etenkin Pohjois-Suomessa. Variksenmarjasta on olemassa kaksi eri alalajia, joista pohjanvariksenmarja (Empetrum nigrum subsp. hermaphroditum) on yleisempi Suomen pohjoisosissa ja etelänvariksenmarja eli variksenmarja (Empetrum nigrum subsp. nigrum) puolestaan etelämpänä.

Variksenmarja
Empetrum nigrum a1.jpg
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kaari: Streptophyta
Luokka: Embryopsida
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset
Kladi: Asteridit
Lahko: Ericales
Heimo: Kanervakasvit Ericaceae
Alaheimo: Ericoideae
Tribus: Empetreae[1]
Suku: Variksenmarjat Empetrum
Laji: nigrum
Kaksiosainen nimi

Empetrum nigrum
L.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Variksenmarja Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Variksenmarja Commonsissa

Ulkonäkö ja kokoMuokkaa

Variksenmarjalla on tiheä versosto, ja neulasmaiset reunoilta kiertyneet pienet lehdet sietävät kuivuutta ja selviävät talvesta vähäisenkin lumipeitteen turvin paleltumatta. Lehtihankoihin muodostuvat vaaleanpunaiset pienet kukat, joista kehittyvät kiiltävän mustat mehevät luumarjat. Marjojen keskusta on painunut sisäänpäin. Tuulipölytteisyys varmistaa lähes säännöllisen runsaan sadon joka vuosi.

Pohjanvariksenmarja on tavallisimmin yksikotinen (heteet ja emit ovat samassa kasvissa), ja sen tunnistaakin siitä, että marjojen tyvellä on kuihtuneiden heteiden jäänteitä. Se marjoo runsaammin kuin eteläisempi kaksikotinen lajitoverinsa, jolla vain emiyksilöt tuottavat marjoja. [2]

LevinneisyysMuokkaa

Laji on yleinen koko pohjoisella pallonpuoliskolla, niin Euraasiassa kuin Pohjois-Amerikassa. Hyvin yleinen myös koko Suomessa.

KasvuympäristöMuokkaa

Variksenmarja kasvaa sekä kankailla että rämeillä koko Suomessa. Lapissa se kasvaa myös tuoreissa ja lehtomaisissa metsissä sekä tuntureilla.

Käyttö ravintonaMuokkaa

 
Variksenmarjan keräämistä poimurilla.

Variksenmarjan maku on mieto, eikä siitä saada paljoa mehua, mutta yhdessä mustikan, juolukan tai mustaherukan kanssa se sopii hyvin mehuihin, marjaviineihin, marmeladeihin ja muihin marjaruokiin.[3] Variksenmarja sisältää runsaasti vitamiineja ja kuituja, ja sen kokonaisflavonoidimäärä on suurempi kuin millään muulla kotimaisella marjallamme. Pohjoisen kansoille variksenmarja on ollut kautta aikojen tärkeä C-vitamiinin (11 mg/100 g) lähde ja mauste.

Nimestä huolimatta varis ei syö variksenmarjoja, mutta kanalinnuille marjat kyllä kelpaavat.[2]

Muu käyttöMuokkaa

Variksenmarjan varvuista on perinteisesti tehty luutia, joita kutsutaan nimillä kraakuvartine luuta tai juuriluuta. Variksenmarjan varvut ovat koivuvarpuja ohuempia ja joustavampia, joten niistä tehdyllä luudalla on lakaistu mielellään etenkin sisätiloja.[4] Varvuista voi tehdä myös pienempiä harjoja, kuten patahuiskuja.[5]

Marjoista saadaan violettia väriä lankojen värjäykseen.[6]

Kansanomaisia nimiäMuokkaa

Variksenmarjalla on paljon kansanomaisia nimiä. Etenkin Länsi-Lapissa se tunnetaan kaarnikkana. Lounais-Suomessa sen nimiä ovat kraakku, kraakunmarja ja kraakunvarsi. Sekä Itä- että Länsi-Suomesta tunnetaan nimitys harakanmarja.[7]

LähteetMuokkaa

  1. Stevens, P. F.: Ericaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 21.3.2021. (englanniksi)
  2. a b Yrttitarha 2000. Länsi-Pirkanmaan Koulutuskuntayhtymä. Viitattu 24.7.2007.
  3. Arktiset aromit
  4. Tuormaa, Markus: Lakaise juurilla. Metsälehti Makasiini 5, 2014. Metsäkustannus Oy.
  5. Rautavaara, Toivo: Mihin kasvimme kelpaavat, s. 195. WSOY, 1981.
  6. Coloria
  7. Suomen murteiden sanakirja kaino.kotus.fi. Viitattu 16.11.2019.

Aiheesta muuallaMuokkaa