Idänkynsimö
Idänkynsimö (Draba cinerea) on pohjoisen pallonpuoliskon tundra-alueiden ristikukkainen kasvilaji. Suomessa laji on uhanalainen ja rauhoitettu. Se on mainittu Euroopan unionin luontodirektiivin liitteissä II ja IV, sillä se on Unionin alueella hyvin harvinainen.[4]
| Idänkynsimö | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Vaarantunut |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Kladi: | Rosidit |
| Lahko: | Brassicales |
| Heimo: | Ristikukkaiskasvit Brassicaceae |
| Tribus: | Arabideae[2] |
| Suku: | Kynsimöt Draba |
| Laji: | cinerea |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko
muokkaaMonivuotinen idänkynsimö kasvaa 15–30 cm korkeaksi. Tavallisesti haaraton varsi on tiheään tähtikarvainen ja väriltään harmaa. Varren tyviosassa on suikeiden, ehytlaitaisten tai niukkahampaisten lehtien muodostama ruusuke. Kukkavarsissa on tavallisesti 2–4 hampaallista, pientä lehteä. Alle senttimetrin levyiset kukat ovat kellanvalkeita. Idänkynsimö kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa. Hedelmistö on usein pitkävartinen. Lidut ovat 5–7 mm pitkiä, kapeansoikeita, pulleahkoja, suoria ja tähtikarvaisia.[5]
Idänkynsimö muistuttaa isokynsimöä (D. daurica), jonka muunnoksena sitä on aikaisemmin pidetty.[6]
Levinneisyys
muokkaaIdänkynsimöä tavataan lähes koko Pohjois-Venäjän, Siperian ja Pohjois-Amerikan tundravyöhykkeellä. Myös Norjan Ruijassa oleva kynsimökanta luetaan nykyisin kuuluvan idänkynsimöön.[6][7] Suomessa laji on harvinainen ja siitä tunnetaan Kuusamossa ja Sallassa 33 erillistä esiintymää. Näistä valtaosa sijaitsee Oulangan kansallispuistossa. Idänkynsimö lienee levinnyt Suomeen viime jääkauden loppuaikoina.[7][8]
Elinympäristö
muokkaaIdänkynsimö on kalkinvaatija. Se kasvaa rotkolaaksojen ja rantojen kalkkipitoisten kallioiden paahdeseinämillä, pengermillä ja raoissa. Suomessa lajin uhkina ovat keräily ja paikoitellen myös maaperän kulutus.[9]
Lähteet
muokkaa- Jäkäläniemi, Anne: Idänkynsimö. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 135–136.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
muokkaa- ↑ Ericsson, S., Illarionova, I. & Kemppainen, E.: Draba cinerea IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-1. 2011. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.4.2021. (englanniksi)
- ↑ Stevens, P. F.: Brassicaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 3.4.2021.
- ↑ Draba cinerea Adams Plants of the World Online. Viitattu 3.4.2021.
- ↑ Suomessa esiintyvät luontodirektiivin II, IV ja V -liitteen lajit. Ymparisto.fi. 10.5.2011. Arkistoitu 26.5.2012. Viitattu 20.2.202011.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 179.
- ↑ a b Ilmonen J., Ryttäri, T & Alanen, A.: Suomen Natura 2000 -ehdotuksen luonnontieteellinen arviointi (s. 44) Suomen ympäristö 510. 2001. Suomen ympäristökeskus. (PDF-tiedosto)
- ↑ a b Jäkäläniemi, s. 135.
- ↑ Kemppainen E. & Mäkelä, K.: Luontodirektiivin putkilokasvien seuranta (s. 48) Suomen ympäristökeskuksen moniste 256. 2002. Suomen ympäristökeskus. (PDF-tiedosto)
- ↑ Jäkäläniemi, s. 135–136.