Helsingin väestö
Helsingin väestö tarkoittaa Helsingin kaupungin asukkaita. Helsingin asukasluku (31.12.2023) on 674 963. Vuoden 2022 lopussa helsinkiläisistä suomenkielisiä oli 76,1 %, ruotsinkielisiä 5,5 % ja muunkielisiä 18,3 %.[1] Asukkaista suurempi osa on naisia (53,4 %) kuin muualla Suomessa (51,1 %). Kaupungin väestötiheys on 3 049,66 henkilöä/km² (maa-alueet). Miesten elinajanodote on Helsingissä 75,1 vuotta (koko Suomi 75,7 vuotta), naisten 81,7 vuotta (koko Suomi 82,5 vuotta).[2][3]
Suurin osa helsinkiläisistä asuu lähiössä[4].
Väkiluvun kehitys muokkaa
Helsingin voimakas kasvu alkoi pääkaupungiksi tulemisen myötä 1810-luvulla. Se jatkui voimakkaana – lukuun ottamatta Suomen sisällissodan aikaa – aina 1960-luvulle, jolloin kaupungistumisen aalto, maaltapako kaksinkertaisti Helsingin väkiluvun 20 vuoden aikana. 1960-luvulla Helsingin väestönkasvu pysähtyi, kun pääkaupungin väestöä muutti Espoon ja Vantaan uusiin lähiöihin, jossa väestönkasvu jatkui entistä tahtia. Alettiin puhua pääkaupunkiseudusta. Myöhemmin Helsingin lisäksi myös Espoossa ja Vantaalla alkoi kaavoitus olla riittämätöntä ja tämän seurauksena Helsingin kaupunkiin alun perin suuntautunut muuttovirta alkoi ulottua yhä kauemmas Helsingin seudulle entisiin maaseutukuntiin ja vieläkin kauemmaksi, jopa Lohjalle, Hämeenlinnaan, Lahteen ja Porvooseen saakka.
Jos tarkastellaan pelkkää Helsingin kaupunkia, kasvutahti hidastui 1970-luvulla ja kääntyi jopa hetkelliseen laskuun asukkaiden muuttaessa naapurikuntiin, mutta 1990-luvun jälkeen kasvu oli jälleen positiivista, kunnes kääntyi hiljalleen laskuun 2000-luvun alussa. Vuosikymmenen jälkipuoliskolla väkiluku alkoi jälleen kasvaa ja helsinkiläisten lukumäärä ylitti 600 000:n rajan kesällä 2012.
Väestönkasvun suhteen tärkeimmät uudet asuinalueet Sipoon liitosalueen ohella ovat Jätkäsaari, Kalasatama, Keski-Pasila ja Kruunuvuorenranta. Kaupunkiseudun tulevaa kehitystä on selvitetty muun muassa kansainvälisen suunnittelukilpailun keinoin (Greater Helsinki Vision 2050).[5]
Helsingin vuonna 2016 valmistuvan yleiskaavan hyväksytyssä visiossa kaupungin tuleva väestönkasvu sijoittuu suurelta osin Kehä I:n sisäpuolelle, kasvavan raitiotieverkoston varrelle laajenevaan kantakaupunkiin. Visiossa arvioidaan Helsingin väkiluvun olevan vuonna 2050 noin 860 000.[6]
| Vuosi | Väkiluku[7] | Pääkaupunkiseudun väkiluku |
|---|---|---|
| 1875 | 23 000 | |
| 1900 | 79 000 | |
| 1910 | 119 000 | |
| 1920 | 152 000 | |
| 1930 | 206 000 | |
| 1940 | 252 000 | 307 000 |
| 1950 | 369 000 | 408 000 |
| 1960 | 448 000 | 543 000 |
| 1970 | 524 000 | 693 000 |
| 1980 | 484 000 | 755 000 |
| 1990 | 491 000 | 822 000 |
| 2000 | 551 000 | 949 000 |
| 2010 | 588 343 | 1 038 000 |
| 2020 | 656 920 | n. 1 200 000 |
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen. Helsingin ja Sipoon välistä osakuntaliitosta ei kuitenkaan ole huomioitu tiedoissa vuosien 1980–2007 osalta.[8]
Helsinkiläisten syntyperä ja kansallisuus muokkaa
Suurin osa helsinkiläistä on muualla syntyneitä. Itä-Helsingissä asuu eniten syntyperäisiä helsinkiläisiä[9].
Suomen kansalaisten osuus Helsingin väestöstä oli 92 prosenttia vuoden 2011 lopussa[10].
Helsinkiläisten äidinkieli muokkaa
Suomen ja saamenkielisten osuus Helsingin väestöstä oli 82,5 prosenttia ja ruotsinkielisten osuus 6 prosenttia vuonna 2011[10].
Äidinkielenään jotain vierasta kieltä eli muita kuin Suomen virallisia kieliä puhuvien osuus on kasvanut voimakkaasti 1990-luvulta alkaen. Vuonna 1990 vieraskielisten osuus oli vain 1,3 prosenttia, vuonna 2000 5,4 prosenttia ja vuonna 2011 jo 11,5 prosenttia. Venäjänkieliset olivat 14 532 asukkaalla suurin ryhmä vieraskielisten helsinkiläisten joukossa, jotka puhuivat äidinkielenään muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea. Seuraavaksi tulivat vironkieliset (9 065) ja somalinkieliset (6 843). Lähes puolet Helsingin vieraskielisistä asukkaista kuului edellä mainittuihin kielivähemmistöihin.[10] Myös täysin kaksikieliset luetaan vieraskieliseen väestöön, jos heidän itse määrittelemänsä äidinkieli ei ole joku Suomen virallisista kielistä[11].
Taajamat muokkaa
Vuoden 2016 lopussa Helsingissä oli 635 181 asukasta, joista 618 290 asui taajamissa, 281 haja-asutusalueilla ja 16 610:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Helsingin taajama-aste on 100,0 %.[12] Helsingin taajamaväestö jakautuu kolmen eri taajaman kesken:[13]
- Helsingin keskustaajama (615 684 asukasta)
- Söderkulla (1 858 asukasta)
- Suomenlinna (748 asukasta)
Helsingin keskustaajama ulottuu Helsingin lisäksi usean naapurikunnan alueelle.[13] Vuoden 2011 lopussa Helsingin keskustaajamassa oli 1 159 211 asukasta ja sen pinta-ala oli 631,11 neliökilometriä.[14] Vuoden 2016 lopussa koko keskustaajaman väkiluku oli 1 249 820 asukasta ja pinta-ala 676,46 neliökilometriä.[15] Helsingin keskustaajaman alueella sijaitsee kolme kaupunkialuetta: Helsingin, Keravan ja Järvenpään kaupunkialueet.[16] Östersundomin liitosalueen taajamaväestö kuuluu Söderkullan taajamaan, joka ulottuu pääosin Sipoon kunnan alueelle ja pieneltä osin myös Vantaan kaupungin alueelle.
Helsingin keskustaajaman alueella sijaitsee kolme paikkatietomuotoisen alueluokituksen mukaista kaupunkialuetta: Helsingin, Keravan ja Järvenpään kaupunkialueet.[17]
Lähteet muokkaa
- ↑ StatFin / Väestörakenne -- Kieli sukupuolen mukaan kunnittain, 1990–2022 Tilastokeskus
- ↑ Tapani Valkonen ym.: Tutkimuksia 10/2007: Elinajanodotteen kehitys Helsingissä ja sen väestönosaryhmissä 1991–2005 17.12.2007. Helsingin kaupunki, tietokeskus. Arkistoitu 22.7.2011. Viitattu 30.12.2007.
- ↑ Elinajanodote 8.9.2009. Tilastokeskus. Arkistoitu 24.4.2010. Viitattu 22.4.2021.
- ↑ Pormestarilupaus | Helsingin palkkalistoille siirtynyt Paavo Arhinmäki väläyttää uudenlaista tukea henkeään haukkovalle kulttuurialalle: ”Innostaisimme” Helsingin Sanomat. 29.9.2021. Viitattu 26.9.2023.
- ↑ Greater Helsinki Vision 2050 -kilpailu Helsingin Kaupunki. Viitattu 2.3.2014.
- ↑ Kaupunkikaava – Helsingin uusi yleiskaava: Visio 2050. Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto, 2013. Teoksen verkkoversio (pdf).
- ↑ Helsingin tilastollinen vuosikirja, s. 27. Helsingin kaupunki, tietokeskus, 2012. ISSN 1799-5264 (verkossa), ISSN 1799-6457 (painettu). Teoksen verkkoversio (pdf).
- ↑ a b Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 29.1.2018.
- ↑ https://www.hs.fi/paivanlehti/24122016/art-2000005019087.html. ”Tää on kuin New York, talot vaan ei ole yhtä korkeita” – Perttu Häkkisen kolmas joulutrilogia sukeltaa Itä-Helsinkiin
- ↑ a b c Peuranen, Eeva-Kaisa & Vuori, Pekka: Helsingin väestö vuodenvaihteessa 2011/2012 ja väestönmuutokset vuonna 2011. Helsingin kaupunki, tietokeskus. ISSN 1455-7231 (painettu), ISSN 1796-721X (verkossa). Teoksen verkkoversio (pdf). [vanhentunut linkki]
- ↑ OMA KIELI – OMA MIELI. Oppilaan oma äidinkieli. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/179673_oma_mieli_oma_kieli_1.pdf
- ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2016 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 9.2.2018.
- ↑ a b Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2016 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 9.2.2018.
- ↑ Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2011 8.2.2013. Tilastokeskus. Viitattu 26.9.2013. [vanhentunut linkki]
- ↑ Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2016 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 22.12.2017. Viitattu 29.1.2018.
- ↑ Helminen, Ville et al: Paikkatietomuotoisen alueluokituksen muodostamisperiaatteet (PDF) Suomen ympäristökeskus. Viitattu 25.7.2015.
- ↑ Helminen, Ville et al: Paikkatietomuotoisen alueluokituksen muodostamisperiaatteet (pdf) Suomen ympäristökeskus. [vanhentunut linkki]