Avaa päävalikko

Hautvuori eli Haukvuori on Varsinais-Suomessa Laitilan Pirttikylässä sijaitseva louhikkoinen kalliomäki, jossa on muinaislinnan rakenteita. Kaivauksissa tehdyt löydöt ajoitetaan pronssikaudelle. Linnalle on läheiseltä tieltä merkitty polku ja pystytetty opastaulu.[1][2]

Hautvuori
Hautvuori
Hautvuori
Sijainti

Hautvuori
Koordinaatit 60°51′42″N, 21°46′38″E
Valtio Suomi
Paikkakunta Laitila
Historia
Tyyppi Linnavuori
Huippukausi pronssikausi, rautakausi

MuinaislinnaMuokkaa

Linnavuori sijaitsee Laitilan kirkosta 4,9 kilometriä itäkaakkoon Pirttikylässä. Paikka on yleisesti kivistä, mutta mäen juurelle asti on raivattu peltomaata. Hautvuori kohoaa 20-30 metriä ympäristöään korkeammalle. Kalliossa on pitkiä halkeamia, joiden välissä on luolia. Loivassa rinteessä, joka viettää länteen ja lounaaseen, löytyy epäyhtenäinen 22 metriä pitkä kivivalli. Muut rinteet ovat hyvin jyrkkiä eikä niitä ole tarvinnut suojata varustuksella. Mikäli ajoitus varhaismetallikaudelle pitää paikaansa, on meri ulottunut alueille, joiden korkeus merenpinnasta on nykyään noin 10 metriä. Linnan ympäristö on nykyään yli 20 metriä merenpinnan yläpuolella.[1][2][3]

LöytöjäMuokkaa

Kaivauksissa, joita tehtiin vuosina 1886 ja 1903, löytyi pääasiassa keramiikkaa. Se oli tekstiilipainanteisesta, johon oli tikulla painettu kuoppia ja hammastetulla leimaisimella painettu kulmanauha- ja kuusenhavukuvioita. Näin valmistettua keramiikkaa esiintyi pääasiassa varhaismetallikaudella eli pronssikaudella. Lokakuussa 2015 tarkastettiin kallion luolan perältä löytyneen hioimen löytöpaikka. Hioimen tarkka ajoitus on vielä auki, mutta se on kuitenkin esihistoriallinen.[1][4][5]

Hoito ja opastusMuokkaa

Museovirasto on karsinut puustoa ja hoitanut linnan aluetta vuonna 1994 Teija Tiitinen johdolla. Läheiseltä autotieltä on mäelle merkitty polku.[1][4]

TutkimuksiaMuokkaa

Paikka on ollut tunnettu jo 1800-luvulta lähtien. Siellä suoritti ensimmäisenä arkeologisia kaivauksia Hjalmar Appelgren vuonna 1886 ja toisena Julius Ailio vuonna 1903. Kaivauksissa on löydetty tekstiilikeramiikkaa ja Morbyn keramiikkaa, jonka perusteella paikka on ollut käytössä jo varhaismetallikaudella. Tästä tehtiin myös se päätelmä, että se oli jo silloin linnavuorena. Täman jälkeen paikalla on ainoastaan käyty tarkastamassa kohteen kunto. Näin ovat tehneet Anna-Liisa Hirviluoto (inventointi vuonna 1955), Jussi-Pekka Taavitsainen ja Jyri Saukkonen (tarkastus, 1986), Tryggve Gestrin, Hanna Kääriäinen ja Jyri Saukkonen (tarkastus, 1989), Sirkku Pihlman (inventointi, 1994) ja Kaisa Lehtonen (tarkastus, 2015).[1]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e Muinaisjäännösrekisteri: Hautvuori Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 29.3.2006. Museovirasto. Viitattu 6.8.2013.
  2. a b Karttapaikka: Hautvuori (sijainti maastokartalla) Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 12.10.2019.
  3. Eronen, Matti & al.: Rates of Holocene isostaric uplift and relative sea-level lowering of the Baltic in SW Finland based on studies of isolation contacts. Boreas, 2001, 30. vsk, s. 17–30. Oslo, Norja: John Wiley & Sons Ltd. ISSN 0300-9483. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 10.6.2016. (englanniksi)
  4. a b Muinaisjäännösten hoitorekisteri: Hautvuori Kulttuuriympäristön palveluikkuna kyppi.fi. 11.2.2015. Museovirasto. Viitattu 14.6.2016.
  5. Opastaulu Hautvuori, viitattu 14.09.2013
  6. Hjalmar Appelgren: Suomen muinaislinnat, s. luettelon sivu 47. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1891.

Aiheesta muuallaMuokkaa