Anna-Liisa Hirviluoto
Anna-Liisa Hirviluoto (16. helmikuuta 1929 Helsinki – 23. huhtikuuta 2000) oli arkeologi, joka toimi Museoviraston ja sen edeltäjän Muinaistieteellisen toimikunnan tehtävissä 35 vuotta.[1]
| Anna-Liisa Hirviluoto | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 16. helmikuuta 1929 Helsinki |
| Kuollut | 23. huhtikuuta 2000 (71 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Instituutti | Muinaistieteellinen toimikunta, Museovirasto |
| Tutkimusalue | arkeologia |
Hirviluodon vanhemmat olivat sotilasmestari Simo Hirviluoto (aiemmin Lång) ja Martta Kasurinen. Hän valmistui historian opettajaksi, mutta 1957 hänestä tuli Muinaistieteellisen toimikunnan esihistoriallisen osaston amanuenssi ja 1972 tapahtuneen Museoviraston perustamisen jälkeen sen esihistorian toimiston tutkija ja välillä vt. osastopäällikkö.
Hirviluodon erikoisalaa oli 1960-luvulla yhteydenpito tieviranomaisiin muinaismuistolain rauhoittamien esihistoriallisten kohteiden tiimoilta, esimerkiksi Porvoon ohitustien ja Porvoon Linnavuoren sekä Tampereen moottoritien ja Sääksmäen Rapolan linnavuoren tapauksissa. Suomen luonnonsuojeluliitto myönsi Museovirastolle paljolti Hirviluodon toiminnan ansiosta ympäristöpalkinnon 1990 ja 1997 virasto taas otti vastaan hänen ansiostaan Hämeen Heimoliiton kunniakirjan.
Hirviluoto työskenteli myös maankäytön suunnitteluun ja kaavoituksiin liittyvissä muinaisjäännöksiä koskeneissa kysymyksissä. Tutkijana hän paneutui rautakauteen, tehden kaivauksia etenkin Varsinais-Suomessa kuten Yläneen viikinkikalmistossa, josta hän ei kuitenkaan ehtinyt julkaista toivomaansa perusteellista selvitystä. Hirviluoto tunnettiin myös aktiivisena pohjoismaiseen yhteistyöhön osallistuvana arkeologina.[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Matti Huurre: Hirviluoto, Anna-Liisa. Suomen Kansallisbiografia. Osa 4. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2 Sivu 7.