Harald Dahlman

suomalainen yleisurheilija

Harald Alexander Dahlman (24. huhtikuuta 1907 Karjalohja28. helmikuuta 1940 Vatnuori, Koiviston maalaiskunta) oli suomalainen yleisurheilija. Hänen päälajinsa oli korkeushyppy ja parhaaksi hyppyvuodeksi muodostui vuosi 1931. Dahlman kaatui talvisodan loppuvaiheessa.[2]

Harald Dahlman
Henkilötiedot
Syntynyt24. huhtikuuta 1907
Karjalohja
Kuollut28. helmikuuta 1940 (32 vuotta)
Vatnuori, Koiviston maalaiskunta
Kansalaisuus Suomi
Uran tiedot
Lempinimi Hara
Laji korkeushyppy, kymmenottelu
Seura Fiskars IF (-1924)
KIF (1925-31)
HIFK
Kilpauran kesto 1924–1932
Valmentaja Calle Silverstrand
Saavutukset
Ennätykset korkeus 194,3 (1931)
keihäs 51,98 (1926)[1]

Harald Dahlman kilpaili nuoruudessaan mäenlaskussa ja hiihdossa, jotka 1920-luvulla hänen kotiseudullaan Fiskarsissa olivat paikallisen seuran Fiskars IF:n suosittuja urheilumuotoja. Vuonna 1926 hän muutti Helsinkiin, ja seuraksi vaihtui KIF. Päälajiksi tuli yleisurheilu ja erityisesti korkeushyppy, jossa hän otti 1920-luvun lopulla useita SFI:n korkeushypyn mestaruuksia. Vuonna 1930 hän voitti myös SFI:n kymmenottelumestaruuden.[3]

Vuonna 1929 Dahlman otti ensimmäisen Suomen mestaruusmitalin sijoittuessaan korkeudessa 3:ksi tuloksella 180 cm Armas Wahlstedtin voittaessa 5 cm paremmalla tuloksella. Seuraavana vuonna hän voitti SM-hopeaa jälleen tuloksella 180 cm voiton mennessä Ilmari Reinikalle 5 cm paremmalla tuloksella. Samana vuonna hän edusti Suomea Unkari-maaottelussa. Vuodesta 1931 tuli Dahlmanin paras vuosi, vaikka hän joutui jättämään mestaruuskisat väliin. Hän paransi kesän aikana kaksi kertaa Suomen ennätystä; ensin kesäkuussa 192,6:een yhdessä Reinikan kanssa ja elokuussa tulokseen 194,3. Hän edusti saman syksynä vielä Ruotsi-maaottelussa. Seuraava vuosi oli olympiavuosi, mutta Dahlman ei onnistunut nousemaan olympiajoukkueeseen. Ilmari Reinikka nousi joukkueeseen ja olikin olympialaisissa paras eurooppalainen 5. sijalla. Olympialaisten aikaan järjestetyissä SM-kisoissa Dahlman sijoittui toiseksi Veikko Peräsalon jälkeen. Korkeushyppyuran jälkeen hän jatkoi HIFK:n riveissä keilailussa.[3]

Talvisodassa Dahlman oli alikersanttina Erillinen pataljoona 19:n riveissä. Hän kaatui perääntymisvaiheessa Koiviston maalaiskunnan Vatnuorissa.[2]

Saavutukset

muokkaa
  • SM-mitalit:
  • Kaksi kertaa Suomen ennätyksen parannus vuonna 1931
  • Kaksi maaotteluedustusta vuosina 1930-1931
  • SFI-mestaruuksia
    • korkeushypyssä viisi kertaa vuosina 1927-1931
    • kymmenottelussa vuonna 1930

Lähteet

muokkaa
  1. Harald Dahlman Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu).
  2. a b Antti O. Arponen, Markku Kasila, Matti Peltola: ”Talvisota 30.11.1939-13.3.1940”, He antoivat kaikkensa – Viime sodissa menehtyneet suomalaiset mestariurheilijat, s. 117-118. Helsinki: Auditorium, 2014. ISBN 978-952-7043-03-5
  3. a b For fosterlandet: Harald Alexander dahlman. Hufvudstadsbladet, 24.4.1940, s. 2. Digitoidut sanomalehdet (Kansalliskirjasto). Viitattu 26.9.2023. (ruotsiksi)


Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.