HMS Glory (R62)

brittiläinen lentotukialus
Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston Colossus-luokan lentotukialuksesta. Muita samannimisiä aluksia on täsmennyssivulla.

HMS Glory oli toisen maailmansodan lopulla valmistunut Britannian kuninkaallisen laivaston Colossus-luokan lentotukialus. Alus oli viimeinen valmistunut brittiläinen lentotukialus, joka ehti toiseen maailmansotaan.

HMS Glory
HMS Glory
HMS Glory
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Harland and Wolff, Belfast, Pohjois-Irlanti
Kölinlasku 27. elokuuta 1942
Laskettu vesille 27. marraskuuta 1943
Palveluskäyttöön 2. huhtikuuta 1945
Palveluskäytöstä 1956
Loppuvaihe romutettu 1961
Tekniset tiedot
Uppouma 13 400 t (standardi)
Pituus 212 m
Leveys 24,4 m
Syväys 7,2 m
Koneteho 40 000 hp
Nopeus 25 solmua
Miehistöä 1 300
Aseistus
Aseistus 4 x neliputkista QF 2 naulan ilmatorjuntatykkiä
16 x Bofors 40 mm -ilmatorjuntatykkiä
42 x lentokonetta

ValmistusMuokkaa

Alus tilattiin luokan toisena tilauksena Belfastista Harland and Wolffilta, missä köli laskettiin torstaina 27. elokuuta 1942. Ensimmäiset miehistönjäsenet saapuivat syyskuussa 1943 vielä telakalla olleelle alukselle. Alus laskettiin vesille 27. marraskuuta 1943 Belfastin Musgraven kanavaan kumminaan Pohjois-Irlannin pääministerin vaimo Lady Cynthia Brookes. Alus hinattiin läheiselle Thompsonin telakalle viimeisteltäväksi.[1]

Ensimmäinen päällikkö kapteeni Sir Anthony W. Buzzard otti aluksen komentoonsa 1. marraskuuta 1944. Alus otettiin palvelukseen 21. helmikuuta 1945 kannellaan pieni joukko upseereita ja miehistönjäseniä. Samana iltana alukselle marssi vahtimiehistö ja 24 tuntia myöhemmin aluksen miehistö siirrettiin erikoisjunalla ja -lautoilla alukselle. Seuraavan vuorokauden kuluessa aloitettiin ammusten ja muiden tarvikkeiden siirto alukselle. Ensimmäiset lentokoneet siirrettiin 27. helmikuuta alukseen, kun kolme Vought F3 Corsairin nostettiin sinne. Koneiden siivet taitettiin ja ne siirrettiin traktoreilla paikoilleen. Aluksen tultua kuormatuksi se avattiin yleisölle, jolloin se täyttyi belfastilaisista. Lady Brookes vieraili 19. maaliskuuta aluksella toivottamassa onnea alukselle ja sen miehistölle.[1]

Aluksella suoritettiin koeajoja ja koulutusta 23. maaliskuuta – 2. huhtikuuta, jonka päätyttyä Corsairit poistuivat alukselta. Seuraavana päivänä alukselle laskeutuivat 837 laivueen Fairey Barracudat harjoittelemaan lentotukialustoimintaa kahdeksi viikoksi, jonka jälkeen aloitettiin 18 vuorokauden valmistautumisjakso kahden laivueen siirtämiseksi henkilöstöineen ja tarvikkeineen alukselle.[1]

Palvelus 1945–1947Muokkaa

Alus lähdettyä 6. toukokuuta Greenockista alukselle laskeutui kolme Fairey Barracudaa, kolme Blackburn Firebrandia ja yksi Grumman Wildcat, jotka olivat aluksella kaksi seuraavaa päivää. Koneet poistuivat 7. päivän iltana ja vielä samana iltana alukselle siirtyi 827 laivueen henkilöstö ja neljä päivää myöhemmin 1831 laivueen henkilöstö, muutama lentokone ja runsaasti erilaista tavaraa.[1]

Maanantaina 14. toukokuuta alus lähti Välimerelle saattajinaan hävittäjät HMS Hotspur ja HMS Icarus. Aluksen ehdittyä Clydestä merelle sille laskeutuivat 827 laivueen Fairey Barracudat ja 1831 laivueen Corsairit. Matkalla alus piipahti Gibraltarilla ja liittyi 21. toukokuuta HMS Vengeancen osastoon Maltalla Marsaxlokk Bayssä, jonne myös HMS Venerable saapui hieman myöhemmin. Samana päivänä 11. lentotukialusviirikön komentaja kontra-amiraali C. H. J. Harcourt vieraili aluksella. Osasto lähti seuraavana päivänä Aleksandriaan, jonne se saapui 24. toukokuuta.[2]

Sydneyssä alus liitettiin Brittiläisen Tyynenmeren laivaston 11. lentotukialusviirikköön, jossa se oli sodan päättymiseen saakka. Glory vastaanotti 6. syyskuuta 1945 Rabaulin alueen japanilaisten joukkojen antautumisen, minkä jälkeen alus osallistui Hongkongin haltuunottoon. Alus purjehti Australiaan ja Kanadaan operaatio Magic Carpetissa. Alus palasi 1947 Englantiin, jossa se sijoitettiin reserviin.

Palvelus 1949–1953Muokkaa

 
804. laivueen Hawker Sea Fury FB.11 nousee HMS Glorylta Korean sodassa n. kesäkuussa 1951

Marraskuussa 1949 alus palautettiin palvelukseen. Se oli täysin toimintavalmis joulukuussa 1950 ja siirrettiin Korean vesille huhtikuussa 1951 ensimmäiselle kolmesta kerrastaan. Ensimmäinen kerta päättyi syyskuussa, mutta alus oli alueella vielä tammikuusta toukokuuhun 1952 ja marraskuusta 1952 toukokuuhun 1953.

Palvelus 1954–1956Muokkaa

Alus siirrettiin 1954 tukitehtäviin siirtämään joukkoja ja toimimaan helikopteritukikohtana. Alus palautettiin reserviin 1956.

Alus poistettiin 22. kesäkuuta 1956 palveluksesta ja sijoitettiin Rosythin reserviin. Alus sijoitettiin 1957 poistolistalle sisaralustensa HMS Oceanin ja HMS Theseus kanssa. Aluksen kohtalosta alkoi kiertää huhuja ja muun muassa parlamentissa keskusteltiin aluksen käyttämisestä joukkojenkuljetustehtävissä. Alus makasi ankkurissa ja ruostui Forthin vuonossa lähes viiden vuoden ajan, kunnes se myytiin elokuussa 1961 ja hinattiin läheiseen Inverkeithingiin romutettavaksi.

PäällikötMuokkaa

Aluksen päälliköinä olivat:

  • Sir A. W. Buzzard OBE, DSO 1. marraskuuta 1944 –
  • W. T. Couchman DSO, OBE 7. syyskuuta 1946 –
  • E. H. Shattock OBE 15. elokuuta 1949 –
  • H. Traill CBE 27. joulukuuta 1949 –
  • E. H. Shattock OBE 12. helmikuuta 1950 –
  • K. S. Colquhoun DSO 28. joulukuuta 1950 –

LähteetMuokkaa

  • McCart, Neil: The Colossus-Class Aircraft Carriers 1944–1972. Cheltenham, UK: Fan Publications, 2002. ISBN 1-901225-06-2. (englanniksi)
  • Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present – an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Polmar, Norman: Aircraft Carriers – A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909-1945. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2006. ISBN 1-57488-663-0. (englanniksi)
  • Lynch, John: Belfast Built Ships. Stroud, Englanti: The History Press, 2012. ISBN 978-0-7524-6339-5. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d McCart, Neil s. 50
  2. McCart, Neil s. 50–51

Aiheesta muuallaMuokkaa