Vought F4U Corsair

hävittäjälentokone

Chance Vought V-166 (F4U Corsair) oli yhdysvaltalainen yksimoottorinen, yksitasoinen ja yksipaikkainen hävittäjä toisessa maailmansodassa ja Korean sodassa.[1] Vought-yhtiön lisäksi koneita valmistivat Goodyear, jonka valmistamat koneet saivat tunnuksen FG, sekä Brewster Aeronautical Corporation, jonka valmistamat koneet saivat tunnuksen F3A. Konetta valmistettiin vuosina 1941–1952 noin 12 500 kappaletta.

F4U Corsair
FG-1D Corsair
FG-1D Corsair
Tyyppi hävittäjä
Alkuperämaa  Yhdysvallat
Valmistaja Chance Vought
Ensilento 1940
Ranskan laivaston F4U-7 Corsair
Corsair tulittaa raketeilla japanilaisasemia Okinawalla kesäkuussa 1945.

Kyseessä oli lentotukialushävittäjä, jota ei haluttu huolia lentotukialuskäyttöön. Se oli tehokas, epävakaa ja äärimmäisen kiikkerä Zeron tappaja, jossa oli suurin saatavissa oleva tähtimoottori istutettuna kevyeen runkoon. Pitkä nokka esti näkyvyyden eteenpäin nousuissa ja laskuissa. Moottorin raju vääntötaipumus teki koneesta vaarallisen nousuissa. Siipien niksauksella ”käänteinen lokkisiipi” -konfiguraatiolla saatiin lisää maavaraa suurelle potkurille.

Kone oli nopea, äärimmäisen ketterä ja siinä oli hyvä aseistus, mutta Corsairia pidettiin hyvin vaikeana lentokenttäkäsittelyominaisuuksiltaan. Niinpä Yhdysvaltain laivaston sijaan Corsair päätettiin sijoittaa merijalkaväkeen, jossa se korvasi Grumman F4F Wildcatit vuodesta 1943 alkaen. Myös Britannian laivaston ilmavoimat alkoi 1943 saada Corsair-kalustoa Lend-Lease-toimituksina. Britannian laivaston ilmavoimat kuitenkin kehitti käytännöt, joilla koneesta saatiin hyvä lentotukialushävittäjä. Kone menestyi alusta alkaen merijalkaväen operaatioissa ja hyväksyttiin lopulta myös laivastolle. Vuodesta 1945 alkaen se korvasi Grumman F6F Hellcatin laivaston standardihävittäjä- ja rynnäkkökoneena.

Corsair oli palveluskäytössä 1950-luvulle. Korean sodassa komentajakapteeni Guy Bordelon saavutti viisi ilmavoittoa F4U-5N Corsair -yöhävittäjällä. Hondurasin ilmavoimien kapteeni Fernando Soto Henriquez pudotti 17. heinäkuuta 1969 El Salvadorin ilmavoimien Cavalier P-51D Mustangin ja kaksi Goodyear FG-1D Corsairia jalkapallosodassa[2].

Eniten ilmavoittoja, 25 kappaletta, Corsairilla saavutti kapteeni Robert Hanson merijalkaväen VMF-215 "Fighting Corsairs". Majuri Gregory Boyington (VMF-214 "Black Sheep") saavutti Corsairilla 22 ilmavoittoa, joista viisi yhtenä päivänä. Hänen kokonaisilmavoittomääränsä oli 28, joka oli eniten merijalkaväen lentäjistä. Eniten laivaston Corsair-lentäjistä ilmavoittoja, 16 ilmavoittoa, saavutti luutnantti Ira Kepford (VF-17 "Jolly Rogers"). Britannian kuninkaallisella laivastolla oli yksi Corsair-ässä, luutnantti D. J. Sheppard (5 voittoa). Kapteeniluutnantti Ronnie Hay saavutti 13 voitostaan 4 Corsairilla. lähde?

Tekniset tiedot

muokkaa

Lähde:lähde?

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 1
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&010.030000010,30 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&012.050000012,50 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&04.09000004,90 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&032.050000032,5 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&04175.&&&&004 175 kg
  • Lentopaino: &&&&&&&&&&&06350.&&&&006 350 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: &&&&&&&&&&&06654.&&&&006 654 kg
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&01.&&&&001 × Pratt & Whitney R-2800-18W Double Wasp -tähtimoottori; &&&&&&&&&&&01827.&&&&001 827 kW (&&&&&&&&&&&02450.&&&&002 450 hv)

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0717.&&&&00717 km/h
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&01634.&&&&001 634 km (F4U-1A)
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&012649.&&&&0012 649 m
  • Nousukyky: &&&&&&&&&&&&0945.&&&&00945 m/min

Aseistus

  • 6 × 12,7 mm Browning konekivääri (F4U-4),
  • 4 × 20mm Hispano-Suiza HS-404 -tykki(F4U-4B/C)
  • 2 × 450 kg pommi (F4U-4B/C)
  • 8 × 5″ (127 mm) rakettia (F4U-4B/C)

Lähteet

muokkaa
  • Mondey, David: The Hamlyn Concise Guide to American Aircraft of World War II, ISBN 0-7858-1361-6 (ensipainos 1982, englanniksi) (s. 234–238)
  • Rivas, Santiago & Cicalesi, Juan Carlos: Air combat: The Soccer War. International Air Power Review, 2004, nro 14, s. 102–111. Wallingford, Oxfordshire: AIRtime Publishing. ISBN 1-880588-85-4. (englanniksi)

Viitteet

muokkaa
  1. http://www.airvectors.net/avf4u.html
  2. Rivas & Cicalesi 2005 s. 111

Aiheesta muualla

muokkaa
  • Thompson, Warren: Air combat: Marine Corsairs in Korea. International Air Power Review, Winter 2003/2004, nro 11, s. 104–119. Wallingford, Oxfordshire: AIRtime Publishing. ISBN 1-880588-60-9. (englanniksi)
  • Claringbould, Michael John: F4U Corsair vs A6M Zero-sen Rabaul and the Solomons 1943-44. Duel 119. Osprey Publishing, 2022. ISBN 978-1-4728-5061-4. (englanniksi)