HMS Colossus (R15)

Tämä artikkeli kertoo Britannian kuninkaallisen laivaston Colossus-luokan lentotukialuksesta. Muita samannimisiä aluksia on täsmennyssivulla.

HMS Colossus (viirinumero R15) oli vuonna 1943 vesillelaskettu Britannian kuninkaallisen laivaston Colossus-luokan lentotukialus toisessa maailmansodassa Tyynellämerellä. Alus lainattiin 1946 Ranskalle, joka nimesi aluksen Arromanchesiksi. Ranskan laivastosta alus poistettiin 1970-luvun alussa ja romutettiin 1974.

HMS Colossus
HMS Colossus Shanghain edustalla 1945
HMS Colossus Shanghain edustalla 1945
Naval Ensign of the United Kingdom.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Vickers Armstrong
Kölinlasku 1. kesäkuuta 1942
Laskettu vesille 30. syyskuuta 1943
Palveluskäyttöön 1. joulukuuta 1944
Palveluskäytöstä Ranskalle 1946
Loppuvaihe romutettu 1974
Tekniset tiedot
Uppouma 13 600 t (standardi)
Pituus 212 m
Leveys 24,4 m
Syväys 7,2 m
Koneteho 40 000 hp
Nopeus 25 solmua
Miehistöä 1 300
Aseistus 6 x neliputkista QF 2 naulan ilmatorjuntatykkiä
10 x Oerlikon 20 mm
48 lentokonetta

ValmistusMuokkaa

Alus tilattiin Vickers Armstrongilta, missä köli laskettiin 1. kesäkuuta 1942 eli kolme päivää ennen ratkaisevaa Midwayn taistelua, jota pidetään Tyynenmeren sodan käännekohtana.[1] Alus laskettiin vesille 30. syyskuuta 1943.

Aluksen ensimmäinen päällikkö komentaja Graham Henry Stokes astui alukseen 26. heinäkuuta 1944 tarkastamaan aluksen ennen sen käyttöönottoa. Alus määrättiin palvelukseen 1. joulukuuta, jolloin pääosa sen uudesta miehistöstä siirtyi alukselle. Muutaman päivän alus oli lähivesillä valmistajan koeajoissa, kunnes se 5. joulukuuta hinattiin North Shieldsiin viralliseen luovutukseen. Alus miehistöineen joutui odottamaan luovutuspoijulla yhdeksän vuorokautta, kun telakan edustajat säätivät aluksen propulsiojärjestelmää.[2]

PalvelusMuokkaa

 
HMS Colossus Greenockissa

Colossus lähti 14. joulukuuta Rosythiin, jossa varsinaiset koeajot toteutettiin. Koeajoissa alusta suojasi hävittäjä HMS Verdun. Alus lähti 26. joulukuuta Greenockiin, jonne se saapui 27. joulukuuta hävittäjien HMS Obedient ja HMS Orwell suojaamana. Greenockissa aloitettiin varsinainen miehistökoulutus.[3]

Ensimmäinen lentokone, Supermarine Seafire, laskeutui lentokannelle 2. tammikuuta 1945 kello 11.26. Sen jälkeen laskeutuivat Grumman F4F Wildcat, Fairey Barracuda, Grumman TBF Avenger ja Vought F4U Corsair, josta alkoi kolmipäiväinen lentotoiminnan testaaminen. Aluksen koeajot katsottiin päättyneiksi 8. tammikuuta, jolloin alus palasi Greenockiin.[3]

KoulutusMuokkaa

Colossus lähti 13. tammikuuta Firth of Clydestä Irlanninmerelle, jossa alukselle laskeutui 18 827 laivueen Fairey Barracudaa. Myöhemmin samana päivänä alus ankkuroitui Belfast Loughiin vastaanottamaan laivueen henkilöstön. Vielä samana yönä se palasi Firth of Clydeen. Seuraavana päivänä lentäjät harjoittelivat toimintaa lentotukialuksella.[3]

Alus liittyi 15. tammikuuta HMS Venerablen ja HMS Vengeancen kanssa osastoon, jossa ne harjoittelivat itsenäisesti Irlanninmeren alueella. Alukselle laskeutui 22. tammikuuta 1846 laivueen 10 Vought Corsairia. Uusi laivue osallistui koulutukseen, kunnes 17 aluksella olleista 21 lentokoneesta siirtyi 27. tammikuuta maihin RNAS Eglintoniin. Alus ankkuroitiin kahdeksi viikoksi Greenockiin, jolloin suuri osa miehistöstä päästettiin lomalle maihin.[3]

Koulutus jatkui 13. helmikuuta, kunnes koulutustaso tarkastettiin 26. helmikuuta. Alus kiinnittyi Greenockin laituriin uudelleen seitsemäksi vuorokaudeksi, jolloin aluksen pääkattilat huollettiin ja osa miehistöstä pääsi lomalle.[3]

Alus lähti 5. maaliskuuta suorittamaan edelleen koulutuslentoja saattajanaan apuristeilijä HMS Pretoria Castle, kunnes se ankkuroitui 9. maaliskuuta Greenockiin, josta se purjehti seuraavana päivänä ylävirtaan Glasgow'n King George V -laituriin lähelle RNAS Abborsichia (nykyinen Glasgow'n kansainvälinen lentoasema). Siellä aluksen varastot täydennettiin ja lentokoneet siirrettiin alukseen. Alukselle siirtyi myös 11. lentotukialusviirikön komentaja kontra-amiraali Cecil Halliday Jepson Harcourt, joka nosti lippunsa alukselle.[4]

Siirtyminen Intian valtamerelleMuokkaa

Alus lähti 12. maaliskuuta hitaasti alavirtaan ja palasi Firth of Clydeen, jossa se kohtasi Venerablen ja Vengeancen sekä lentotukialusviirikön saattajat HMCS Assiniboinen, HMS Escortin, HMS Inmanin, HMS Stockhamin, HMS Tartarin ja HMS Ulysseksen ennen lähtöä Välimerelle.[4]

Osaston lähestyessä 16. maaliskuuta Gibraltaria siihen liittyivät hävittäjät HMS Malcolm, HMS Verity ja HMS Wolverine. Gibraltarilla osasto pysähtyi tunniksi täydentämään varastoja ja vastaanottamaan postia, minkä jälkeen osasto jatkoi matkaa ja saapui 20. maaliskuuta Maltalle, minne osasto pysähtyi. Kontra-amiraali Harcourt siirsi lippunsa Venerablelle. Colossus jätti sisaraluksensa Maltalle. Pääosa aluksen koneista siirtyi 22. maaliskuuta maatukikohtaan ennen siirtymistä huollettavaksi Alexandriaan.[4]

Alus viipyi telakalla lähes kuusi viikkoa ja ollen kaksi vuorokautta kuivatelakalla. Se lähti 2. toukokuuta merelle vastaanottaakseen maissa olleet laivueet, jotka aloittivat kolmiviikkoisen koulutusjakson. Alus palasi 22. toukokuuta satamaan ja kohtasi kaksi päivää myöhemmin loppuosan lentotukialusviiriköstä saattajineen, johon oli nyt liittynyt myös HMS Glory.[4]

Alus lähti Vengeancen ja Venerablen sekä saattavien hävittäjien HMS Tuscanin ja HMS Tyrianin kanssa 27. toukokuuta Port Saidiin, jonne osasto saapui seuraavana aamuna. Vielä samana päivänä osaston alukset aloittivat siirtymisen etelään läpi Suezin kanavan, jonka läpäistyään osasto jatkoi Adeniin, jonne se saapui 1. kesäkuuta.[4]

Osasto jatkoi 2. kesäkuuta Adenista Trincomaleehen, jonne Colossus saapui 9. kesäkuuta. Alus jatkoi Bengalinlahdelle ja edelleen Madrasiin, jonne se saapui seuraavana päivänä. Madrasissa alukselta siirrettiin maihin 1846 laivue. Alus jatkoi Colomboon, jossa siirrettiin 13. kesäkuuta maihin 827 laivue. Alus jatkoi matkaa Trincomaleehen, jonne se saapui huollettavaksi 15. kesäkuuta.[5]

Alus lähti 24. kesäkuuta Madrasiin vastaanottaakseen 1846 laivueen Corsairit henkilökuntineen. Alus jatkoi matkaa Colomboon, jossa se vastaanotti 27. kesäkuuta 827 laivueen. Alus liittyi 7. heinäkuuta Trincomaleessa kontra-amiraali Harcourtin lentotukialusosastoon, jonka mukana se purjehti Fremantleen. Fremantlen edustalle 16. heinäkuuta saavuttuaan alus viipyi vuorokauden ankkurissa ennen matkan jatkamista Sydneyyn, jossa aluksen koneet siirrettiin RNAS Nowraan. Alus ankkuroitui 23. heinäkuuta Sydneyn laituriin No6.[6]

Brittiläinen Tyynenmeren laivastoMuokkaa

Sydneyssä 11. lentotukialusviirikkö liitettiin Brittiläiseen Tyynenmeren laivastoon, jossa se aloitti koulutuksen sekä valmistautumisen taisteluun japanilaisia vastaan. Osaston tehtävänä oli vapauttaa raskaammat lentotukialukset Japanin pääsaarille tehtävään hyökkäykseen. Hiroshimaan ja Nagasakiin pudotetut ydinpommit eivät vaikuttaneet aluksen valmistautumiseen tai suoritettaviin tehtäviin. Alus lähti 13. elokuuta Vengeancen kanssa Manukseen operaatioalueelle. Alkumatkasta se sai kuitenkin käskyn palata Sydneyyn, jossa aluksella annettiin 15. elokuuta kello 9.00 virallinen ilmoitus sodan päättymisestä. Samana iltapäivänä alus lähti uudelleen matkaan Manukseen.[6]

Alus ankkuroitui 20. elokuuta Manuksessa ja aloitti ampumatarvikkeiden, elintarvikkeiden ja polttoaineen täydentämisen. Vielä samana iltana alus lähti Task Force 111.3:n (TF111.3) kanssa pisteeseen 25°02′N, 122°20′E Formosan edustalle. TF111.3:n kuuluivat Colossuksen lisäksi lentotukialukset Venerable ja HMS Indomitable, risteilijät HMS Argonaut, HMS Belfast ja HMS Bermuda sekä hävittäjät HMAS Quiberon ja HMS Tumult. Osaston tehtävänä oli ilmatilaa valvomalla varmistaa rauhanehtojen täyttäminen.[6]

 
HMS Colossuksen hangaari varustettuna sotavankien kuljetukseen.

Alus määrättiin 11. syyskuuta siirtymään pohjoiseen Shanghain sataman edustalle. Alukselta siirrettiin sotavankien vapauttamisosastoja maihin yhdeksällä Fairey Barracudalla. Alus partio kuusi päivää rannikon edustalla valvomassa ilmasta tapahtumia. Se ankkuroitui 18. syyskuuta Jangtse-joen suulle, kunnes se sai 24. syyskuuta käskyn purjehtia Koreaan ja saapui Inchoniin 26. syyskuuta. Satama oli tupaten täynnä Yhdysvaltain merivoimien hävittäjiä ja huoltoaluksia. Satamassa oli lisäksi kaksi Japanin laivaston hävittäjää sekä partioalus. Aluksen ankkuroiduttua siihen nousi 350 vapautettua brittiläistä ja australialaista sotavankia, jotka olivat helmikuussa 1942 joutuneet vangeiksi Singaporen kukistuessa.[6]

Seuraavana päivänä alus lähti Filippiineille ja saapui 4. lokakuuta Manilanlahteen, missä aluksella olleet matkustajat siirrettiin HMS Formidablelle ja saattuetukialus HMS Speakerille, jotka olivat lähdössä Sydneyyn.[6] Japanilaisten antautuminen alueella aiheutti pitkään sotavankeina olleiden henkilöiden siirtotarpeen. Monet vankeina olleista olivat heikossa kunnossa, joten siirto oli tehtävä nopeasti. Colossuksella oli edelleen lentolaivueet kannellaan, joten sillä ei ollut suuria tiloja kuljetuksen järjestämiseen, mutta siitä huolimatta alukselle siirrettiin kuljetettavaksi Hongkongiin 174 entistä sotavankia ja internoitua siviiliä joukossa naisia ja lapsia. Alus saapui 7. lokakuuta Hongkongiin, jossa matkustajat siirtyivät maihin.[7]

Itä-Intian laivastoMuokkaa

Alus lähti 19. lokakuuta Hongkongista Ceylonille. Neljän päivän kuluttua aluksen kiertäessä Singaporen eteläkärkeä se kohtasi risteilijät HMS Jamaica ja HMS Sussex, jotka suojasivat brittien ja japanilaisten rakentamia miinakenttiä purkavaa miinanraivauslaivuetta. Colossuksen lentokoneet siirtyivät maatukikohtiin 26. lokakuuta, ja alus ankkuroitui seuraavana päivänä Colombon satamaan, jossa se virallisesti liitettiin Itä-Intian laivastoon.[7]

Seuraavien viiden päivän aikana aluksen lentokoneet siirrettiin maihin, lentokonehangaari siivottiin, ja sinne asennettiin kenttävuoteet, minkä jälkeen se aloitti purjehduksensa Bombayhin Intiaan, jonne se saapui 4. marraskuuta. Bombayssa aluksen varastot täydennettiin ja sille siirrettiin 1 150 Intian armeijan sotilasta, jotka kuljetettiin 8. marraskuuta Singaporen varuskunnaksi. Alus lasteineen saapui kuusi päivää myöhemmin Singaporeen, ja lastin purkamiseen kului kaksi päivää. Singaporessa alus kohtasi saattuetukialukset HMS Smiterin ja HMS Trumpeterin sekä lukuisan joukon hävittäjiä. Singaporessa alukseen nousi 50 laivastonupseeria ja 400 merimiestä kuljetettavaksi Trincomaleehen, jonne se aloitti purjehduksensa 17. marraskuuta. Alus siirtyi Bombayhin, josta sille kuormattiin lisää Intian armeijan joukkoja, ajoneuvoja ja raskasta kalustoa siirrettäväksi Singaporeen, jonne se saapui 8. joulukuuta. Siellä se purki lastinsa ennen lähtöään Hollannin Itä-Intiaan.[7]

Alus saapui 10. joulukuuta Tanjong Priokin eli Batavian satamaan ja toi täydennyksiä Indonesian vapautusliikettä vastaan taisteleville joukoille. Satamassa alus siivottiin, ja samalla valmistauduttiin ottamaan alukseen hollantilaisia pakolaisia. Seuraavan päivän kuluessa alukselle nousi 200 naista, 150 lasta, 25 iäkästä miestä ja 12 vaikeasti sairasta potilasta. Alus siirtyi vielä samana päivänä Semarangiin Jaavalle, josta alukseen nousi 12. joulukuuta 211 naista, 143 lasta, 36 iäkästä miestä ja 21 sairasta. Samana päivänä alus nosti ankkurin ja suuntasi kohti Colomboa, jonne se saapui 18. joulukuuta ja purki matkustajat.[7]

Joulun alus oli Trincomaleessa, josta se purjehti seuraavan kerran yhdeksän päivän kuluttua. Aluksen lähtiessä merelle maissa olleet lentolaivueet siirtyivät alukselle, minkä jälkeen se suuntasi kohti Brittiläisessä Itä-Afrikassa ollutta Mombasaa, jonne alus saapui kuuden päivän kuluttua. Alus jatkoi matkaa 8. tammikuuta 1946 Durbaniin, jossa miehistö sai vieraanvaraisen vastaanoton. Durbanissa vietetyn vuorokauden jälkeen alus jatkoi Simonstowniin, jonne se saapui 17. tammikuuta. Aluksen lentokoneet siirrettiin vielä samana päivänä RNAS Wingsfieldiin Kapkaupungin pohjoispuolelle. Alus siirrettiin 21. tammikuuta Simonstownin telakalle 11 viikoksi huoltoon.[8]

Huollon jälkeen alus palasi Colomboon, jonne se saapui 27. huhtikuuta 1946. Samanaikaisesti kävivät Englannin ja Ranskan hallitukset neuvotteluja Kuninkaallisen laivaston tukialuksen siirtämisestä Ranskan laivastolle, jotta Ranskan toisessa maailmansodassa tuhoutunut ilma-ase saataisiin muodostettua uudelleen. Lentotukialus jatkoi normaalia palvelustaan Trincomaleessa Itä-Intian laivastossa hävittäjäsuojana olevien HMS Camperdownin ja HMS Cavalierin kanssa, kunnes se 24. kesäkuuta lähti Colombon ja Adenin kautta Suezin kanavaan.[9]

Alus lähti 8. heinäkuuta Suezin kanavaa pohjoiseen ja saapui seuraavana päivänä Port Saidiin, jossa alukseen nousi Kreikan kruununprinssi Paul puolisonsa ruhtinatar Frederikan sekä seuralaistensa kanssa. Kreikan kuningasperhe oli ollut maanpaossa Aleksandriassa, ja kun kuningasvallan palauttaminen tuli mahdolliseksi, he halusivat palata Kreikkaan. Alus lähti 10. heinäkuuta matkustajineen kohti Gibraltaria ja edelleen Plymouthia, jonne se saapui 22. heinäkuuta ja jossa matkustajat nousivat maihin. Matkustajien poistuttua alukselta siirrettiin 12 Corsairia ja kuusi Barracudaa maakentille ja alus ankkuroitui Spitheadiin. Seuraavana aamuna alus jatkoi Nab Toweriin, josta se lähetti loput lentokoneet maakentille. Alus ankkuroitui Portsmouthiin.[10]

Ranskan laivastolleMuokkaa

Paluun jälkeisinä viikkoina alukselta siirrettiin runsaasti miehiä maihin, ja aluksen miehistön määrää vähennettiin. Poistuneiden tilalle tuli Ranskan laivaston merimiehiä, jotka olivat 2. elokuuta saapuneet satamaan taistelulaiva Richelieulla. Loput Kuninkaallisen laivaston miehet poistuivat alukselta 5. elokuuta maissa oleviin varuskuntiin, ja alus poistettiin palveluksesta.[10]

Seuraavana päivänä pääministeri Clement Attlee, ensimmäinen merilordi amiraali Sir John Cunningham, Portsmouthin tukikohdan komentaja amiraali Sir Geoffrey Layton, Ranskan puolustusministeri André Maroselli, Ranskan laivaston esikuntapäällikkö vara-amiraali André Lemonnier suorittivat aluksen virallisen siirron Ranskan laivastolle sen kannella.[11]

Kuningas Yrjö VI hyväksyi helmikuussa 1947 Ranskan esityksen aluksen nimen muuttamisesta Arromanchesiksi.[12]

LähteetMuokkaa

  • McCart, Neil: The Colossus-Class Aircraft Carriers 1944–1972. Cheltenham, UK: Fan Publications, 2002. ISBN 1-901225-06-2. (englanniksi)
  • Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present – an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
  • Polmar, Norman: Aircraft Carriers – A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909–1945. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2006. ISBN 1-57488-663-0. (englanniksi)

ViitteetMuokkaa

  1. McCart, Neil s. 9
  2. McCart, Neil s. 9–10
  3. a b c d e McCart, Neil s. 10
  4. a b c d e McCart, Neil s. 12
  5. McCart, Neil s. 12–13
  6. a b c d e McCart, Neil s. 13
  7. a b c d McCart, Neil s. 14
  8. McCart, Neil s. 14–15
  9. McCart, Neil s. 15–16
  10. a b McCart, Neil s. 16
  11. McCart, Neil s. 16–17
  12. McCart, Neil s. 17

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta HMS Colossus (R15).