Vought F4U Corsair
Chance Vought V-166 (F4U Corsair) oli yhdysvaltalainen yksimoottorinen, yksitasoinen ja yksipaikkainen hävittäjälentokone, jota käytettiin toisessa maailmansodassa ja Korean sodassa.[1] Vought-yhtiön lisäksi koneita valmistivat Goodyear, jonka valmistamat koneet saivat tunnuksen FG, sekä Brewster Aeronautical Corporation, jonka valmistamat koneet saivat tunnuksen F3A. Konetta valmistettiin vuosien 1941–1952 välillä noin 12 500 kappaletta.
| F4U Corsair | |
|---|---|
 FG-1D Corsair |
|
| Tyyppi | hävittäjä |
| Alkuperämaa |
 Yhdysvallat |
| Valmistaja | Chance Vought |
| Ensilento | 1940 |
Kyseessä oli tukialushävittäjä, jota ei haluttu huolia tukialuskäyttöön. Se oli tehokas, epävakaa ja äärimmäisen kiikkerä Zeron tappaja, jossa oli suurin saatavissa oleva tähtimoottori istutettuna kevyeen runkoon. Pitkä nokka esti näkyvyyden eteenpäin nousuissa ja laskuissa. Moottorin raju vääntötaipumus teki koneesta vaarallisen nousuissa. Siipien niksauksella ”käänteinen lokkisiipi” -konfiguraatiolla saatiin lisää maavaraa suurelle potkurille.[2]
Koneen potentiaali tiedostettiin jo hyvin varhain – se oli nopea, äärimmäisen ketterä, tehokas ja siinä oli hyvä aseistus, mutta Corsairia pidettiin hyvin vaikeana lentokenttäkäsittelyominaisuuksiltaan. Niinpä US Navyn sijaan Corsair päätettiin standardisoida US Marine Corpsin pääkalustoksi, ja se alkoi korvata Grumman F4F Wildcat -kalustoa 1943 alkaen. Myös Fleet Air Arm, Britannian laivaston ilmavoimat, alkoi saada Corsair-kalustoa Lend-Lease-toimituksina 1943.
Kone oli tehokas osaavissa käsissä, mutta suuri määrä onnettomuuksia varjosti koneen mainetta. Fleet Air Arm kuitenkin kehitti ne käytännöt, jolla Corsairista saatiin hyvä tukialushävittäjä. Kone menestyi alusta alkaen USA:n merijalkaväen maatukikohtiin perustuvissa operaatioissa, ja hyväksyttiin lopulta myös US Navyssa laivastokäyttöön. Vuodesta 1945 alkaen se alkoi korvata Grumman F6F Hellcatin laivaston standardihävittäjä- ja rynnäkkökoneena.
Amerikkalaiset omaksuivat Guadalcanalilla, vuodesta 1942 eteenpäin olevan niin kutsutun parveilutaktiikan, kuten Thach's Weave. F4U:t porrastettiin toimimaan noin 7 500 metrin toimintakorkeudessa. Lakisuojan kattona toimivat P-38 Lightning -koneet.[3] Koneen liikanimenä tunnettiin "Whistling Death" eli Viheltävä kuolema, jolla viitattiin koneen syöksyessä kuuluvaan vihellykseen.
Corsair pysyi palveluskäytössä vielä pitkälle 1950-luvulle. Korean sodassa komentajakapteeni Guy Bordelon saavutti viisi ilmavoittoa F4U-5N Corsair -yöhävittäjällä. Majuri Fernando de Soto Hondurasin ilmavoimista ampui alas kolme costaricalaista P-51 Mustangia jalkapallosodan aikana vuonna 1969.
Eniten ilmavoittoja Corsairilla saavutti kapteeni Robert Hanson USMC:n laivueesta VMF-215 ("Fighting Corsairs"), 25 kpl. Majuri Gregory Boyington (VMF-214 "Black Sheep") saavutti Corsairilla 22 ilmavoittoa, joista viisi yhtenä päivänä. Hänen kokonaisilmavoittomääränsä oli 28, joka oli eniten USMC:n lentäjistä. Eniten US Navyn Corsair-lentäjistä ilmavoittoja saavutti luutnantti Ira Kepford (VF-17 "Jolly Rogers"), 16. Royal Navylla oli yksi Corsair-ässä, luutnantti DJ Sheppard (5 voittoa), ja kapteeniluutnantti Ronnie Hay saavutti 13 voitostaan 4 Corsairilla.
Tekniset tiedotMuokkaa
Lähde: lähde?
Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 1
- Pituus: 10,30 m
- Kärkiväli: 12,50 m
- Korkeus: 4,90 m
- Siipipinta-ala: 32,5 m²
- Tyhjäpaino: 4 175 kg
- Lentopaino: 6 350 kg
- Suurin lentoonlähtöpaino: 6 654 kg
- Voimalaite: 1 × Pratt & Whitney R-2800-18W Double Wasp -tähtimoottori; 1 827 kW (2 450 hv)
Suoritusarvot
- Suurin nopeus: 717 km/h
- Lentomatka: 1 634 km (F4U-1A)
- Lakikorkeus: 12 649 m
- Nousukyky: 945 m/min
Aseistus
- 6 × 12,7 mm Browning konekivääri (F4U-4),
- 4 × 20mm Hispano-Suiza HS-404 -tykki(F4U-4B/C)
- 2 × 450 kg pommi (F4U-4B/C)
- 8 × 5″ (127 mm) rakettia (F4U-4B/C)
LähteetMuokkaa
- Davis, Burke: Kuolema amiraalille, Kirjayhtymä, 1971, Helsinki, suom. Aarne Valpola, Alkuteos: (englanniksi) Get Yamamoto, Random House, 1969 (ei isbn-tunnusta, s. 95)
- Humble, Richard: Toisen maailmansodan lentokoneet, WSOY, 1976, Porvoo (suom. Helge Seppälä) Alkuteos: Salamander Books, 1975, Lontoo ISBN 951-0-07838-7 (s. 56, 60, 62)
- Mondey, David: The Hamlyn Concise Guide to American Aircraft of World War II, ISBN 0-7858-1361-6 (ensipainos 1982, englanniksi) (s. 234–238)
ViitteetMuokkaa
- ↑ http://www.airvectors.net/avf4u.html
- ↑ Humble: s. 60
- ↑ Davis: s. 95
Aiheesta muuallaMuokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vought F4U Corsair Wikimedia Commonsissa
- Thompson, Warren: Air combat: Marine Corsairs in Korea. International Air Power Review, Winter 2003/2004, nro 11, s. 104–119. Wallingford, Oxfordshire: AIRtime Publishing. (englanniksi)