Hämähäkit

niveljalkaisiin kuuluva lahko
(Ohjattu sivulta Hämähäkki)
Tämä artikkeli kertoo niveljalkaisten lahkosta. Sanojen hämähäkit ja hämähäkki muista merkityksistä katso täsmennyssivu.

Hämähäkit (Araneae) ovat niveljalkaisiin (Arthropoda) kuuluvia hämähäkkieläimiä (Arachnida). Hämähäkkien lahkoon kuuluu kolme osalahkoa, 112 heimoa, lähes 4000 sukua ja lähes 45 000 lajia.[1] Lajeja saattaa kuitenkin olla jopa kaksinkertainen määrä. Euroopasta on tavattu noin 4500 ja Suomesta lähes 650 hämähäkkilajia.[2]

Hämähäkit
Spiders Diversity.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Leukakoukulliset Chelicerata
Luokka: Hämähäkkieläimet Arachnida
Alaluokka: Micrura
Lahko: Hämähäkit
Araneae
Clerck, 1757
Jaottelu ja Suomessa tavatut heimot

Alalahko Mesothelae – kantahämähäkit Alalahko Opisthothelae – aitohämähäkit

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Hämähäkit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Hämähäkit Commonsissa

Hämähäkit sekoitetaan usein hyönteisiin, vaikka ne kuuluvat hämähäkkieläimiin. Useimmat hämähäkit ovat ihmiselle haitattomia hyönteisten saalistajia ja haittaeliöiden biologisia torjujia. Vain hyvin harvojen hämähäkkien myrkky on vaarallista ihmiselle.

AnatomiaMuokkaa

 
Hämähäkin anatomiaa:
1.) neljä paria jalkoja
2.) ruumiin etuosa (prosoma)
3.) ruumiin takaosa (opisthosoma).

Hämähäkit eroavat muista hämähäkkieläimistä siten, että niiden ruumis on kaksiosainen ja lähes aina ulkoisesti jaokkeeton. Jalkoja on kahdeksan kappaletta eikä varsinaista päätä voi erottaa eturuumiista. Hämähäkkien ruumiin pituus vaihtelee puolesta millistä aina kahdeksaan senttimetriin.

Hämähäkin aivot sijaitsevat hämähäkin prosomassa eli eturuumiissa. Aivot sijaitsevat hämähäkeillä suun alueella ja ruokatorvi kulkeekin suoraan aivojen läpi. Aivot ovat suorassa yhteydessäselvennä silmiin, myrkkyrauhaseen ja lehtikeuhkoihin. Heti aivojen takana sijaitsee imumaha ja sen toiminnan mahdollistavat lihakset. Hämähäkin takaruumiissa sijaitsevat mm. sydän, munarauhanen (naarailla), lehtikeuhkot, ilmaputkisto, kehruurauhaset, keskisuoli ja muita sisäelimiä.

RuuansulatusMuokkaa

Hämähäkit kykenevät nauttimaan vain nestemäistä ravintoa. Tärkeä osa ruuansulatuksesta tapahtuukin saaliseläimen sisällä hämähäkin uhriinsa ruiskuttaman myrkyn ja ruuansulatusentsyymejä sisältävän nesteen vaikutuksesta. Kun nämä eritteet ovat muuttaneet saaliin kudokset nestemäiseen muotoon, hämähäkki puristelee tai imee nesteen saaliista. Hämähäkkien suu on melko yksinkertainen. Suun yhteydessä sijaitsevat koukkuleuat (kelikerit), jotka ovat leukapiikeillä (”myrkkyhampailla”) varustettuja leukaraajoja sekä muutamia ympäröiviä rakenteita. Varsinaista suuaukkoa ympäröi hieno karvoitus, joka suodattaa ruokamassasta kaikki siinä jäljellä olevat kiinteät osaset.

Ravinnonsaannin keskeinen elin on imumaha, joka sijaitsee eturuumiissa, aivojen takana. Sen voimakkaat lihakset imevät nesteen saaliista hämähäkin ruuansulatuskanavaan. Mahaan liittyy useita umpipusseja, joista osa ulottuu jopa hämähäkin jalkojen yläosan sisään.

Suoli kulkee etu- ja takaruumista yhdistävän kannaksen läpi ja takaruumiin sisällä, sydämen ja sukurauhasten välissä on keskisuoli. Ruuansulatuskanava päättyy erityiseen pussiin, johon uloste kertyy. Peräaukko sijaitsee takaruumiin kärjessä, kehruurauhasten vieressä.

Hengitys ja verenkiertoMuokkaa

Useimmilla hämähäkeillä on hengitystä varten sekä kiduksia muistuttavat lehtikeuhkot että isompien eläinten keuhkoputkia muistuttavat ilmaputketlähde?. Lehtikeuhkot sijaitsevat takaruumiin etuosassa. Ilma kulkee lehtikeuhkoihin niiden kohdalla hämähäkin vatsapuolella olevista raoista ja ne ovat yhteydessä sydämeen sijaiten saman pussin sisällä. Ilmaputkisto avautuu takaruumiin kärjessä olevan aukon kautta ja sen tiehyet kulkevat suoraan useisiin elimiin takaruumiin sisällä. Hämähäkit eivät suorita mitään hengitysliikkeitä, vaan kaasunvaihto on passiivista.

Verenkierto on avoin eli verta vastaava neste, hemolymfa, virtaa kudoksissa vapaasti sydämen liikuttamana. Niinpä hemolymfan voisi suomentaa kudosvereksilähde?. Happea sitova molekyyli on hemosyaniini, ja hapekas veri on väriltään sinertävää ja hapeton väritöntä. Sydän on pitkä ja sangen ohut putki ja se sijaitsee hämähäkin selkäpuolella. Sydämen kohdalla monilla hämähäkkilajeilla on kuvio, jonka läpi sydämen liikkeet voi olla mahdollista nähdä. Hämähäkkien sydämen lyöntitiheys vaihtelee isojen lajien 60–70 lyönnistä minuutissa pienten lajien yli 200 lyöntiin minuutissa.[3]

SilmätMuokkaa

Hämähäkeillä on huono näkö, ja parhaimmillaankin ne näkevät tarkasti vain 30 senttimetrin päähän [4]. Hämähäkillä on tavallisesti kahdeksan silmää, joista jokainen on yhteydessä aivoihin. Toisin kuin hyönteisillä, hämähäkeillä ei ole verkkosilmiä vaan yksilinssiset pistesilmät. Hämähäkki ei pysty kääntelemään päätään, ja silmät onkin järjestäytynyt yleensä kahteen tai kolmeen riviin, ja niiden koko saattaa vaihdella. Etenkin heimoissa, joiden saalistus tapahtuu näköaistin avulla, osa silmistä on huomattavasti suurempia kuin toiset. Silmien suojana on useita sukasia.

Silmien lukumäärä tarjoaa tärkeän määritystuntomerkin. Silmiä on useimmiten kahdeksan, mutta joissakin heimoissa vain kuusi [5] ja muutamilla lajeilla sitäkin vähemmän. Lukumäärä on kuitenkin aina parillinen. Tietyt hämähäkit (kuten Spelungula cavernicola) ovat silmättömiä. Useimmat tällaisista hämähäkeistä elävät pimeässä ja turvautuvat saalistuksessaan muihin aisteihinselvennä.

Seitti ja hämähäkinverkkoMuokkaa

Pääartikkeli: Hämähäkinverkko
 
Ristihämähäkin verkko.

Varsinaisilla hämähäkeillä on takaruumiissaan kehruurauhasia, joista ne voivat erittää ilmassa kovettuvaa seittiä. Kaikki hämähäkit tuottavat seittiä ja käyttävät sitä muniensa suojana, mutta osa kutoo niistä myös pyyntiverkkoja, pesiä, liitorihmoja ja paketteja saalista varten.

Jotkut hämähäkkilajit tekevät pyyntiverkoistaan epäsäännöllisen muotoisia ja toiset suppilomaisia. Vaikka hämähäkit eivät ole immuuneja oman seittinsä liimalle, ne eivät tavallisesti tartu omiin verkkoihinsa. Osa rihmoista ei ole tahmeita, ja hämähäkki kulkee varovasti astuen vain näiden kävelyseittien päälle.

Hämähäkin seitti on paksuuteensa nähden teräslankaakin vahvempaa. Kun tämä ominaisuus lisätään seitin tahmeuteen, saadaan aikaan erinomainen ansa, josta vain harva siihen eksynyt hyönteinen pääsee irti. Hämähäkin verkot ovat usein geometrisia taidonnäytteitä ja niiden tekoon on uhrattu aikaa. Useat hämähäkit tekevät joka päivä uuden verkon. Perinteisen hämähäkinverkon (ratasverkko) tekeminen voidaan jakaa neljään vaiheeseen:

  1. Hämähäkki aloittaa verkon tekemisen erittämällä kannatusseitin, josta se itse roikkuu. Hämähäkki venyttää seitin Y-muotoon. Keskustasta tulee verkon napa.
  2. Seuraavaksi hämähäkki laatii kehyksen. Hämähäkki kutoo kuivan kierrelangan pitämään kehystä paikoillaan.
  3. Hämähäkki kutoo kehän ulkoreunalta alkaen tahmean pyyntiseittinsä. Hämähäkki kääntyy useita kertoja ympäri ja vaihtaa välillä suuntaa.
  4. Hämähäkki viimeistelee verkkonsa ja alkaa odottaa saalista. Saaliin jäädessä kiinni verkkoon hämähäkki tuntee verkon nykäykset ja rientää paikalle.

RavinnonhankintaMuokkaa

Hämähäkit voivat pyydystää hyönteisiä, kaloja, pieniä nisäkkäitä ja lintuja.

 
Juoksuhämähäkkien heimoon (Lycosidae) kuuluva hämähäkki vaanimassa pesässään.

Lajista riippuen hämähäkit saalistavat useilla eri tavoilla. Tavallisin näistä on pyydystysverkkojen käyttäminen. Hämähäkillä voi olla verkon reunalla pienikokoinen pesä, joka on yhteydessä verkkoon yksittäisellä seitillä. Seitin välittämien värähdysten avulla hämähäkki saa hälytyksen saaliista.

Joillekin hämähäkeille on tyypillistä käyttäytyä tavallisten petoeläinten tapaan, eli juosta saalin perässä ja heittäytyä sen kimppuun. Jotkin hämähäkin tekevät esimerkiksi hiekkaan kolon, jonka suuaukkoon hämähäkki asettuu väijymään saalista. Toiset hämähäkit (kuten verhoilijahämähäkki, Atypus affinis) taas tekevät itselleen seittiputken, joka on putken muotoinen verkko, jonka sisäpuolelle hämähäkki asettuu. Saaliin tullessa putken päälle hämähäkki keihästää sen myrkkyhampaillaan ja vetää sen putken sisään. Hämähäkit osaavat tehdä koloihinsa myös suljettuja irtopohjia. Kun esimerkiksi juoksujalkainen ryömii tyhjältä vaikuttavaan koloon, hämähäkki syöksyy irtopohjan alta ja tappaa saaliinsa.

Hämähäkit osaavat käyttää väritystään saalistuksessa; jotkin hämähäkit saattavat matkia lehtiä tai kukkasia, jolloin ne väijyvät paikalle saapuvia pölyttäjiä.

Elintavat ja ympäristöMuokkaa

Hämähäkkejä tavataan lähes kaikkialla maapallolla. Ne elävät lämpimillä ja kylmillä alueilla, samoin myös korkealla vuoristossa. Suurin osa hämähäkeistä on kuitenkin maaeläimiä. Ainoastaan vesihämähäkki (Argyroneta aquatica) on sopeutunut elämään suurimman osan ajastaan vedessä. Koska hämähäkit ovat petoeläimiä, ne kokevat toiset lajikumppaninsa kilpailijoina ja suhtautuvat näihin paritteluaikoja lukuun ottamatta varsin penseästi. Eräillä trooppisilla alueilla hämähäkit kuitenkin saattavat pitää yhteisiä pyyntiverkkoja ja niillä on alkeellista työnjakoakin.

LiikkuminenMuokkaa

Hämähäkit pystyvät liikkumaan hyvin nopeasti, mutta vain hetken aikaa [6]. Niiden hengitysjärjestelmä on hyvin tehoton, mikä saa hämähäkin läkähtymään nopeasti.

Hämähäkeillä on taito kävellä, juosta, hypätä, kiivetä ja roikkua pää alaspäin. Kaikkien raajojen päässä on kaksi tai kolme terävää kynttä, joiden avulla hämähäkki pystyy tarttumaan alustaan. Joillain verkkoja kutovilla lajeilla on myös erityisesti verkkojen kutomiseen sopiva koukkukynsi.

Liikuntatapoja:

  • Hyppyhämähäkit liikkuvat hyppien esim. lehdeltä toiselle. Eräät lajit voivat hypätä jopa 40 senttimetriä.
  • Rantahämähäkki (Dolomedes fimbriatus) pystyy pintajännitettä hyödyntäen liikkumaan veden pinnalla.
  • Monet nuoret hämähäkit voivat heittäytyä riippumaan seittinsä varassa. Ilmavirrat saattavat kuljettaa niitä hyvinkin kauas.
  • Eräillä juoksuhämähäkeillä on jaloissaan tarttumakarvat, joiden avulla ne voivat liimautua haluamiinsa pintoihin.

LisääntyminenMuokkaa

ParitteluMuokkaa

Naarashämähäkit houkuttelevat koiraita luokseen erittämällä feromonia. Joka lajilla on oma feromoninsa ja se tuo juuri oikean lajin koiraan naaraan luokse. Koiraan löytäessä naaraan sen on viestitettävä, ettei se ole saalis. Muussa tapauksessa koiras tulee heti syödyksi. Koiraat saattavat antaa naaraalle ruokalahjan.

Hämähäkkien soidinviestintään kuuluu tanssia, hyrinää, rummutusta tai naaraan verkon juuri tietynlaista nykimistä. Parittelun jälkeen naaras saattaa syödä koiraan saadakseen lisäenergiaa.

MunintaMuokkaa

Kestää noin viikko tai pari parittelusta, ennen kuin naaras alkaa munia. Joillakin lajeilla aikaa voi mennä jopa kuukausia. Naaras munii kerralla yhdestä tuhanteen munaa, yleensä yöllä. Jotkin lajit naamioivat munansa näyttämään esim. kuihtuneilta lehdiltä, etteivät pedot söisi niitä. Naaras saattaa myös kantaa munia mukanaan tai valmistaa niille pesän.

Nephila edulis -hämähäkki kutoo munia varten munakotelon erikoisvahvasta seitistä. Seitti on silmukallista ja siihen sitoutuu paljon ilmaa, mikä estää munia kuivumastalähde?. Päällimmäinen seitti muuttuu vihreäksi ja naamioi munakotelon. Seitin tekeminen kuluttaa naaraan voimia, ja siksi jotkin lajit tyytyvät paljon vaatimattomampaan munakoteloon. Vaaksiaishämähäkki (Pholcus phalangioides) käyttää munakoteloonsa tuskin lainkaan seittiä. Munia pitää löyhästi yhdessä vain muutama pieni rihma. Vaaksiaishämähäkki kantaa munia leuoissaan, joten se pystyy syömään vasta poikasten kuoriuduttua.

KuoriutuminenMuokkaa

Hämähäkinpoikaset kuoriutuvat muutaman päivän tai viikon kuluttua muninnasta. Poikaset joutuvat heti saalistamaan itse, ellei emo ole jättänyt niille jotain syötävää (kuten kuollutta tai halvaannutettua hyönteistä). Koiras ei koskaan huolehdi jälkeläisistään, mutta emo saattaa kantaa niitä mukanaan tai vartioida.

Nahan luontiMuokkaa

Hämähäkit joutuvat ennen aikuistumistaan luomaan nahkansa monia kertoja uudelleen. Nahanluonti tapahtuu yksinkertaisesti; vanha kitiinikuori putoaa pois ja sen alla on uusi kuori. Nahanluonnissa on neljä vaihetta:

  1. Nahkaan tulee ensimmäinen halkeama.
  2. Halkeama etenee takaruumista pitkin.
  3. Hämähäkki hivuttautuu uusine ihoineen varovasti pois vanhasta nahastaan.
  4. Hämähäkki venyttää uutta ihoaan pullistamalla ruumistaan.

MyrkyllisyysMuokkaa

 
Myrkyllinen mustaleski.

Yhtä heimoa (Liphistidae) lukuun ottamatta kaikilla hämähäkeillä on myrkkyrauhaset. Ne lamauttavat saaliinsa pistämällä näitä leukaraajoissa olevilla piikeillä. Myrkyn koostumus vaihtelee eri lajien välillä suuresti. Hämähäkkien myrkky on vaarallista muille niveljalkaisille, mutta esimerkiksi selkärankaisten - kuten ihmisten - aineenvaihdunta on niin erilaista, että vain harvojen hämähäkkien myrkky on vaarallista niille. Tunnetuin myrkkyhämähäkki on pallohämähäkkeihin kuuluva mustaleski (Latrodectus mactans). Pelätyissä suurikokoisissa lintuhämähäkeissä on vain harvoja huomattavan myrkyllisiä lajeja. Mustalesket purevat ihmistä yleensä vain silloin, jos ne joutuvat epähuomiossa puristuksiin ihoa vasten. Ongelmallisempia myrkkyhämähäkkejä ovat aggressiiviset brasilialaiset juoksuhämähäkkejä muistuttavat Phoneutria-suvun edustajat. Myrkkyhämähäkin myrkky vaikuttaa yleensä hermostoon ja aiheuttaa halvauksia tai jopa kuoleman.

Myrkyllisin Suomessa luonnonvaraisena tavattava laji on vesihämähäkki (Argyroneta aquatica), jonka purema vastaa ampiaisen pistoa. Suomessa vain Helsingin Luonnontieteellisen museon rakennuksessa tavattavan ruskohämähäkin (Loxosceles laeta) purema voi aiheuttaa ihmiselle paikallisen kuolion.

Hämähäkkien vihollisiaMuokkaa

Eräitä hämähäkkien vihollisia ovat tiepistiäiset (Pompilidae), jotka käyvät mielellään taisteluun itseään isompienkin hämähäkkien kanssa. Pistiäinen pistää hämähäkkiä halvaannuttavasti, vie sen sitten koloonsa ja munii sen päälle. Kuoriutuvat toukat käyttävät sitten halvaantunutta hämähäkkiä elävänä ruokakomeronaan.

Myös liskot, Sammakot, hiiret, apinat, päästäiset, opossumit ja pussimäyrät ovat hämähäkkien vihollisia. Linnut taas eivät uhkaa suurinta osaa hämähäkeistä, sillä nämä liikkuvat öisin lintujen levätessä.

Tunnetuista hämähäkeistä (n. 45 000) n. 20 lajia on määritelty uhanalaisiksi [7]. Lisäksi sadat, ehkä jopa tuhannet hämähäkkilajit ovat vaarantuneetlähde?.

 
Viherravukilla (viherrapuhämähäkillä, Diaea dorsata) on hyvä suojaväri; sen etuosa on lehden värinen ja takaosa muistuttaa kukkaa.

SuojautumiskeinojaMuokkaa

Yksi hämähäkkien suojakeino on myrkyllisyys. Hämähäkit ovat kehittäneet myös muunlaisia selviytymistapoja, joita ovat esimerkiksi suojaväritys ja nopea pakeneminen. Eräs jahtihämähäkki (Carparachne aureoflava), joka elää Namibian aavikoilla, kohottautuu "uhkausasentoon" vihollista vastaan näyttääkseen isolta ja vaaralliselta. Jos uhkaus ei toimi, hämähäkki käpertyy palloksi ja pyörii nopeasti karkuun.

Suojavärit ja naamioituminenMuokkaa

Eräät hämähäkit osaavat käyttää suojaväritystä vihollisten välttelemisessä. Yksi omaperäisimmistä naamioitumistavoista on matkia muurahaista (tätä tekevät mm. suvut Myrmarachne ja Synageles). Viholliset välttelevät muurahaisia niiden kivuliaiden pistojen vuoksi.

Erilaisia hämähäkkejäMuokkaa

LintuhämähäkitMuokkaa

 
Meksikonpunapolvitarantula (Brachypelma smithi).

Lintuhämähäkit ovat suurimpia hämähäkkejä. Suurimmat niistä, kuten eteläamerikkalainen goljattarantula (Theraphosa blondi), voivat olla jalkojen kärkiväliltään jopa n. 30 cm pitkiä. Lintuhämähäkkejä esiintyy niin sademetsissä kuin aavikoillakin; osa lajeista kaivaa maahan pysyvän pesän, toiset käyttävät tilapäisiä, luonnon tarjoamia suojia, ja osa elää puissa. Lintuhämähäkkien ravinto koostuu enimmäkseen hyönteisistä, mutta suurimmat lajit saattavat silloin tällöin napata jonkin pikkunisäkkään.

VesihämähäkitMuokkaa

Vesihämähäkkeihin (Argyronetidae) kuuluu vain yksi laji, vesihämähäkki (Argyroneta aquatica). Vesihämähäkki syö, munii ja parittelee veden alla. Se rakentaa pesänsä veden alle, minne se kuljettaa happea. Suurimmat yksilöt saattavat saalistaa jopa sammakoita[8]. Vesihämähäkki on Suomen myrkyllisin hämähäkkilähde?.

RistihämähäkitMuokkaa

Ristihämähäkkeihin (Araneidae) kuuluu noin 3000 lajia. Kaikki ristihämähäkit kutovat pyöreän verkon. Seitin säästäminen on hämähäkille hyvin tärkeää, sillä se kuluttaa siihen paljon valkuaisaineita.

PutkihämähäkitMuokkaa

Putkihämähäkeillä (Atypidae) on vaakasuorat leuat ja neljä lehtikeuhkoa. Nimensä ne ovat saaneet rakentamastaan asuinputkesta. Putkihämähäkkejä ei esiinny Suomessa.[9]

Hämähäkit mytologiassaMuokkaa

Kreikkalainen taru selittää hämähäkin synnyn tarinalla Arakhnesta. Tämä oli loistava kutoja ja tuli siitä hyvin itsekkääksi. Hän uskalsi väittää että edes Pallas Athene ei pystyisi luomaan yhtä hienoja luomuksia. Tämän kuultuaan Athene tuli oitis katsomaan Arakhnen hienoa seinävaatetta ja kateellinen Athene repi sen palasiksi. Arakhne järkyttyi suuresti ja juoksi metsään minne hän hirtti itsensä. Athenen kävi kovin tyttöä sääliksi jolloin hän meni Arakhnen ruumiin luokse. Athenen koskettua tytön ruumista se putosi maahan ja jäljelle jääneestä vaatekasasta kipitti esiin hämähäkki. Siitä lähtien Arakhne sai kutoa maailman hienointa lankaa, mitä yksikään ihminen ei pystyisi ikinä ylittämään.

 
Hämähäkin patsas Notre Damella, Ottawassa.

Monet kansat ovat pitäneet hämähäkkiä kielteisenä symbolieläimenä. Hämähäkki on mielletty myös sieluneläimeksi: sielu voi sen hahmossa lähteä nukkuvan ihmisen suusta ja palata takaisin (samaa on ajateltu sisiliskosta). Ristihämähäkkiä on selkäkuvionsa vuoksi pidetty siunattuna ja onnen enteenä. Kiinassa lankaa pitkin laskeutuvan hämähäkin kerrotaan kuvaavan taivaasta tulevaa iloa.[10]

Hämähäkit ja ihminenMuokkaa

Vain muutama hämähäkkilaji on ihmiselle vaarallinen ja osa lajeista on hyvin hyödyllisiä. Hämähäkit ovat biologisia haittaeliöiden torjujia niin pelloilla kuin puutarhoissakin.

Hämähäkkien myrkyllisyydestä enemmän kohdassa myrkyllisyys.

Ihminen on hämähäkeille merkittävä uhka, sillä ihmiset hävittävät sen elinympäristöjä ja keräävät harvinaisia hämähäkkejä kokoelmiensa koristuksiksi tai lemmikeiksi.lähde?

Pelko hämähäkkejä kohtaanMuokkaa

Useat ihmiset pelkäävät hämähäkkejä. Tosin niiden pelkäämisen oppimiseen saattaa olla - ainakin kädellisillä - perinnöllinen taipumus.[11] Araknofobia eli hämähäkkikammo on yksi yleisimmistä Fobioista (kammoista).

On esitetty teoria, jonka mukaan araknofobia juontaa juurensa keskiajalta, jolloin hämähäkkien kuviteltiin levittävän ruttoa. Tämän teorian puolesta puhuu myös se, ettei vanhemmissa taideteoksissa hämähäkkiä koskaan ole selkeästi symboloitu pahana.

lääkinnällinen käyttöMuokkaa

Euroopan ja Amerikan kansanlääkinnässä hämähäkkiä on käytetty lääkkeenä mm. malariaan, ruttoon, hammassärkyyn ja päänsärkyyn.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. http://research.amnh.org/iz/spiders/catalog/
  2. http://biolcoll.utu.fi/arach/checklist_of_spiders_in_Finland.htm
  3. http://www.xs4all.nl/~ednieuw/Spiders/Info/spiderinfo.htm
  4. Hämähäkit s. 14
  5. Hämähäkit s. 15
  6. Hämähäkit s. 12
  7. Hämähäkit s. 61
  8. Hämähäkit s. 54
  9. Hämähäkit sukulaisineen s. 28
  10. Suuri symbolikirja. Toimittanut Pentti Lempiäinen. WSOY 1993, ISBN 951-0-18537-X.
  11. Myös paviaanit ja simpanssit pelkäävät hämähäkkejä, Helsingin Sanomat 6.3.2015.

Aiheesta muuallaMuokkaa