Paviaanit
Paviaanit (Papio) ovat ihmisapinoiden ja drillin jälkeen kookkaimpia apinoita. Sukuun kuuluu nykyisen käsityksen mukaan viisi lajia: vaippapaviaani (Papio hamadryas), sfinksipaviaani (Papio papio), keltapaviaani (Papio cynocephalus), anubispaviaani eli oliivipaviaani (Papio anubis, syn. P. olivaceus) ja karhupaviaani eli tsakma (Papio ursinus).[1] Anubis- ja karhupaviaani luokiteltiin ennen keltapaviaanin alalajeiksi.[2] Eräissä luokituksissa nämä kaikki viisi lajia on yhdistetty vain yhden lajin, Papio hamadryas, alalajeiksi.[2]
| Paviaanit | |
|---|---|
 Oliivipaviaani (Papio anubis) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Kädelliset Primates |
| Alalahko: | Haplorrhini |
| Osalahko: | Apinat Simiiformes |
| Yläheimo: | Cercopithecoidea |
| Heimo: | Vanhan maailman häntäapinat Cercopithecidae |
| Alaheimo: | Marakattiapinat Cercopithecinae |
| Suku: |
Paviaanit Papio Erxleben, 1777 |
| Lajit [1] | |
|
|
| Katso myös | |
Aiemmin myös drilli (Mandrillus leucophaeus) ja mandrilli (Mandrillus sphinx) luettiin kuuluvaksi paviaaneihin,[2] mutta nyttemmin ne on erotettu omaan Mandrillus-sukuunsa.
Paviaanit elävät avoimessa maastossa Afrikan savanneilla. Ne ovat kaikkiruokaisia, mutta pääosa niiden ravinnosta on kasviperäistä. Ne liikkuvat vanhan uroksen johtamissa 5–250 yksilön laumoissa. Luonnossa paviaanit elävät noin 30-vuotiaiksi.
KuviaMuokkaa
Vaippapaviaaneja (Papio hamadryas), naaras keskellä
Vaippapaviaanikoiras keskellä laumoineen (Papio hamadryas)
Keltapaviaani (Papio cynocephalus)
Egyptiläinen paviaanipatsas. Louvre, Pariisi.
LähteetMuokkaa
- ↑ a b Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Papio Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 16.6.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 1, s. 362–368 ja 377. Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8.