Götajoen vesistö

Götajoen vesistö (ruots. Göta älvs avrinningsområde, vesistöaluetunnus 108) muodostuu Pohjanmeren ja Itämeren vaihettumisvyöhykkeeseen Kattegatin ja Skagerrakin rajalle laskevan Götajoen (ruots. Göta älv) ja sen sivujokien yhteisestä valuma-alueesta, jonka 50 229 neliökilometrin pinta-alasta on Ruotsin puolella 42 468 neliökilometriä ja Norjan puolella loput 7 761 neliökilometriä. Se on yksi Ruotsin päävesistöalueista.[1][2][3]

Ruotsin päävesistöalueet

PääuomaMuokkaa

Vesistön pääuomana on sen nimikkojoki Götajoki, joka alkaa Vänernjärvestä ja sen pituus on 93 kilometriä. Vesistön pääjärvi on Vänern, johon laskee sen pisin latvajoki Klaraälven. Mitattuna Klaraälvenin latvoilta alkaen tulee pääuoman pituudeksi 731 kilometriä Göteborgiin merelle saakka [4]. Joki laskee mereen noin 17,8 kuutiokilometriä vettä vuodessa.[5][a]

Vesistön valuma-alueMuokkaa

Götajoen vesistö on Ruotsin suurimpia vesistöjä. Sen latvavedet ylettyvät Keski-Norjan korkeudelle, jossa sen rinnalla virtaa suuri Glomman vesistö (tunnus 113). Nämä vesistöt sijaitsevat Skandinavian pohjois-etelä-suuntaisen vedenjakajan länsipuolella ja ne laskevat vetensä Atlanttiin, kun taas vedenjakajan itäpuolella olevat vesistöt laskevat Itämereen. Itämereen laskevista vesistöistä Götajoen kannalta pohjoisimpana sijaitsee Ljusnanin vesistö (tunnus 48) ja sitä seuraa eteläisempi Daljoen vesistö (tunnus 53), ja edelleen Norrströmin vesistö (tunnus 61) ja lopuksi Motalanvirran vesistö (tunnus 67). Motalanvirran vesistön länsiosassa on Vättern, joka sijaitsee Kattegatin merenrannikolle johtavan vedenjakajan vieressä. Vätternistä länteen päin tulevat järjestyksessä Nissanin vesistö (tunnus 101), Ätranin vesistö (tunnus 103), Viskanin vesistö (tunnus 105) ja lopuksi pienet Rolfsånin vesistö (tunnus 106) ja Kungsbackaånin vesistö (tunnus 107). Götajoen joensuun pohjoispuolella sijaitsee monta pientä päävesistöä, jotka jäävät Götajoen- ja Glomman vesistön väliseen taskuun. Niitä ovat Bäveånin vesistö (tunnus 109), Örekilsälvenin vesistö (tunnus 110) ja Strömsånin vesistö (tunnus 111) sekä Norjan puolella virtaava Haldenin vesistö (norj. Haldenvassdraget).[1]

Valuma-alueen piirteitäMuokkaa

Valuma-alueen maaperän yleisimmät maalajit ovat moreeni (33,8 %), turve (8,9 %), kalliomaa (21,9 %), hiekka ja sora (2,0 %), multamaa (8,1 %), savimaa (5,4 %) ja jäätikköjokijäänteet (1,6 %). Alueen maankäyttöä esittävät maiden käyttöluokitukset, joiden mukaan alueella on metsämaita (57,8 %), soita ja kosteikkoja (5,5 %), kalliomaita (2,5 %), viljelymaita (10,6 %), taajamia ja pinnoitettuja alueita (1,6 %) sekä joutomaita (4,0 %). Näiden lisäksi on 18,0 % vesistöjä.[6]

VirtaamiaMuokkaa

Götajoen keskivirtaamat kuukausittain joensuussa (1981–2013)

SMHI on julkaissut tilastossaan Götajoen virtaamien päivittäiset keskivirtaamat vuosilta 1981–2013. Niiden mukaan joen suiston lähellä sijaitsevassa mittauspisteessä joen keskivirtaama (MQ) on 575 kuutiometriä sekunnissa (m³/s), keskiylivirtaama (MHQ) on 953 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) on 168 m³/s [6]. Toisen lähteen mukaan joen keskivirtaama on 565 m³/s ja keskiylivirtaama (MHQ) on 930 m³/s [5]. Suurin kuukausittainen keskivirtaama 1 232,7 m³/s on mitattu tammikuussa 2001 ja pienin 104,1 m³/s lokakuussa 2013. Viereinen kaavio esittää SMHI:n julkaiseman tilaston kuukausittaisten keskivirtaamien arvoista lasketut keskiarvot.[3]

VesivoimaaMuokkaa

Vesistöalueella on patorekisterin mukaan 1 587 patoa, joista 77,4 % säännöstellään vesistön jokien virtaamia. Patojen säännöstelykapasiteetti on 5 232 miljoonaa kuutiometriä.[6]

Götajoen pääuomassa on neljä vesivoimalaitosta: Lilla Edet, Trollhättan (Olidan & Hojum), Vargön ja Thorskogs slott. Vesistön sivu-uomissa on vielä 150 voimalaa lisää:

Voimaloiden yhteisteho on 797,5 megawattia ja niiden vuosituotanto on noin 3 286 gigawattituntia.[7]

LähteetMuokkaa

HuomautuksiaMuokkaa

  1. Asia on luettu ruotsinkielisestä wikipediasta artikkelista sv:Göta älv.

ViitteetMuokkaa

  1. a b Thoms-Hjärpe, Christina: Län och huvudavrinningsområden i Sverige (PDF),Faktablad nr 10, 2002, SMHI, viitattu 19.12.2020 (ruotsiksi)
  2. Götajokiin joensuu Lantmäteriet. Gävle: Lantmäteriet. Viitattu 8.1.2021. (ruotsiksi)
  3. a b Götajoki (SE640423-126995) Vatteninformationssystem. Tukholma, Ruotsi: Länsstyrelsen. Viitattu 8.1.2021. (ruotsiksi)
  4. Eklund, Anna: Sveriges vattendrag (PDF), Faktablad nr 44, 2010, SMHI, viitattu 21.3.2021 (ruotsiksi)
  5. a b Om flödesstatistik för Sveriges vattendrag (Excel-tiedostoon, selitykset), 13.11.2009, rivit 4395–4935, viitattu 19.12.2020 (ruotsiksi)
  6. a b c Götajoen vesistö (Excel-lomake nro 3549), Vattenwebb, SMHI, viitattu 8.1.2021 (ruotsiksi)
  7. Kuhlins, Leif: Göta Älv, vattenkraft.info, viitattu 8.1.2021 (ruotsiksi)
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: sv:Göta älv
Tämä maantieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.