Arhippa Perttunen

Arhippa Iivananpoika Perttunen (myös Arhip Ivanov Pertujev; 1762 Latvajärvi, Vienan Karjala7. joulukuuta 1841 Latvajärvi) oli yksi tunnetuimmista vienankarjalaisista runonlaulajista. Arviolta jopa neljäsosa Kalevalan säkeistä on peräisin Arhipalta ja häneltä kerätyillä runoilla onkin ollut erittäin suuri vaikutus koko eepoksen sisältöön ja rakenteeseen.

Arhippa Perttusen mahdollinen hautakumpu kuvattuna vuonna 1942 Latvajärven kalmistossa Vuokkiniemessä, Itä-Karjalassa.[1]

ElämäkertaMuokkaa

Arhippa Perttunen syntyi noin vuonna 1762 Latvajärven kylässä, Vuokkiniemen piirissä Vienan Karjalassa, muutaman kilometrin päässä Suomen rajasta. Hän oli yksi Vienan Karjalan suurimmista runonlaulajista; monien muiden runonlaulajien tavoin hän luultavasti soitti kanteletta. Elias Lönnrot meni tapaamaan häntä viidennellä keruumatkallaan vuonna 1834 ja kirjoitti runoja ylös kolmatta päivää. Lönnrot kirjasi Perttusen tiettävästi ilmiömäisestä ulkomuististaan laulamien runojen lisäksi muistiin myös hänen arkiaskareitaan. Muutoin Perttunen ei tehnyt runonkerääjiin sen kummempaa tuttavuutta. Häntä laulattivat myös muun muassa J. F. Cajan ja M. A. Castrén.

Tapaamistaan Arhipan kanssa Lönnrot kuvailee seuraavin sanoin:

»Oltuani lyhyen ajan tässä kylässä (Kivijärvessä), läksin täältä peninkulman matkan päähän syrjään Latvajärveen, missä asuvaa talonisäntää Arhippaa kiitettiin hyväksi runonlaulajaksi. Tämä vanhus oli nyt 80-vuotias, mutta oli ihmeteltävässä määrässä säilyttänyt muistinsa. Kokonaista kaksi päivää, jopa hieman kolmatta, hän piti minua runonkirjoitustyössä. Runot hän lauloi hyvässä järjestyksessä, jättämättä huomattavia aukkoja, ja useimmat niistä olivat sellaisia, joita en ennen muilta ole saanut; epäilen, olisiko niitä enää muualta saatavissa.»

Arhippa kuoli 7. joulukuuta 1841 keuhkotautiin 79 vuoden ikäisenä. Vastoin Arhipan ennustusta Perttusen suvun taito periytyi hänen pojalleen Miihkali Perttuselle eli Arhippaińi Miihkalille, joka myös oli erittäin arvostettu runonlaulaja.[2]

Arhippa Perttusesta ei ole olemassa minkäänlaista kuvaa. Hän oli pyytänyt muistelijoita tuomaan haudalleen ristin sijasta kiviä, koska ne eivät lahoa. Aikaa myöten kivistä kasaantuikin suuri kumpu, jonka paikka sittemmin unohtui. 1960-luvulla Neuvosto-Karjalan viranomaiset rakensivat Latvajärven Kalmosaareen kivikasan Arhipan haudaksi, kun oikeaa hautaa ei löytynyt ja sille piti jättää Karjalan Kirjailijaliiton muistolaatta. 1980-luvulla kumpu avattiin ja "Arhipan" pääkallon perusteella hänestä tehtiin muotokuva; tosiasiassa kummun alla olivat täysin väärän miehen jäännökset. Oikea Arhippa Perttusen hauta löydettiin vasta vuonna 1996.[3]

Kirjailija Pirkko Arhipan nimi tulee Arhippa Perttusesta.selvennä

RunotMuokkaa

Arviot Arhipan osaamien runosäkeiden määrästä vaihtelevat välillä 4 500-10 000 säettä; tavallisin arvio on noin 6 000 säettä. Runot hän oli oppinut isältään jo pienenä lapsena.[3] On arvioitu, että Kalevalan Vienasta kerätyistä runoista peräti neljäsosa, noin 6 000 kalevalamittaista säettä, olisi peräisin Arhippa Perttuselta. Hän lauloi kolmanneksen Kalevalan runoista.[4][5]

Arhippa Perttusen aikaan äänen tallentaminen ei ollut vielä mahdollista. Niinpä hänen runonsa tunnetaan ainoastaan runonkerääjien muistiinpanoista. Häneltä kerätyillä runoilla on ollut erittäin suuri vaikutus Kalevalan sisältöön ja rakenteeseen, ja eräät Kalevalassa esiintyvät olennot ja tapahtumat, kuten Iku-Turso ja Lemminkäisen surma, esiintyvät lähes yksinomaan hänellä.

Esimerkki Arhipalta kerätystä runosta (Ison härän runo, tallentanut Elias Lönnrot vuonna 1834):

»Hämehessä härkä synty,
Sonni Suomessa sikesi,
Häntä torkku Torniossa,
Pää keikku Kemijoella.
Päivän lenti pääskylintu
Härän sarvien väliä,
Kuukauen orava juoksi
Härän selkäluuta myöten.
Tuotu ukko iskemäh,
Virokannas viilemäh,
Palvanen pitelemäh;
Härkä päänsä häilähytti,
Mustat silmänsä mulisti,
Ukko kuuseh kavahti,
Palvanen pajuille pääsi,
Virokannas vitsasille.
[- -] virren laulajalle,
Saparo sanan sepille,
Kuulla noien kultaseni,
Tietä mielitehtoseni.
(SKVR:I2:892)[6]»

Muistomerkkejä ja katujaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. kuvaaja Kaukonen Väinö: hautakumpu Latvajärven kalmistossa www.finna.fi. Viitattu 30.12.2019.
  2. Arhippa Perttunen - Karjalan suurin runonlaulaja (1762 - 1841) authorscalendar.info. Viitattu 24.9.2020.
  3. a b Latvajärven kylä Juminkeko-säätiön runokyläprojektin sivuilla juminkeko.fi. Viitattu 24.9.2020.
  4. Helsingin Sanomat 3.6.2007.lähde tarkemmin?
  5. Saarinen, Jukka: ”Behind the Text: Reconstructing the Voice of a Singer”, Limited Sources, Boundless Possibilities: Textual Scholarship and the Challenges of Oral and Written Texts, s. 34–42. Toimittaneet Karina Lukin, Frog & Sakari Katajamäki. A special issue of the Retrospective Methods Network Newsletter No. 7. Helsingin yliopisto, 2013. Teoksen verkkoversio.
  6. http://dbgw.finlit.fi/skvr/teksti.php?id=skvr01108920

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Saarinen, Jukka: ”Perttunen, Arhippa (1769–1841)”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 642–644. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7. Teoksen verkkoversio.
  • Saarinen, Jukka: Runolaulun poetiikka: Säe, syntaksi ja parallelismi Arhippa Perttusen runoissa. Diss. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2018. ISBN 978-951-51-3918-4. Tiivistelmä.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.