Wikipedia

Kiimasjärvi (Karjala)

Kiimasjärvi (karjalaksi Kiimaisd’ärvi, ven. Кимасозеро, Kimasozero) on kylä Karjalan tasavallan Mujejärven piirin Lietmajärven kunnassa Venäjällä. Se sijaitsee samannimisen järven etelärannalla 50 kilometriä Lietmajärveltä länteen. Kylässä on 11 asukasta (vuonna 2013)[1].

Kiimasjärvi
Кимасозеро, Kimasozero
Kylän keskusta.
Kylän keskusta.

Kiimasjärvi

Koordinaatit: 64°22′33″N, 31°13′42″E

Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Mujejärven piiri
Kunta Lietmajärvi
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
Väkiluku (2013) 11











Kiimasjärven kylä mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1556[2]. Sen kautta kulki Lieksanjoelta Kemijoelle ja Vienanmerelle johtanut vesireitti[3]. Toinen kulkureitti suuntautui länteen Kiitesjärvelle ja Kontokkijärvelle[4].

Kiimasjärvi ja sen lähikylät muodostivat 1600-luvulta lähtien Repolan pogostaan kuuluneen veroläänin eli volostin, jonka asukkaat kuuluivat kuitenkin Rukajärven seurakuntaan. He puhuivat varsinaiskarjalan etelämurretta. 1700-luvun alussa Kiimasjärven volostin muut kylät olivat Kostamus, Luvajärvi, Miinoa ja Nokeus.[4]

1900-luvun vaihteessa seudun kylät muodostivat Rukajärven kuntaan eli volostiin kuuluneen Kiimasjärven kyläkunnan. Vuonna 1905 siinä oli kymmenen kylää ja 548 asukasta. Kiimasjärven kylässä oli 18 taloa, 121 asukasta, kirkko ja koulu.[5] Kylän osia olivat Karpanpuoli, Niemi, Ontropanniemi, Mattini, Eläjiensuari ja Tervalahti sekä järven pohjoisrannalla sijainnut Herranpuoli[6].

Vuonna 1921 perustettiin aluksi Petroskoin ja vuodesta 1923 Paatenen kihlakuntaan kuulunut Kiimasjärven volosti. Se käsitti 18 kylää, joissa oli 1 400 asukasta.[7] Volosti rajoittui pohjoisessa Kontokkiin ja Jyskyjärveen, idässä Rukajärveen, etelässä Repolaan ja lännessä Suomeen[8]. Kylät jakautuivat Kiimasjärven, Luvajärven, Nokeuksen ja Tsolmajärven kyläneuvostoihin. Vuonna 1927 Kiimasjärven volosti liitettiin pääosin Rukajärven piiriin.[7] Vuonna 1933 Kiimasjärven kyläneuvostossa oli 699 asukasta, joista valtaosa oli karjalaisia[9].

Kiimasjärvi tunnetaan heimosotien aikana tammikuussa 1922 käydystä taistelusta, jolloin Toivo Antikaisen johtamat joukot valtasivat kylässä olleen suomalaisten tukikohdan. Vuonna 1932 Kiimasjärvelle perustettiin kolhoosi. Kerhotaloksi muutettu Jumalansynnyttäjän kirkko paloi vuonna 1937. Jatkosodan aikana neuvostoarmeija poltti kylän ja sen asukkaat evakuoitiin Arkangelin alueelle.[6]

Kiimasjärven Karpanpuolta alettiin rakentaa uudelleen vuonna 1951. Sinne siirtyi asukkaita muun muassa Luvajärven, Pääkönniemen, Nokeuksen ja Rukajärven ympäristön kylistä. Vuonna 1955 avattiin koulu, joka lakkautettiin kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Kylässä oli myös kulttuuritalo ja karjatila. Nykyään Kiimasjärvellä on lähinnä kesäasutusta. Entisellä Herranpuolella on kostamuslaisten puutarhapalstoja.[6]

LähteetMuokkaa

  1. ↑ Tšislennost naselenija v razreze selskih naseljonnyh punktov po sostojaniju na 1 janvarja 2013 g. Natsionalnaja biblioteka Respubliki Karelija. Viitattu 2.6.2022.
  2. ↑ Denis Kuzmin: Vienan Karjalan asutus perimätiedon ja sukunimiaineiston valossa. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja, 95/2015, s. 145–199. Artikkelin verkkoversio.
  3. ↑ Jukka Kokkonen: Rajaseutu liikkeessä: Kainuun ja Pielisen Karjalan asukkaiden kontaktit Venäjän Karjalaan kreivin ajasta sarkasotaan (1650–1712), s. 51. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2002. ISBN 951-746-489-4. Teoksen verkkoversio.
  4. ↑ a b A. Ju. Žukov: ”Rebolski pogost v XVI–XVIII vv. Samoorganizatsija krestjanskogo mira i formirovanije etnokulturnoi obštšnosti karelov”, Etnokulturnyje i etnopolititšeskije protsessy v Karelii ot Srednih vekov do naših dnei, s. 36–73. Petrozavodsk: Karelski nautšnyi tsentr RAN, 2019. ISBN 978-5-9274-0864-1. Teoksen verkkoversio.
  5. ↑ Selo Kimas-ozero Olonetskaja gubernija. Viitattu 2.6.2022.
  6. ↑ a b c Kuulumisia Kiimasjärveltä. Karjalan Heimo, 5–6/1997, s. 72–76. Artikkelin verkkoversio.
  7. ↑ a b Namjatova, Je. S.: Administrativno-territorialnoje delenije Karelii v istoritšeski period XV–xx vekov. Bjulleten Muzeja istorii Kulturnogo tsentra MVD po Respublike Karelija, 1(40)/2013, s. 13–15, 17, 19, 22.
  8. ↑ Härkönen, Iivo (toim.): Karjalan kirja, s. 830. Porvoo–Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1932.
  9. ↑ Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 7. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935.
Itä-Karjalan entiset kunnat ja kaupungit
Vienan Karjala
Kemin kihlakunta

Jyskyjärvi • Kantalahti • Kemi (kaupunki) • Kieretti • Kiestinki • Kontokki • Kouta • Kuolisma • Laapina • Njuhtša • Oulanka • Paanajärvi • Pistojärvi • Ponkama • Solokka • Sorokka • Suiku • Suikujärvi • Suma • Tunkua • Uhtua • Usmana • Vitsataipale • Voijärvi • Vojatšu • Vuokkiniemi

Aunuksen Karjala
Poventsan kihlakunta

Danilova • Kiimasjärvi • Lindjärvi • Mäntyselkä • Paatene • Petrovski Jam • Porajärvi • Poventsa (kaupunki) • Repola • Rimoila • Rukajärvi • Sunku

Petroskoin kihlakunta

Ahnus • Jallahti • Latva • Munjärvi • Kentjärvi • Kontupohja • Petroskoi (kaupunki) • Pyhäjärvi • Soutjärvi • Suoju • Suurlahti • Säämäjärvi • Tipinitsa • Tiudia • Tolvoja

Aunuksen kihlakunta

Aunus (kaupunki) • Kotkatjärvi • Mätässyvä • Nekkula • Riipuskala • Tulemajärvi • Vaaseni • Vieljärvi • Vitele

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kiimasjärvi_(Karjala)&oldid=20802769”