Avaa päävalikko

Lietmajärvi

maalaiskunta Karjalan tasavallan Mujejärven piirissä Venäjällä

Lietmajärvi[1] (ven. Ле́дмозеро, Ledmozero; karjalaksi Lietma[2]) on maalaiskunta ja sen keskustaajama Karjalan tasavallan Mujejärven piirissä Venäjällä. Se sijaitsee samannimisen järven eteläpuolella 33 kilometriä rautateitse Mujejärveltä pohjoiseen.[3] Taajamassa on 2 100 ja kunnassa 2 500 asukasta (vuonna 2011)[4].

Lietmajärvi
Ледмозеро, Ledmozero
Lietma

Lietmajärvi

Koordinaatit: 64°15′20″N, 32°1′40″E

Valtio Venäjä
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Mujejärven piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi taajama
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 3 564 km²
Väkiluku (2011) 2 500
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)











Lietmajärven kunta Mujejärven piirin kartalla.

Sisällysluettelo

Maantiede ja asutusMuokkaa

Lietmajärven kunnan pinta-ala on 3 564 neliökilometriä. Se rajoittuu pohjoisessa Kostamuksen kaupunkipiirikuntaan ja Kalevalan piirin Borovoin kuntaan, koillisessa Belomorskin piirin Sosnavitsan kuntaan, kaakossa Mujejärven piirin Rukajärven, etelässä Mujejärven ja lounaassa Repolan kuntiin sekä lännessä Suomeen.[5] Pinta-alasta valtaosa on metsää ja vesistöjä[6].

Seutu kuuluu Länsi-Karjalan ylänköön. Sen maisemaa leimaavat jääkauden muovaamat vaarat ja harjut sekä lukuisat järvet ja suot. Tärkein joki on Tširkkakemi. Suurimmat järvet ovat Kiimasjärvi (ven. Kimasozero), Kuollunkijärvi (Kolongozero), Tiiksijärvi (Tikšozero), Luvajärvi (Luvozero) ja Lietmajärvi (Ledmozero).[7] Tiiksin lähellä sijaitsee luonnonmuistomerkkinä suojeltu suo[8].

Keskustaajaman lisäksi kuntaan kuuluvat Tiiksin asutus ja Kiimasjärven kylä[5]. Tiiksissä on lähes 400 asukasta, Kiimasjärvellä noin 15[4]. Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan kunnan asukkaista 56 % on kansallisuudeltaan venäläisiä, 15 % karjalaisia, 15 % valkovenäläisiä, 5 % ukrainalaisia ja 2 % suomalaisia[9].

HistoriaMuokkaa

Seudun kylät Akonlahti, Lietma (Ledmozero) ja Tšolmo (Tšelmozero) kuuluivat 1900-luvun alussa Rukajärven volostin Rukajärven kyläkuntaan ja 1920-luvulta lähtien Rukajärven piirin Kiimasjärven kyläneuvostoon. Vuonna 1905 Lietmassa oli neljä taloa ja 30 asukasta. Vuonna 1933 asukkaita oli 16, jotka kaikki olivat karjalaisia.[10][11][12]

1930-luvulla Lietman kylään perustettiin kolhoosi. Jatkosodan aikana asukkaat evakuoitiin muualle Neuvostoliittoon ja kylä tuhoutui. Suomalaiset rakensivat Lietmajärven kaakkoisrannalle varuskunnan, jonka paikalle perustettiin vuonna 1946 Rukajärven metsäteollisuuspiirin työmaan asutus. Nykyään ”Vanhaksi Lietmajärveksi” kutsuttu asutus suljettiin vuonna 1960.[13]

Nykyinen Lietmajärven taajama on perustettu Länsi-Karjalan rautatien rakentamisen yhteydessä vuonna 1963. 1990-luvulle saakka siellä toimi metsäteollisuuspiiri.[3][14] Vuodesta 1976 lähtien Lietmajärvellä oli kaupunkimaisen taajaman status[15].

Liikenne, talous ja palvelutMuokkaa

Lietmajärven kautta kulkee Suojärven ja Jyskyjärven välinen rautatie, josta haarautuu rata Kostamukseen. Radalla liikennöivät Pietarin ja Kostamuksen väliset matkustajajunat.[16] Vuonna 2001 valmistui myös yhteys itään Muurmannin radalle Kotškomaan, mutta radan sähköistäminen ei ole edennyt eikä sillä ole matkustajaliikennettä. Vuosina 2007–2008 valmistui osa Kotškoman, Tiiksin, Lietmajärven, Kostamuksen ja Lytän raja-aseman välisestä maantiestä[16]. Lietmajärven lähellä Kostamuksen tien varrella on bensiiniasema[17].

Paikallisista elinkeinoista tärkeimpiä ovat rautatieliikenne ja erilaiset julkiset palvelut[18]. Metsäteollisuutta edustaa Lietmajärven puunhankintayhtiö. Kaivannaisista hyödynnetään rakennuskiveä, hiekkaa ja soraa. Maatalouden merkitys on vähäinen.[19] 32 % työvoimasta työskentelee kunnan ulkopuolella ja 42 % työikäisistä ei käy ansiotöissä[4].

Keskustaajaman palveluihin kuuluvat lastentarha, keskikoulu, lasten harrastuskeskus, musiikkikoulun haaraosasto, kulttuurikeskus, kirjasto, pieni poliklinikka ja sosiaalipalvelukeskus. Julkisia palveluja on myös Tiiksissä.[20] Lietmajärvellä on ortodoksinen kirkko[3].

Nähtävyydet ja matkailuMuokkaa

Seudulta on löydetty useita kivikautisia asuinpaikkoja. Tiiksissä on 1500–1600-lukujen vaihteen karjalaisen sissipäällikön Ivan Rokkatšun hauta ja historiallisena kohteena suojeltu karsikkometsä, Kiimasjärven hautausmaasaarella 1800–1900-lukujen vaihteesta peräisin oleva grobu. Lietmajärvellä, Kiimasjärvella ja Tiiksissä on heimosotien ja jatkosodan aikana kaatuneiden puna-armeijalaisten hautapaikkoja.[21][22]

Kunnan matkailupalvelut ovat vähäisiä. Tiiksissä ja Tširkkakemijoen rannalla on lomakylät.[23]

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 127. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2.
  2. Respublika Karelija: Spisok nazvani naseljonnyh punktov na russkom, karelskom i vepsskom jazykah (v mestah kompaktnogo proživanija karelov i vepsov, s. 9. Petrozavodsk: Ministerstvo Respubliki Karelija po voprosam natsionalnoi politiki i svjazjam s religioznymi objedinenijami, Respublikanskaja termino-orfografitšeskaja komissija, Institut jazyka, literatury i istorii Karelskogo nautšnogo tsentra RAN, 2006. Teoksen verkkoversio (viitattu 26.5.2015).
  3. a b c Karelija: entsiklopedija. Tom 2, s. 144. Petrozavodsk: Petropress, 2009. ISBN 978-5-8430-0125-4.
  4. a b c Generalnyi plan, s. 17.
  5. a b Generalnyi plan, s. 6.
  6. Generalnyi plan, s. 26.
  7. Generalnyi plan, s. 10–11.
  8. Generalnyi plan, s. 39.
  9. Haku vuoden 2010 väestönlaskennan tietokannasta (vieras-kirjautumisella) std.gmcrosstata.ru. Viitattu 18.2.2014. (venäjäksi)
  10. Spisok naseljonnyh mest Olonetskoi gubernii po svedenijam za 1905 god, s. 284–285. Petrozavodsk: Olonetski gubernski statistitšeski komitet, 1907.
  11. Karjalan ASNT:n asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1926 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 30. Petroskoi: KASNT:n tilastohallinto, 1928.
  12. Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 7. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935.
  13. Istorija posjolka Ledmozero ledm.ucoz.com. Viitattu 26.10.2013. (venäjäksi)
  14. Administratsija Mujezerskogo munitsipalnogo raiona: Istorija naseljonnyh punktov: Ledmozero muezersky.ru. Viitattu 26.10.2013. (venäjäksi)
  15. Pokrovskaja, I. P.: Naselenije Karelii, s. 135. Petroskoi: Karelija, 1978.
  16. a b Generalnyi plan, s. 37.
  17. Generalnyi plan, s. 33.
  18. Generalnyi plan, s. 20.
  19. Generalnyi plan, s. 32–33.
  20. Generalnyi plan, s. 21–25.
  21. Administratsija Objekty istoriko-kulturnogo nasledija Karelii monuments.karelia.ru. Viitattu 26.10.2013. (venäjäksi)
  22. Generalnyi plan, s. 40–41.
  23. Generalnyi plan, s. 38.

Aiheesta muuallaMuokkaa